HALLITUKSEN SÄÄSTÖT KÄÄNTYIVÄT TAPPIOKSI MUUTAMASSA PÄIVÄSSÄ?

On eittämättä selvää, että kaupunkiorganisaatiomme tarvitsee kovaa viilaamista. Nyt tehdyt viilaamiset aiheuttavat mielenkiintoista polemiikkia ja laaja-alaista, miltei mystistä, huolestumisista. Urheiluseurojen puuhahenkilöt kauhistelevat yhteistyökykyisen, rajuista tekemistään säästöistä huolimatta, arvostuksen ja tasapuolisuuden säilyttäneen alan ykkösvirkahenkilön potkuista. Yrittäjät ja elinkeinoelämää tuntevat taas ihmettelevät sen suunnan virkahenkilön pihalle pistämistä. On myös heitä ketkä näkevät hallituksen suurimmaksi virheeksi semminkin sen, ettei kaupungin palkkalistoilla ole sikses henkilöä, kuka kertoo, kuinka paljon sittemminkin voita voi voidella voileivän päälle, kuinka olut lihottaa ja kuinka suola sikses janottaa.


Kaikenlaista kritiikkiä kuulee, mutta se lienee selvä, jos hallitus ei tee jotain talouden oikaisemiseksi, valtaosalla kaupunkilaisista ei ole varaa voihin saatikka olueen - VÄKI PAKENEE JA VEROT KOHOAA! Menikö säästöinnossa hallitukselta jokin pahasti pieleen vai pitkän kokouksen tuoma uupumusko saneli asioihin ja niiden seurauksiin perehtymisen sijaan säästöjen kohteet eli UNI-JUKKAKO RATKAISI SÄÄSTÖKOHTEET?

Huolestuttavalta näyttää, järjestelyiltään, tarjonnaltaan ja kävijämäärältään loistavasti onnistuneiden Pestuumarkkinoiden herättämä mediahehkutus: UUDESSAKAUPUNGISSA ON SATOJA TYÖPAIKKOJA, MUTTA EI TYHJIÄ ASUNTOJA EIKÄ TONTTEJA! Totuushan on se, että kaupungissamme on tarjolla kaikenlaisia asuntoja kaikenlaisissa puitteissa niin vuokralle kuin ostettavaksi. Samoin tontteja löytyy runsaasti. Olisiko pestuutilaisuudessa pitänyt olla kaupungin puolesta sen verran aktiivinen henkilö, että hän olisi saanut julkisen sanan ylistämään ympäri maakuntaa: UUDESSAKAUPUNGISSA ON TÖITÄ, ASUNTOJA JA TONTTEJA!

Kävikö, Tontonmäen hyväksyjiä ja kaupungin miljoonatappioita siunanneita luottamushenkilöitä vilisevälle, hallitukselle mokien moka, kun se, epäasiallisen kohtelun jälkeen, antoi lopputilin ja vei viimeisenkin työmotivaation juuri siltä kaupunkiorganisaation henkilöltä, joka oli osannut kääntää Pestuumarkkinat myös asukasmarkkinoiksi? Olisiko hallituksen pitänyt syynätä virkahenkilöiden tekemisiä, saavutuksia eli perehtyä asioihin, kuten päätöksentekijän kuuluu perehtyä päätettäviin asioihin ja vasta sitten tehdä päätöksiä?

Kasvava asukasmäärä on se tekijä, joka ratkaisee kaiken tässä kaupungissa. Ilman uusia asukkaita ei tarvita sairaalaa, ilman uusia asukkaita kaupunkia ei kehitetä, ilman uusia asukkaita palveluita ei turvata. Kehittäminen ei ole vaihtoehto säästämiselle, mutta pelkkä säästäminen vie meidät perikatoon ja siitä me olemme enää muutaman vikapäätöksen päässä!