TALOUS KUNTOON JA SITTEN ON KASVUN AIKA!

 

Muuta meille ja satsaa lasten tulevaisuuteen - ei omien lastensa vaan seuraavan sukupolven lasten. Täällä saat nauttia karsituista palveluista, ontuvasta kunnallistekniikasta, mahtavasta koulu/vapaa-ajan keskuksesta, vähemmistä oppitunneista, isommista opetusryhmistä, pääset omistamaan valtavaa kiinteistömassaa ja sen kylkiäisenä korjausvelkaa sekä sokerina pohjalla: taksamme ja veromme nousevat, kiitos taitavan tasetalouden. Käytännössä se, että nojaamme tulevaisuuden lähisuunnitelmissa vain talouskarsintoihin, kuulostaa ja tuntuu juuri tuolta. Kukaan ei halua muuttaa kaupunkiin lapsineen, jos he ovat kaikella tavalla karsintakohde, jotta kymmenen vuoden päästä koittava huomen olisi kaupunkilaisille parempi. Tällaiseen toimintaan perustuu ennuste, jonka mukaan 15 000 asukkaan ikärakenne vinoutuu ja asukasluku putoaa varsin sukkelaan 12 000.

Ainoa konsti saada hommat kuntoon niin lyhyellä kuin pitkällä aikajänteellä piilee luovuudessa ja rohkeudessa. Kukaan ei muuta uudelle paikkakunnalle, joka tarjoaa vähemmän kuin nykyinen asuinseutu, jo se riittää, että menettää tutut ja sukulaiset muuton myötä. Mutta ei heitetä kirvestä kaivoon: meillä on luontoa ja turvallisuutta sekä monenlaisia asumismiljöitä. Jopa sellaisia asuinpaikkoja löytyy täällä käyttämättömänä, joissa muualla asuvat kunnan parhaat veronmaksajat. Siispä meidän ei juurikaan tarvitse sijoittaa rahaa, jotta saisimme tänne uutta väkeä. Kehittämissä kaikki on kiinni rohkeudesta, luovuudesta ja positiivisesta asenteesta, joiden seurauksena Uudestakaupungista tulee korostua positiivista yhteistyökykyä ja tulevaisuuteen avoimen valoisasti suuntautuvan tekemisen meininki. Kun tähän lisätään viestintä/markkinointiosaamista, tulevaisuutemme on omissa käsissämme ja se voipi tulla vastaan jopa korostetun positiivisena.

OTTAKAA MALLIA UURAISISTA tai VÄISTYKÄÄ

Apaattiset tilastoihin ja ennusteisiin uskovat päättäjät ovat takuu varma kunnan ja kaupungin tuho. Jos vallan ovat omineet toisiaan tukien luomiskyvyttömät tumpelot, jota kulkevat ennusteisiin uskoen ja mitään tekemättä kuin lampaat teuraalle, ei siitä seuraa kuin murhetta, kyyneliä ja väkipakoa. Ennusteet ovat vain haasteita, jotka tulee selättää luovuudella ja rohkeudella. Uurainen osoittaa, että luovuus voittaa tilastot ja menestys takaa hyvän tulevaisuuden. Kysyn vaan missä ovat meidän positiivisten innovaatioiden tukija? -Heitä ei juurikaan löydä ja kun demokratiassa elämme, apaattinen enemmistö pitää huolen siitä, että kasvun ja asukkaiden viihtyvyyden kannalta tehdyt ratkaisut ankeudessaan tuhoavat tulevaisuuden mahdollisuudet. Jopa Wintteristä on onnistuttu tekemään uhka tulevaisuudelle ja vain siksi, ettei ole eväitä hyödyntää sitä tai juuri mitään muitakaan mahdollisuuksia, joita meillä on yllin kyllin.

Jos joku tuppukylä Keski-Suomessa saa väestöpohjansa sille mallille, että sen huoltosuhde on kerrassaan loistava, on se osoitus siitä, että luovuudella ja osaamisella pärjätään. Jos luovuutta ja osaamista ei löydy valtaeliitistä, ei se kykene hoitamaan päätöksentekoa kunnan ja sen asukkaiden parhaaksi eli se rikkoo lakia. Kun on yrittänyt tuoda kasvun vaihtoehtoja kuoliaaksi säätämisen vaihtoehdoksi ja kaikki aina tyrmätään alkaa mitta olemaan täysi. Tämä on tietenkin, enemmistön mielestä, asiatonta riidan haastamista ja virkakunnan perusteetonta haukkumista. Meidän täytyy, enemmistön junttauksella, vain tyytyä nurkumatta siihen, mitä onneton päättäjien enemmistö meille tarjoaa. Jospa seuraavaksi hössötetään junaa, pistetään sinne miljoonia euroja rahaa ja tyydytään kasvavaan väkikatoon sekä siihen, että kaikkien mahdollisuuksien äiti Wintteri muuttuu kaupungin kaulaa väijyväksi giljotiinin teräksi, näin meillä menneen ja toteutetaan ideoita, jotka päivän vanha päästäinenkin näkee silkaksi huuhaaksi.


Katsokaa nyt ympärillenne uusikaupunkilaiset, meillä on kaikkea sitä, mitä sadattuhannet suomalaiset vaativat asuinpakkakunnaltaan. Kehitetään positiivisin mielin yhteistyöllä kaupunkiamme ja pistetään ne muutamat puutteet kuntoon. Jos teistä ei ole siihen tehkää kuin minä eli hypätkää syrjään ja antakaa muiden yrittää. Meitä on vielä miltei 15 000, joten luulisi tuosta populaatiosta löytyvän myös positiivisia tekijöitä, ketkä satsaavat ankeuteen ja huuhaahan sijoittamisen sijaan terveeseen järkeen plus siitä sikiävään kasvuun. Päästäkää positiiviset ajatukset ja luovuus esiin ja ostakaa vaikka burka peittämään hapanta naamaanne ja apaattista olemustanne. Jos päättäjien enemmistöllä ei ole uskoa paremmasta ja kaikki aktiivisuus menee vallassa pysymiseen, ei heidän kotikunnallaan ole tulevaisuutta! 

Pikkukunta, jossa väestö kasvaa

DEMOKRATIA EI OLE KOSKAAN VALMIS HALLINTAJÄRJESTELMÄ!

Demokratiassa on kyse kansanvallan turvaamisesta eliitin valtapyrkimyksiä vastaan. Näin väitti Niccolo Machiavelli jo 1500-luvulla ja tuo pitää yhä kutinsa. Aikoinaan eliittiin lukeutuivat aateliset ja kirkonkihot, tänään mainitut tyypit on korvannut ja vallan itselleen hamunnut aivan toisenlainen porukka. Meillä kansanedustajat eivät ole tavallisen kansan joukosta nousevia ja valittuja luottamushenkilöitä, ketkä takaavat vallankäytössä omiensa edut. Nykyään meillä on ns. ammattipoliitikkojen porukka, joka petaa itselleen häikäilemättömiä etuja sopeutumisrahoja jne. Näiden suhteen soraääniä kuulee vain vaalipuheissa. Aiemmin puhuttiin maakuntien vahvojen miesten siltarumpu politiikasta, kun he kanavoivat rahoja niin, että ne hyödynsivät äänestäjiä. Nyt esim. kansanedustat kanavoivat kansan rahat pääkaupunkimme tiestöön, lentokenttään ja esim. vapaa-ajan palveluihin, jotta heidän on lysti majailla ja pörrätä päätöksentekopaikalla.

Oman riskinsä päätöksentekoon tuovat määrättyjen ammattikuntien yliedustus ja pohjaton ahneus. Viime viikolla saatiin kuulla esim. lääkärin vaatineen viikonlopun työstä 10 000€. Todella itsekäs esimerkki siitä kuinka kutsumusammatissa, kutsuja on raha. Lääkärien asema perustuu siihen, että heitä ei kouluteta Suomessa tarpeeksi ja on luotu kuvio, jossa potilas on vain pakollinen paha ja väline, kenellä lääkäri tienaa, niin halutessaan, ruhtinaalliset tulonsa. Kaupungeissa, varsin pienissäkin, synnytetään ihmeellisiä kuppikuntia, jotka hamuavat vallan itselleen. Otetaan esimerkiksi vaikkapa puheenjohtajisto, johon on istutettu muuta sopiva ja vaikutusvaltainen henkilö eri puolueista. Tällainen poppoo päättää asioista ja sen jäsenet junttaavat puheenjohtajiston sopimat asiat läpi omissa puolueissaan, joissa maan hiljaiset tyytyvät syntyneisiin päätöksiin. Syntyneiden päätösten soraäänet hukutetaan tylysti toteamalla niiden esittäjät yhteistyökyvyttömiksi tai epäluotettaviksi häiriköiksi - nämä tyypit pistetään tylysti syrjään ja jopa erotetaan puolueesta vaikka he kuinka selvästi edustaisivat puoleen julkiseksi julistamaa virallista linjaa.

Olipa systeemi, mikä tahansa niin aina jostain tulee niitä ihmisiä, jotka pilaavat sen. Siksi meidän yhteisten asioidenhoitokin on muuttunut vuosdien saatossa ja antaa nyt itsestään likaisen kuvan. Niinpä äänestysprosentti kertoo luottamuksesta luottamushenkilöihin karua kieltään, joko ensi vaaleissa alta puolet äänestää kuntavaaleissamme? Nyt pitäisi hälytyskellojen soida ja lopettaa mielläkin läpinäkyväksi muuttunut hyvä sisko/veli -järjestelmä. Jos emme noudata edes omia sääntöjä ja luottamusta on salailun ja itsekään suhmuroinin hiljainen hyväksyminen plus vallan keskittäminen "kavereille", täytyisi hälytyskellojen alkaa kovasti kalisemaan. On tietenkin vaikeaa ryhtyä muutoksen tekijäksi, jos itse istuu vallan huipulla ja on ollut luomassa kuvioita, joilla siunataan kaupungin asukkaiden varojen, taitamattomuuden vuoksi, tehoton käyttö. Jotain tarttis tehdä yhteisen hyvän eteen, mutta mitäs teet, jos vartijoiksi valitut pukit mellastavat kaalimaalla?

ELÄMYKSELLISILLÄ LUXUSRISTEILYILLÄ TULOJA KOKO MAAHAN

Julma totuus on se, että Helsinki ja Tallinna ovat vain hikisiä tuppukyliä, maailmaa nähneille risteilymatkailijoille sen jälkeen, kun he ovat nähneet Kööpenhaminan, Tukholman ja Pietarin. Meidän pääkaupunkimme ei tarjoa mitään merkittävää uutta tai elämyksellistä heillekään, jotka asuvat tai ovat matkanneet Berliinissä, Pariisissa tahikka Dublinissa Cataniasta tai Kairosta puhumattakaan. Käynti vastenmieliseen ja Petroskoi-tyyliseen Helsinkiin, saa turistin tuumimaan: nyt tuli tehtyä kaksi reissua Suomeen - ensimmäinen ja viimeinen. Uudessakaupungissa kokoontuu muutamia tulevaisuuteen vahvasti katsovia poppoita, jotka pyrkivät kehittämään kaupunkimme huomispäivän palveluja vetovoimaa omilla uniikeilla ideoillaan. Menneellä viikolla istui yksi näistä porukoista eli Ukipoliksen hallitus.

Ukipoliksen hallitukseen kuuluu laitilalainen yrittäjä Juha Rinne. Sama mies joka on lyönyt tuhansia nauloja Kontujen arkkuihin - Vahteruksen tuotteet pakataan po. yrittäjän valmistamiin laatikoihi. Juha Rinne yrityksellään ja sen työpaikoillaan lisää melkoisesti vakkasuomaisten palvelujen ja elämisenpuitteiden mahdollisuuksia. Juha Rinne heitti Ukipoliksen kokouksessa idean, jota sopii ryhtyä pohtimaan: Esimerkein hän perusteli loistavasti suuren risteilyaluksen visiitin Uudenkaupungin satamaan mahdolliseksi. Po. risteilyjen pysähdykset kestävät päivän ja laivasta nousee maihin kerralla tuhansia turisteja näkemään ja kokemaan jotain sellaista, mitä he eivät ole aiemmin nähneet. Kyse saattaa olla vaikkapa  puiden kaadosta, kirkon menoista, urheilusta, syksyn ruskettamista lehdistä tai vain heille eksoottisesta lumisateesta. Kaikki, mikä ei ole tuttua kiinnostaa, on matkailussa selkeä vetovoimatekijä. Toinen asia, joka herättää turistissa hyvän mielen kumpua ystävällisestä palvelusta. Maakunnissa osataan palvella lämpimän ystävällisesti, meillä asiakaspalvelija ei näytä happaman naaman taakse piiloutuneelta itsetuntonsa menettäneeltä looserilta, joka pohtii turistia katsoessaan: mitähän tuokin minusta ajattelee, ei kai hän naura minulle sisimmässään?