RADIOSTA LAUTAKUNTAAN!

Mainittakoon radioajoista vielä muutama juttu, silloin vain ehdokas, sittemmin tuleva kansanedustaja, puolueenpuheenjohtaja sekä ministeri Ville Itälä kuului vakiovieraisiimme. Ikuisesti muistan joululähetyksen, jossa joulupukkina vieraili Antti Kotilainen ja terveiset eduskunnasta toivat Helena Vartiainen ja Mikko Immonen. Juhannus lähetyksessä keskeinen rooli oli Turun jääkiekkoväellä ja Johannes Virolainenkin pääsi ääneen eli aika hyvin politiikka ja alan vaikuttajat nousivat esiin radiossa. Murheellisista hetkistä muistuu mieleeni autotehtaan massiiviset irtisanomiset. Esa Kerkolan kanssa pohdittiin kuinka ikävä asia käsitellään ja ratkaisu oli seuraava: Ensin lähetyksessä kertoi pankinjohtaja J.P. Nieminen ettei kenenkään lainoja sanota irtisanomisten/lomautusten vuoksi irti, seuraavaksi Esko Halivaara valoi uskoa ja jaksamista kaupunkilaisten arkeen; tätä seurasivat autotehtaan edustajan ja pääluottamusmiehen kommentit. Tapahtuneeseen nähden "Uudenkaupungin musta päivä" hoidettiin tyylikkäästi. Tätä seurasi irtisanottujen aseman parantaminen kaupungin yhteisin toimin kaupungin ja autotehtaan kesken - yhteishenkeen ja vallitsevaan, ongelman selättäneeseen, ilmapiiriin vaikuttivat ratkaisevasti mm. Helena Vartiainen, Seppo Nikula ja Kari Koski.

Median palveluksessa en mennyt politiikkaan osallistujana mukaan, se olisi vienyt uskottavuuden toimittajan työstäni. Lopetettuani toimittajan kokopäivätyöt kirjoitin enää pakinoita Koivusipilän Mikon ja Rake Tähtisen perustamaan lehteen, sekin hiipui pian, kun jääkiekkokirjoitukseni ei miellyttänyt raumalaisia, jotka painoivat poikien lehteä ja taisivat omistaakin sen. Tuolloin lähdin, ilman suunnitelmia,vaaleihin mukaan ja yksi vaalilause jäi ihmisten mieliin: Äänestä Javaa tai se tulee uniisi! Rannalle jäin, mutta yllätyksekseni minulle soitti Helena Vartiainen, kysyen minkä lautakuntapaikan haluan - tuolloin SDP oli se puolue, joka piti pienten valtuustoryhmien puolta. Mainittuna aikana oli myös nykyistä paljon useimpia lautakuntia, joissa useita jäseniä. Aikoinaan tarjoutui kuntapäättämisestä selkeä tie lautakuntien kautta eteenpäin kohti valtuustoa. Kuvio oli toimiva ja jäsenet tekivät tietämyksellään lautakunnista todellisia asiantuntijalautakuntia. Aloitin nuoriso- ja liikuntalautakunnassa.

Väännyin Mörneen elämäni ensimmäiseen kokoukseen kunnallispäättäjänä, kun puheenjohtajana toimi Jarmo Segerros, valmistelijoina Tuija Suominen ja Inkeri Parviainen. Lautakunnan jäsenistä mainittakoon Birgitta Runola, Nina Jefimoff, Mikko Siivonen ja Markku Varjo, joten liikunnan osalta lautakunnalta löytyy rutkasti asiantuntemusta. Ensimmäisestä kokouksesta muistan kollegalta saamani kommentin: älä koko ajan puhu, tehdään niin kuin virkamies haluaa, että päästään kotiin. No eihän kyseessä ollut sen isompi asia kuin tekonurmi. Mainitut kokoukset sisälsivät paljon keskustelua ja etenkin Siivosen ja minun perustelut sisälsivät runsaasti vahvoja sanoja, joiden käyttöön osallistui myös Birgitta Runola. Etenkin Siivosen kanssa oltiin usein eri mieltä asioista, mutta myös yhtä mieltä sellaisista jutuista kuin tekonurmesta, jäähallin ja uimahallin remonteista sekä monitoimihallista. Mikä olisikaan kaupungin tilanne nyt, jos hallitus olisi noteerannut lautakunnan päätökset ja menestyksellisesti esittänyt ne valtuustolle, no saatiinpa sentään hiihtoputki - oikea suomalaisen liikuntabusineksen äiti. Yleensäkin mainitun lautakunnan aikana oli saavutettu uusikaupunkilaisen liikunnan huippu: kaupunki ei enää maksanut palkkaa kahden seuran toiminnanjohtajille, jääkiekko valui alas Mestiksestä, koripallossa ei pelattu enää mitaleista saati mestaruudesta, pesiskoulut hiipuivat, ei ollut miesten joukkuetta maakuntasarjassa, jalkapallo romahti, Vakkaliiga loppui, ei ollut kahta seurajoukkuetta ja kentät jäivät tyhjiksi jne.. Tulevaisuuden kannalta päätökset kävivät kalliiksi ja Uudestakaupungista tuli urheilukaupunkina anteeksipyyntö!