Suomen ja puolustusliiton tulevaisuudessa puhutaan artikloista ja vastaavista, mutta kuten Viron tapaus ikävästi osoittaa, käytännön puolustussuunnitelmalla on äärettömän suuri merkitys. Virossa nousi melkoinen kohu ja armoton urputus, kun ilmeni, että, niin halutessaan Venäjä saa vallata koko maan ja vasta tämän jälkeen puolustusliitto alkaa häätämään venäläisiä - Puhuttiin puolen vuoden aikaikkunasta.
Suomen liittyessä puolustusliittoon, on ainoa voittaja, liittymistämme kannattava tai peräti vaatinut, Viro, se saa Suomen valvomaan ilmatilansa, jonka kontrollointi on nyt varsin alkeellisissa kantimissa. Ruotsi taas saa Suomesta tukevan puskurin siltä varalta, jos naapurit alkavat ängetä rajan yli länteen. Tuleeko liittoutuneesta Suomesta Viron suoja ja Ruotsin puskuri?
Maailman tilanteen arvaamattomuuden vuoksi kaikki apu on tervetullutta Suomen puolustamisessa. Kiihkoilun, ja uhon sekä artiklojen puntaroinnin sijaan tulisi arvioida ja nostaa esiin konkreettiset mahdolliset tilanteet, joissa tarvitsemme todellista tukea. Onko Suomen turvatakuut silloin riittävät, jos sotilasliiton puolustussuunnitelmat maamme suhteen ovat samankaltaisen kuin Viron osalla? Entä se tilanne, jos USA:ssa valtaan nousee presidentti, joka muuttaa ratkaisevasti suhtautumista puolustusliiton toimintaan tai rahoitukseen?
Kuinka toimimme sitten, jos idässä tapahtuu vallan vaihto ja sieltä tuleva uhka poistuu, tuleeko Suomesta "kestovihollinen" itänaapurille? Entä vaikutukset ulkomaan kauppaamme ja pakotteisiin, Saksa ja Ranska ovat jo nyt antamassa periksi uholla rakentamistaan pakotteista, pitäisikö meidän tarkastaa linjaamme jo nyt tai varautua vallanvaihdon jälkeiseen itänaapuriin?
Aivan oma lukunsa on päättäjiemme onneton kyky neuvotella kansainvälisissä pöydissä maamme asioista, minkälainen riski siinä piilee? Esim. EU:n elvytyspakettiin Suomi antoi lähes seitsemänmiljardia euroa ja takaisin tuli saada 2,1 miljardia euroa. Tuo ei pitänyt paikkaansa vaan Suomelta leikattiin 300 miljoonaa euroa. Tämä tapahtui lähes ilmoitusluontoisesti ilman meidän päättäjien vastaan panemista. Eikö siis ole välttämätöntä käydä sotilasliiton kanssa mahdollisimman avoimet sopimusneuvottelut, joiden taatusti sitova, selvän puolustussuunnitelman sisältävä, lopputulos alistetaan kansanäänestykseen?
sunnuntai 3. heinäkuuta 2022
NATO-SOPIMUKSESTA JÄRJESTETTÄVÄ KANSANÄÄNESTYS!
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Tämän artikkelin sisältö on erilainen mitä otsikko antaa ymmärtää.
VastaaPoistaSotilasasiantuntija: Naton nopean toiminnan joukkojen kasvattaminen on massiivinen operaatio, johon Venäjä ei pysty sotilaallisesti vastaamaan
https://www.hs.fi/ulkomaat/art-2000008916334.html