Miksi 400-vuotisjuhlintamme on mitä se on

Vilkaisu taaksepäin opettaa ymmärtämään nykyisyyttä ja tulevaa. Tämä pätee etenkin silloin, kun nykyisyyttä voidaan pitää menneeseen jämähtäneenä pysähtyneisyytenä tai pahimmillaan jopa taantumuksena. Jos hitusen pengomme muistin sopukoita ja nostamme esiin muutaman  menneen ajan tapahtuman, ymmärrämme helposti Uudenkaupungin 400-vuotisjuhlan startin amatöörimäiset epäonnistumiset.

Perusongelmamme starttaa siitä, että jos meillä jotkut ihmiset saavat jotain toteutettavaksi, he pyrkivät toteuttamaan sen itse tutun ja turvallisen porukan tuella.  Porukassa hymistellään ja loppujen lopuksi alkuperäisen asian toteutuksella ei ole niin väliä, sillä lehtihän kehuu aina kaiken täällä tehdyn. Kun nämä itseriittoiset, omahyväiset ja toisiaan kehuvat tyypit leijuvat utopioissaan, ei heidän käytännön toteutuksensa voi, kuin korkeintaan sattumalta, saavuttaa asetetut tavoitteet. Jos kuvioon astuu esim. hankeraha, pyritään tämä raha useimmiten kanavoimaan mahdollisimman tarkkaan hankkeen vetäjien pienelle piirille. Meillä ei pääsääntöisesti toimita niin, että hankeraha olisi alku jollekin, joka saisi rahavirrat poikimaan koko kaupungin hyödyksi.

Kaupungissamme on yritetty muutosta aikaisemminkin. Aikoinaan Kristiina Salo tuli kaupunkiin ja aloitti muutoksen suurin piirtein näillä sanoilla: Uudenkaupungin matkailumarkkinointi on perustunut jo kymmenet Pakkahuoneen munkkeihin, nyt tarvitaan uusia tuulia ja muutosta! Muutosta tulikin, hyvin pian Kristiina Salon tehtäviä muutettiin ja hänet nimettiin matkailun ja elinkeinopalvelujen vetäjän tehtävistä viestintäjohtajaksi. Siihen se muutos jäikin, hallihulluttelu jatkui, Pakkahuoneen rannassa kiviä siirreltiin, mutta leirintäalue, Myllymäki jne.  pääsääntöisesti jäivät huomiotta ja jatkoivat taantumistaan.

 Taannoin kaupunkiimme suunniteltiin hankerahalla neljän vuodenajan matkailua. Onko mitään tämän suuntaista matkailun piristymistä havaittavissa? Ei ole, mitään konkreettista edistystä ei ole havaittavissa neljän vuodenajan matkailussamme - puuhaihmiset tyytyivät jakamaan rahat keskenään? Meidän touhuistamme puuttuu luovuus plus tulosvastuullisuus ja tämä jäädyttää jokaisen uudistuspisaran. Sitkeät uudistajat ja innovoijat siirretään toisiin tehtäviin ja jos he vielä erehtyvät esittämään uudistuksia, on edessä kova kohtalo aina, luottamusjohdon hyväksymää, työpaikkakiusausta myöten.

Uudessakaupungissa kaikenmoinen uudistaminen on mahdotonta niin kauan, kun vallassa ovat siellä vuosikymmenet keikkuneet luottamushenkilöt ja luomiskyvyttömät kärkivalmistelijat. Tämä on ikävä kyllä totta. Ensin määrätyt tyypit omivat vallan ja toteutusvarat itselleen. He sanovat kaikkien ehdotusten olevan tervetulleita, mutta käytännössä he vähät välittävät ulkopuolisten ideoista, ainoastaan nöyrät talkoolaiset ovat tervetulleita. Kaikki toteutetaan hymistellen keskinäisen kehumisen hengessä ja kun lopulta hommat menevät ahterilleen kuittaavat nämä osaamattomat, luomiskyvyttömät ja yhteistyökyvyttömät puuhatyypit kritiikin: OLISIT ITSE TEHNYT PAREMMIN!

Aivan varmasti tästä kaupungista löytyy laadukkaampaa osaamista muualtakin kuin osaamattomuutensa laajasti osoittaneiden tyyppien pieneltä piiristä. Kaupungissa on rutkasti nuoria ja muitakin idearikkaita ihmisiä, joilta löytyy ajatuksia ja ideoita, joten miksei heitä kuulla avoimesti - pelätäänkö juhliin varatun 200 000€ valuvan väärille ihmisille? Meiltä löytyy rutkasti osaamista tapahtumien järjestämisestä, paras esimerkki näistä on, tyhjästä merkittäväksi festariksi noussut, Karjurock. Miksei siihen suuntaan annettu pesämunaksi 100 000€ ja sanottu: JÄRJESTÄ IKIMUISTOISET UUSIKAUPUNKI 400-VUOTTA-JUHLAFESTARIT! Todennäköisesti tämä, tulosvastuuseen tottunut, järjestäjä olisi valmistellut, spektaakkelina historiaan jääneet, juhlafestarit ja vielä lopuksi palauttanut saamansa 100 000€ korkoineen kaupungin kassaan.

400-vuotisjuhlat ovat jotain aivan muuta kuin hikinen toritapahtuma, onneton hankevedätys tms.. Kyseessä on kunnianosoitus kaikille edesmenneille ja tuleville uusikaupunkilaisille sukupolville. Kun huomioidaan juhlan huomioarvo, on sen markkinointiin, tiedottamiseen ja niiden osaamiseen suhtauduttava vakavasti. Juhlavuoteen on saatava idearikkautta, näkyvyyttä ja muutama spektaakkelitason tapahtuma.  Huonosti ja vaatimattomasti järjestetyt 400-vuotisjuhlat ovat osoitus huonosta itsetunnosta ja siitä, ettemme välitä kotikaupungista emmekä sen edeltävistä sukupolvista ja saavutuksista. Esim. Turussa urheiluhallin avajaisiin hommataan kansainvälinen maailmanluokan tähti, entä meillä?

Kun kaupungin 400-vuotisjuhlat menevät ahterilleen, on niiden kritisointi hankalaa, sillä juhlia on periaatteessa pohjustettu ja valmisteltu jo 400 vuotta. Siksi koko juhlakritiikki kohdistuu kaupunkiin ja se historiaan. Tämän vuoksi paikallislehden on käytännössä mahdotonta kritisoida tapahtumaa. En itsekkään olisi puuttunut koko asiaan, koska se on noloa. Jos juhlavuoden järjestelyt, toteutus ja julkinen esiintyminen olisivat olleet edes nipin napin välttävää tasoa, en olisi hiiskunut koko jutusta. Nyt mentiin vauhdilla metsään: On kerrassaan ihmeellistä, jos kaupungissamme on järjestetty kymmenet vuodet samassa paikassa tapahtumia, joissa ei ole ollut ongelmia äänentoiston kanssa, mutta nyt, Uudenkaupungin 400-juhlavuotena, tuota kokemusta ei käytetä hyväksi vähääkään.

On helvetin noloa, jos tuhansille ihmisille pidetään puheita ja soitetaan musiikkia, eivätkä he kaikki kuule niitä juuri nyt 400-vuotisjuhlissa. Jottei tämä toistu, ottakaa yhteyttä Jaloseen tai teatterin ääniäijiin. Polvenkorkuisen UKI 400-VUOTTA juhlatulen sytyttäminen oli koomissäälittävää räpellystä, samoin taskulappupelleily. Ottakaa yhteyttä Turun kaupunginteatterin lavastuspuolelle, sieltä löytyy maailman luokan pyrotekniikan osaamista, joka voi tarjota positiivisia ja ikimuistettavia elämyksiä uusikaupunkilaisille. Nyt sadat paikalle tulleet lähtivät pettyneenä tapahtumasta ja se jäi heille päällimmäiseksi elämykseksi.

Juhlavuosi tuo kaupungillemme rutkasti valtakunnan jopa kansainvälisen tason julkisuutta ja kaupunkimme nousee väkisin median valokeilaan. Jotta median hyödyntäminen onnistuisi koko kaupungin kannalta täydellisesti, kannattaa harkita tarkkaan ketkä tuota julkisuutta käyttävät. Pahimmillaan käy niin, että julkisuuteen pääsevät he, ketkä eivät hoksaa antaa kaupungistamme hyvää kuvaa ja toivottaa kaikki tervetulleiksi juhlimaan Uuttakaupunkia, vaan he antavat kuvan niin onnettomista kulkuyhteyksistä ettei tänne pääse juhlimaan tai he latelevat litania kuivien politiikkojen nimiä. Median hallinta on vaativa laji ja jos sitä ei hallitse, munaa helposti itsensä plus tässä tapauksessa koko kaupungin.


En halua aloittaa mitään noitavainoa tai syyllisjahtia, vaan ainoastaan vetoan juhlajärjestäjiin, jotta he arvioivat rehellisesti ja realistisesti kykyjensä rajallisuuden ja kääntyvät osaavien tekijöiden puoleen. Toivottavasti jatkossa nämä juhlat menevät kuten vanhassa sananlaskussa todetaan: Alku aina hankalaa, mutta lopussa kiitos seisoo!