lauantai 28. tammikuuta 2017

JUHLAVUODEN NOLOUS HUIPUSSAAN LEIRINTÄALUEELLA

Leirintäalueemme näyttää varsin murheelliselta. Vintin väntin sojottavat autojen sähköpylväät  lisäävät alueen ankeaa yleisnäkymää. Onneksi kaupunki parhaillaan oikoo po. pylväitä ja modernisoi alueen sähköviritelmiä.

Uusikaupunki on siitä mystinen merenrantakaupunki, että se ei ole isommin hyödyntänyt rantojaan kaupunkilaisten viihtymisen parantamiseksi tai rakentamiseksi.  Surkeuden huippuna voidaan pitää kaupunkimme leirintäaluetta, jonka kunnossapito, kehittämisestä puhumattakaan, on laiminlyöty totaalisesti. Kun täältä löytyy leirintäalueiden toinen ääripää, loistavasti hoidettu, karavaanarien Rairanta, korostaa vertailu kaupungin leirintäalueen lohdutonta olotilaa.

Lähellä kaupungin keskustaa sijaitseva ja mainiolla hiekkarannalla varustettu leirintäalue voisi olla aivan jotain muuta mitä se on nyt. Nuhruisen ja ränsistyneen yleisilmeen ja 1970-luvun elähtäneiden rakennusten sijaan paikalla voisi olla melkoinen turistirysä, jonka hiekkaranta, kioski ja ravintola palvelisivat myös kaupunkimme omia asukkaita. Ikävä vaan, tuntuu siltä ettei paikkaan ole satsattu juuri ruohonleikkuuta ja asiakkaiden rahastusta enempää. Väkisin esiin kumpuaa kysymys: Mikä on alueen hallitsijan osaamistaso, entä mikä on hänen toimintamotivaationsa?

Nähdäkseni leirintäalueemme ei täytä millään kriteereillä edes nykyajan minimivaatimuksia. Lienee kohtuullista tarkastella jopa sitä, miten kaupungin omaisuuden arvo on muuttunut vuosien saatossa. Onko kiinteistöjen kunto päästetty romahtamaan joko osaamattomuuden tai huolimattomuuden seurauksena ja onko kaupunki oikeutettu mahdollisiin korvauksiin omaisuutensa arvonlaskusta? Vai onko kaiken takana taas ja yksinkertaisesti kaupungin puolelta tehty onneton sopimus vai sopimuksen täyttämisen surkea valvonta?

Leirintäalue putkahteli vuosien varrella esiin lukuisien hankkeiden yhteydessä. Yksi näistä hankkeista oli Velhoveden pyöräilyreitti eli pyöräilyreitti sinne, missä ei voi kaikilla pyörillä pyöräillä. Ihmetyttää miten nämä hankkeet etenivät ja kuka niistä hyötyi vai hyötyikö kukaan? Kokonaan toinen aprikointihaara aukeaa siinä, minkä verran hankerahaa käytettiin ja kuinka paljon siinä sivussa tärvättiin kaupunkilaisten veroeuroja? Mielestäni nämä seikat voisi selvittää pikaisesti, sillä saadut faktat helpottavat keväällä  käytävissä vaaleissa äänestäjiä parhaan ehdokkaan löytämisessä.

Kaikessa nuhjuisuudessa ja karuudessaan leirintäalueemme on murheellinen näky ja kauttaaltaan nolossa kunnossa juhlavuotta ajatellen. Ikävällä tavalla leirintäalue kertoo juhlapuuhaajien rajallisesta eväästä tehtävissään, kun runsaasti yöpymisiä keräävä ja erittäin keskeinen matkailusektorin osa jää totaalisesti huomiotta. Ehkäpä korkeimpien päättäjien tulisi käyttää korkeimpia voimia leirintäalueen saattamisesta pikaisesti siihen kuntoon, että se voi vastaanottaa juhlavieraita. Vai onko tässäkin tapauksessa kaupungin maineen kannalta paras ratkaisu puskutraktori ja leirintäalueen opasteiden hävittäminen ja pyyhkiminen kartalta?

Tästä klikkaamalla saat alustuksen toisella tekstivärillä ja pohjalla.

5 kommenttia:

  1. Voiko tämä olla totta vai onko java heittänyt vanhan kuvan

    VastaaPoista
  2. Java pilaa kirjoituksillaan Uudenkaupungin maineen. Kuinka moni ihminen jää tämän kirjoituksen takia tulematta Uuteenkaupunkiin.

    VastaaPoista
  3. No viimeistään leirintä-alueen portilla kääntyy pois. Kaikilla ei ole varaa majoittua hotelleihin, eikä haluakaan.

    VastaaPoista
  4. Matkailua on kehitetty koko kulunut vuosikymmen. Mitä on saatu aikaiseksi vai onko jäänyt unohduksiin koko matkailu. Itse en keksi yhtään uutta turistihoukutinta tältä vuosikymmeneltä.

    VastaaPoista
  5. Kiitos käynneistä ja kommenteista! Meillä oli joskus oikein matkailulautakunta, mutta sen toimintavallan ulkopuolelle rajattiin Pakkahuone, vierasvenesatama ja leirintäalue. Käytännössä lautakunnalla ei ollut mitään valtaa ja muistini mukaan esim. leirintäalueen yrittäjävalinnan tekivät entinen kaupunginjohtaja ja silloisen hallituksen puheenjohtajan kanssa. Tuolta pohjalta oli epärealistista odottaa minkäänlaisia matkailuavauksia tai innovaatiota.

    Rahaa osattiin matkailun lomassa polttaa. Uusikaupunki maksoi yrittäjälle vuosittain reilut 70 000€, jotta tämä vei turisteja kesän ajan saaristokohteisiin. Risteilyt eivät juuri toteutuneet, sillä, muistini mukaan, yrittäjä oli neuvotellut sopimukseen minimi matkustajamäärän, jonka alle hänen ei tarvitse risteillä. Niinpä hän kuittasi kaupungilta kivat rahat pitkälti sillä, että seisotti alustaan Uudessakaupungissa.

    Huomiokaa tämäkin: Kristina Salon tullessa kaupunkiin, hän pyrki näyttävästi uudistamaan kaupunkimme matkailua niin, että se olisi muutakin kuin Pakkahuoneen munkki ja vierasvenesatama. Tämän julkisesti sanottuaan Salosta tehtiin elinkeinojohtajan sijaan viestintäjohtaja. Siispä meillä oli selkeä poliittinen linjaus siitä ettei matkailua edistetä tai siihen satsata. Asiasta on turha syytellä virkahenkilöitä, vaan katseet on käännettävä päättäjien suuntaan.

    VastaaPoista

Tuhraappa tähän aikasi kuluksi jotain! Kiitos!