Arkkipiispa jakaa kansan - tuhoaa kirkon!

Arkkipiispa saa lausunnoillaan äänekkäät, mutta ajattelemattomat nuoleskelijat ylistämään kirkkomme päämiehen kristillisiä elämänarvoja ja ns. laupeutta. Nämä arkkipiispan lähimmäisenrakkautta hehkuttavat heput ja heputtaret siteeraavat jopa Raamatun tekstiä vuodatuksissaan ja tietenkin, vastoin Raamatun ohjeita, tuomitsevat toisinajattelijat epäkristillisiksi rasisteiksi plus ääliöiksi. Juuri tämä ylistämisen ja tuomitsemisen ristiriita osoittaa, minkälaisista asioihin perehtymättömistä, vajaasti ajattelevista ja itsekkäistä tuomionenkeleistä arkkipiispan tukijat koostuvat.

Arkkipiispa ei anteliaisuudessaan noudata mitenkään Raamatun ohjeita köyhän tai heikomman auttamisessa, sillä eihän pyhäheppu luovu mistään omastaan. Hän elää yli sadantuhannen eron ökypalkalla ökytalossaan. Jos hän on jotain antamassa, on se toisten omaisuutta ja toisten tekemää työtä. Vuosisatojen warrella kirkko on rohmunnut itselleen yli kolmenmiljardin euron omaisuuden, kirkon keskusrahastossa varallisuutta löytyy yli miljardin euron verran ja joka vuosi kirkon tilille rävähtää miltei miljardi euroa veroja, joista lähes satamiljoonaa euroa on valtion kirkolle tilittämää yhteisöveroa.

Kirkon omaisuus on karttunut satojen vuosien aikana tavallisten suomalaisten tekemällä työllä, maksuilla plus lahjoituksilla. Tätä omaisuutta arkkipiispa on nyt jakamassa eikä omaansa. Arkkipiispa ei  nouse edes aikamme Robin Hoodiksi, sillä pyhäveijarimme ei ota rikkailta ja anna köyhille vaan, jatkaen rikkauksissaan rypemistä, hän jakaa köyhien omaisuutta köyhille. Raamatun letkauksista arkkipiispamme ei noudata ihokas- tai samarialaisvertausta, mutta häneen sopivat hyvin nämä lauseet: Helpompi on kamelin kulkea neulansilmän läpi kuin rikkaan päästä Jumalan valtakuntaan -  Vaikka syvällä ovat sarvet pahan päässä, ei niitä hiippakaan peitä.

Itsekkäillä toimillaan ja ajattelemattomasti päästetyillä möläytyksillään arkkipiispasta on kasvanut niin taloudellinen- kuin uskottavuusriski kirkolle. Hän teki kirkkoastialle sen, mitä Sipilä kaavaili veneelle eli veti tapin pois ja nyt väki virtaa kirkkoastiasta. Arkkipiispaa tämä tuskin hätkäyttää, sillä kirkon valtava omaisuus ja hänen henkilökohtainen mammona turvaavat miehen yltäkylläisen tulevaisuuden aina eläkepäivien päättymiseen asti. Kirkon talouteen kiihtyvä kirkosta eroaminen ja sen vuoksi sisään tulevien rahavirtojen ehtyminen vaikuttavat melkoisesti. Kohta yt-neuvottelut alkavat ja kenkä heiluu sakaristoissa - tulevaisuudessa vain arkkipiispan uskollisimmat nuolijat saavat saarnata tyhjissä kirkoissa.

Asettumalla avoimesti yhteiskunnan toimia vastaan sokeasti pakolaisten puolelle ja kääntämällä selkänsä omille apua tarvitseville, arkkipiispa herättää kiukkua ja vihaa, joka korostaa ja vahvistaa voimakkaasti pakolaisvastaista ilmapiiriä Suomessa. Jos kirkko tukisi yhtä näyttävästi omia, hyljeksittyjä sekä puutteessa eläviä, kansalaisia kuin pakolaisia, se madaltaisi juopaa erilaisten apua tarvitsevien ihmisten välillä. Päinvastoin toimiessaan kirkko on viime vuosina pelannut itsensä paitsioon ja suurimpana kirkon nonsaleeraajana on toiminut itse arkkipiispa. Sopi kysyä: KIRKON ALASAJOSTAKO HÄNELLE MAKSETA YLI SATATUHATTA EUROA VUODESSA?

Toimivana instituutiona tai mielipidejohtajana kirkko ei ole huono, jos sen johdosta löytyy kykyä ja rohkeutta ennakkoluulottomaan lähimmäisenrakkauteen sorrettujen plus heikompien puolustamisessa. Satojen vuosien aikana papit ja kirkko ovat usein olleet opetuksen ja inhimillisyyden tarjoajina suomalaisten köyhien sekä sorrettujen tuki ja turva. Ikävä vaan, että sitten Wickströmin ei tällaisia ulostuloja ole Suomessa juurikaan tapahtunut. Jos kirkko olisi puolustanut tai auttanut omia hädässä oleviamme viime vuosien taantumissa, nyt kaavailtuun pakolaisten jeesaamiseen ei juuri kukaan voisi suhtautua negatiivisesti.

Meidän täytyy hiljentyä rukoukseen arkkipiispamme tueksi, jotta hän voittaa taistelun sisällään riehuvaa rasismia, ahneutta ja itsekkyyttä sylkevää saatanaa vastaan. Jos arkkipiispa häviää sisäisen taistelunsa eikä valaistu, on seurauksena kirkon  vaikutusvallan ja uskottavuuden katoaminen - samalla suomalaisten satojen vuosien työ, kristillisten arvojen koti ja heikoimpien viimeinenkin tulevaisuuden turva pyyhkiytyvät iäksi pois. Jottei näin kävisi, lienee kohtuullista odottaa valtiovallan puuttuvan asioiden kulkuun, jotta meillä olisi jatkossakin kansankirkko!