Kunnallisen demokratian alasajo?

Kunnat saavat pian pitkälti itse päättää kuinka hoitavat demokratiansa toimivuuden. Tarkastuslautakunta on pakollinen, samoin valtuuston jäsenten enimmäismäärä ja vähimmäismäärä. Uudessakaupungissa valtuutettujen määrä voi vaihdella 27-43 välillä. Uusien määräysten mukaan kunnassa on oltava myös tarkastuslautakunta. Kunnan johtoon voidaan valita kuten nyt on tehty virkahenkilö tai demokraattisesti valittu valittu pormestari.

Uudessakaupungissa uuden hallintomallin valmistelua on juntattu eteenpäin salaisesti. Itse en ollut saanut juuri mitään informaatiota asiasta ennen viime valtuustoa, jossa kuulin "isojen poikien" kesken pidetyn infoja ja palavereita. Jo tämä ennakoi, että demokratiaan liittyvää uudistusta viedään eteenpäin pienessä piirissä. SDP:n Myllymäki totesi valtuustossa, että ensin valitaan malli ja vasta sitten valtuutettujen määrä. SDP:n Antola totesi lautakuntatyön väljähtyneen. Kokoomuksen Järvinen esitti asian merkityksellisyyden vuoksi seminaaria ja Kokoomuksen Nikula puolestaan muistutti, ettei tulevia paikkoja ole vielä jaettu.

SDP:n kannat kuvaavat puolueen keskittyvän demokratian kustannuksella sille sopivan hallintomallin valitsemisessa. Vaikka sote-uudistuksen myötä siihen liittyvät asiat eivät ole tulevaisuudessa kuntapäättäjien kontolla, kuntapäättäjien muut ratkaisut vaikuttavat jatkossa yhä enemmän sote-palveluiden saatavuuteen kunnassa. Tulevaisuudessa vain kunnan kasvu takaa sote-palvelujen kehittymisen - MITÄ ENEMMÄN ASUKKAITA, SITÄ PAREMMAT PALVELUT. Saattaa myös käydä niin, että koko sote-uudistus karahtaa karille tai valuu mahdottomuuden koskeen, joten siihen suhtautuminen tai sen aikatauluttaminen on vähintäänkin hankalaa.

Niin valtuutettujen määrässä kuin muussakin hallintomallissa meidän on lähdettävä liikkeelle siitä kuinka se parhaiten palvelee kaupunkilaisia. Lienee selvää, että mitä enemmän valtuutettuja, sitä paremmin kaupunkilaisten toiveet kanavoituvat päätöksissä. Tämä korostuu etenkin Uudessakaupungissa, jossa lukuisasti pieniä taajamia. Nyt näiden taajamien ihmiset ovat edustettuna päätöksenteossa. Kuinka käy, jos valtuutettujen määrää vähennetään? Onko tulevaisuuden valtuustossa vain keskustaajaman asukkaita, kuinka silloin demokratia toimii ja kaupunki kehittyy?

Valtuutettujen määrän vähetessä, vaalitavastamme johtuen, pienryhmien ja puolueiden vaikutus mitätöityy ja ne saattavat hävitä kokonaan. Tätä ei voitane pitää minkään demokratiaa lisäävän uudistuksen toteutumansa. Samoin Myllymäen toteamus, että ensin valitaan hallintomalli ja vasta sitten päätetään valtuuston koko, tuntuu vähintäänkin demokratian turvaamisen tai laajentamisen sijaan hallintokeskeiseltä,  oman työväenyhdistyksen ja oman henkilökohtaisen, vallan säilyttämiseen tähtäävältä valtapolitiikalta.

Lautakunnista puhuttaessa, joku on letkauttanut, jääkö meille ainoastaan se lautakunta, joka on vajonnut näkymättömäksi  eli tarkastuslautakunta. Aikaisemmin Uudessakaupungissa oli näkyvä ja railakkaasti ongelmia esiintuova tarkastuslautakunta, mutta eipä ole enää. Jokaisen sopii pohtia mitä on tapahtunut, ei lautakunnassa vaan sen takana. Aiemmin kaupunki hakkasi rahaa hullutuksiin ja kasvatti miljoonien eurojen velat, silloin tarkastuslautakunta puuttui ongelmiin - nyt talous on kääntynyt parempaan ja kaupunki teki positiivisen tilinpäätöksen, joten miksi tarkastuslautakunta örisisi vain örisemisen riemusta?

Antolan todetessa lautakuntatyön väljähtyneen, voi häneltä kysyä: Eikö tähän juuri tähdätty? Yhdistettiin esim. kulttuuripuoli sekä nuoriso- ja liikuntatoimi saman lautakunnan alaisuuteen. Luotiin lautakunta, jossa on väkisinkin ihmisiä, jotka päättävät asioista, mitkä eivät kuulu heidän vahvuusalueisiin saati edes kiinnostuksen piiriin. Onko luotu hallintokuvioita, jotka eivät motivoi osallistujiksi aktiivisia po. asioihin perehtyneitä sekä perehtyneitä kaupunkilaisia? Entäpä puolueiden oma toiminta, mihin ja miksi hävisivät: Seggeroos, Siivonen, E Tähtinen, T Ellä, J Hyvönen jne. jne.?

Jos puolueet eivät saa toimintaansa mukaan aktiivisia jäseniä, on heidän muutettava omaa toimintakulttuuriaan eikä ryhdyttävä ajamaan alas kunnallista demokratiaa muutaman tyypin vallassa pysymisen vuoksi. Kyseessä täytyy olla puolueiden eikä demokratian ongelma. Lisäksi on huomioitava, että yleensä pienryhmien edustajat ovat aktiivisia vaikuttajia lautakunnissa, kun flegmaattisuus löytyy isoista puolueista. Esim. aikoinaan istuin lautakunnassa, jonka yksi jäsen kävi kerran neljässä vuodessa kokouksessa. Tuossa kokouksessa hän käytti yhden puheenvuoron: OLE JAVA HILJAA, TEHDÄÄN NIIN KUIN VIRKAMIES SANOO, ETTÄ PÄÄSTÄÄN KOTIIN!

Suurien puolueiden pitäisi kirkastaa rooliaan luottamushenkilöiden vaikutuskanavana ja taata listoilta tuleville päättäjille itsenäinen ajattelu ja sen mukainen toiminta. Nythän on niin, että isojen puolueiden päättäjät pahimmillaan äänestävät omia esityksiään vastaan siirryttäessä esim. lautakunnista hallitukseen. Onpa nähty jopa sellainenkin tapaus, että päättäjä äänestää tekemäänsä valtuustoaloitetta vastaan. Tällainen toiminta ei voi mitenkään lisätä ihmisten kiinnostusta paikallispolitiikkaan. Puolueiden sisäinen hyvä veli tai iso sisko -järjestelmä mitätöi henkilövaalijärjestelmämme.

Yksi kaupunkimme suuria ongelmia on onneton valmistelu, salailu ja selkeä valehtelu päättäjille. Tämä on maksanut Uudellekaupungille miljoonia euroja, sitonut kaupunkilaisten maksamaa työtä, nostanut veroja plus taksoja, johtanut infran rapistumiseen sekä palveluiden alasajoon  ja aiheuttanut armottoman väkikadon Uudessakaupungissa. Hallinnon uudelleen järjestely antaa päättäjille mahdollisuuden korjata po. ongelma ja siten parantaa kaupunkilaisen elämisen puitteita ja laatua.

Kokoomuksen Järvisen esitys seminaarista on loistava ulostulopaikka erilaisille hallintomalleille. Luonnollisesti ennen sitä on suotavaa käydä keskustelua, onhan valmistelu sitä parempaa, mitä useammat päät sitä pohtivat plus tekevät. Itse seminaari ei saa olla mikään tuloshakuinen virkahenkilötapaaminen, josta määrätyt luottamushenkilöt ovat poisraakattu jo kutsuvaiheessa. Tapaamisen lähtökohtana tulee olla vain ja ainoastaan kaupunkilaisten paras eli vaikutusmahdollisuuksien ja olojen parantaminen.