Yksi askeettinen hallintomallikyhäys ja hiukka muuta

Tämä on vain minun tuhraukseni, joten sitä sopii entrata lisäyksillä, muutoksilla tai kumota koko esitys, jos siltä tuntuu. Demokratia perustuu kansan toiveiden noteeraamiseen, siksi en vähentäisi luottamushenkilöiden määrää. Ehkä valtuutettujen määrää voisi jopa nostaa 45, jolloin Vihreillä olisi parempi mahdollisuus tuoda oma näkemys kaupungin korkeimpaan päättävään elimeen. Samalla turvattaisiin riittävä edustus keskustaajaman ulkopuolelle. Mikäli valtuutettujen määrää pudotettaisiin, vaikutus olisi päinvastainen: kylät menettäisivät edustajansa, pienryhmät häviäisivät mahdollisesti kokonaan valtuustosta ja jopa suurimman puolueen kylien ehdokkaat olisivat vain keskustaajamaehdokkaiden äänenkerääjiä.

Uudenkaupungin poliittisena ongelmana on vuosikymmeniä ollut lehdistön voimakas manipuloiva rooli. Vaihtoehtoja tarjoavia päättäjiä on haukuttu vailla perusteita törkein valhein ja jopa median johtamana on kerätty nimilistoja mollaustarkoituksessa. Kaiken huippuna voidaan pitää yksipuolista mihinkään johtamattomien tutkintapyyntöjen valheellista ja valikoivaa uutisointia. Kaikki tämä on antanut kaupunkimme politiikasta niin hullun kuvan, etteivät luottamustoimet herätä kiinnostusta tavallisissa kaupunkilaisissa. Tässä merkittävä syy siihen, miksi puolueiden on ollut vaikeata saada lautakuntiin jäseniä ja jos niihin on puhumalla saatu väkeä, ovat he usein toimineet innottomasti ja jopa heittäneet pyyhkeen kehään kesken kauden.

Nyt tiedotustyyli on muuttunut kaupungissamme normaaliksi, joten kaupunkilaisten kiinnostus aktiiviseen poliittiseen osallistumiseen on kohoamassa. Tämän vuoksi ja tulevaisuutta varten meidän on pidettävä kaupunkimme vaikutuskanavat auki. Luottamushenkilöiden määrän vähentäminen tässä tilanteessa olisi jarrun painamista Uudenkaupungin kehitykselle ja estäisi uusien valtuutettujen tuomien uusien tuulien vaikutukset tunkkaisen päätöksenteon raikastamiseksi.

Niinikään virkahenkilöiden käytös luottamushenkilöitä kohtaan on ollut piittaamatonta, ylimielistä sekä vähättelevää. Kaiken huippuna voitaneen pitää esittelijän haistattelua luottamusmiehille. Virkahenkilöiden valmistelun ja päätösten toteutusten laatu on ollut todistetusti surkeaa. Tästä kertoo tylyä kieltä se, että kaupunkimme infra on vanhentunut, verot ja taksat ovat tapissa, palvelut alasajon kohteena: Kaupunkimme on menettänyt parhaista päivistä 3 000 asukasta, joka on ennätysmiinus näillä leveysasteilla ja kaupungissa, jossa työpaikat ovat lisääntyneet lähes tuhannella.

Emme voi jatkaa kaupunkilaisten piikkiin virkahenkilöiden älyttömyyksien rahoittamista. Hullumaisille aiesopimuksille, tuulimyllyjunttauksille, kouluhölmöilylle sekä niiden mahdollisuudelle toistua on viimeinkin pistettävä piste. Kaupungissa valta kuuluu luottamushenkilöille eikä virkahenkilöjuntalle. Oikein toteutettu hallintouudistus mahdollistaa virkakoneiston nopean entraamisen toimivaksi ja kohottaa kaupunkilaisten elämänlaatua niillä  mahdollisuuksilla, jotka aiemmin ovat aiemmin käytetty huuhaahaittelun ja utopististen haaveiden toteuttamisyrityksiin.

NÄIN KAAVAILIN:
Kaupunkiin valitaan valtuusto kuten nytkin. Valtuusto valitsee hallituksen kuten nytkin. Valtuusto valitsee täyspäiväisen pormestarin, joka hoitaa kaupunginjohtajan ja hallituksen puheenjohtajan tehtävät ja, eri valtuustoryhmistä, valitaan kolme osapäiväistä apulaispormestaria, jotka toimivat hallintokuntien johtajina ja keskeisten lautakuntien esittelijöinä sekä puheenjohtajina. Apulaispormestarit eivät kuulu hallitukseen, mutta muodostavat yhdessä hallituksen kanssa kaupungin johtoryhmän. Apulaispormestarit saavat apua valmisteluun sekä päätösten toteuttamiseen alaisinaan toimivilta virkahenkilöiltä. Talousjohtajan, sosiaalijohtajan ja teknisen johtajan virat säilyvät ja he ovat johtoryhmän jäseniä.


Uusikaupunki ryhtyy tekemään pitkäjänteistä ja molempia kaupunkeja hyödyttävää yhteistyötä Laitilan kanssa ainakin niillä sektoreilla, millä olemme jääneet eniten muusta Suomesta eli opetus- ja sivistystoimi, kaavoitus sekä elinkeinopolitiikka. Voisimme aivan hyvin yhdistää virkoja Laitilan kanssa, sillä hoitaahan, monissa runsaasti väkirikkaammissa kaupungeissa kuin Uusikaupunki ja Laitila yhteensä, yksi henkilö vaativampaa leiviskäänsä huomattavasti laadukkaammin kuin meillä. Laitila ja Uusikaupunki voisivat lisäksi palkata yhteisen kunnallislakimiehen. Saavutetulla kaupunginjohtajan ja muutaman johtavan virkahenkilön palkkasäätöillä rahoittaisimme mm. pormestarien kulut.

Lautakuntien tarve on pohdittava tapauskohtaisesti kaupungin etu eikä puolueiden vallanhimo huomioiden. Esim. kulttuuri- ja nuoriso- ja liikuntalautakunta pitää hajauttaa kahdeksi lautakunnaksi entiseen malliin. Jokaisen lautakunnan merkitys on pohdittava harkiten, samoin on paneuduttava tarpeeseen perustaa uusia lautakuntia esim. matkailulautakunta, kehityslautakunta, elinkeinolautakunta jne.. Jos Uudessakaupungissa päädytään uusien lautakuntien perustamiseen, on niille annettava toimintaedellytykset, työrauha ja valtaa.

Luottamushenkilöiden on kyettävä asettamaan 15 000 kaupunkilaisen etu, muutaman, rajallisilla avuilla operoivan, virkahenkilön edun edelle. Kaupunkilaiset ovat vain luku numeroina, mutta virkahenkilöillä on kasvot ja useat luottamushenkilöt ovat touhunneet heidän kanssa vuosia, jopa kymmeniä vuosia. Tämän vuoksi virkahenkilöiden kritisoiminen, ohjeistaminen tai vaihtaminen parempiin saattaa vaikuttaa epäinhimilliseltä, mutta siinä vaiheessa on syytä kääntää katse kaupunkimme asukkaisiin: lapsiin, jotka ovat menettäneet turvalliset lähikoulut - kulttuurin ja liikunnan harrastajiin, joiden harrastuspuitteet ovat jääneet rempalleen - kaupunkilaislln, joita on peloteltu tuulimyllyillä ja joiden verot ja maksut on nostettu tappiin - palvelujen karsinnan kohteeksi joutuneisiin kaupunkilaisiin sekä ennen kaikkea niinin 3 000 uusikaupunkilaiseen, jotka ovat joutuneet muuttamaan pois rakkaasta kotikaupungistaan. Se siitä mallista näillä erin...



Jos potkut on ikävät antaa ja vielä ikävämmät saada, niin kaikkein ikävintä on työskennellä virassa, johon avut eivät yksinkertaisesti riitä. Mitä epäpätevämpi työntekijä on tehtäväänsä ja mitä kauemmin hän siinä toimii, sitä raskaammaksi hänen uransa muodostuu henkisesti. Kiukuttelu, äkäily ja alaisille tiuskiminen ovat oireita liian vaativan työtaakan alle joutumisesta. Vuosien saatossa ongelman alle jäänyt reppana menettää itsentuntonsa, muuttuu vainoharhaiseksi plus menettää mielentasapainonsa. Lopulta tällainen ihminen ajautuu itsetuhon partaalle tai mentaalipuolen hajoaminen muuttuu fyysisiksi vaivoiksi; sydän, iho tai muu kehon heikko kohta antaa periksi. Ihmisen tällaiseen tilaan ajamista ei voi mitenkään perustella inhimillisyydellä, vaan kyseisen reppanan asemasta päättäviä täytyy rehellisesti kutsua saamattomiksi sekä vastuuttomiksi nynnyiksi.

Mikäli epäpätevä henkilö saa jatkaa työssään epäpätevyydestä sikiävien epäonnistumisten kylvämistä riittävän kauan, saattaa hän ajan saatossa leipiintyä munauksilleen ja oppia elämään niiden kanssa. Jos työyhteisön esimiehet hyväksyvät tehtäväänsä epäpätevän työntekijän kardinaalitöppöykset vuodesta toiseen, menettää töppäilijä itsekriittisyyden ja hän kouliintuu sokeaksi omille virheilleen. Tästä puolestaan seuraa, ikävän tiheästi, jumalasyndrooma eli minä olen muiden yläpuolella ja saan vailla vastuuta tehdä mitä tahansa. Varsin usein näin tiensä kulkeneen epäpätevän ihmisen ura päättyy rikosten polulle - ei siksi, että hän olisi paha, vaan siksi, että hänet opetettiin vastuuttomuuteen.

Tehtävässään epäonnistuneen työntekijän kohdalle sattuessa, lienee työnantajan syytä ottaa mallia jääkiekosta, jossa huonosti pelaava maalivahti vedetään niin ajoissa pois, että hän voi palata myöhemmin joko maalille tai muuten lajin pariin. Jos jatkuvasti maaleja päästävää maalivahtia ei vedettäisi ajoissa pois, vaan hän päästäisi sata kiekkoa taakseen, tulisi hänestä negatiivinen legenda ja yleinen naurunkohde niin kiekkopiireissä kuin kentän ulkopuolella. On kaikkien edun mukaista, että jokainen toimii sillä tasolla, mihin hänen kykynsä riittävät. Mitä korkeammassa asemassa kyvytön työntekijä on, sitä karmeampia seurauksia aiheutuu hänen virheistään ja siksi sitä nopeammin hänet tulee poistaa tehtävistään: Tästä esimiesten on kannettava vastuu tai muuten he eivät itse omaa tehtäväänsä vaadittavia kykyjä.

Voimme haukkua ja arvostella onnetonta valmistelua, surkeaa päätösten toteutumista ja virkahenkilöiden luomiskyvyttömyyttä, mutta muistakaa: VIRKAHENKILÖT EIVÄT ÄÄNESTÄ, LUOTTAMUSHENKILÖT TEKEVÄT KAIKKI PÄÄTÖKSET! Luottamushenkilöillä on korkein valta vaatia parempia esityksiä ja hyväksyä vain paras esitys. Viime kädessä epäonnistumisten seuratessa toisiaan kaupungin perustekijäksi nousee luottamushenkilöiden laatuvaje.  Jo ehdokasasettelussa jokaisen sopii itsekriittisesti mietiskellä aikaa, intoa, luonnetta ja muita menetyksellisen luottamustehtävän hoidon vaatimuksia. Myös puolueiden kontrollia täytyy skarpata, jottei listoille eksy omaa etua tavoittelevia nimettömän kirjeen lähettäjiä, nimettömien tekstiviestien kylväjiä tai muita likaisen pelin kouliintuneita harrastajia.

Meillä munausten ketjua katkottiin hokemalla: Sitä tikulla silmään, joka vanhoja muistaa. Viimeinkin kaupungin talous saatettiin siihen kuntoon, että voimme ottaa totutusta hokemasta ohjenuora ja ryhtyä rakentamaan tulevaisuutta kaupungin puitteita plus palveluita kehittäen sekä taksoja ja veroja alentaen eli tekemään kaupungistamme kaikin puolin mieluisamman asua sekä muuttaa.