Hyviä kaupunkilaisia ei löydy 27 enempää valtuustoon ?????

Tulipahan mieleen valtuuston puheenjohtajan tokaisu: Lautakuntatyö on väljähtynyttä. Samalla kaupunginjohtaja aiesopimus-Atso toteaa ettei valtuustossa puhuta. Tällä ennakoidaan junttausta,  joka tähtää  valtuutettujen määrän alentamiseen ja lautakuntien vähentämiseen. Ehkä demokratian kannalta parempaan tulokseen päästäisiin, mikäli pohdittaisiin syitä luottamushenkilöiden flegmaattiseen esiintymiseen ja passiiviseen keskustelukäyttäytymiseen.

Aiesopimus-Atson hajota ja hallitse tyylistä löytyy hyvä syy superpassiiviselle keskustelukulttuurille. Kaupungissa ei ole järjestetty yhtään valtuustonkokousten ulkopuolista tilaisuutta, joissa valtuustossa istuneet päättäjät voisivat tavata toisiaan ja keskustella vapaasti keskenään. Kun tähän ynnätään tarkoitushakuinen tiedonpanttaus juuri heiltä, ketkä saattaisivat avata suunsa, on aiesopimustyypin ruikutus keskusteluvajeesta vain alhaista jeesustelua.

Valtuuston puheenjohtajan sopisi katsoa menneitä valtuustokausia, niin hän löytäisi syyn lautakuntatyön väljähtymiselle. Lautakunnista ovat kadonneet idearikkaat, valmisteluun luovasti suhtautuvat ja niitä rakentavasti ideoillaan kehittäneet jäsenet. Sopisi valtuuston puheenjohtajan miettivän, miksi juuri hänen puolueestaan pakenevat omilla aivoilla ajattelevat päättäjät kuten esim. Esko Tähtinen ja Johanna Hyvönen. Samaan aikaan listoille jää, nimettömien kirjeiden lähettäjää sun muuta inhokkia.  Vai onko po. puoleen tavoite olla vain virkahenkilöiden sokea ja aivoton kumileimasin?

Aivan onnettomana voimme pitää väitettä, ettei lautakuntiin ole vetoa ja etteivätkö ne täyttäisi ns. asiantuntijalautakunnan statusta. Jos nuoriso- ja liikuntalautakunnassa istuivat aikoinaan esim. Markku Varjo, Jarno Nikula, Mikko Siivonen, Ville Haapasalo ja Jarmo Segerroos, ei voi väittää etteikö kyseisillä herroilla ollut tietoa urheilusta ja ajatuksia kaupunkimme lasten ja nuorison parhaaksi. Puolueiden pitäisi pohtia, miksi esim. em. henkilöt lähtivät lautakunnasta ja miten kaikki alojensa pätevimmät kaupunkilaiset saadaan vaalilistoille ja heidän laaja osaamisensa palvelemaan uusikaupunkilaisia.

Nuoriso- ja liikuntalautakunnassa esitettiin ratkaisuja kaupunkimme puitteiden parantamiseksi plus muuttoliikkeen kääntämiseksi positiiviseksi, mutta hallituksessa kaikki konkreettiset esitykset tyrmättiin ja rahat heitettiin elinkeinohaihatteluun. Uudessakaupungissa on harrastettu silkkaa herra/toverihissipolitiikkaa. Nöyristelevät ahterin nuolijat ovat nousseet vallan huipulle ja asioista jotain tietävät sekä niihin perehtyjät on pistetty tylysti syrjään. Jokainen voi pohtia kuinka järkeviä ovat olleet kaupunkimme miljoonia euroja vieneet rahan haaskaukset: Katulamput, koulukeittiöt, risteykset, Pyhämaan pientalot, pienten koulujen alasajo jne. jne..

Jos otamme esim.  täysin epärealistiseen etanolitehdasutopiaan heitetyt sadattuhannet eurot, jotka hyväksyttiin äänin 42-1, voi vain kammoksua ajatusta, että nämä samat kaupunkimme muuttotappiosuohon upottaneet valtuutetut ottavat vallan täydellisesti itselleen. Otetaan vielä esimerkiksi sosiaalilautakunta, joka käyttää 60% kaupungin rahoista. Tämän lautakunnan johtoon valittiin edelleen henkilö, joka ei aikaisemmalla valtuustokaudella saanut lautakuntaa kertaakaan pysymään budjetissa, vaan ylitykset olivat miljoonaluokkaa. Juuri nämä tulosvastuuttomat toisilleen valtaa pelaavat hyvä veli -töppäilijät ajavat nyt valtuuston pienentämistä ja lautakuntien aseman heikentämistä. Eikö juuri näiden töpeksijöiden tulisi viimeinkin hoksata itse hypätä ulos luottamustehtävistään?

Valtuutettujen määrän sijaan pohtisin enemmänkin virkahenkilöiden roolia päätännässä, onko näiden ihmisten paikka valtuustossa tai kaupunginhallituksessa? Jos valtuustopäivänä nouset esimiehesi yläpuolelle ja  äänestät hänen esittelyään vastaan, kuinka mukavaa on olla töissä seuraavana arkena? Kuinka onnistuu talouden kuntoon saattaminen kaupungin työntekijältä eli nostaako hän mielummin veroja kuin tehostaa yksikkönsä toimintaa kaupunkilaisen parhaaksi ja siksi kenties vaatii itseltään tehokkaampaa työskentelyä tai antaa itselleen kenkää?

Niin ikään sopisi pohtia kaupungille palveluita myyvien yritysten johtohenkilöiden sopivuutta luottamustoimiin. Etenkin kaupunginhallituksessa, joka vastaa taloudesta, tällainen henkilö voi edesauttaa työnantajayrityksensä asemaa kaupungin veroeuroja jaettaessa.  Mikäli kyseinen yritysmaailman edustaja on hierarkiassa ison puolueen huipulla, hän pompottaa helposti useita puolueensa valtuutettuja työnantajansa edun mukaisesti.

Usein yksinkertaiset kuntatason päättäjät hyväksyvät, kun päätöksenteossa mukana oleva luottamushenkilö jäävää itsensä hänen työnantajaansa suoraan vaikuttavissa päätösten käsittelyssä. Sen sijaan sitä eivät simppelit päättäjät hoksaa, että jo kaupungin talousarviota päätettäessä luottamushenkilö saattaa suunnata varoja juuri sille hallintokunnalle, jolla hänen työnantajansa operoi. Näin luottamushenkilö voi parantaa yrityksensä toimintaedellytyksiä kaupunkilaisten kustannuksella. Niin ikään virkahenkilön saattaa olla vaikea tehdä, kaupunkilaisten kannalta, parhaita hankintavalintoja, jos hänen yläpuolellaan on luottamushenkilö, joka edustaa jotain hankintavalintojen kohteena olevaa yritystä.

Päätäntää uudistettaessa kaiken pohjana tulee olla kaupunkilaisen etu ja demokratian toimivuus eli riittävän laaja joukko laadukkaita luottamushenkilöitä. Jos valtaa keskitetään liikaa, saattaa huipulla olla muutaman nynnyn lisäksi vain yksi merkittävä uudistaja. Jos tuo yksi huippupäättäjä on tasoa Julius Caesar, saattaa hommat mennä hyvin, mutta mikäli huipulle pääsee Hitler tai Stalin tason huseeraaja, ovat seuraukset arveluttavat plus pahimmillaan traagiset. En näe meidän päättäjissämme huippuosaajia, valtavia järjenjättiläisiä, tai niin muutenkaan ylivertaisia tyyppejä, että heille voitaisiin, heidän omana päätöksenään keskittää lisää valtaa. Siksi olisi demokraattisesti parhain ratkaisu, että kaupunkilaiset itse päättävät kaupunkimme, pitkään aikaan ensimmäisissä, vapaissa ja rehellisissä vaaleissa myös tulevasta hallinnosta. Jokainen ehdokas voisi perusteluineen tuoda esiin avoimesti kannattamansa tai oman hallintomallinsa, antaa sen kaupunkilaisten arviotavaksi ja vaaleissa ratkaistavaksi.