Talouden tasapaino on veroa kantavan yhteisön tavoite ja talousluvut kertovat tylysti kuinka luottamushenkilöt ovat toimissaan onnistuneet. Jos viimeisen viivan alle jää rutkasti plussaa, kertoo tämä siitä, että veronmaksajalta otettiin jotain, jolle hän ei saanut vastikkeeksi yhtään mitään konkreettista. Mikäli viimeisen viivan alla möllöttää mojova miinus, tietää veronmaksaja, että tulevaisuudessa hän saa maksaa jostain, jota ei ole vielä maksanut.
Kaikkein tärkein pointti on tuo jotain ja se mitä se on. Jos veronmaksajan kustantama jotain on esim. valmistelijoiden ja virkahenkilöiden tehottomuuteen valuneiden veroeurojen taustalla, on tilanne traaginen. Veronmaksaja maksoi jotain, joka ei ollut yhtään mitään häntä hyödyttävää tai palvelevaa. Pahimmassa tapauksessa veronmaksajan rahat eivät edes riittäneet tyhjän kustannuksiin, vaan hän joutuu maksamaan tyhjästä jatkossakin. Siispä ikävimmässä tapauksessa veronmaksaja maksoi tehottomuudesta, onnettomasta valmistelusta, onnettomasta toteutuksesta, onnettomasta päätöksenteosta eli veronmaksaja maksoi onnettomille virkahenkilöille ja onnettomille päättäjille onnettomista valmisteluista, päätöksistä ja toteutuksista.
Mikäli jotain on jotain sellaista, mitä veronmaksaja ei maksamisesta huolimatta saanut, on sekin äärimmäisen ikävää, koska veronmaksaja ei saanut rahoilleen mitään konkreettista vastinetta. Tässä tapauksessa positiivista on se, että verovaroja tai ainakin talousosaamista löytyy tulevaisuuden varalle: Veroa kantavan yhteisön toiminta on taloudellisesti uskottavaa ja sen pohjalle voidaan rakentaa tulevaisuutta joko palveluja tai puitteita parantamalla tai veroja ja taksoja alentamalla. Vaikka veronmaksajat maksoivat jotain, mikä ei ollut yhtään mitään toteutunutta, he saivat rahallaan tulevaisuudenuskoa ja positiivisia tulevaisuuden vaihtoehtoja.
Jos yhteisö eli vuosikaudet utopioissa, talouden miinuskierteessä, palvelujen alasajossa sekä verojen ja taksojen nostokierteessä, on positiivista tulosta eli viivan alle jäänyttä ylimääräistä rahaa tervehdittävä positiivisin mielin: Päättäjien uskottavuus on palautettu eivätkä tulevaisuuden kaavailut ole enää utopistista haihattelua, joka realisoituu vain median surrealistina ja valheellisina tulevan maalailuna.
Tässä vaiheessa veroa kantava yhteisö voi viimeinkin maltillisesti siirtyä realistiseen ja uskottavaan yhteisön kehittämiseen eli veroa maksavien palveluiden plus puitteiden parantamiseen, jotka lähes poikkeuksetta ovat rempallaan huonon taloudenpidon jäljiltä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Tuhraappa tähän aikasi kuluksi jotain! Kiitos!