Sipilä, Soini ja Stubb ovat pelanneet Suomen tilanteeseen, jossa on väkisinkin ajauduttu keskuteluihin siitä, mitä venäläiset ajattelevat nyt Suomesta ja suomalaisista. Valtamedia toitottaa ministerien ja heidän nuoleskelijoiden sanomaa: Venäjä on itse aiheuttanut nykyisen tilanteen ja kaikki jatkuu Suomen kanssa, kuten aikaisemminkin. Kun katsomme historiaa, voimme tulla hiukan erilaiseen päätelmään venäläisten ajatuksista. Naapurissa ei ole koskaan hyväksytty Suomen liittoutumista sen vihollisen kanssa ja sen myötä syntyvää itänaapuriimme kohdistuvaa uhkaa.
Erityisen herkästi naapurimme suhtautuu Pietaria uhkaavaan turvallisuusvajeeseen ja yrityksiin motittaa sen Itämerenlaivasto Kronstdatiin. Katsokaamme historiaa ja aloittakaamme tapahtumiin perehtyminen 26.11.1939 ammuttuja Mainilan laukauksia edeltävistä Paasikiven ja Stalinin 14.10.1939 päättyneistä neuvotteluista.
Neuvostoliiton vaatimuslista oli pääpiirteittäin seuraava:
Leningradin turvallisuuden varmistaminen - Varmuus ystävällisten suhteiden lujittumisesta NL:n kanssa - NL:n ja Viron rannikon puolustaminen vihollisen hyökkäystä vastaan - Rajan siirtäminen Karjalan kannakselta pohjoisemmaksi. Hangon alueen vuokraaminen Neuvostoliitolle 30 vuodeksi.
Suursaaren,
Seiskarin, Lavansaaren, Tytärsaaren ja Koiviston sekä osan Karjalan
kannasta, yhteensä n. 2761 km2 luovuttaminen NL:lle aluevaihtoa vastaan. Vaihtoalueena NL luovuttaa Suomen tasavallalle NL:n aluetta Repolan ja Porajärven piiristä 5529 km2.
Talvisota tuli ja meni. Suomi menetti moninkertaisesti maata verrattuna siihen, mitä Neuvostoliitto aluevaihtovaatimuksissa 1939 vaati. Sota kävi naapurille liian kalliiksi. Ensinkään siitä ei tullut paraatimarssia Ruotsin rajalle, toiseksi se vaati kohtuuttoman paljon neuvostouhreja, lähes 130 000 kaatunutta ja kadonnutta 105 päivässä. Lisäksi Neuvostoliiton hyökkäys ja huonosti varustautuneen Suomen sitkeä puolustaminen saivat maailman sympatiat kääntymään Suomen puolelle.
Ranskan ja Britannian tarjotessa Suomelle sotilaallista apua Neuvostoliitossa heräsi, Suomen saamien sympatioiden vuoksi, pinnalle pelko, että se jää muuta maailmaa vasten yhdessä epäluotettavan liittolaisensa Hitlerin Saksan kanssa. Niinpä itänaapurille tuli kiire lopettaa talvisota ennen kuin Suomi saisi sotilaallista apua Ranskalta ja Englannilta. Toisella puolella Saksa konsultoi Suomea sopimaan rauhan, luvaten menetetyt alueet tulevaisuudessa korkojen kanssa takaisin.
Suomi kieltäytyi Ranskan ja Britannia sotilaallisesta avusta ja talvisota loppui, rauha solmittiin. Suomi menetti Laatokan Karjalan, Kannaksen, Suomenlahden ulkosaaret, osan Sallaa sekä Petsamoa. Lisäksi Suomi sitoutui vuokraamaan Hangon kolmeksikymmeneksi vuodeksi Neuvostoliitolle. Niin ikään Neuvostoliitto kirjasi rauhansopimukseen ettei Suomi liittoudu Neuvostoliittoa vastaan. Suomen hallitus hyväksyi rauhanehdot 11.3.1940. Rauhan ehtojen seurauksena noin 400 000 suomalaista joutui lähtemään evakkoon.
Suomi ajautui/hakeutui yhä voimakkaammin Saksan vaikutuspiiriin. Samalla kun Suomi sai tarvitsemaansa aseapua Saksalta, 1941 saksalaiset lentokoneet hyödynsivät Suomen lentokenttiä pommitusmatkoillaan Pietariin. Saksalaiset käyttivät maamme satamia miinoittaessaan Suomenlahtea. Suomalaiset sukellusveneet osallistuivat merialueiden miinoitukseen. Pohjoisessa osa Suomen puolustusvoimia oli alistettu Saksan armeijan käskytettäväksi ja lopulta Neuvostoliitto ampui jatkosodan ensimmäiset laukaukset.
Historiasta voimme oppia ettemme toistaisi samoja virheitä jatkuvasti. Venäjä suojelee Pietaria ja Itämeren laivastoaan hintaan mihin hyvänsä. Venäjä ei halua vihamielistä liittoumaa naapureidensa maaperälle. Nyt joku muistaa, ettei Suomi ollut liitossa Saksan kanssa vaan ainoastaan soti Saksan rinnalla. Itänaapurille lienee ihan sama mitä semanttista termiä käytetään, jos naapurin maaperälle päästetään vihamielisiä joukkoja uhkaamaan Venäjää.
Kun katsomme historiaa ja pohdimme Suomen sotimista Saksan rinnalla, mutta ei liittolaisena; tarkoittaa tämä käytännössä sitä, että Suomi ja Saksa tekivät jonkinmoisen salaisen "isäntämaasopimuksen", jossa Saksa sai käyttää ja jopa johtaa osaa Suomen puolustusvoimista. Tähän johtanut valmistelu sai alkunsa jo helmikuussa 1940 Suomen neuvotellessa Neuvostoliiton tuolloisen liittolaisen Saksan kanssa. Neuvottelut ja valmistelut etenivät salassa kenraalivetoisesti ilman eduskunnan päätöstä - TUNTUUKO TUTULTA?
Paras tae kansainvälisille suhteille on kaikkia osapuolia hyödyttävä kauppa, yksikään maa ei hyökkää hyödyllisen ja ystävällisen kauppakumppanin kimppuun. Eikä tämä tarkoiteta rähmällään oloa tai nuoleskelemista. Kuten Palme aikoinaan osoitti, pienikin maa voi puuttua suurvaltojen aiheuttamiin kansainvälisiin selkkauksiin tai ihmisoikeuksiin ja samalla pitää yllä hyviä kauppasuhteita itään ja länteen. Jos pienestä maasta ei löydy Palmen tasoisia poliitikoita, on parempi pysyä tasapuolisesti hiljaa suurvaltojen aiheuttamista kriiseistä sekä ihmisoikeusloukkauksista ja tyytyä kaupankäyntiin.
Nyt Suomen kurssi on 1930-tyyli ja maa on menossa kohti suurta kansallista katastrofia. Suomen kurssia on kyettävä korjaamaan välittömästi, jotta maamme kautta Venäjää kohdistuvat ja jatkuvasti kasvavat uhkatekijät poistuvat. Jos emme muuta kurssia, on meidän varauduttava Venäjän 22.7.2016 aloittamiin sotatoimiin. Historia osoittaa, että Venäjä ei tumput suorana katsele nykyistä kehitystä. Valinta on meidän, joten toimikaamme toisin ja saamme toisen skenaarion tulevaisuudelle. 22.7.2016 on hyökkääjän onnistumisen kannalta paras päivä tehdä kesäisiä vastatoimia länteen liittoutunutta Suomea vastaan - siitä po. päivämäärä.
sunnuntai 28. helmikuuta 2016
lauantai 27. helmikuuta 2016
LIITTOUTUMATON SUOMI VOISI EDISTÄÄ TURVALLISUUTTA!
Sipilän, Soinin ja Stubbin toimesta Suomen ja Venäjän suhteet on ajettu katastrofaaliseen tilaan. Venäjää syytetään pohjoisen Itämeren alueella tapahtuneista sotilaallisista aggressioista. Joku voisi osoittaa Venäjän sotatoimet tai edes uhittelun Itämerellä. Käsittääkseni Venäjä on aina ollut Itämeren pohjoisosissa, mutta NATO on pesinyt tänne menneenä muutamana vuotena ja pesii nyt Suomen valtion alueelle.
Venäjän sanotaan olevan Suomelle uhka ja sillä perustellaan maamme lähentymistä NATO:n suuntaan. Mitään aggressiivisia tai Suomen vastaisia toimia Venäjä ei kuitenkaan ole tehnyt lukuunottamatta EU:n pakotteille asettamiaan vastapakotteita. Nämä pakotteet purevat eniten Suomeen ja ovat aiheuttaneet ja aiheuttavat jatkossakin tuhansien, kenties kymmenientuhansien suomalaisten, työttömyyden.
Kun arvioimme Venäjän toimia Ukrainassa, on meidän pohdittava tilannetta Venäjän kannalta sekä nostettava esiin valtamedian vaikenevat faktat: Tammikuussa 2013 Ukrainassa oli 45 547 800 asukasta. Venäläisten osuus Ukrainan väestöstä oli reilut 17% eli yli kahdeksanmiljoonaa asukasta. Ukrainalaisista lähes 30% puhui äidinkielenään venäjänkieltä. Ukrainan venäjänkielisiltä alueilta on Venäjälle paennut oman maansa hallituksen sotatoimia satojatuhansia, jopa yli puoli miljoonaan ihmistä. Venäjällä ei siis ole tavoitteena Ukrainan tai Euroopan valloitus, vaan venäjän kielisten ihmisten turvallisuuden takaaminen.
Tarkastellaanpa Viron tilannetta:2008 noin 15 prosenttia maan asukkaista oli ilman Viron kansalaisuutta ja vuonna 2014 yhä 6,5 prosenttia oli kansalaisuutta vailla. Tämä tarkoittaa, että Viro on yksi niistä maailman maista, jonka pysyvästi asuvasta väestöstä suurehkolla osalla ei ole edes oikeutta äänestää asuinmaansa eduskuntavaaleissa.
Virossa Viron venäläisiin on vedottu, että he palaisivat Venäjälle, kuitenkin Viron hallituksen ns. virallinen politiikka on ollut kotouttaminen. Sen mukaan edellytetään Virossa asuvilla olevan ainakin perustaidot viron kielessä ja Viron historiassa. Jopa Amnesty Internationalin raportoi Viron kielipolitiikan diskriminoivan maan venäjää puhuvan vähemmistön oikeuksia. Kaikkiaan Virossa oli vuonna 2015 noin 330 000 venäläistä eli 25 % maan väestöstä.
Ehkä edellä esitetty ei oikeuta Venäjän toimia esim. Ukrainassa, mutta auttaa ymmärtämään Venäjän sotilaallista sekaantumista Ukrainan sisäisiin asioihin. Venäjän toimissa ei ole mitään mullistavaa, jos sitä verrataan esim. joidenkin EU:n valtioiden tai eräiden NATO valtioiden toimiin Syyriassa, Irakissa, Libyassa jne. Merkittävin ero Venäjän ja ns. länsiliittoutuneiden toimissa löytyy pakolaisten kohtelusta. Venäjä on ottanut vastaan satojatuhansia ukrainalaisia pakolaisia ja pyrkinyt poistamaan pakolaisuuden aiheuttaneet syyn. Sen sijaan EU:ssa ei haluta vastaanottaa pakolaisia eikä tehdä yhtään mitään pakolaistulvaan johtaneiden syiden poistamiseksi.
Mikäli Suomi todellisuudessa haluaa lisätä Itämeren pohjoisosien turvallisuutta, se ei edisty vähääkään 1930-luvun tyylisellä aseidenkalistelulla ja ryssävihan lietsonnalla. Suomi voisi puuttua aktiivisesti vaikkapa Viron venäläisten maassaan saamaan nurjaan kohteluun. Sen sijaan, että Suomi uhittelee Venäjälle ärsyttäen sitä kutsuen maahamme NATOn asevoimia, voisimme vaatia inhimillistä kohtelua kaikille Virossa asuville ihmisille!
Venäjän sanotaan olevan Suomelle uhka ja sillä perustellaan maamme lähentymistä NATO:n suuntaan. Mitään aggressiivisia tai Suomen vastaisia toimia Venäjä ei kuitenkaan ole tehnyt lukuunottamatta EU:n pakotteille asettamiaan vastapakotteita. Nämä pakotteet purevat eniten Suomeen ja ovat aiheuttaneet ja aiheuttavat jatkossakin tuhansien, kenties kymmenientuhansien suomalaisten, työttömyyden.
Kun arvioimme Venäjän toimia Ukrainassa, on meidän pohdittava tilannetta Venäjän kannalta sekä nostettava esiin valtamedian vaikenevat faktat: Tammikuussa 2013 Ukrainassa oli 45 547 800 asukasta. Venäläisten osuus Ukrainan väestöstä oli reilut 17% eli yli kahdeksanmiljoonaa asukasta. Ukrainalaisista lähes 30% puhui äidinkielenään venäjänkieltä. Ukrainan venäjänkielisiltä alueilta on Venäjälle paennut oman maansa hallituksen sotatoimia satojatuhansia, jopa yli puoli miljoonaan ihmistä. Venäjällä ei siis ole tavoitteena Ukrainan tai Euroopan valloitus, vaan venäjän kielisten ihmisten turvallisuuden takaaminen.
Tarkastellaanpa Viron tilannetta:2008 noin 15 prosenttia maan asukkaista oli ilman Viron kansalaisuutta ja vuonna 2014 yhä 6,5 prosenttia oli kansalaisuutta vailla. Tämä tarkoittaa, että Viro on yksi niistä maailman maista, jonka pysyvästi asuvasta väestöstä suurehkolla osalla ei ole edes oikeutta äänestää asuinmaansa eduskuntavaaleissa.
Virossa Viron venäläisiin on vedottu, että he palaisivat Venäjälle, kuitenkin Viron hallituksen ns. virallinen politiikka on ollut kotouttaminen. Sen mukaan edellytetään Virossa asuvilla olevan ainakin perustaidot viron kielessä ja Viron historiassa. Jopa Amnesty Internationalin raportoi Viron kielipolitiikan diskriminoivan maan venäjää puhuvan vähemmistön oikeuksia. Kaikkiaan Virossa oli vuonna 2015 noin 330 000 venäläistä eli 25 % maan väestöstä.
Ehkä edellä esitetty ei oikeuta Venäjän toimia esim. Ukrainassa, mutta auttaa ymmärtämään Venäjän sotilaallista sekaantumista Ukrainan sisäisiin asioihin. Venäjän toimissa ei ole mitään mullistavaa, jos sitä verrataan esim. joidenkin EU:n valtioiden tai eräiden NATO valtioiden toimiin Syyriassa, Irakissa, Libyassa jne. Merkittävin ero Venäjän ja ns. länsiliittoutuneiden toimissa löytyy pakolaisten kohtelusta. Venäjä on ottanut vastaan satojatuhansia ukrainalaisia pakolaisia ja pyrkinyt poistamaan pakolaisuuden aiheuttaneet syyn. Sen sijaan EU:ssa ei haluta vastaanottaa pakolaisia eikä tehdä yhtään mitään pakolaistulvaan johtaneiden syiden poistamiseksi.
Mikäli Suomi todellisuudessa haluaa lisätä Itämeren pohjoisosien turvallisuutta, se ei edisty vähääkään 1930-luvun tyylisellä aseidenkalistelulla ja ryssävihan lietsonnalla. Suomi voisi puuttua aktiivisesti vaikkapa Viron venäläisten maassaan saamaan nurjaan kohteluun. Sen sijaan, että Suomi uhittelee Venäjälle ärsyttäen sitä kutsuen maahamme NATOn asevoimia, voisimme vaatia inhimillistä kohtelua kaikille Virossa asuville ihmisille!
torstai 25. helmikuuta 2016
Soini takaa jytkyn Vasemmistoliitolle?!
Suomalaisesta politiikasta on kadonnut viimeinenkin rehellisyys ja kansan eteen toimiminen. Politiikasta on tullut jonkinmoinen laji tai viimeinen menestymismahdollisuus heille, joilla ei ole kykyä elättää itseään ja saavuttaa julkisuutta tieteillä, taiteilla, urheilulla tai kunnon työllä. Tavalliselle kansalaiselle on jäänyt vain sivustakatsojan ja tietenkin rahoittajan rooli. Tämän seurauksena yhä useammat suomalaiset jättävät äänestämättä.
Persut tulivat rytinällä suomalaiseen politiikkaan. Puolue painoi Vasemmistoliiton ja Vihreiden ohi neljän suuren joukkoon. Persuja äänestäneet odottivat muutosta parempaan. Tämän vuoksi hallituskoalition selviäminen ja hallitussopimus olivat shokki monille persuille. Kyseessä oli vuosisadan ja Suomen poliittisen historian suurin valehtelu. Keskustelua tai kritiikkiä ei ei puolueessa suvaittu, vaan puoluejohdon vaalivalheita paheksuneille ja muutosta vaatineille ei ainoastaan osoitettu ovea, vaan joku jopa potkaistiin puolueesta pihalle.
Persut ovat osoittautuneet, ennätyksellisen lyhyessä ajassa, sanansyöjiksi ja poskettomiksi valehtelijoiksi. Normaalissa puolueessa tämä aiheuttaa keskustelua, mutta Persuissa moista ei hyväksytä. Väki virtaa puolueesta ulos ja kannatus laskee, mutta tämäkään ei vaikuta puolueen kärkityyppien käytökseen. He jatkavat diktaattorin elkein räpiköimistään valheiden meressä. Tukea puolueenjohto saa heitä sokeasti tukevista nöyristä nuoleskelijoista. Itsekkäästi nämä nuoleskelijat kyttäävät poliittista palkkiopaikkaa, jonka Persujen johtajat antavat heille kiitoksena lojaalisuudesta. Totuus on kuitenkin se, että nämä paikat ovat silkkaa utopiaa - puolueen laskeneen ja laskevan kannatuksen vuoksi niitä ei ole olemassa.
Vajaassa vuodessa Persuista on tullut harvainvallan, törkeän valehtelun ja härskin pelaamisen sekä taantumuksen ilmentymä. Aivan kuten muissakin vanhoissa puolueissa niin Persuissakin on omat pyrkyridosentit ja ahneet juristit. Ennen vaaleja Persut lupasivat härskisti valehdellen olevansa työväenpuolue ja köyhän asialla, mutta nyt se ei välitä vähääkään äänestäjistään saati edes puolueaktiiveista - Persut on valmis uhraamaan kaiken lupaamansa, jotta muutama kellokas saa heilua mahdollisimman kauan ministereinä.
Persujen ministereille ei riitä, että munitaan, valehdellaan ja ollaan osaamattomia omassa maassa. Puolueen ministerit ovat heittäneet valheiden verkon aina uudelle mantereelle asti. Puolueen ministerit totesivat, että USA kutsui itsensä Suomeen sotaharjoittelemaan. Pentagonin tiedotteesta selviää, että kyseessä on törkeä valhe. Aivan kuten Kekkonen tilasi aikoinaan nootin Neuvostoliitosta, tilasi nyt persuministeri näpäytyksen USA:sta näpäytyksen Venäjälle.
Persujen piti olla EU-kriittinen suomalaisten etua ajava puolue, mutta se on toiminut täysin päinvastoin. Rahaa on syydetty unioniin ja nöyrillä EU:ta myötäilevillä päätöksillä on saatu aikaiseksi tuhansia työttömiä Suomeen. Kaiken huippuna voidaan kuitenkin pitää, kansan edunvastaista ja salaista, veljeilyä USA:n kanssa. Muutama ministeri romutti hetkessä Suomen liittoumattomuuden ja sitoutumattomuuden. Kun Venäjä ei ole mitenkään uhannut meitä, eikä meillä ole etnistä venäläisvähemmistöä kuten baltian maissa tai Ukrainassa, sopii kysyä perusteluja persuministereiden NATO-veljeilylle. Vastaus on yksinkertainen: KOKEMATTOMUUS, NÄKÖALATTOMUUS, ITSEKKYYS, JOHDATELTAVUUS JA MITÄ ILMEISEMMIN TYHMYYS!
Persujen on viimeinkin siivottava puolueen kärjessä itsekkäästi huseeraavat kokemattomat ministeritorvelot. Ilman tätä manööveria puoluejohdolla, saati heidän ruskeakielisimmillä nuolijoillaan, ei ole mitään realistisia mahdollisuuksia valtakunnantason luottamustoimiin. Kuvitelkaa nyt itse realistisesti: Mikä on Soinin uskottavuus television tulevissa vaalitenteissä, kun hän on näyttänyt itsekkyytensä, vallanahneutensa, yhteistyökyvyttömyytensä ja kelpaamattomuutensa ministeriksi. Jos Soini oli aikoinaan Midas, jonka kosketus muutti vaalit jytkyiksi, nyt hän on negatiivinen Midas, jonka kosketuksesta kaikki muuttuu pask....
Soini herättää ilmestymisellään useissa persuja äänestäneissä kiukkua ja jopa inhoa, sekä kolme mielikuvaa: VALEHTELIJA, VALEHTELIJA ja VALEHTELIJA. Mikäli hän seuraavissa vaaleissa itsekkäästi ruskeakielisten nuoleskelijoidensa siunauksella esiintyy Persujen keulakuvana, on edessä vuosisadan antijytky. Samalla Persut tyrkyttävät jytkynmahdollisuutta Vasemmistoliitolle ja SDP:lle. Mikäli Vasemmistoliitto, puoluejohtajavalinnalla ja karsimalla ärsyttävän cityvihreyden sekä näennäisinhimillisen pakolaispolitiikkansa, osoittaa olevansa työväenpuolue, se nousee seuraavaksi jytkyn tekijäksi.
Myös Demareilla on omat saumansa, jos he osaavat yhdistää Tuomiojan valtionpäämiesotteet ja ay-väen vaatimukset vaaliteemaksi. Mahdollisesti molemmat vasemmistopuolueet jyräävät seuraavissa vaaleissa menestykseen. Kaikki on kuitenkin Persujen ja etenkin Soinin käsissä: Osaako ja kykeneekö hän Arhinmäen tavoin antamaan tilaa uusille tuulille!
"This is a strong trend in Scandinavia in particular, where countries like Norway and Denmark, which have been in NATO for decades, and others, like Sweden and Finland, which are traditionally neutral, are asking themselves: How can we work together if we come under pressure from Russia? And they are asking the U.S.: Will you help us send a message to Moscow?"
Linkki Pentagonin tiedotteeseen!
Persut tulivat rytinällä suomalaiseen politiikkaan. Puolue painoi Vasemmistoliiton ja Vihreiden ohi neljän suuren joukkoon. Persuja äänestäneet odottivat muutosta parempaan. Tämän vuoksi hallituskoalition selviäminen ja hallitussopimus olivat shokki monille persuille. Kyseessä oli vuosisadan ja Suomen poliittisen historian suurin valehtelu. Keskustelua tai kritiikkiä ei ei puolueessa suvaittu, vaan puoluejohdon vaalivalheita paheksuneille ja muutosta vaatineille ei ainoastaan osoitettu ovea, vaan joku jopa potkaistiin puolueesta pihalle.
Persut ovat osoittautuneet, ennätyksellisen lyhyessä ajassa, sanansyöjiksi ja poskettomiksi valehtelijoiksi. Normaalissa puolueessa tämä aiheuttaa keskustelua, mutta Persuissa moista ei hyväksytä. Väki virtaa puolueesta ulos ja kannatus laskee, mutta tämäkään ei vaikuta puolueen kärkityyppien käytökseen. He jatkavat diktaattorin elkein räpiköimistään valheiden meressä. Tukea puolueenjohto saa heitä sokeasti tukevista nöyristä nuoleskelijoista. Itsekkäästi nämä nuoleskelijat kyttäävät poliittista palkkiopaikkaa, jonka Persujen johtajat antavat heille kiitoksena lojaalisuudesta. Totuus on kuitenkin se, että nämä paikat ovat silkkaa utopiaa - puolueen laskeneen ja laskevan kannatuksen vuoksi niitä ei ole olemassa.
Vajaassa vuodessa Persuista on tullut harvainvallan, törkeän valehtelun ja härskin pelaamisen sekä taantumuksen ilmentymä. Aivan kuten muissakin vanhoissa puolueissa niin Persuissakin on omat pyrkyridosentit ja ahneet juristit. Ennen vaaleja Persut lupasivat härskisti valehdellen olevansa työväenpuolue ja köyhän asialla, mutta nyt se ei välitä vähääkään äänestäjistään saati edes puolueaktiiveista - Persut on valmis uhraamaan kaiken lupaamansa, jotta muutama kellokas saa heilua mahdollisimman kauan ministereinä.
Persujen ministereille ei riitä, että munitaan, valehdellaan ja ollaan osaamattomia omassa maassa. Puolueen ministerit ovat heittäneet valheiden verkon aina uudelle mantereelle asti. Puolueen ministerit totesivat, että USA kutsui itsensä Suomeen sotaharjoittelemaan. Pentagonin tiedotteesta selviää, että kyseessä on törkeä valhe. Aivan kuten Kekkonen tilasi aikoinaan nootin Neuvostoliitosta, tilasi nyt persuministeri näpäytyksen USA:sta näpäytyksen Venäjälle.
Persujen piti olla EU-kriittinen suomalaisten etua ajava puolue, mutta se on toiminut täysin päinvastoin. Rahaa on syydetty unioniin ja nöyrillä EU:ta myötäilevillä päätöksillä on saatu aikaiseksi tuhansia työttömiä Suomeen. Kaiken huippuna voidaan kuitenkin pitää, kansan edunvastaista ja salaista, veljeilyä USA:n kanssa. Muutama ministeri romutti hetkessä Suomen liittoumattomuuden ja sitoutumattomuuden. Kun Venäjä ei ole mitenkään uhannut meitä, eikä meillä ole etnistä venäläisvähemmistöä kuten baltian maissa tai Ukrainassa, sopii kysyä perusteluja persuministereiden NATO-veljeilylle. Vastaus on yksinkertainen: KOKEMATTOMUUS, NÄKÖALATTOMUUS, ITSEKKYYS, JOHDATELTAVUUS JA MITÄ ILMEISEMMIN TYHMYYS!
Persujen on viimeinkin siivottava puolueen kärjessä itsekkäästi huseeraavat kokemattomat ministeritorvelot. Ilman tätä manööveria puoluejohdolla, saati heidän ruskeakielisimmillä nuolijoillaan, ei ole mitään realistisia mahdollisuuksia valtakunnantason luottamustoimiin. Kuvitelkaa nyt itse realistisesti: Mikä on Soinin uskottavuus television tulevissa vaalitenteissä, kun hän on näyttänyt itsekkyytensä, vallanahneutensa, yhteistyökyvyttömyytensä ja kelpaamattomuutensa ministeriksi. Jos Soini oli aikoinaan Midas, jonka kosketus muutti vaalit jytkyiksi, nyt hän on negatiivinen Midas, jonka kosketuksesta kaikki muuttuu pask....
Soini herättää ilmestymisellään useissa persuja äänestäneissä kiukkua ja jopa inhoa, sekä kolme mielikuvaa: VALEHTELIJA, VALEHTELIJA ja VALEHTELIJA. Mikäli hän seuraavissa vaaleissa itsekkäästi ruskeakielisten nuoleskelijoidensa siunauksella esiintyy Persujen keulakuvana, on edessä vuosisadan antijytky. Samalla Persut tyrkyttävät jytkynmahdollisuutta Vasemmistoliitolle ja SDP:lle. Mikäli Vasemmistoliitto, puoluejohtajavalinnalla ja karsimalla ärsyttävän cityvihreyden sekä näennäisinhimillisen pakolaispolitiikkansa, osoittaa olevansa työväenpuolue, se nousee seuraavaksi jytkyn tekijäksi.
Myös Demareilla on omat saumansa, jos he osaavat yhdistää Tuomiojan valtionpäämiesotteet ja ay-väen vaatimukset vaaliteemaksi. Mahdollisesti molemmat vasemmistopuolueet jyräävät seuraavissa vaaleissa menestykseen. Kaikki on kuitenkin Persujen ja etenkin Soinin käsissä: Osaako ja kykeneekö hän Arhinmäen tavoin antamaan tilaa uusille tuulille!
"This is a strong trend in Scandinavia in particular, where countries like Norway and Denmark, which have been in NATO for decades, and others, like Sweden and Finland, which are traditionally neutral, are asking themselves: How can we work together if we come under pressure from Russia? And they are asking the U.S.: Will you help us send a message to Moscow?"
Linkki Pentagonin tiedotteeseen!
keskiviikko 24. helmikuuta 2016
Valtamedia vaikeni: SUOMESTA NATO:n SILLANPÄÄ
Suomessa ei missään vaiheessa puolet väestöstä ole kannattanut maamme NATO-jäsenyyttä. Nytkin kannatusluvut taitavat olla 54%-ei 27%-kyllä. Viime viikon alussa kerrottiin Suomeen saapuvan ja pian itärajalla lentelevän USA:n hävittäjiä; viikon puolessa välissä saimme tietää USA:n panssarien saapuvan Suomeen ja loppuviikosta kerrottiin USA:n sotalaivojen saapuvan Suomeen. Kaikki oli valmisteltu salassa ja nyt puolustusministeri toteaa meidän olevan liittoutunut länteen.
Kun menneinä vuosina Suomi osti USA:sta sotakalustoa tai lähentyi NATOA, todettiin ettei mikään muutu. Suomen liittoutumattomuuden sanottiin jatkuvan kuten ennenkin. Kyseessä on pöyristyttävä petos ja salaliitto kansan enemmistön tahtoa vastaan. Jos Venäjä tai Ruotsi olisi jotenkin uhannut Suomea, ymmärtäisi puolustustuen hakemisen NATO:n suunnasta. Mutta mitään sellaista uhkaa ei ole Ruotsin tai Venäjän taholta ilmennyt, joka tekisi liittoutumisen perustelluksi.
Tapahtumien kulun tekee mystiseksi se, että mitä ilmeisemmin kaikki valmistelu on tapahtunut salaa niin kansalta kuin osalta kansanedustajia. Valtamedia on hyssytellyt ei tässä mitään uutta -tyylillä Suomen hivuttamista NATO:n vasallivaltioksi. Viimein ministeri toteaa: Meillä on NATO:n kanssa isäntämaasopimus, jossa Suomen isäntämaa on USA. Kaikki on edennyt tavalla, jonka seurauksena po. asioita käsitteleviin poliitikkoihin ei voi enää vähimmässäkään määrin luottaa.
Menneinä vuosina aina NATO kiihkon noustessa pinnalle, kansan enemmistö tyrmäsi koko ajatuksen voimakkaasti. Tuolloin valtamedia tyynnytteli kansaa ja jopa istuva presidentti totesi: Suomi ei liity NATO:n jäseneksi ilman kansaäänestystä. Valtamedian Venäjän mollauksesta ja USA:n ihannoinnista huolimatta, kansan pää ei kääntynyt liittoutumalle myönteiseksi edes menneenä vuotena. Siitä välittämättä maatamme on viety pois turvallisen liittoutumattomuuden tieltä ja salaa ujutettu USA:n vasallivaltioksi ja sillanpääksi hyökkäykselle Venäjää vastaan.
Presidentin tämänpäiväiset selitykset ovat epätoivoista höpinää. Kun Suomi osti aseita Ruotsista, Ranskasta tai Neuvostoliitosta, ei sieltä tultu sotilasvoimin Suomeen sotaharjoittelemaan, kuten nyt tullaan USA:sta. Kaikkein pahinta tämän päiväisissä käänteissä on kansan tahdon ja edun vastaisesti toimiminen ja selkeä valehteleminen. USA ei ole kutsunut itseään Suomeen, vaan kutsun teki mitä ilmeisimmin ulkoministeri Timo Soini. Hän tai joku muu valtionjohdosta pyysi USA:ta näpäyttämään Venäjää ja niin jenkit saapuvat Suomen kautta uhittelemaan Venäjää maalta, vedestä ja ilmasta: TÄSSÄ LINKKI PENTAGONIN TIEDOTTEESEEN!
Kun muistetaan Vihreiden ministerin, vierasmaalaisen työllistämisestä, aiheutunut ero ja Kanervan eroon johtaneet ähinät Valkoisentalon vessassa ja siinä sivussa lappilaiselle stripparille lähetetyt tekstiviestit, puhutaan tämän päivän kriisissä paljon suuremmastaSuomelle aiheutetusta vahingosta Asia täytyy selvittää välittömästi ja pistää valehtelijat pihalle. Suomen toimet länsiliittoumissa ovat jo nyt aiheuttaneet kymmenien tuhansien suomalaisten työttömyyden, valtion jättivelkaantumisen ja siten merkittävää vahinkoa kansantaloudelle. Nyt on vielä olemassa riski, että tehtäviinsä perehtymätön, vastuuton ja kelvoton ministeripoppoo ajaa Suomen sotilaalliseen kriisiin ja niin pitkälle ei pidä odottaa.
Paasikiven-Kekkosen-Koivoston-Ahtisaaren-Halosen linjalla Suomi pidettiin puolueettomana ja Suomi nautti luottamusta maailmalla. Nyt tämä kaikki on romutettu ja olemme tehneet itsestämme uhan Venäjälle. Nykyisestä tilanteesta on päästävä pikinmiten eroon, kuten nykyisen tilanteen luojistakin. Tämän mahdollistavat jo NATON:n omat pykälät: Sotilasliittoon ei voi liittyä kansan tahdon vastaisesti ja Suomi on ujutettu liittoon valheella ja viekkaudella kansatahdon vastaisesti. SUOMESSA ON JÄRJESTETTÄVÄ PIKAISESTI VAALIT!
Kun menneinä vuosina Suomi osti USA:sta sotakalustoa tai lähentyi NATOA, todettiin ettei mikään muutu. Suomen liittoutumattomuuden sanottiin jatkuvan kuten ennenkin. Kyseessä on pöyristyttävä petos ja salaliitto kansan enemmistön tahtoa vastaan. Jos Venäjä tai Ruotsi olisi jotenkin uhannut Suomea, ymmärtäisi puolustustuen hakemisen NATO:n suunnasta. Mutta mitään sellaista uhkaa ei ole Ruotsin tai Venäjän taholta ilmennyt, joka tekisi liittoutumisen perustelluksi.
Tapahtumien kulun tekee mystiseksi se, että mitä ilmeisemmin kaikki valmistelu on tapahtunut salaa niin kansalta kuin osalta kansanedustajia. Valtamedia on hyssytellyt ei tässä mitään uutta -tyylillä Suomen hivuttamista NATO:n vasallivaltioksi. Viimein ministeri toteaa: Meillä on NATO:n kanssa isäntämaasopimus, jossa Suomen isäntämaa on USA. Kaikki on edennyt tavalla, jonka seurauksena po. asioita käsitteleviin poliitikkoihin ei voi enää vähimmässäkään määrin luottaa.
Menneinä vuosina aina NATO kiihkon noustessa pinnalle, kansan enemmistö tyrmäsi koko ajatuksen voimakkaasti. Tuolloin valtamedia tyynnytteli kansaa ja jopa istuva presidentti totesi: Suomi ei liity NATO:n jäseneksi ilman kansaäänestystä. Valtamedian Venäjän mollauksesta ja USA:n ihannoinnista huolimatta, kansan pää ei kääntynyt liittoutumalle myönteiseksi edes menneenä vuotena. Siitä välittämättä maatamme on viety pois turvallisen liittoutumattomuuden tieltä ja salaa ujutettu USA:n vasallivaltioksi ja sillanpääksi hyökkäykselle Venäjää vastaan.
Presidentin tämänpäiväiset selitykset ovat epätoivoista höpinää. Kun Suomi osti aseita Ruotsista, Ranskasta tai Neuvostoliitosta, ei sieltä tultu sotilasvoimin Suomeen sotaharjoittelemaan, kuten nyt tullaan USA:sta. Kaikkein pahinta tämän päiväisissä käänteissä on kansan tahdon ja edun vastaisesti toimiminen ja selkeä valehteleminen. USA ei ole kutsunut itseään Suomeen, vaan kutsun teki mitä ilmeisimmin ulkoministeri Timo Soini. Hän tai joku muu valtionjohdosta pyysi USA:ta näpäyttämään Venäjää ja niin jenkit saapuvat Suomen kautta uhittelemaan Venäjää maalta, vedestä ja ilmasta: TÄSSÄ LINKKI PENTAGONIN TIEDOTTEESEEN!
Kun muistetaan Vihreiden ministerin, vierasmaalaisen työllistämisestä, aiheutunut ero ja Kanervan eroon johtaneet ähinät Valkoisentalon vessassa ja siinä sivussa lappilaiselle stripparille lähetetyt tekstiviestit, puhutaan tämän päivän kriisissä paljon suuremmastaSuomelle aiheutetusta vahingosta Asia täytyy selvittää välittömästi ja pistää valehtelijat pihalle. Suomen toimet länsiliittoumissa ovat jo nyt aiheuttaneet kymmenien tuhansien suomalaisten työttömyyden, valtion jättivelkaantumisen ja siten merkittävää vahinkoa kansantaloudelle. Nyt on vielä olemassa riski, että tehtäviinsä perehtymätön, vastuuton ja kelvoton ministeripoppoo ajaa Suomen sotilaalliseen kriisiin ja niin pitkälle ei pidä odottaa.
Paasikiven-Kekkosen-Koivoston-Ahtisaaren-Halosen linjalla Suomi pidettiin puolueettomana ja Suomi nautti luottamusta maailmalla. Nyt tämä kaikki on romutettu ja olemme tehneet itsestämme uhan Venäjälle. Nykyisestä tilanteesta on päästävä pikinmiten eroon, kuten nykyisen tilanteen luojistakin. Tämän mahdollistavat jo NATON:n omat pykälät: Sotilasliittoon ei voi liittyä kansan tahdon vastaisesti ja Suomi on ujutettu liittoon valheella ja viekkaudella kansatahdon vastaisesti. SUOMESSA ON JÄRJESTETTÄVÄ PIKAISESTI VAALIT!
sunnuntai 21. helmikuuta 2016
YLIHUOMENNA YDINASEITA YLÄMYLLYYN!
Alkuviikosta putkahti esiin salassa valmisteltu vierailu: Amerikkalaisia hävittäjiä saapuu Suomen maaperälle. Koneet amerikkalaisine pilotteineen lentelevät Venäjän vastaisella rajalla. Muutama päivä vieri ja uusi salaisuus paljastui: Amerikkalaisia panssareita saapuu maaperällemme. Perjantaina saimme kuulla salaa valmistellusta harjoituksesta: USA:n sotalaivoja saapuu Suomeen harjoittelemaan Venäjän laivaston motittamista Kronstadtiin. Tällä menolla seuraava yllätys saattaa ylihuomenna olla Naton ydinaseiden sijoittaminen Ylämyllyyn.
Suvereenina maana Suomella on oikeus tehdä mitä se lystää maa-alueillaan.Valtiovallan tulisi toimissaan ja maa-alueiden käytössä huomioida ja turvata Suomen kansan etu. Turvallisuus on yksi näistä eduista ja siksi maassamme on puolustusvoimat. Kun huomioimme maamme sijainnin, on kansan kannalta parasta toimia siten, että puolustusvoimat eivät muutu turvallisuusuhaksi Suomen kansalle. Päästämällä amerikkalaisia sotakoneita maamme itärajalle Suomesta tulee uhka Venäjälle ja samalla Venäjä muuttuu uhkaksi Suomelle.
Kun katsomme Venäjän, USA:n, NATO:n tai EU:n toimia maailmalla, ei yhdelläkään niistä ole puhtaita jauhoja pussissa. Jos katselemme em. toimijoiden kansainvälisiä tempauksia, on väärin tehdä Venäjästä kaiken maailman pahuuden aiheuttajaa. Kun annamme kaiken muun paitsi Venäjän tempauksia valua läpi sormien, valitsemme samalla tietoisesti puolemme ja hyväksymme toisen osan maailman pahuudesta. Mutta hyväksymmekö juuri sen pahuuden, josta on eniten haittaa Suomen kansalle?
Venäjästä ei saa enkeliä tekemälläkään, mutta ei se sentään maailman ainoa sarvipääsaatana ole. Muistelkaamme hiukan menneitä: Irakia, Libyaa, Syyriaa jne.. Kukahan tai mitkä maat saivat aikaiseksi sodat, nykyisen kurjuuden ja pakolaistulvat? Aivan kiistatta voimme todeta priimusmoottoriksi USA:n NATO:n ja EU:n. Jos aikoinaan EU olisi Ukrainassa pitänyt lupauksensa ja ollut järjestämässä vallankaappauksen sijasta vaaleja, olisiko sielläkään nykyisenkaltaisia sisällissotaa? Entäpä olisiko Somaliasta lähtenyt pakolaistulva jäänyt toteutumatta ilman maan rannikolla tapahtunutta EU:n ryöstökalastusta?
Edellisen kappaleen pohdintoihin ei välttämättä löydy suoria vastauksia, mutta sen vastauksen ne kuitenkin antavat ettei Venäjä yksin ole maailman pahuutta ja ongelmia luonut. Jos me haluaisimme jotenkin vaikuttaa mainittuihin maailman ongelmiin, olisi meidän yhden syntipukin syyttelyn sijaan aiheellista tuoda esiin murheellisten tapahtumien taustat sekä syyt sekä etsiä ja tarjota ratkaisuja niihin. Mutta jostain kumman syystä minkäänlaiseen ongelmien syvälliseen pohdintaan tai niiden ratkaisuihin ei pyritä vähääkään.
Torstaisessa Yle: A-Talkissa oli käsittääkseni tarkoitus pohtia kuinka Venäjä suhtautuu Suomen lähentymiseen NATO:a ja USA:a kohtaan. Ohjelmaan oli sen juontajan(ei toimittajan) Jan Anderssonin lisäksi kutsuttu puolustusministeri Jussi Niinistö, Vihreiden peejii Ville Niinistö, Aleksanteri-instituutin tutkimusjohtaja professori Markku Kangaspuro sekä Helsingin yliopistossa luennoimisoikeuden saanut Arto Luukkala. Lisäksi entinen ministeri Carl Haglund sai äänensä kuuluville ohjelmassa.
Ohjelma ei saavuttanut millään muotoa sille asetettua päämäärää. Se karkasi kaavaillusta aiheesta, kuten varmaan oli tarkoituskin - Venäjän mollaaminen pääsi vauhtiin. Ainoastaan Markku Kangaspuro yritti pitää keskustelua sille suunnitellussa kuosissa. Mitä ilmeisemmin Helsingin yliopistoon savolaista helppoheikkikiintiötä täyttämään värvätty luennointioikeudennauttija Luukkala mölysi, niin halutessaan muiden puheen päälle. Andersson tarjosi siihen mahdollisuuden ja russfobi Ville Niinistön tukensa. Jussi Niinistö esitti asiansa asiallisesti, mutta sen sijaan, yrityksistä huolimatta, Kangaspuro ei saanut tähän mahdollisuutta.
Torsoksi jäänyt ohjelma ihmetyttää melkoisesti jo sinne kutsutun väen vuoksi: Kaksi persua ja ruotsinkielinen toimittaja päästää ääneen RKP:n entisen ministerin. Kolme suurinta puoluetta sivutettiin jo ohjelman suunnittelussa, miksei paikalle kutsuttu esim. Erkki Tuomiojaa tai Paavo Väyrystä? -Syy tähän taitaa löytyä ohjelman tavoitteista eli Ylen krooniseksi muuttuneesta Venäjän parjaamisessa.
Tällaisen ohjelmatoteutuksen jälkeen Yle ei voi vähääkään syytellä, itse toimintansa rahoittavia, uutisoijia kuten esim. MV-lehteä puolueellisuudesta. Yle on kansan pakkoverolla rahoittama laitos, joten sen puolueellisuus on kohtuutonta. Tämä varsinkin silloin, kun kansan rahoilla toimitaan selkeästi kansan etua vastaan. Osaamaton ja puolueellinen Yle petaa muun valtamedian hyysäyksellä markkinarakoa nousevalle medialle. Toivottavasti MV-lehti tms. saa taloudelliset resurssinsa pian sille mallille, että se pystyy tarjoamaan omalla foorumillaan live-keskusteluja vastavoimaksi manipuloivalle valtamedialle.
A-talk ohjelmasta ei jäänyt muuta käteen kuin, öykkäröintiin hukkuneet, Kangaspuron yritykset syventää keskustelua. Jokainen voi pohtia ihan itse, mitä Venäjä tuumii, kun USA uhkaa sitä Suomen valtion alueelta: maalta, mereltä ja ilmasta. Se, että Suomi on tehnyt Venäjästä itselleen vihollisen ja nimennyt sen kaiken pahuuden aluksi, ei voi olla vaikuttamatta venäläisten asenteisiin ja suhtautumiseen Suomea kohtaan.
Jos tuomitsisimme USA:n ja NATO:n päivittäisten lennokkien aiheuttamat siviiliuhrit, Irakin pommittamisen kivikaudelle, itsenäisten valtioiden päämiesten murhajahdit jne. jen. siinä missä Venäjän toimet Ukrainassa tai Krimillä, olisimme loogisia toimissamme. Eli kun kutsumme nyt amerikkalaisia Venäjän vastaiselle rajalle, olisi meidän kutsuttava tasapuolisuuden vuoksi venäläisiä sotilaita NATO:n eli Norjan rajalle.Suomi ei ole ollut reilu eikä oikeudenmukainen Venäjää kohtaan ja on aivan selvä, että Venäjä vetää tästä omat johtopäätöksensä: Suomi on Venäjän vihollinen!
Venäjän vastaisten pakotteiden ja vastapakotteiden suurin kärsijä on Suomi ja pitkällä tähtäimellä suurin voittaja on Venäjä. Venäjä on nyt suurissa taloudellisissa ongelmissa, mutta se ei ole vielä velkaantunut, kuten Suomi ja yli puolet EU:n valtioista. Parhaillaan Venäjä käyttää varantojaan ja investoi kaasuputkiin ja teolliseen yhteistyöhön kasvavien talouksien Intian ja Kiinan kanssa. Venäjä on pistämässä maataloutensa ja elintarviketeollisuutensa kuntoon eikä Suomi tai EU tule koskaan saamaan takaisin pakotteiden seurauksena menettämiään markkinaosuuksia. EU on pakotteilla tekemässä itsestään tarpeetonta Venäjälle!
Se miten Venäjä suhtautuu meihin, on pitkälti seurausta omista toimistamme. Venäjä voi olla joko iso kivi kengässä, valtavien vaikeuksien aiheuttaja tai suuri mahdollisuus ja luotettava kauppakumppani. Kaikki on kiinni juuri tuosta luottamuksesta ja mitä heikommissa kantimissa luottamus on sitä tarkemmin ja harkitummin on Venäjän kanssa toimittava. Tämän lienee jokainen oppinut historiasta.
USA:n kanssa veljeillessä on paikallaan painottaa maan olevan melkoisen presidenttivaltainen. Ensi syksynä USA:ssa käydään presidentin vaalit, jonka seurauksena maan asevoimia saattaa johtaa haukan ja arvaamattoman höyrypään yhdistelmä. Onko Suomen juuri nyt järkevää tehdä itsestään jonkun höyryhaukkapresidentin mahdollisten sotilaallisten manööverien todennäköisintä toteutuspaikkaa? Kannattaisikohan ennen lopullista päätöstä odottaa muutamien vaalien ohi: Muutamien USA:ssa ja muutamien Suomessa!
Kun kerran puhutaan amerikkalaisista hävittäjistä ja USA:n luotettavuudesta, muistelkaapa Suomen aikoinaan tekemiä Hornet kauppoja ja niihin liittyneitä sopimuksia. Tuolloin USA lupasi tehdä mittavia vastaostoja Suomessa. Ne eivät toteutuneet vähimmässäkään määrin. Samoin Hornetiien asejärjestelmien hankinnassa oli ongelmia. Voimmeko luottaa kriisin suhteen sellaiseen valtioon, joka ei rauhan aikanakaan pidä lupauksia: siinä sopivaa pohdittava.
Suvereenina maana Suomella on oikeus tehdä mitä se lystää maa-alueillaan.Valtiovallan tulisi toimissaan ja maa-alueiden käytössä huomioida ja turvata Suomen kansan etu. Turvallisuus on yksi näistä eduista ja siksi maassamme on puolustusvoimat. Kun huomioimme maamme sijainnin, on kansan kannalta parasta toimia siten, että puolustusvoimat eivät muutu turvallisuusuhaksi Suomen kansalle. Päästämällä amerikkalaisia sotakoneita maamme itärajalle Suomesta tulee uhka Venäjälle ja samalla Venäjä muuttuu uhkaksi Suomelle.
Kun katsomme Venäjän, USA:n, NATO:n tai EU:n toimia maailmalla, ei yhdelläkään niistä ole puhtaita jauhoja pussissa. Jos katselemme em. toimijoiden kansainvälisiä tempauksia, on väärin tehdä Venäjästä kaiken maailman pahuuden aiheuttajaa. Kun annamme kaiken muun paitsi Venäjän tempauksia valua läpi sormien, valitsemme samalla tietoisesti puolemme ja hyväksymme toisen osan maailman pahuudesta. Mutta hyväksymmekö juuri sen pahuuden, josta on eniten haittaa Suomen kansalle?
Venäjästä ei saa enkeliä tekemälläkään, mutta ei se sentään maailman ainoa sarvipääsaatana ole. Muistelkaamme hiukan menneitä: Irakia, Libyaa, Syyriaa jne.. Kukahan tai mitkä maat saivat aikaiseksi sodat, nykyisen kurjuuden ja pakolaistulvat? Aivan kiistatta voimme todeta priimusmoottoriksi USA:n NATO:n ja EU:n. Jos aikoinaan EU olisi Ukrainassa pitänyt lupauksensa ja ollut järjestämässä vallankaappauksen sijasta vaaleja, olisiko sielläkään nykyisenkaltaisia sisällissotaa? Entäpä olisiko Somaliasta lähtenyt pakolaistulva jäänyt toteutumatta ilman maan rannikolla tapahtunutta EU:n ryöstökalastusta?
Edellisen kappaleen pohdintoihin ei välttämättä löydy suoria vastauksia, mutta sen vastauksen ne kuitenkin antavat ettei Venäjä yksin ole maailman pahuutta ja ongelmia luonut. Jos me haluaisimme jotenkin vaikuttaa mainittuihin maailman ongelmiin, olisi meidän yhden syntipukin syyttelyn sijaan aiheellista tuoda esiin murheellisten tapahtumien taustat sekä syyt sekä etsiä ja tarjota ratkaisuja niihin. Mutta jostain kumman syystä minkäänlaiseen ongelmien syvälliseen pohdintaan tai niiden ratkaisuihin ei pyritä vähääkään.
Torstaisessa Yle: A-Talkissa oli käsittääkseni tarkoitus pohtia kuinka Venäjä suhtautuu Suomen lähentymiseen NATO:a ja USA:a kohtaan. Ohjelmaan oli sen juontajan(ei toimittajan) Jan Anderssonin lisäksi kutsuttu puolustusministeri Jussi Niinistö, Vihreiden peejii Ville Niinistö, Aleksanteri-instituutin tutkimusjohtaja professori Markku Kangaspuro sekä Helsingin yliopistossa luennoimisoikeuden saanut Arto Luukkala. Lisäksi entinen ministeri Carl Haglund sai äänensä kuuluville ohjelmassa.
Ohjelma ei saavuttanut millään muotoa sille asetettua päämäärää. Se karkasi kaavaillusta aiheesta, kuten varmaan oli tarkoituskin - Venäjän mollaaminen pääsi vauhtiin. Ainoastaan Markku Kangaspuro yritti pitää keskustelua sille suunnitellussa kuosissa. Mitä ilmeisemmin Helsingin yliopistoon savolaista helppoheikkikiintiötä täyttämään värvätty luennointioikeudennauttija Luukkala mölysi, niin halutessaan muiden puheen päälle. Andersson tarjosi siihen mahdollisuuden ja russfobi Ville Niinistön tukensa. Jussi Niinistö esitti asiansa asiallisesti, mutta sen sijaan, yrityksistä huolimatta, Kangaspuro ei saanut tähän mahdollisuutta.
Torsoksi jäänyt ohjelma ihmetyttää melkoisesti jo sinne kutsutun väen vuoksi: Kaksi persua ja ruotsinkielinen toimittaja päästää ääneen RKP:n entisen ministerin. Kolme suurinta puoluetta sivutettiin jo ohjelman suunnittelussa, miksei paikalle kutsuttu esim. Erkki Tuomiojaa tai Paavo Väyrystä? -Syy tähän taitaa löytyä ohjelman tavoitteista eli Ylen krooniseksi muuttuneesta Venäjän parjaamisessa.
Tällaisen ohjelmatoteutuksen jälkeen Yle ei voi vähääkään syytellä, itse toimintansa rahoittavia, uutisoijia kuten esim. MV-lehteä puolueellisuudesta. Yle on kansan pakkoverolla rahoittama laitos, joten sen puolueellisuus on kohtuutonta. Tämä varsinkin silloin, kun kansan rahoilla toimitaan selkeästi kansan etua vastaan. Osaamaton ja puolueellinen Yle petaa muun valtamedian hyysäyksellä markkinarakoa nousevalle medialle. Toivottavasti MV-lehti tms. saa taloudelliset resurssinsa pian sille mallille, että se pystyy tarjoamaan omalla foorumillaan live-keskusteluja vastavoimaksi manipuloivalle valtamedialle.
A-talk ohjelmasta ei jäänyt muuta käteen kuin, öykkäröintiin hukkuneet, Kangaspuron yritykset syventää keskustelua. Jokainen voi pohtia ihan itse, mitä Venäjä tuumii, kun USA uhkaa sitä Suomen valtion alueelta: maalta, mereltä ja ilmasta. Se, että Suomi on tehnyt Venäjästä itselleen vihollisen ja nimennyt sen kaiken pahuuden aluksi, ei voi olla vaikuttamatta venäläisten asenteisiin ja suhtautumiseen Suomea kohtaan.
Jos tuomitsisimme USA:n ja NATO:n päivittäisten lennokkien aiheuttamat siviiliuhrit, Irakin pommittamisen kivikaudelle, itsenäisten valtioiden päämiesten murhajahdit jne. jen. siinä missä Venäjän toimet Ukrainassa tai Krimillä, olisimme loogisia toimissamme. Eli kun kutsumme nyt amerikkalaisia Venäjän vastaiselle rajalle, olisi meidän kutsuttava tasapuolisuuden vuoksi venäläisiä sotilaita NATO:n eli Norjan rajalle.Suomi ei ole ollut reilu eikä oikeudenmukainen Venäjää kohtaan ja on aivan selvä, että Venäjä vetää tästä omat johtopäätöksensä: Suomi on Venäjän vihollinen!
Venäjän vastaisten pakotteiden ja vastapakotteiden suurin kärsijä on Suomi ja pitkällä tähtäimellä suurin voittaja on Venäjä. Venäjä on nyt suurissa taloudellisissa ongelmissa, mutta se ei ole vielä velkaantunut, kuten Suomi ja yli puolet EU:n valtioista. Parhaillaan Venäjä käyttää varantojaan ja investoi kaasuputkiin ja teolliseen yhteistyöhön kasvavien talouksien Intian ja Kiinan kanssa. Venäjä on pistämässä maataloutensa ja elintarviketeollisuutensa kuntoon eikä Suomi tai EU tule koskaan saamaan takaisin pakotteiden seurauksena menettämiään markkinaosuuksia. EU on pakotteilla tekemässä itsestään tarpeetonta Venäjälle!
Se miten Venäjä suhtautuu meihin, on pitkälti seurausta omista toimistamme. Venäjä voi olla joko iso kivi kengässä, valtavien vaikeuksien aiheuttaja tai suuri mahdollisuus ja luotettava kauppakumppani. Kaikki on kiinni juuri tuosta luottamuksesta ja mitä heikommissa kantimissa luottamus on sitä tarkemmin ja harkitummin on Venäjän kanssa toimittava. Tämän lienee jokainen oppinut historiasta.
USA:n kanssa veljeillessä on paikallaan painottaa maan olevan melkoisen presidenttivaltainen. Ensi syksynä USA:ssa käydään presidentin vaalit, jonka seurauksena maan asevoimia saattaa johtaa haukan ja arvaamattoman höyrypään yhdistelmä. Onko Suomen juuri nyt järkevää tehdä itsestään jonkun höyryhaukkapresidentin mahdollisten sotilaallisten manööverien todennäköisintä toteutuspaikkaa? Kannattaisikohan ennen lopullista päätöstä odottaa muutamien vaalien ohi: Muutamien USA:ssa ja muutamien Suomessa!
Kun kerran puhutaan amerikkalaisista hävittäjistä ja USA:n luotettavuudesta, muistelkaapa Suomen aikoinaan tekemiä Hornet kauppoja ja niihin liittyneitä sopimuksia. Tuolloin USA lupasi tehdä mittavia vastaostoja Suomessa. Ne eivät toteutuneet vähimmässäkään määrin. Samoin Hornetiien asejärjestelmien hankinnassa oli ongelmia. Voimmeko luottaa kriisin suhteen sellaiseen valtioon, joka ei rauhan aikanakaan pidä lupauksia: siinä sopivaa pohdittava.
perjantai 19. helmikuuta 2016
Persut: Rotat lähtivät - nuolijat jäivät?
Jottei sanottu unohtuisi!
Persut oli Eu- ja Nato-kriittinen työväenpuolue ennen vaaleja. Hallitusneuvotteluissa kävi selväksi puolueen ainoana pyrkimyksenä olleen: VALTAAN HINNALLA MILLÄ HYVÄNSÄ! Jo hallitusneuvottelujen aikana alkoi puolueen sisältä kuulua tyytymätöntä urahtelua. Kaikki puolueenjohdon vastaiset ajatukset torpattiin ja vaiennettiin. Soinin mahtikäskyllä ja sitä sokeasti tukevien nuoleskelijoiden siunauksella puolueen sisäinen keskustelu estettiin jopa menemällä puolueesta erottamisiin.Useille suomalaisille Persut olivat viimeinen vaihtoehto yhteiskunnassa vaikuttamiselle. Vaalipuheissa Persut vetosivat työväestöön ja työttömiin. Nyt puolue ajaa pakkolakeja, on ollut aiheuttamassa työttömyyttä Venäjäpakotteiden hyväksyjänä, on ollut päästämässä maahamme, vailla vähäisintäkään kontrollia, kymmeniätuhansia vierasmaalaisia. Kaiken huipuksi ulkoministeri veljeilee ja liittää Suomen juuri siihen kuppikuntaan, joka tekee suhteiden normalisoimisen Venäjän kanssa mahdottomaksi. Persut ovat mukana tilaamassa amerikkalaisia lentokoneita lentelemään muutamien kilometrien päähän itärajasta.
Jos verrataan puolueen antamia vaalilupauksia ja sen jälkeisiä tekoja, voidaan Persuja pitää Suomen poliittisen historian suurimpina valehtelijoina, takinkääntäjinä ja sanan syöjinä. Puoluejohto korostaa kaiken tuon tehdessään ettei se syö sitoumuksiaan eli hallitussopimusta. Lupaus hallituskumppaneille pitää, mutta eivät kansalle annetut vaalilupaukset. Muistakaa kansanomainen letkautus: PERSU EI PERETTÄÄN MYY - EI OMAANSA, MUTTA 500 000 ÄÄNESTÄJÄN PERSEET OLIVAT KAUPPATAVARAA.
Myös persueliitin selitykset ovat tuttuja: Se oli edellisen hallituksen vika, edellisen hallituksen päätökset sitovat meitä ja luulitteko te muutoksen tapahtuvan hetkessä. Muutos ei todellakaan tapahdu hetkessä, eikä se tapahdu persueliitin tyylillä milloinkaan, sillä eiväthän he edes yritä muuttaa mitään, vaan hyväksyvät kaiken. Kaiken huippuna voidaan pitää Ministeriemme roolia, kun britit neuvottelevat EU-sopimustaan paremmaksi. Sen sijaan, että Persujen ministerit olisivat brittien rinnalla ajaneet Suomelle parempaa EU-sopimusta, he katsovat vierestä tumput suorina engelsmannin touhuja eli käytännössä ovat valmiita nostamaan suomalaisten maksuosuutta entisestä suuremmaksi.
Alkuviikosta kerrottiin jenkkien saapuvan lentelemään sotakoneilla Suomen maaperälle Venäjän rajan tuntumaan, tänään saatiin tieto myös amerikkalaisten panssareiden saapuvan Suomeen. Koskahan persuministeri ilmoittaa, että Ylämyllyn kasarmille saapuu Naton ydinaseita? Ainoa varma asia, minkä voi lukea persujen hallitustoimista on se, että persujuntta vie Suomea Natoon. Jos joku totesi reilu vuosi sitten: Missä EU siellä ongelma. Nyt voidaan todeta: Missä persuministeri, siellä Naton ja EU:n nöyrin juoksupoika.
Demareissa aloitettiin avoin keskustelu Urpilaisen rakkaus/höttölinjasta ja lopulta se johti demokraattisiin muutoksiin puolueenjohdossa. Vaikka puolueessa käytiin kovaa linjavääntöä ja se palautettiin perinteiseksi työväenpuolueeksi, ei ihmisiä pistetty pihalle ja jopa Urpilainen jatkaa Demaripuolueen riveissä. Persuissa tyyli on kokolailla toinen. Vaalilupausten takana seisovat, uusia ajatuksia esittävät ja puolueenjohdolta kansanedun huomioimista vaativat tuomitaan oman pesän likaajiksi ja heitetään puolueesta pihalle tai he lehtevät itset diktatuuriin kyllästyneinä.
Persuissa vaihtoehtoja esittävät keskustelijat haukutaan maanrakoon tai heitetään pihalle. Poislähteneet haukutaan laivan jättäneiksi rotiksi. Jäljelle jäävät muutamat puoluejohdon nuoleskelijat, jotka itsekkäästi kyttäävät tulevaisuudessa puolueen kautta jaettavia luottamustehtäviä. Ikävä totuus on se, että nykytyylillä jatkettaessa kyseisiä tulevaisuuden luottamustehtäviä ei ole olemassa. Jo kuntavaaleja ajatellen täytyisi Persujen viimeinkin ryhtyä todellisiin toimiin. Puolueen uskottavuus on palautettava; Muussa tapauksessa tulevista vaaleista tulee Persujen hautajaiset!
Persuissa olisi viimeinkin aloitettava avoin keskustelu puolueen linjauksista. Ensimmäiseksi pitäisi pohtia syitä siihen, miksi suorapuheisten ja rehellisten suomalaisten yhteisöstä on tullut jotain aivan muuta. Hiljaisen hyminän, muille puolueille naljailun, vanhojen fraasien heittelyn ja vaalilupaukset syöneiden nuoleskelun sijaan tarvitaan avointa ja aktiivista keskustelua. Paljon on pelastettavissa, mutta vaikenemalla ja omiin valheisiin uskomalla ei pelasteta mitään!
torstai 18. helmikuuta 2016
Yletön ja ylellinen valtamedia vetää viimeisiään!
Oli varsin murheellista katsella A-studiota, jossa vajain eväin toimitettua keskustelua kävivät vajain tiedoin ja vajain näkemyksin mm. Lehti ja Heinäluoma arvioivat Yleä ja maksullista valtamediaa. Koko ohjelma lähestyi median ongelmia käsittämättömän rajoittuneesti ymmärtämättä tapahtuneita muutoksia ja mediamullistuksen tulevia käänteitä. Markkinamedian ongelmat Suomessa johtuvat pitkälti vanhassa roikkumisesta ja satojenmiljoonien eurojen hintaisista painotaloista, jotka ovat menettämässä täydellisesti vakuusarvonsa.
Niin Yhdysvalloista kuin Norjasta löytyy esimerkkejä, jotka kertovat perinteisen printtimedian pystyvän hyötymään käynnissä olevasta mediamurroksesta. Taloudellinen onnistuminen vaatii juuri päinvastaisia toimia kuin Suomessa eli toimitusten karsimisen sijaan niihin on satsattava entistä enemmän. Nopea sekä luotettava journalismi on aina löytänyt rahoittajan ja näin käy jatkossakin. Perinteistä printtimediaa ei pelasta vaatimukset Yleen kohdistuvista rajoitustoimista vaan niiden oma toiminnan oikaiseminen oikeaksi - Viimeinkin tarvitaan loputtoman säästämisen sijaan kehittämistä.
On täysin vailla perusteita väittää, että kansalaisten tiedonsaanti olisi nyt huonommassa jamassa kuin esim. kymmenen tai viisitoista vuotta sitten. Aikoinaan tiedosta kiinnostunut oli muutaman median varassa, joista osa oli, jo oman ilmoituksensa mukaan, puolueellisia esim. poliittinen lehdistömme ja sitoutuneet maakuntalehdet jne.. Nyt jokainen netin käyttäjä voi nopeasti päivittää tietonsa esim. Syyriasta kymmenien toimituslähteiden tarjoamalla uutisoinnilla. Automaattiset kääntäjät tekevät, päivä päivältä, suomalaiset uutistenvälittäjät tarpeettomiksi.
Netin ansiosta tiedonvälitys on aikaisempaa laajemmalla pohjalla ja voimakkaasti monipuolistunut. Tänä päivänä sadat suomalaiset tienaavat leipänsä pitämillään erikoisalojen blogeilla. Jotta tämä onnistuu, on blogin oltava kiinnostava ja tiedoiltaan luotettava eli laadukas. Printtimedialla oli mahdollisuus ja jopa ylivoimaiset resurssit vastaavaan - miksi se ei toiminut aikanaan ja jos toimi, niin toimi väärin eli säästi? Ylen syyttäminen printtimedian ahtaalle joutumisesta on täysin perusteetonta.
Pitkälti printtimedian nettiuutisointi nojaa ns. lainalähteisiin. Samoin on osittain Ylen uutisoinnin laita. Jos jompikumpi näistä häviää, ei se vaikuta vähääkään jäljelle jäävän osan toimintaedellytyksiin. Olisi paras pohtia mm. sitä, onko moisen uutisten välittämisen tapahduttava verovaroin ja jos on niin millä tasapuolisuusohjeistuksella? -Toisaalta toimintahan on täysin turhaa, sillä jokainen saa haettua haluamansa tiedon itse netistä. Vielä koomisempaa on nykyaikana lähettää toimittajia maailman ääriin, sillä ennen kuin heidän uutisointinsa saavuttaa täkäläisen vastaanottajan ovat asiat usein muuttuneet. Joskus tuntuukin lähinnä siltä, että ns. uutispätkän ainoa tarkoitus on olla todiste katselijoille ja kavereille siitä, että media ja toimittaja olivat fyysisesti paikalla.
Ulkomailla kuljeksivat ns. toimittajat ovat nykyään pitkälti jonkinmoinen vitsi. On selkä totuus, että Ukrainassa hotellissa lymyävä toimittaja saa netistä paremman kuvan maan oloista kuin kysymällä ensimmäiseltä vastaan tulevalta englanninkieliseltä maan oloista. Kankkoset ja Kronvallit ovat lähes vitsejä uutisoijana, jos toiminnalta odotetaan vähänkin journalistista ammattitaitoa tai objektiivista lähestymistä käsiteltävänä olevaan asiaan. On arveluttavaa kysyä yhdeltä tai kahdelta ihmiseltä jotain ja markkinoida vastaus koko kansan mielipiteenä.
Katri Makkonen osoitti aikoinaan laadukkaan toimitustyön vetovoiman. Tuolloin kahvipöytäkeskusteluissa toimittaja Makkonen nousi esiin ja hänen raporttiaan esim. Fukushimasta odotettiin suurella mielenkiinnolla. Makkonen ei pettänyt suomalaisten odotuksia, sillä hän on journalistina kansainväkistä huipputasoa. Sen sijaan, että Yle satsaisi kansainvälisen huipputason osaajiin kuten ennen, nykyään Yle tekee aamutelevision juontajista ja kulttuurikertojista ulkomaantoimittajia. Tämän seurauksena perusteltu kritiikki kumpuaa kansan keskuudesta Yleä kohtaan ja on kasvanut ennen näkemättömiin mittoihin. Yleensäkin,Dan Ekholmia lukuun ottamatta, ihmetyttää Ylen suorittama useiden ruotsinkielisten ns. toimittajien rekrytointi.
Kun huomioidaan mainos/tilausrahoitteisen median oma toiminta, katsokaa esim. kuutosen onnetonta auto-ohjelma tai naurettavan itsekeskeisiä SM-liigan selostuksia, ei Yleä voi syyttää kaupallisten toimijoiden onnettomasta taloudellisesta nykytilasta - itse ne ovat hautansa kaivaneet. Olisi aivan vastaavaa, jos pistäisi koulussa ilmaiseksi jaettavien aapisten syyksi sen ettei hepreankielinen Mein Kampf mene kaupaksi Jerusalemissa. Jokainen voi pohtia myös sitä, mikä on valtiovallan intressi pelastaa perinteiset kaupalliset mediatoimijat turvaamalla niiden taloudellinen asema tilanteessa, jossa ne ovat itse sössineet ylivoimaisen taloudellisen etumatkansa, jota kaiken lisäksi on vieläkin jäljellä.
Hömpän lisäksi ainoastaan urheilun saralla Yle kilpailee muiden viestimien kanssa ja pitkälti myös kepittää nämä mennen tullen - näin etenkin tapahtumien välittäjänä. Muistakaapa muutamanvuoden takaiset jääkiekon nuorten MM-kisat ja mtv-3:n toimitustyön taso - verratkaa sitä viime kisoihin, kiitos Niki Juuselan. Sama ero korostuu yleisurheilussa kiitos Juuselan lisäksi Mika Lehtimäen. Ylen poliittisesta toimituksesta toimituksesta löytyy laajalla rintamalla laatua esim. Ervasti, Auvinen ja Korkki. Sen sijaan jonkun Uosukaisen roikkuminen kymmenet vuodet politiikkakuvioissa pistää ihmetyttämään. Politiikan saralla Ylellä ei ole vahvaa valtakunnallista kilpailijaa.
Radion puolella Yle on aivan omaa luokkaansa heille, keitä kiinnosta uutiset ajankohtaiset aiheet, maakunnan asiat, toimitettu musiikki tai yleensä jokin muu kuin kanavan nimen ja kelloajan hokeminen. Sen sijaan ns. viihteen eli hömpän osalta Yle voisi perustellusti etsiä säästökohteita. Nykyaikana on kaavoihin kangistumista ahtaa toimintansa jonkun vanhanaikaisen ohjelmavirtamallin sisään. Kansalla on väylät, se liikkuu ja se tietää mitä katsoa ja mistä katsoa, joten juuri kukaan ei katsele uutisia Yleltä, jonkun jenkkisarjan vuoksi tai seurauksena. Jos kansa haluaa katsella vampyyrisarjoja, niin se näkee ne muualta, joko maksamalla ekstraa tai odottamalla.
Kaupallinen valtamedia on valtaa käyttävien päättäjiensä vanki. Nykyiseen tilanteeseen eli toiminnalliseen rappioon ajaudutaan yhä syvemmälle, jos luotetaan entiseen ja toimituksista säästetään juuri silloin kun niihin pitäisi investoida. Ylen ongelmana ovat urahississä olevat luomiskyvyttömät jäärät, jotka jo Neuvostoliiton aikana levittivät yhden totuuden uutisia. Uudistuksiin ja luovuuteen kyvyttömän johtajiston vallassa roikkuminen on äärimmäisen tuhoisaa niin kaupallisille tiedotusvälineille kuin Ylelle.
Koomisinta on valtamedian massiivinen hyökkäys MV-lehteä vastaan. Tämän hyökkäyksen ansiosta MV-julkaisua kohtaan on syntynyt valtava kiinnostus ja siitä on kasvanut jonkinmoinen busines. MV-lehden kasvanut lukijamäärä on paras osoitus siitä kuinka rajallisella tiedotus/mediaosaamisella ja onnettomalla psykoloogisella silmällä valtamediaamme pyöritetään. Toisaalla MV-lehteä haukuttuaan Yle mainostaa toimituksellista uskottavuuttaan, sellaisten toimittajien naamoilla, jotka eivät edes ole toimittajia. Miten omaa uskottavuuttaan kohottavat Ylen trikkilaskuvarjohyppääjät, jotka eivät edes itse hyppää laskuvarjolla. Mitä valetoimittajien lumelaskuvarjohyppy todistaa uutisten taustojen varmistuksesta ja toimitustyön laadusta tai uskottavuudesta? -Ei mitään, se vain lisää epäilyksiä!
Yle luulee, että pelkällä uskottelulla pystytään murtamaan suomalaisten korkealle kehittynyt medialukutaito. Ylessä pitäisi viimeinkin hoksata, että maailmalla on runsaasti erilaisia ja eri näkökantaa edustavia uutislähteitä. Jos Yle ei tasapuolisesti tarjoa kansalle näitä lähteitä, menevät suomalaiset lukemaan niitä suoraan ilman välittäjiä. Auttamatta takana ovat ne ajat, jolloin, tiedotusmonopolia hallinnut, Yle ja muu valtamedia pystyi vaikenemalla vaikuttamaan suomalaisten maailmankuvaan ja jopa vaalien lopputulokseen. Härkäpäisyydellä ja säästämisellä valtamedia on pudottamassa itsensä lopullisesti medialaivan kipparin paikalta.
Valtamedia todellinen uhka ei löydy MV-lehdestä ja vastaavista, vaan osaavasta ja tasapuolisesta journalismista. Tarvitaan vain muutamia luovia, tulevaisuuden mediamahdollisuudet ymmärtäviä ja osaavia toimittajia, jotka pyrkivät opettamisen ja mielenmuokkauksen sijaan tarjoamaan objektiivista tietoa kansalla - heillä on eväät ottaa itselleen valtamedialta pois valuva määräävä asema - eikä siihen vaadita edes rahaa. Tästä hyvä esimerkki löytyy Uudestakaupungista. Kaksi asioihin perehtyvää ja tulevaisuutta luovasti pohtivaa tyyppiä pystyi luomaan tyhjästä nettimedian, joka puolessa vuodessa nousi tasapuolisen uutisoinnin seurauksena kaupungin kakkosuutisoijaksi ja olisi noussut ykköseksi ellei sitä olisi toistuvasti haittaohjelmilla ammuttu alas. Po. nettimedian nousu tapahtui ilman markkinointia tai taloudellista satsausta tukeutumalla nopeaan, mutta luovaan ja objektiiviseen toimitustyöhön - vastaavia tulee jatkossakin ja ne ovat tulevaa valtamediaa!
Kun aikoinaan Sorbonnessa sai ylpeänä esitellä ja kiistatta osoittaa Kari Männyn, Erkki Toivasen, Ari Korvolan, Katri Makkosen jne. töiden avulla suomalaisen journalismin kuuluvan maailman kirkkaimpaan eliittiin, ei olisi voinut kuvitellakaan suomalaisen median ajautuvan muutamassa vuodessa nykyiseen alennustilaan. Ranskalaiset journalistit katselivat suu auki vanhalla Taunuksella ajavaa toimittajaa. Se oli suomalaista, uutta, luovaa ja katsojan pysäyttävää ohjelmantekoa - se oli nerokasta, kuten ranskalaiset asiaa pohdittuaan totesivat. Pitkälti kaikki suomalaisen valtamedian objektiivisuus, rehellisyys, ahkeruus ja luovuus on kadonnut valtamediasta muutamassa vuodessa ja tilalle on iskostunut tuloshakuinen ostoskanavatyyppinen mielikuvamyyttien myynti kansalle. Ylen Antti Kuronen on murheellinen osoitus osaamisesta ja tasapuolisuudesta, joka katoaa vuodessa.
Esim. Ylellä kyse ei ole täydellisestä osaamattomuudesta tai kyvyttömistä toimittajista, vaan osaamisen suitsimisesta. Antti Kuronen teki aikoinaan tasapuolisesti juttuja niin Ukrainan hallituksen kuin venäjänkielisten alueelta. Vajaassa vuodessa Kurosen tasapuolinen kriittisyys hävisi ja nyt voidaankin kysyä: Koska Ylen toimittaja on viimeksi vieraillut muualla kuin Ukrainan hallituksen alueilla saati tuonut tasapuolisesti sisällissodan molempien osapuolten näkemyksiä? Kuronen on hyvä osoitus journalistisesta osaamisesta, rohkeudesta ja luovuudesta. Kurosen toiminnan muutos taas on surullinen osoitus toimittajan luovuuden, osaamisen ja rohkeuden tarkoitushakuisesta rajoittamisesta sekä alistamisesta mielipiteenmuokkaukselle.
Niin ylellinen kuin yletön valtamedian huippu on kyvytön kehittämään journalismia tai uudistamaan tiedotusvälinekäytäntöjä. Huipulle nousseet johtajat haluavat hintaan mihin tahansa roikkua asemassaan aina eläkepäiviinsä asti. Voin vakuuttaa, että suomalaisen tiedon, ideoiden, luovuuden tai osaamisen kanavoituminen kehäkolmosen ulkopuolelta oman valtamediamme huipulle on paljon epätodennäköisempää kuin maailman metropolien suurimpiin tiedotusvälineisiin. Mediapäättäjiämme ei kerta kaikkiaan kiinnosta vastaanottaa ulkopuolista luovuutta, tietoa tai näkemystä.
Tähän uppiniskaiseen itsekkyyteen ja härkäpäiseen saavutetuissa asemissa roikkumiseen hyytyy koko suomalainen valtamedia. Se on ennustettavissa yhtä varmasti kuin lankapuhelimien katoaminen. Kaiken takana piilee osaamattomien muutospelko ja pelko syrjäyttämisestä työelämän kalkkiviivoilla. Aika syö kaiken taantuvan ja kaikki mitä ei pidetä toimintakunnassa lahoaa kuin Korvolan Taunus - tämä pätee myös mediaan. On sääli, että siinä sivussa häviää paljon muutakin hyvää - laadukas radioviihde, radion aamupäivien viihteelliset asiaohjelmat, suomalaisen median viimeinen ripaus sekä Ylen hyvä tulevaisuus!
Niin Yhdysvalloista kuin Norjasta löytyy esimerkkejä, jotka kertovat perinteisen printtimedian pystyvän hyötymään käynnissä olevasta mediamurroksesta. Taloudellinen onnistuminen vaatii juuri päinvastaisia toimia kuin Suomessa eli toimitusten karsimisen sijaan niihin on satsattava entistä enemmän. Nopea sekä luotettava journalismi on aina löytänyt rahoittajan ja näin käy jatkossakin. Perinteistä printtimediaa ei pelasta vaatimukset Yleen kohdistuvista rajoitustoimista vaan niiden oma toiminnan oikaiseminen oikeaksi - Viimeinkin tarvitaan loputtoman säästämisen sijaan kehittämistä.
On täysin vailla perusteita väittää, että kansalaisten tiedonsaanti olisi nyt huonommassa jamassa kuin esim. kymmenen tai viisitoista vuotta sitten. Aikoinaan tiedosta kiinnostunut oli muutaman median varassa, joista osa oli, jo oman ilmoituksensa mukaan, puolueellisia esim. poliittinen lehdistömme ja sitoutuneet maakuntalehdet jne.. Nyt jokainen netin käyttäjä voi nopeasti päivittää tietonsa esim. Syyriasta kymmenien toimituslähteiden tarjoamalla uutisoinnilla. Automaattiset kääntäjät tekevät, päivä päivältä, suomalaiset uutistenvälittäjät tarpeettomiksi.
Netin ansiosta tiedonvälitys on aikaisempaa laajemmalla pohjalla ja voimakkaasti monipuolistunut. Tänä päivänä sadat suomalaiset tienaavat leipänsä pitämillään erikoisalojen blogeilla. Jotta tämä onnistuu, on blogin oltava kiinnostava ja tiedoiltaan luotettava eli laadukas. Printtimedialla oli mahdollisuus ja jopa ylivoimaiset resurssit vastaavaan - miksi se ei toiminut aikanaan ja jos toimi, niin toimi väärin eli säästi? Ylen syyttäminen printtimedian ahtaalle joutumisesta on täysin perusteetonta.
Pitkälti printtimedian nettiuutisointi nojaa ns. lainalähteisiin. Samoin on osittain Ylen uutisoinnin laita. Jos jompikumpi näistä häviää, ei se vaikuta vähääkään jäljelle jäävän osan toimintaedellytyksiin. Olisi paras pohtia mm. sitä, onko moisen uutisten välittämisen tapahduttava verovaroin ja jos on niin millä tasapuolisuusohjeistuksella? -Toisaalta toimintahan on täysin turhaa, sillä jokainen saa haettua haluamansa tiedon itse netistä. Vielä koomisempaa on nykyaikana lähettää toimittajia maailman ääriin, sillä ennen kuin heidän uutisointinsa saavuttaa täkäläisen vastaanottajan ovat asiat usein muuttuneet. Joskus tuntuukin lähinnä siltä, että ns. uutispätkän ainoa tarkoitus on olla todiste katselijoille ja kavereille siitä, että media ja toimittaja olivat fyysisesti paikalla.
Ulkomailla kuljeksivat ns. toimittajat ovat nykyään pitkälti jonkinmoinen vitsi. On selkä totuus, että Ukrainassa hotellissa lymyävä toimittaja saa netistä paremman kuvan maan oloista kuin kysymällä ensimmäiseltä vastaan tulevalta englanninkieliseltä maan oloista. Kankkoset ja Kronvallit ovat lähes vitsejä uutisoijana, jos toiminnalta odotetaan vähänkin journalistista ammattitaitoa tai objektiivista lähestymistä käsiteltävänä olevaan asiaan. On arveluttavaa kysyä yhdeltä tai kahdelta ihmiseltä jotain ja markkinoida vastaus koko kansan mielipiteenä.
Katri Makkonen osoitti aikoinaan laadukkaan toimitustyön vetovoiman. Tuolloin kahvipöytäkeskusteluissa toimittaja Makkonen nousi esiin ja hänen raporttiaan esim. Fukushimasta odotettiin suurella mielenkiinnolla. Makkonen ei pettänyt suomalaisten odotuksia, sillä hän on journalistina kansainväkistä huipputasoa. Sen sijaan, että Yle satsaisi kansainvälisen huipputason osaajiin kuten ennen, nykyään Yle tekee aamutelevision juontajista ja kulttuurikertojista ulkomaantoimittajia. Tämän seurauksena perusteltu kritiikki kumpuaa kansan keskuudesta Yleä kohtaan ja on kasvanut ennen näkemättömiin mittoihin. Yleensäkin,Dan Ekholmia lukuun ottamatta, ihmetyttää Ylen suorittama useiden ruotsinkielisten ns. toimittajien rekrytointi.
Kun huomioidaan mainos/tilausrahoitteisen median oma toiminta, katsokaa esim. kuutosen onnetonta auto-ohjelma tai naurettavan itsekeskeisiä SM-liigan selostuksia, ei Yleä voi syyttää kaupallisten toimijoiden onnettomasta taloudellisesta nykytilasta - itse ne ovat hautansa kaivaneet. Olisi aivan vastaavaa, jos pistäisi koulussa ilmaiseksi jaettavien aapisten syyksi sen ettei hepreankielinen Mein Kampf mene kaupaksi Jerusalemissa. Jokainen voi pohtia myös sitä, mikä on valtiovallan intressi pelastaa perinteiset kaupalliset mediatoimijat turvaamalla niiden taloudellinen asema tilanteessa, jossa ne ovat itse sössineet ylivoimaisen taloudellisen etumatkansa, jota kaiken lisäksi on vieläkin jäljellä.
Hömpän lisäksi ainoastaan urheilun saralla Yle kilpailee muiden viestimien kanssa ja pitkälti myös kepittää nämä mennen tullen - näin etenkin tapahtumien välittäjänä. Muistakaapa muutamanvuoden takaiset jääkiekon nuorten MM-kisat ja mtv-3:n toimitustyön taso - verratkaa sitä viime kisoihin, kiitos Niki Juuselan. Sama ero korostuu yleisurheilussa kiitos Juuselan lisäksi Mika Lehtimäen. Ylen poliittisesta toimituksesta toimituksesta löytyy laajalla rintamalla laatua esim. Ervasti, Auvinen ja Korkki. Sen sijaan jonkun Uosukaisen roikkuminen kymmenet vuodet politiikkakuvioissa pistää ihmetyttämään. Politiikan saralla Ylellä ei ole vahvaa valtakunnallista kilpailijaa.
Radion puolella Yle on aivan omaa luokkaansa heille, keitä kiinnosta uutiset ajankohtaiset aiheet, maakunnan asiat, toimitettu musiikki tai yleensä jokin muu kuin kanavan nimen ja kelloajan hokeminen. Sen sijaan ns. viihteen eli hömpän osalta Yle voisi perustellusti etsiä säästökohteita. Nykyaikana on kaavoihin kangistumista ahtaa toimintansa jonkun vanhanaikaisen ohjelmavirtamallin sisään. Kansalla on väylät, se liikkuu ja se tietää mitä katsoa ja mistä katsoa, joten juuri kukaan ei katsele uutisia Yleltä, jonkun jenkkisarjan vuoksi tai seurauksena. Jos kansa haluaa katsella vampyyrisarjoja, niin se näkee ne muualta, joko maksamalla ekstraa tai odottamalla.
Kaupallinen valtamedia on valtaa käyttävien päättäjiensä vanki. Nykyiseen tilanteeseen eli toiminnalliseen rappioon ajaudutaan yhä syvemmälle, jos luotetaan entiseen ja toimituksista säästetään juuri silloin kun niihin pitäisi investoida. Ylen ongelmana ovat urahississä olevat luomiskyvyttömät jäärät, jotka jo Neuvostoliiton aikana levittivät yhden totuuden uutisia. Uudistuksiin ja luovuuteen kyvyttömän johtajiston vallassa roikkuminen on äärimmäisen tuhoisaa niin kaupallisille tiedotusvälineille kuin Ylelle.
Koomisinta on valtamedian massiivinen hyökkäys MV-lehteä vastaan. Tämän hyökkäyksen ansiosta MV-julkaisua kohtaan on syntynyt valtava kiinnostus ja siitä on kasvanut jonkinmoinen busines. MV-lehden kasvanut lukijamäärä on paras osoitus siitä kuinka rajallisella tiedotus/mediaosaamisella ja onnettomalla psykoloogisella silmällä valtamediaamme pyöritetään. Toisaalla MV-lehteä haukuttuaan Yle mainostaa toimituksellista uskottavuuttaan, sellaisten toimittajien naamoilla, jotka eivät edes ole toimittajia. Miten omaa uskottavuuttaan kohottavat Ylen trikkilaskuvarjohyppääjät, jotka eivät edes itse hyppää laskuvarjolla. Mitä valetoimittajien lumelaskuvarjohyppy todistaa uutisten taustojen varmistuksesta ja toimitustyön laadusta tai uskottavuudesta? -Ei mitään, se vain lisää epäilyksiä!
Yle luulee, että pelkällä uskottelulla pystytään murtamaan suomalaisten korkealle kehittynyt medialukutaito. Ylessä pitäisi viimeinkin hoksata, että maailmalla on runsaasti erilaisia ja eri näkökantaa edustavia uutislähteitä. Jos Yle ei tasapuolisesti tarjoa kansalle näitä lähteitä, menevät suomalaiset lukemaan niitä suoraan ilman välittäjiä. Auttamatta takana ovat ne ajat, jolloin, tiedotusmonopolia hallinnut, Yle ja muu valtamedia pystyi vaikenemalla vaikuttamaan suomalaisten maailmankuvaan ja jopa vaalien lopputulokseen. Härkäpäisyydellä ja säästämisellä valtamedia on pudottamassa itsensä lopullisesti medialaivan kipparin paikalta.
Valtamedia todellinen uhka ei löydy MV-lehdestä ja vastaavista, vaan osaavasta ja tasapuolisesta journalismista. Tarvitaan vain muutamia luovia, tulevaisuuden mediamahdollisuudet ymmärtäviä ja osaavia toimittajia, jotka pyrkivät opettamisen ja mielenmuokkauksen sijaan tarjoamaan objektiivista tietoa kansalla - heillä on eväät ottaa itselleen valtamedialta pois valuva määräävä asema - eikä siihen vaadita edes rahaa. Tästä hyvä esimerkki löytyy Uudestakaupungista. Kaksi asioihin perehtyvää ja tulevaisuutta luovasti pohtivaa tyyppiä pystyi luomaan tyhjästä nettimedian, joka puolessa vuodessa nousi tasapuolisen uutisoinnin seurauksena kaupungin kakkosuutisoijaksi ja olisi noussut ykköseksi ellei sitä olisi toistuvasti haittaohjelmilla ammuttu alas. Po. nettimedian nousu tapahtui ilman markkinointia tai taloudellista satsausta tukeutumalla nopeaan, mutta luovaan ja objektiiviseen toimitustyöhön - vastaavia tulee jatkossakin ja ne ovat tulevaa valtamediaa!
Kun aikoinaan Sorbonnessa sai ylpeänä esitellä ja kiistatta osoittaa Kari Männyn, Erkki Toivasen, Ari Korvolan, Katri Makkosen jne. töiden avulla suomalaisen journalismin kuuluvan maailman kirkkaimpaan eliittiin, ei olisi voinut kuvitellakaan suomalaisen median ajautuvan muutamassa vuodessa nykyiseen alennustilaan. Ranskalaiset journalistit katselivat suu auki vanhalla Taunuksella ajavaa toimittajaa. Se oli suomalaista, uutta, luovaa ja katsojan pysäyttävää ohjelmantekoa - se oli nerokasta, kuten ranskalaiset asiaa pohdittuaan totesivat. Pitkälti kaikki suomalaisen valtamedian objektiivisuus, rehellisyys, ahkeruus ja luovuus on kadonnut valtamediasta muutamassa vuodessa ja tilalle on iskostunut tuloshakuinen ostoskanavatyyppinen mielikuvamyyttien myynti kansalle. Ylen Antti Kuronen on murheellinen osoitus osaamisesta ja tasapuolisuudesta, joka katoaa vuodessa.
Esim. Ylellä kyse ei ole täydellisestä osaamattomuudesta tai kyvyttömistä toimittajista, vaan osaamisen suitsimisesta. Antti Kuronen teki aikoinaan tasapuolisesti juttuja niin Ukrainan hallituksen kuin venäjänkielisten alueelta. Vajaassa vuodessa Kurosen tasapuolinen kriittisyys hävisi ja nyt voidaankin kysyä: Koska Ylen toimittaja on viimeksi vieraillut muualla kuin Ukrainan hallituksen alueilla saati tuonut tasapuolisesti sisällissodan molempien osapuolten näkemyksiä? Kuronen on hyvä osoitus journalistisesta osaamisesta, rohkeudesta ja luovuudesta. Kurosen toiminnan muutos taas on surullinen osoitus toimittajan luovuuden, osaamisen ja rohkeuden tarkoitushakuisesta rajoittamisesta sekä alistamisesta mielipiteenmuokkaukselle.
Niin ylellinen kuin yletön valtamedian huippu on kyvytön kehittämään journalismia tai uudistamaan tiedotusvälinekäytäntöjä. Huipulle nousseet johtajat haluavat hintaan mihin tahansa roikkua asemassaan aina eläkepäiviinsä asti. Voin vakuuttaa, että suomalaisen tiedon, ideoiden, luovuuden tai osaamisen kanavoituminen kehäkolmosen ulkopuolelta oman valtamediamme huipulle on paljon epätodennäköisempää kuin maailman metropolien suurimpiin tiedotusvälineisiin. Mediapäättäjiämme ei kerta kaikkiaan kiinnosta vastaanottaa ulkopuolista luovuutta, tietoa tai näkemystä.
Tähän uppiniskaiseen itsekkyyteen ja härkäpäiseen saavutetuissa asemissa roikkumiseen hyytyy koko suomalainen valtamedia. Se on ennustettavissa yhtä varmasti kuin lankapuhelimien katoaminen. Kaiken takana piilee osaamattomien muutospelko ja pelko syrjäyttämisestä työelämän kalkkiviivoilla. Aika syö kaiken taantuvan ja kaikki mitä ei pidetä toimintakunnassa lahoaa kuin Korvolan Taunus - tämä pätee myös mediaan. On sääli, että siinä sivussa häviää paljon muutakin hyvää - laadukas radioviihde, radion aamupäivien viihteelliset asiaohjelmat, suomalaisen median viimeinen ripaus sekä Ylen hyvä tulevaisuus!
torstai 11. helmikuuta 2016
SSS-hallitus tilasi pakolaistulvan Venäjältä
Itsenäisyyden merkkinä ja takeena pidetään omaa armeijaa, joka turvaa oman maan yhteiskunnan toimimisen ilmantuvilta ulkopuolisilta uhkilta. Jos maanosamme maassa ei ole omaa armeijaa, on siellä joku muu armeija esim. Viron itsenäisyyspäivän paraatissa ensin marssivat hollantilaiset, seuraavaksi paikalliset ja jonon hännillä lompsivat sikareja tupruttelevat teksasilaiset stetsonheput, jotka ihmettelevät taivaalta satavaa ihmeellistä valkoista pulveria ja karsastavat valittaen kylmyyttä. Sopii pohtia onko valtion turvallisempaa satsata itse puolustukseen vai ulkoistaa se maan oloja sekä historiaa tuntemattomille väkivaltakoneistoille.
Itsenäisellä maalla on oikeus tehdä alueellaan mitä se lystää, mutta, varsinkin pienessä maassa, järki ja historia pitäisi huomioida. Tämä korostuu, jos pienellä maalla on suuri naapuri. Onko siis järkevää hyväksyä ja hehkuttaa Hornet F-15 -lentueen vierailua Suomen itärajalle. Venäjää ärsyttäen F-15 hävittäjiä markkinoidaan voittamattomina ilmaherruus hävittäjinä. Tämä pitää kiistatta paikkansa, F-15 on saavuttanut historiansa aikana toista sataa ilmataisteluvoittoa häviämättä yhtään taistelua.
Hornet T-15 ilmaherruushävittäjien voitetut vastustajat ovat pääsääntöisesti 1970-luvulla valmistettua venäläistä kalalustoa, joita ovat lentäneet, koulutukseltaan legendaariset, arabipilotit. 1970-luvun alussa käyttöönotettu Hornet F-15 on lisäksi ottanut ilmavoittoja kuljetuskoneista ja kuljetushelikoptreista. Tätä puolta asiasta ei Ylen "ostoskanava" tasoinen mielikuvauutisointi tuo julki eikä sitä, että Suomessa on pudonnut kaksi Hornettia ihan ilma ilmataistelua. Kaiken kaikkiaan Hornetin Suomen historian ongelmat osoittavat sen olevan jokseenkin epäluotettava lentokone.
Me emme voi sille maantieteelliselle faktalle mitään, että Venäjä on naapurimme, joka ei ole osoittanut pienintäkään sotilaallista agressiota Suomea kohtaan. Meidän elinehtomme, halusimmepa tai emme tunnustaa sitä, on hyvien välien ja sen myötä kauppasuhteiden säilyttäminen Venäjän kanssa. Muistakaa kuinka kävi, kun yksi valopää hoki: VENÄJÄ, VENÄJÄ, VENÄJÄ, oli seuraavana päivänä seurauksena valtavat rekkajonot Suomen itärajan tulleissa.
Venäjä on osoittanut ettei se jätä näpäyttämättä suomalaisten harkitsemattomia ja vihamielisiä letkauksia eikä sapelinkalistelua. Tämä on odotettavissa myös Oregonin poikien laskeutuessa Rissalaan. Veikkanpa vaan, että nyt itäraja ei sulkeudu rekoilta vaan avautuu tänne valuvalle pakolaismassalle. Jos hallitus on vaalilupaukset syömällä menettänyt kansan enemmistön luottamuksen, kannattaisi sen viimeinkin ottaa kiltisti lusikka kauniiseen käteen ja syrjään siirtymällä lopettaa kansaa kurjistavien salaisten päätösten tekeminen. Suomi on menettämässä luottamuksensa venäläisten silmissä ja silloin Suomen maa-alueesta tulee uhka Venäjälle.
Itsenäisellä maalla on oikeus tehdä alueellaan mitä se lystää, mutta, varsinkin pienessä maassa, järki ja historia pitäisi huomioida. Tämä korostuu, jos pienellä maalla on suuri naapuri. Onko siis järkevää hyväksyä ja hehkuttaa Hornet F-15 -lentueen vierailua Suomen itärajalle. Venäjää ärsyttäen F-15 hävittäjiä markkinoidaan voittamattomina ilmaherruus hävittäjinä. Tämä pitää kiistatta paikkansa, F-15 on saavuttanut historiansa aikana toista sataa ilmataisteluvoittoa häviämättä yhtään taistelua.
Hornet T-15 ilmaherruushävittäjien voitetut vastustajat ovat pääsääntöisesti 1970-luvulla valmistettua venäläistä kalalustoa, joita ovat lentäneet, koulutukseltaan legendaariset, arabipilotit. 1970-luvun alussa käyttöönotettu Hornet F-15 on lisäksi ottanut ilmavoittoja kuljetuskoneista ja kuljetushelikoptreista. Tätä puolta asiasta ei Ylen "ostoskanava" tasoinen mielikuvauutisointi tuo julki eikä sitä, että Suomessa on pudonnut kaksi Hornettia ihan ilma ilmataistelua. Kaiken kaikkiaan Hornetin Suomen historian ongelmat osoittavat sen olevan jokseenkin epäluotettava lentokone.
Me emme voi sille maantieteelliselle faktalle mitään, että Venäjä on naapurimme, joka ei ole osoittanut pienintäkään sotilaallista agressiota Suomea kohtaan. Meidän elinehtomme, halusimmepa tai emme tunnustaa sitä, on hyvien välien ja sen myötä kauppasuhteiden säilyttäminen Venäjän kanssa. Muistakaa kuinka kävi, kun yksi valopää hoki: VENÄJÄ, VENÄJÄ, VENÄJÄ, oli seuraavana päivänä seurauksena valtavat rekkajonot Suomen itärajan tulleissa.
Venäjä on osoittanut ettei se jätä näpäyttämättä suomalaisten harkitsemattomia ja vihamielisiä letkauksia eikä sapelinkalistelua. Tämä on odotettavissa myös Oregonin poikien laskeutuessa Rissalaan. Veikkanpa vaan, että nyt itäraja ei sulkeudu rekoilta vaan avautuu tänne valuvalle pakolaismassalle. Jos hallitus on vaalilupaukset syömällä menettänyt kansan enemmistön luottamuksen, kannattaisi sen viimeinkin ottaa kiltisti lusikka kauniiseen käteen ja syrjään siirtymällä lopettaa kansaa kurjistavien salaisten päätösten tekeminen. Suomi on menettämässä luottamuksensa venäläisten silmissä ja silloin Suomen maa-alueesta tulee uhka Venäjälle.
maanantai 8. helmikuuta 2016
400-vuotisjuhla: Herra presidentti saako olla lisää kahvia?
Neljäsataavuotisjuhlat ovat Suomessa sellainen tapahtuma, että se kääntää päät ja saa vierailijat liikkeelle. Jos paikkakunta saavuttaa tuon rajapyykin saa se synttäreihinsä, jos historialliset tapahtumat niin edellyttävät, myös ulkomaalaisia valtionpäämiesvieraita. Merkittävät rauhat kuuluvat juuri tällaisiin tapahtumiin, jotka saavat kruunupäät ja presidentit juhlatuulelle ja varsinkin heidän kutsumatta jättäminen on moukkamaisuutta.
Pyöreitä satoja vuosia juhlittaessa median ja kansan mielenkiinto herää ja realisoituu rajuksi kansainvaellukseksi. Pienestäkin paikkakunnasta kasvaa väkisinkin juhlavuodeksi matkailukohde jo valtakunnan media pitää siitä huolen. Tätä eivät töpöimmäitkään menneisyyteen jämähtäneet päättäjät tahikka tunaroinnissa vuosia mainetta niittäneet tumpelovalmistelijat pysty estämään. Väkisinkin käsiin kumpuaa haaste vieraiden paljoudesta.
Jos juhlakaupungista löytyy vain yksi kunnollinen hotelli, kälynen kuppila yläkertamajoituksineen, puskutraktorikunnossa riutuva leirintäalue ja ranta, jossa ihmiset voivat nukkua veneessä, herää kysymys: MIHIN TUHANNET VIERAAT PISTETÄÄN? Ei heille voi sanoa, että ottavat veneen tai teltan mukaansa. Tätä ei voi etenkään toivoa valtionpäämiehiltä ja heidän edustajiltaan, joita alkaa alkaa lappaamaan juhlakaupungissa.
Juhla kaupunki pystyy vastaanottamaan vain majoituspaikkojen verran matkailijoita: tämä on inhan ikävä fakta. Joutuuko juhlakaupunki ohjaamaan vieraansa naapureihin ja mihin majoitetaan presidenttipari tai naapurimaan päämiehet, jos he haluavat viettää esim. kesäviikonlopun kauniissa merellisessä puukaupunki miljöössä? Entäpä, jos juhlimaan saapuu suurvallan presidentti tai ministeri esikuntineen, mihin heidät majoitetaan - telttoihin, hommataanko uniproomu vai naapurikuntiinko?
Merkittävien juhlien aattona on tapana siistiä juhlakaupunkien katukuvat. Käytännössä tämä tarkoittaa sitä, että pultsarit ja mahdollisesti julkisuudelle ikäviä kommentteja antavat oppositiotyypit pistetään poseen tai lähetetään etäämmäs esim. Saimaan rannalle tai Kreetan hietikoille rötköttämään.
Tällä yksimielisellä päätöksellä voitaisiin taata yksimielisen juhlakaupungin positiivinen kuva. Tietenkin tilanne kääntyy päälaelleen, jos onnettomasti onnistuneesta juhlakaupungista päätetään antaa totuuden mukainen kuva!
Toisaalta ikävääkin totuutta voi hyödyntää julkituomalla se rehellisesti, Näinä aikoina rehellisyys on niin harvinaista, että rehellisyyttä korostetusti esiin tuomalla saatetaan herättää juhlakaupunkiin kohdistuva raju muuttohimo. Mikäli kaupungista löytyy ikävän paljon tyhjiä liikekiinteistöjä, ne voidaan kätevästi hyödyntää rehellisyyskampanjassa.
Juhlakaupungin päättäjät ja valmistelijat pistetään tyhjiin tiloihin esille ja jokaisen kohdalla on tauluun rehellisesti kirjattu hänen henkilökohtaiset saavutukset esim.: lopetti seitsemän koulua; haluaa lopettaa muutkin koulut paitsi sitä, joka on jo puolityhjä; aiheutti tuhannen kaupunkilaisen poismuuton; keräsi laivaristeilypisteillä sampanjapullon henkilökunnan jouluarpajaisiin, jonka kylläkin itse voitti jne.. Aurinkoisena päivänä sama voidaan toteuttaa torilla korvaamalla liikehuoneistot häkeillä, joihin ansioluettelo kiinnitetään.
Arvovierailla on aina henkilökohtaisia taipumuksia, kiinnostuksen kohteita, kysymyksiä sekä odotuksia ja nämä täytyy tarkoin huomioida kiertoajelua ja juhlaohjelmaa suunniteltaessa. Mikäli juhlakaupungin pääkatu on masentavan ikävästi skulahtanut ja tyhjentynyt liikkeistä sekä ihmisistä, on sitä ja koko keskustaa parempi välttää tai vieraiden positiivinen juhlamieli muuttuu surujuhlamieleksi. Ehkäpä mahdollisen kiertoajelun voi suorittaa yöllä ja ikkunattomalla koppiautolla ja välttää ikävää mieltä herättävät näköalat.
Presidentti vaimoineen on kiinnostunut talouselämästä, urheilusta, nuorten asioista, opetuksesta ja kulttuurista. Kuinka siis vastaamme valehtelematta presidentin esittämiin kysymyksiin?
Presidentti kysyy: Kaupunkiin on tullut muutamassa vuodessa yli tuhat työpaikkaa, mihin ja kuinka viihtyisästi uudet kaupunkilaiset on asutettu? Ei presidentille voi vastata kaupungin olevan muuttotappiollinen ja työpaikkoja tehdyn naapurikuntalaisille.
Presidentti kysyy: Kuinka kaupungin talous on parantunut uusien työpaikkojen ansiosta? Ei presidentille voi sanoa, että veloissaan olaan edelleen ja vyötä kiristetään jatkossakin.
Presidentti kysyy: Kuinka kaupunki on käyttänyt taloudellista nousuaan nuorten, opetuksen ja vapaa-ajan parantamiseen? Eihän presidentille voi sanoa, että nuorille tarkoitetut rahat sijoitettiin alkoholin valmistukseen, lapsilta vietiin koulut, puolityhjään kouluun ollaan laittamassa miljoonia ja vapaa-ajan rakentaminen rajoittuu urheilukentän paskahuusiin, joka kiertää yhä kenttää suunnittelijan pöydällä?
Presidentti kysyy: Vaimoni on kova kirjallisuuden ystävä, voisimmeko käväistä kirjastossa? Eihän presidenttiä puolisoineen voi viedä homeongelmaiseen kirjastoon.
Luojan kiitos presidentti on suuri hyvän kahvin ystävä. Niinpä hänelle voidaan vastata kaikkiin edellisiin kysymyksiin: Herra presidentti, saako olla lisää kahvia!
Yhteen kysymykseen presidentille voi antaa suoran vastauksen. Kun hän kysyy missä on legendaarinen Tontonmäki, voi vastata ettei se ole tässä kaupungissa, vaan jossain missä meri on ihan rannassa.
Pyöreitä satoja vuosia juhlittaessa median ja kansan mielenkiinto herää ja realisoituu rajuksi kansainvaellukseksi. Pienestäkin paikkakunnasta kasvaa väkisinkin juhlavuodeksi matkailukohde jo valtakunnan media pitää siitä huolen. Tätä eivät töpöimmäitkään menneisyyteen jämähtäneet päättäjät tahikka tunaroinnissa vuosia mainetta niittäneet tumpelovalmistelijat pysty estämään. Väkisinkin käsiin kumpuaa haaste vieraiden paljoudesta.
Jos juhlakaupungista löytyy vain yksi kunnollinen hotelli, kälynen kuppila yläkertamajoituksineen, puskutraktorikunnossa riutuva leirintäalue ja ranta, jossa ihmiset voivat nukkua veneessä, herää kysymys: MIHIN TUHANNET VIERAAT PISTETÄÄN? Ei heille voi sanoa, että ottavat veneen tai teltan mukaansa. Tätä ei voi etenkään toivoa valtionpäämiehiltä ja heidän edustajiltaan, joita alkaa alkaa lappaamaan juhlakaupungissa.
Juhla kaupunki pystyy vastaanottamaan vain majoituspaikkojen verran matkailijoita: tämä on inhan ikävä fakta. Joutuuko juhlakaupunki ohjaamaan vieraansa naapureihin ja mihin majoitetaan presidenttipari tai naapurimaan päämiehet, jos he haluavat viettää esim. kesäviikonlopun kauniissa merellisessä puukaupunki miljöössä? Entäpä, jos juhlimaan saapuu suurvallan presidentti tai ministeri esikuntineen, mihin heidät majoitetaan - telttoihin, hommataanko uniproomu vai naapurikuntiinko?
Merkittävien juhlien aattona on tapana siistiä juhlakaupunkien katukuvat. Käytännössä tämä tarkoittaa sitä, että pultsarit ja mahdollisesti julkisuudelle ikäviä kommentteja antavat oppositiotyypit pistetään poseen tai lähetetään etäämmäs esim. Saimaan rannalle tai Kreetan hietikoille rötköttämään.
Tällä yksimielisellä päätöksellä voitaisiin taata yksimielisen juhlakaupungin positiivinen kuva. Tietenkin tilanne kääntyy päälaelleen, jos onnettomasti onnistuneesta juhlakaupungista päätetään antaa totuuden mukainen kuva!
Toisaalta ikävääkin totuutta voi hyödyntää julkituomalla se rehellisesti, Näinä aikoina rehellisyys on niin harvinaista, että rehellisyyttä korostetusti esiin tuomalla saatetaan herättää juhlakaupunkiin kohdistuva raju muuttohimo. Mikäli kaupungista löytyy ikävän paljon tyhjiä liikekiinteistöjä, ne voidaan kätevästi hyödyntää rehellisyyskampanjassa.
Juhlakaupungin päättäjät ja valmistelijat pistetään tyhjiin tiloihin esille ja jokaisen kohdalla on tauluun rehellisesti kirjattu hänen henkilökohtaiset saavutukset esim.: lopetti seitsemän koulua; haluaa lopettaa muutkin koulut paitsi sitä, joka on jo puolityhjä; aiheutti tuhannen kaupunkilaisen poismuuton; keräsi laivaristeilypisteillä sampanjapullon henkilökunnan jouluarpajaisiin, jonka kylläkin itse voitti jne.. Aurinkoisena päivänä sama voidaan toteuttaa torilla korvaamalla liikehuoneistot häkeillä, joihin ansioluettelo kiinnitetään.
Arvovierailla on aina henkilökohtaisia taipumuksia, kiinnostuksen kohteita, kysymyksiä sekä odotuksia ja nämä täytyy tarkoin huomioida kiertoajelua ja juhlaohjelmaa suunniteltaessa. Mikäli juhlakaupungin pääkatu on masentavan ikävästi skulahtanut ja tyhjentynyt liikkeistä sekä ihmisistä, on sitä ja koko keskustaa parempi välttää tai vieraiden positiivinen juhlamieli muuttuu surujuhlamieleksi. Ehkäpä mahdollisen kiertoajelun voi suorittaa yöllä ja ikkunattomalla koppiautolla ja välttää ikävää mieltä herättävät näköalat.
Presidentti vaimoineen on kiinnostunut talouselämästä, urheilusta, nuorten asioista, opetuksesta ja kulttuurista. Kuinka siis vastaamme valehtelematta presidentin esittämiin kysymyksiin?
Presidentti kysyy: Kaupunkiin on tullut muutamassa vuodessa yli tuhat työpaikkaa, mihin ja kuinka viihtyisästi uudet kaupunkilaiset on asutettu? Ei presidentille voi vastata kaupungin olevan muuttotappiollinen ja työpaikkoja tehdyn naapurikuntalaisille.
Presidentti kysyy: Kuinka kaupungin talous on parantunut uusien työpaikkojen ansiosta? Ei presidentille voi sanoa, että veloissaan olaan edelleen ja vyötä kiristetään jatkossakin.
Presidentti kysyy: Kuinka kaupunki on käyttänyt taloudellista nousuaan nuorten, opetuksen ja vapaa-ajan parantamiseen? Eihän presidentille voi sanoa, että nuorille tarkoitetut rahat sijoitettiin alkoholin valmistukseen, lapsilta vietiin koulut, puolityhjään kouluun ollaan laittamassa miljoonia ja vapaa-ajan rakentaminen rajoittuu urheilukentän paskahuusiin, joka kiertää yhä kenttää suunnittelijan pöydällä?
Presidentti kysyy: Vaimoni on kova kirjallisuuden ystävä, voisimmeko käväistä kirjastossa? Eihän presidenttiä puolisoineen voi viedä homeongelmaiseen kirjastoon.
Luojan kiitos presidentti on suuri hyvän kahvin ystävä. Niinpä hänelle voidaan vastata kaikkiin edellisiin kysymyksiin: Herra presidentti, saako olla lisää kahvia!
Yhteen kysymykseen presidentille voi antaa suoran vastauksen. Kun hän kysyy missä on legendaarinen Tontonmäki, voi vastata ettei se ole tässä kaupungissa, vaan jossain missä meri on ihan rannassa.
torstai 4. helmikuuta 2016
KUN KEHITTÄMINEN ON KIROSANA!
Tässä yhteiskunnassa kaikki perustuvat talouteen ja taloutta voi pitää onnistuneen toiminnan mittarina. Talouden merkityksen vähättely osoittaa epärealistista haihattelua ja vie useinmiten surrealististen suunnitelmien kautta perikatoon. Se, jos talouteen suhtaudutaan vähätellen vain välineenä, osoittaa realiteettien ymmärtämisen puutetta. Kuntatalouden vähättelijät harvemmin hoksaavat sitä, miksi kunnat yleensä on luotu.
Kunta on olemassa siksi, että kansalaisille pitää tuottaa yhdenvertaisesti laadukkaita palveluita. Jotta kunnassa kaikki toimisi rahoittajan eli kuntalaisen edunmukaisesti, on kunnille määrätty lakisääteisiä vastuita:
- sosiaalihuollosta
- terveydenhuollosta
- opetus- ja kulttuuripalveluista
- teknisistä palveluistaKunnat vastaavat myös toimintojen rahoittamisesta riippumatta siitä, järjestääkö se kyseiset palvelut itse ja voiko se vaikuttaa kustannuskehitykseen. Talous on seurausta näiden toimintojen onnistuneesta suunnittelusta ja toteuttamisesta. Talous on kaiken perusta, sillä jos kunnan talous ei ole kunnossa ei se voi rahoittaa siltä velvoitettuja tehtäviä.
Kunnan ei tarvitse välttämättä ylläpitää puistoja, istuttaa kukkia tai leikata nurmikoita. Eikä kunnassa tarvitse välttämättä olla kunnan omistamaa ta avustamaa jäähallia, golfkenttää, uimahallia tai edes suurta palloiluhallia. Kaikesta näistä voitaisiin säästää ja käyttää rahat esim. sairaalan toiminnan turvaamiseen. Jos kaikki ei kuntalaisille välttämätön karsittaisiin, jäisi riittävästi rahaa välttämättömiin palveluihin.
Tehdään vain välttämätön eikä välitetä muusta, näin saadaan palvelut turvattua ja jopa verot ja taksatkin alas. Jos vielä säästetään kunnan peruspalveluissa eli lisätään oppilasryhmien kokoa, keskitetään kaikki koululaiset samaan kouluun jne. saadaan kuluja karsittua ja edelleen veroja alemmaksi. Näin voitaisiin tehdä, mutta näinköhän asukkaat viihtyisivät tuollaisessa hyvin edullisiin peruspalveluihin keskittyvässä, kaikessa säästävässä kunnassa?
2000-luvun Suomessa asukkaat haluavat kunnalta muutakin kuin vain säästöt silmällä pitäen auratut tiet, sairaalan ja yhden ison koulun. Mikäli asukkaille ei muuta tarjota, lähtevät he sankoin joukoin muualle; sinne missä on viihtyisää elää, harrastaa ja viettää vapaa-aikaa. Poislähtijät ovat yleensä nuoria perheitä, jotka haluavat lapsilleen hyvän kasvuympäristön, laadukasta opetusta, turvallisuutta jne..
Ensimmäinen seuraus asukkaiden myötä poistuvasta ostovoimasta näkyy näivettyvänä liike-elämänä ja kasvavien tyhjien liikekiinteistöjen määränä. Tämän myötä vähenevät kunnan keräämät verot edelleen, kun kunnasta poistunut yksityinen tarjonta joudutaan hakemaan naapurikunnista. Ajan myötä tämä vaikuttaa myös lasten ja nuorten harrastamiseen, sillä liikkeiden loppuessa loppuvat myös seurojen sponsoritulot.
Osaava talousvalmistelija pystyy pitkittämään kunnan taloudellista romahtamista esittämällä päättäjille kaavaillut tulot reilusti realistista pienempinä ja kaavaillut menot talousvalmistelija esittelee todellista toteutumista suurempana. Kun vajailla avulla tai liian vähän asioihin perehtyvät päättäjät noudattavat talousvalmistelijan ohjeita, syntyy kunnassa talouden osalta positiivinen lopputulos ja päättäjät hehkuttavat: ME SÄÄSTIMME, ME ONNISTUIMME!
Säästöistä puhuvien päättäjien rajallisuus paljastuu jo säästää sanan käytössä. Säästäminenhän on sitä, että olemissa olevista varoista pannaan osa syrjään tulevaisuutta varten johonkin muuhun tarkoitukseen kuin peruskäyttöön. Nythän puhutaan kaikesta muusta kuin säästämisestä; kyse on menneistä virheistä aiheutuneiden kulujen ja velkojen maksamisesta aiemmilla päätöksillä syntyneiden palveluiden, puitteiden jne. aiheuttamien kulujen karsimisella.
Edellä mainitulla touhulla saadaan kunnan talous hetkellisesti kuntoon, mutta samalla kunta jää jälkeen naapureista, menettää asukkaita, tulevaisuudessa verotulot laskevat ja tarvitaan uusia ns. säästöjä. Kunta voi paikata talouttaan satsaamalla rohkeasti palveluihin ja puitteisiin. Kun kunta tarjoaa asukkailleen selvästi enemmän kuin naapurit, vetää asukkaita kuin luvattumaa juutalaisia.
Jälkimmäistä sanotaan kunnan kehittämiseksi. Jos kehittämisestä tulee kirosana ja se laiminlyödään totaalisesti, ei muurikaan pidättele ihmisiä vaikka heillä olisi asunnot ja peruspalvelut. Ihmiset rynnivät taantuneesta ankeudesta väkisin kehittyneelle puolelle ja tämä tapahtuu jopa henki peliin pistäen, kuten Berliinin muuri osoitti. Jos kunnassa halutaan säilyttää asukkaat ilman palveluihin tai puitteisiin satsaamista, on syytä rakentaa muuri ja korkeampi kuin Berliinissä!
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)