TODELLISEN TYÖN KUNNIOITUS JA SILLÄ TIENAAMINEN ON HÄVINNYT SUOMESTA!

Jos todellinen työ olisi hauskaa, herrat tekisi sen - näin sanoitti Repe Helismaa joskus taannoin. Tuolloin herrat teettivät todellista työtä muilla ja jossain se tapahtui jopa kohtuullisella palkalla. Tuolloin meillä oli selkeä kapitaaliporukka, omistava luokka. Entisajan patruunat tienasivat työläistensä työstä ja asuivat heidän keskellä. Parhaimmillaan kuten esim. Mäntässä parhaimmillaan yhteiselo oli harmonista ja molempia osapuolia hyödyttävää.

Aikoinaan kaikki hoksasivat tarvittavan tehtaita, niiden työntekijöitä ja näin syntynyttä vientiteollisuutta. Vientiteollisuudella Suomi nousi varsin yltäkylläiseksi hyvinvointiyhteiskunnaksi. Kaikki tajusivat Suomen tarvitsevan vientiä, tuottava työ ja työvoima oli valtiovallan erityisessä suojeluksessa. Aikoinaan menestyviä paikkakuntia kehitettiin työväestön ja pääomapiirin puolueiden yhteistyöllä. Välillä yhteistyö oli melkoista vääntöä ja yleislakkoilua, mutta tuolloin Suomi nousi ja kehittyi, niin että kaikki kansanosat pääsivät nauttimaan maan taloudellisesta kasvusta.

Voidaan pohtia, miksi Suomi ajautui nykyiseen todellista työtä väheksyvään tilaan vaikka ns. pääomapiirien kuin työväen puoluetta jatkoivat ja jopa tiivistivät yhteistyötään aina valtakunnan tasolla saakka. Kävi vain niin, että ensin patruunavetoisista yrityksistä tuli kasvottomia rahoituspiirivetoisia yrityksiä. Kun politiikassakin työtä tarjoavat rehelliset porvarit jäivät paitsioon yhdessä rehellisten duunareiden kanssa, saimme päättäjiksi tavallisen kansalaisen todellisuudesta tietämättömien ja sitä ymmärtämättömien joukon.

On murheellista kuunnella Saarikankaan, Matomäen ja Sirkka Hämäläisen kommentteja siitä mitä on tehty ja etenkin siitä, mitä tulisi tehdä. Kun heidän näkemyksiinsä liitetään tavallisten, todellista työtä tuntevien, duunarien näkemykset, voidaan todeta nykymenon olleen äärettömän kaukana siitä, mitä Suomessa pitäisi tehdä. Vallassa istujat ovat unohtaneet sen, että Suomi elää ja vaurastuu viennistä - vientiteollisuutemme on jäänyt sijoittajien ja byrokratiasta elävien hyysäyksen jalkoihin.

Vallassa olijoiden tietämättömyys voidaan todeta muutamalla heidän munauksensa esiin otolla. 2008 Kemijärven sellutehdas lakkautettiin, vaikka tehdas oli tuolloin kannattava. Kun katsotaan nykyistä pitkäkuituisen sellun kysyntää, voidaan lakkautus päätöstä pitää tietämättömyyden huippuna. Valtakunnan vaiettu totuus on se, että nyt em. sellulla on myyjän markkinat. Siksipä Kemijärven sellukoneet jauhavat sellua vielä tänäkin päivänä - paikka on Kanada ja Quebec. Jos se lohduttaa ketään, niin tuota virhearviointia eli Kemijärven sellutehtaan sulkemista esitti jo 1995, sittemmin ruotsalaistunut, Nalle-poika.

Toinen päättäjien selkeä mokaus on telakkateollisuutemme totaalinen tuhoaminen. Tämä alkoi jo aikaisemmin, mutta viimeisen sinetin telakkateollisuutemme listimiseksi antoi istuva hallitus. 50 miljoonan euron tuella, telakkamme olisivat yhä olemassa, niiltä jo tilattuja, sittemmin peruttuja, laivoja tekisi 20 000 telakkatyöntekijää. Minkälaiset verotulot valtiomme menetti em. töppäyksen myötä ja kuinka isot työttömyyskorvaukset ja muut avustukset jäivät valtion sekä kuntien maksettaviksi? Valtiovallan taholta ei olisi tarvinnut tehdä muuta kuin käyttää järkeä ja turvata suomalaisen duunarin työn kilpailukyky hänen omassa maassaan.

Viime vuosina harrastettu ja edelleen yhä älyttömämmäksi muuttuva alkoholipolitiikka on surkeuden huippu. Verotuksella on hävitetty satoja suomalaisia panimotyöpaikkoja. Samalla oluen ja muun alkoholin tuonti sekä katukauppa kasvaa kasvamistaan. Myös tupakasta saattaa tulla, hallituksen kaavailujen myötä, uusi pimeän katukaupan tuottoisa artikkeli.

Hallitus laski määrätyn sektorin verotusta siinä toivossa, että Suomeen saataisiin lisää yrityksiä ja työllistäjiä. Samalla nostetaan yritysten käytännön kuluja jo kallista polttoaineverotusta ja energiaverotusta. Pitäisi valtakunnan huipullakin ymmärtää se, että jokainen yritys maksaa mielummin veroa hyvästä tuloksesta kuin nollaveroa nollatuloksesta. Energia- ja polttoaine verojen ratkaiseva laskeminen, lisäisi välittömästi yritysten tuottoa, kykyä työllistää ja maksaa veroja. Samalla tavallisten kansalaisten elintaso ja kulutus lisääntyisi. Tämä loisi välittömästi työpaikkoja nyt riutuvan kaupan ja palvelutarjonnan suunnalle.

Kaiken surkeinta on hallituksemme onneton aluepolitiikka. Vihtiin tms. ei saa rakentaa Ideaparkia, jottei pääkaupunki kuole. Turkuun ja Raumalle ei riitä telakkatukia, mutta pääkaupungin telakalta valtio ostaa laivan, joka mitä todennäköisemmin seilaa akselilla Brasilia-Alaska. Kun muualla Suomessa taistellaan sairaaloiden ja olemassaolon puolesta, on pääkaupunkimme suurimmat ongelmat julkisten rakennelmien satojennmiljoonien eurojen remontit, tunnelin rakentaminen Tallinnaan ja tehdäänkö Guggenheim vai ei.

Pääkaupungin hyysäämisen ymmärtäisi, jos se tukisi kansallista varallissuutta kasvamaan tai oli selkeä satsaus vientitulojen kasvuun. Totuus on kuitenkin se, että pääkaupunkimme on vain mitään tuottamaton hallintokeskus, muiden työstä hyötyvine sijoittajaketkuineen. Tämä luuserien laakso on kuin verta imevä vampyyri Suomi-neidon kurkussa.

Nyt tämä meno on mahdollista katkaista, sillä kaksi politiikkamme merkittävintä puoluetta valitsevat puheenjohtajat. Jotta Suomessa saataisiin muutos parempaan aikaiseksi, täytyy valtakunnan johtoon saada ihmisiä, jotka tuntevat kansan, sen elämän, työn teon, työn tarjonnan ja suhtautuvat tasapuolisesti koko maahan koko Suomen parasta ajatellen. Erityisen tärkeitä puheenjohtajavalinnat ovat viennistä eläville paikkakunnille, kuten Uudellekaupungille!