NYT JA KOHTA VENÄJÄ TARVITSEE SUOMEA!

Venäjän luonnonvarat ovat mittaamattomat ja koko maailma tarvitsee niitä ja luojan lykky, että Venäjä sijaitsee yhdessä suurkaupunki Pietarin kanssa aivan Suomen vieressä. Mitä kauemmin naapurin käymä sota kestää, sitä paremmalta näyttää Suomen ko. sodan jälkeinen huominen. Jos Venäjällä piisaa raaka-aineita ja vehnää, niin heiltä puuttuvat nuoret miehet, sillä sota ahmii heitä julmaan kitaansa - joka päivä katuu tai haavoittuu tuhansia venäläisiä sotilaita. Kaikkiaan venäläisten kuolleiden ja haavoittuneiden sotilaiden määräksi arvioidaan 1,3 miljoonaa ja kaatuneiden luvun arvioidaan lähentelevän 200 000. Tätä vajetta ei voi mitenkään korvata öljyllä, vehnällä kaasulla tai millään muullakaan. Venäjällä on valtava vaje nuorista miehistä ja pahenee koko ajan.

Huippuohjusteknologian ansiosta Venäjällä on hyvät hyökkäysvoimat, mutta kuten päivittäin savuavat rauniot osoittavat, ei maan puolustusvoimat suojele tavallista kansaa uskottavasti. Mitä kauemmin sota jatkuu, sitä enemmän venäjällä on jälleenrakennettavaa ja sitä vähemmän siellä on jälleenrakentajia. Jokainen sota loppuu joskus, niin tämäkin. Tuolloin ovat jälleen kerran jaossa Venäjän suunnattomat luonnonvarat ja ostovoiman palauttaminen sikäläiseen reilun 140 miljoonan kuluttajan yhteiskuntaan, jossa on hirvittävä vaje työikäisistä miehistä sekä hoidettavana satojatuhansia ehkä yli miljoona sotavammaista. Sodan lopettaminen nopeasti on inhimillistä ja palvelee Suomea ja suomalaisia, mikäli olemme sitä näkyvästi lopettamassa

Tapahtui sodan loppuminen kuinka tahansa, lienee selvää, että kiitos Kaja Kallaksen ja Ursula von der Leyenin kaltaisten tyyppien tokaisujen: EU on ulkona Venäjän sodanjälkeisen tilanteen hyödyntämisestä. Kiina, USA ja Intia jakanevat suurimman osan Venäjän, maailman markkinoille palaavien, luonnonvarojen ja kehittämisen tulevista hyödyistä. Suomelle tarjoutuu jo sijaintinsa vuoksi omat mahdollisuudet, mutta ei tarjoudu silloin, jos sillat poltetaan Viron tyyliin. Sodan loputtua alkaa suomalaisille valtava nousukausi, mikäli emme jatka EU:n takarivin Taavina, vaan toimimme aktiivisesti diplomaattisen rauhanratkaisun saavuttamiseksi!

Olisiko tässäkin asiassa vähitellen hoksattava, että oma kansa ensin ajattelu on parasta silloin, jos toinen keino on verrattavissa omaan jalkaan ampumiseen. Suomen tulisi, korostetusti muusta EU:sta erottuen, pyrkiä diplomatian konstein löytämään rauha Venäjän ja Ukrainan välille. Mielestäni kaikki tämän suuntaiset kortit Suomen on lyötävä pöytään, vaikka sota päättyisikin vasta sitten, kun Venäjältä ja Ukrainalta loppuvat nuoret miehet. Suomen rooli rauhan rakentajana täytyy palauttaa takaisin, meillä on siihen niin perinteet kuin kaikki mahdollisuudetkin. Kokonaan toinen juttu on se, mistä löytyy uskottava suomalainen poliitikko tuon mittaluokan kansainväliseen tehtävään?

Pahimmillaan suunta on satsaaminen sotaan eli siirrytään koko ajan kovempiin ja kovempiin aseisiin. Tässä kehitysvaihtoehdossa Venäjän hyökkäyskalusto on laadullisesti tuhovoimaisinta, joten sen toteutumisen estämiseksi on syytä tehdä kaikki. Toinen syy siihen, että on aika puhua rauhasta, nousee siitä, että Ukrainaa vastaan kaatuneiden määrä on noussut niin suureksi, että Venäjä on sotansa sotinut tulevan parinkymmen vuoden osalta, ei pidä hätkähtää jotain tyhjää Alakurtin sotilastukikohtaa - Ukraina on niittänyt Venäjän armeijaa ja antanut meille käytännössä uskottavat turvatakuut! Tie Venäjän ja Ukrainan välisen sodan lopettamiseen saattaa olla mutkikas, pitkä ja päättymätön, mutta jo se, että olemme aktiivisesti tavoittelemassa rauhaa, on inhimillinen Suomea hyödyntävä itseisarvo!