DEMAREIDEN KANNATUS ROMAHTAA?

Vapauden, veljeyden varjolla toimivan liikkeen uskottavuutta ei pelasta enää mikään, kun Tytti Tuppuraisen mies asettui selvittämään puolueen sisäistä kiusauskulttuuria. Jo Marin vaalien jälkeisillä tempauksillaan osoitti, että lähimmäisestä ja etenkin tavallisesta suomalaisesta välittäminen on vain vaalislogan, jolla tavoitellaan valtaa. Lupasiko Marin vaalipuheissaan lähteä muotikuteissa maailman jetsetpiireihin pörräämään ja elostelemaan? Ei luvannut, ja jos olisi luvannut hän ei olisi ääniä saanut ja pörräämiset olisivat jääneet pörräämättä.

Puolueen valtaan pyrkimisteemojen ja sen sisäisten käytäntöjen välinen ristiriita on liian suuri, jotta puolueen uskottavuus säilyisi. Suurin paradoksi syntyy siitä, että he ketkä puhuvat demokratian puolesta käyttävät demokratian välineitä, tiedon jakoa ja vaaleja, härskisti väärin omaksi hyväkseen. Demari tukee korkeampaa demaria saavuttaakseen paikan korkeammalla oksalla. Jos joku yrittää oikaista vallan huipulle, on kohtalo tyly, siinä ei auta totuuskaan. Näin oli ennen, nyt kaiken paljastuttua, tyyli demareissa muuttuu tai kannatus romahtaa.

Vanhana puolueena SDP selviää syntyneestä uskottavuuskriisistä valtamedia tuella ratsastaneiden ja sen menettäneiden Lindtmanin ja Tuppuraisen vaihdolla. Jos valtamedia vielä tukee heitä, menettää sekin viimeiset uskottavuuden rippeensä. Uskon demareiden sisällä ja etenkin puolueen huipun takana käytävän keskustelua kuinka johtajisto voidaan pikaisesti uusia ja SDP:n uskottavuutta ryhdytään rakentamaan uudestaan. Itse nostaisin puolueesta esille esim. Joona Räsäsen, joka pystyy muuhunkin kuin pää kallellaan katsomaan ja paheksumaan tai virnuillen hokemaan aina samaa poliittista mantraa: hallitus lupasi 100 000 uutta työpaikkaa, mutta tulikin työttömyyttä. Lisäksi puolueessa löytyy uskottavaa kokemusta Pia Viitasta, Lauri Lylyä jne.. Ongelma on nykyjohtajiston ja heidän takapirujen johtajiston myöntyminen vaihtoon ja sopivien hillotolppien löytyminen heille.

Suomessa elää satojatuhansia tavallisia duunareita, joten maassa ei kannata jatkaa politikointia ilman työväenpuoluetta. Jos demarit sisäistävät tämän väittämän uskottavan uuden puolueen puheenjohtajan johdolla ja alkavat koko maailman sijasta syleilemään tavallista suomalaista, selviää puolue pienin säröin vallitsevasta kiusauskohusta ja etenkin siitä, että kohun selvittäjäksi asettuu näkyvän demarikihottaren aviosiippa. Vasemmistoliitolla on omat saumansa tässä muutoksessa, mutta löytyykö sieltä kannatusta esim. Yrttiahon nostoon puolueenjohtajaksi?

Persuilla on myös oma tilaisuutensa, mutta se vaatisi niin ikään muutoksia puolueen johdossa, koska Purra on antanut käytöksellään ja ulostuloillaan medialle mahdollisuuden luoda hänestä kuvan köyhän kyykyttämisestä nauttivasta saksikäsipiruttaresta. Puolueen sisältä löytyy Vigeliusta ja Bergbomia, jotka ovat osoittaneet etteivät alistu aina puoluejohdon määräilyyn, löytyykö heistä haastajaa Purralle vai tekeekö sen Teemu Keskisarja, mies joka osaa ja tuntee Suomen ja suomalaiset historian kautta. Keskisarjasta täytyy todeta, että jos päättäjämme olisivat lukeneet edes puolet siitä, mitä Teemu Keskisarja on kirjoittanut, olisi päättäjien Suomi tuntemus nykyistä rutkasti parempaa ja päätöksetkin todennäköisesti enemmän kansaa hyödyttäviä. Muutosmahdollisuutta eletään, mutta jääkö kuti jälleen kerran, jollain ilveellä, piippuun ja kiusauskohun ainoa seuraus typistyy äänestysprosentin dramaattiseksi putoamiseksi?