VAPAAEHTOISEKSI GRÖNLANTIIN -KUMMALLE PUOLELLE?

Ei tässä syyllisiä kaivata, vaan Lahtista ja konekivääriä, toteaa Hietanen Tuntemattomassa sotilaassa ja näinhän se pää piirteittäin onkin. Tilanne muuttuu olennaisesti silloin, jos lahtiset ja konekiväärit alkavat loppumaan eli tullaan tilanteeseen, jossa pakko löytää syyllinen, jotta hänen töppäilynsä saadaan loppumaan ennen kuin olemme kaikki tuhon omia. Suomea on johdettu hyväpalkkaisten talousnerojen tietämyksellä niin, että viimeinen vuosi jolloin tämän valtakunnan tulot ja menot asettuivat jotenkin balanssiin, löytyy niin kaukaa kuin vuodesta 2008. 

Kymmeniä miljardeja on pistetty menemään, mutta minne, yleensä rahan käyttö näkyy jossain, joten luulisi meillä asioiden kehittyneen rajusti vuoden 2008 jälkeen. Onko terveydenhoito parantunut, saavatko vanhukset parempaa hoivaa, kohdellaanko vammaisia inhimillisesti, onko opetuksen taso noussut, onko turvallisuus parantunut, onko tiestömme kehittynyt ja parantunut? Tyly vastaus joka kohtaan on EI, EI ja EI. Sukupolvi, joka työskenteli ja maksoi sotumaksut ja veroa jokaisesta, leipäpalasta, sukasta, sandaalista jäi tyhjän päälle.

Miten Suomi on voinut vajota nykyiseen tilanteeseen, meillähän on pelkästään pääkaupunkiseudulla parituhatta professoria, dosenttia ja vastaavaa, niin luulisi tietoa löytyvän Suomen kansalaisten verorahojen ja eläkemaksujen onnistuneeseen hoitoon. Vaan eipä tietoa nykyongelmien korjaamiseksi löytynyt - kerran terveyden ja vanhuuden turvansa maksaneet suomalaiset joutuvat kaivamaan kuvetta uudelleen, kääntymään sukulaisten apuun tai jäävän Varhan kaltaisten kammottavien laitosten epäinhimillisen kohtelun armoille.

Jos ynnäämme mainittuun tiede-eliittiin vielä ministeriöiden valmistelevaa valtaa käyttävät sekä kuntien valmistelijat, saamme kasaan keskeisen Suomen nykytilaan valmistelleen ja vieneen joukkion eli ns. syylliset. Eikö ole vähintäänkin kummallista, jos aiheutat yksityisellä sektorilla vahinkoa, saat kenkää ja laskun, jolla korvaat aiheuttamasi vahingot. Kunnassa munimisesta seuraa pääsääntöisesti kultainen kädenpuristus ja ruhtinaallinen palkkio tai kuntaliitoksen jälkeen työ uudessa suuremmassa kunnassa sopeutuksen johdosta parempipalkkaisessa työssä.

Kun kaiken mainitun lisäksi asiantuntijoiden ohjauksessa sössimme ulkosuhteemme sodanjälkeisen ajan epävarmimpaan ja turvattomimpaan tilaan voi jälleen kysyä: MITEN TÄMÄ ON MAHDOLLISTA? Vastausten lista on tuttu: osaamisen, tiedon sekä vastuun puute. Vaikka jo peruskoulun historian pohjalta näki historian toistavan itseään, meidän asiantuntijamme eivät siitä huomanneet. Nyt ollaan tilanteessa, jossa sillat itään roihusivat ja sydän kylmänä saa odottaa jonkun päättäjän tulista lohkaisua, joka polttaa sillat myös länteen - silloin ollan yksin, kun Ruotsikin on liittoutunut.

Vaikka useat tahot varoittivat suurvaltojen kanssa pelaamisen riskeistä, asiantuntijamme eivät tätä vaihtoehtoa edes pohtineet ja heidän näkemyksensä mukaisesti asiat päättäneet loivat nykyisen tilanteen ja epävarman tulevaisuuden vaihtoehdot: haluatko Grönlantiin sotimaan ja kummalle puolelle vai kiinnostaako enemmän jännittävä komennus eksoottisessa Venezuelassa? Suomi pelasi korttina surkeasti, mutta aina löytyy voittajia ja he löytyvätkin näkyviltä paikoilta - sopan keittäneet asiantuntijat nauttivat ruhtinaallista palkkaa luottamustoimissa - kiitos median.

Jos huomioimme Suomen muut epäonnistumiset, joista esim. Nils-Aslak, Yrjöperskele ja professori blogeissa varoittivat, mutta saivat vain haukkumiset ja jopa hyllytyksen osakseen, tulee väkisinkin mieleen Tsehovin teos Suru, jossa vossikkakuski yrittää kertoa olostaan, mutta kukaan ei häntä kuunnellut. Lopulta mies avautui hevoselleen, joka kuunteli - löytyykö Suomen tulevaisuuden inhimillinen ymmärtäminen raviradoilta ja hevosista? Itse suosittelen kaikkia lukemaan kirjan Vihreän kullan kirous ja ottavan oppia sen johtolauseesta!

Mainitun kirjan yksi mieleeni painuvimmista teeseistä menee jotenkin näin: Vähemmän torvisoittoa ja enemmän metsänhoitoa eli pistetään yhteiskunnan perusta ensin kuntoon ja siten rahoitetaan lystinpito ja vältetään puute. Ainakin yksi kansanedustaja tuntee tämän asian, hän on kirjan kirjoittaja Teemu Keskisarja. Suosittelen kirjan lukemista muillekin. Itse esittäisin nykyisten suosittujen asiantuntijoiden laadun arviointia sekä heitä käyttävän median osaamisen ja ammatillisen taidon plus rehellisyyden kuten myös journalistisen kunnianhimon tutkiskelua.