Lienee aivan selvää, miksi uudenvuodenpuheessaan presidentti ei kehota kaikkia rakastamaan Suomea kuin hän poikaansa tai esitä talouslukuja, saatikka priorisoi näiden pohjalta kansalaisten oikeuksia tai palveluita. Kun on kaikkien presidentti, täytyy ainakin puheissa syleillä kaikkia. Se onkin sitten toinen asia kuinka tämä käytännössä onnistuu, koska arki elämä on ihan eri juttu kuin sen maalailu presidentin puheessa. Jos lompakossa lojuu kymppi ja pitäisi saada, toinen, jotta perhe saisi jostain sapuskaa, silloin ei elokuvat tai teatteri tule juurikaan mieleen - köyhän on helppo priorisoida, mutta mahdoton kasvattaa kulutusta tai välittää ulkopuolisista.
Uudenvuoden puheessa lienee kyseessä kalenterin sanelema höpinä, joka vaikuttaa arjen käänteisiin ja Suomen edellytyksiin välittää lähimmäisestä yhtä paljon kuin koripallovalmentajan aikalisäpuhe muuttaa maailman taloutta. Usea tietää: tätä maata ei pelasteta tuontiporukalla, joka vie enemmän varoja kuin tuottaa niitä yhteiseen pottiin, tällaisen sivuttaminen pistää sapettamaan samoin kuin lähimmäisestä välittäminen, joka käytännössä tarkoittaa, että suomalaisen köyhän tulisi kiristää vyötä ko. porukan ja parempiosaisten vuoksi.
Todetaan sekin, että ei presidentti voi puuttua ko. puheessaan meidän todelliseen kasvun jarruun, paisuneeseen julkiseen sektoriin, vai miltä tuntuisi, jos presidentti tokaisisi: nyt valtio ja kunnat antakaa kenkää! Jumalan siunauksesta lienee jokainen sitä mieltä, jotta, jos muuta ei ole tarjolla, sitä tarvitaan ja isosti. Toivokaamme kuitenkin, että käsi, jolla Jumala meitä mahdollisesti siunaa, on hellä, eikä hän anna siunauksensa tulla tuta niin, että korvat kansan soi ja posket punoittavat kuin siunaus tapahtuisi suurella voimalla ja avokämmenellä!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Tuhraappa tähän aikasi kuluksi jotain! Kiitos!