INVESTOINTIEN AIKA ja ASIANTUNTEMUS

Mynämäen tekonurmi on palvellut reilut 10 vuotta ja säästänyt vuositasolla merkittävästi kentän huoltokustannuksia luonnonkenttään verrattuna, siinä ohessa jalkapallokausi on pidentynyt kuukausilla. Samalla, viime vuosina, Mynämäki on vakiinnuttanut asemansaansa junioriturnausten pitopaikkana.

Aikoinaan jalkapallo oli puitteidensa ansiosta Uudenkaupungin harrastetuin laji - kaksi seuraa tarjosi viihdettä aikuisille sekä junnuille hyvän harrastuksen, vakkaliiga pyöri yli kymmenen joukkueen voimin ja kaikki kentät olivat laajalti käytössä. Sitten tulivat tekonurmet, joista jotkut, etenkin Turussa, maksoivat niistä kovat oppirahat. Meni muuta vuosi ja toimivia tekonurmia alkoi nousta kaikkialle. Uudenkaupungin nuoriso- ja liikuntalautakuntakin kävi tutustumassa Mynämäen uuteen tekonurmeen. Po. lautakunta päätti, että tehdään meillekin tällainen, se pidentää jalkapalloilijoiden kautta parilla kuukaudella molemmista päistä ja vapauttaa salitilaa muille lajeille. Kävi kuitenkin niin, että hallitus päätti ettei tuollaista luomusta tarvita. Niinpä, vastoin asiantuntijalautakunnan tahtoa, Suomen edullisin tekonurmi jäi syntymättä ja alkoi lajin jyrkkä alamäki Uudessakaupungissa.

Kun tekonurmea aikoinaan puuhattiin tänne, oli niistä maksettu muualla jonkin moiset oppirahat, joten sijoitus sellaiseen oli turvallista ja varmalla pohjalla. Meillä hallituksessa valtapuolueet jyräsivät koko hankkeen, kuten tuolloin esitetyt monitoimitalot ja uimahalliremontit. Joku totesi, että Pietolassa on Kupittaan jälkeen Varsinais-Suomen paras nurmikenttä, mitään tekonurmia ei tarvita. Esittipä joku veteraanipoliitikko ääni väristen kritiikkiä nuoriamme kohtaan: "Kun me oltiin nuoria ja aika kävi pitkäksi, niitettiin pellolta heinät, pantiin kahden heinäseipään väliin kalaverkko ja pelattiin lentopalloa, eikö nykynuorille mikään kelpaa?" Tuolloin tekonurmia oli Suomessa muutamia kymmeniä ja monitoimitalojen rakentaminen vasta alkoi. Meille niitä ei rakennettu, vaan hankkeiden kannattajat leimattiin plarissa persujen pelleryhmäksi. Nyt samat tahot, nämä kalaverkkoja heinäseipäisiin -tyypit, vaativat tekonurmea, kun niitä on maassamme lähes tuhat ja kaikki niistä ovat liipaisimella materiaalinsa vuoksi. Ja entä mikä on tänään hankkeen hinta? SE ON 781 000 EUROA! Tänne syntyy yksi Suomen kalleimmista eli kallein tekonurmi joka pahimmillaan kuskataan muutaman vuoden kuluttua jonnekin Hollantiin hävitettäväksi ongelmajätteenä ja EU-pykälien vastaisena.

Jos joskus tekonurmi olisi ollut vetovoimatekijä, on se tänään riskisijoitus liikuntapaikkaan, joita on lähes jokaisessa yli 5 000 asukkaan kunnassa. Koomisia ovat myös perustelut po. viritelmän takana: aikoinaan maakunnan ykköskentäksi rankattu Pietolan nurmi onkin nyt vaarallinen ja toisena syynä Pietolaan rakentamista perustellaan mainioilla suihkutiloilla. Jos tilat olisivat homejuustoa, ne tuoksahtaisivat hyvältä, mutta käytännössä ne ovat seuraavana uudistamisen kohteena. Tässä vaiheessa kannattaa muistaa Sorvakon kentän wc-rakennuksen hinta noin 350 000 euroa. Kun tähän vielä katsotaan kaupunkimme yli jyräävät talouden synkät pilvet - kirkkaista mahdollisuuksista kuluiksi mustuvat Wintterin näkymät sekä kuntatalouden yleinen tilanne Suomessa, voi vain ihmetellä intoa rakentaa Suomen kallein tekonurmi, kun sen ja oheisrakentamisen hinnasta olisi pelkästään paremmalla paikan valinnalla saatu puolet pois.