JOHTORYHMÄN VAI KANSAN ASIALLA?

 

Murheelliset mainingit hallitsevat keskusteluja kaupunkimme viimeisen ns. demokraattisen tapaamisen jälkeen. Suut ymmyrkäisinä kaiken rahoittajat kaupunkilaiset katsoivat kokousta Youtubesta. Siellä yksi kysyy johtajasopimuksen perään ja kaupunkilaiset ihmettelevät, kun hyvin perusteltuihin muutoksiin tuli lakoonin vastaus tyylillä: Kerran tehty sopimus pitää, ei tartte muuttaa. Kukaan tilaisuuteen saapunut puheoikeudesta nauttinut luottamushenkilö ei tukenut kysyjää, mutta entäpä tapahtuman jälkeen? Johan alkoivat mielipiteet kirvota ja kuplia tavalla, joka antoi kysyjälle tukea. Suosittelen teitä siirtymään Youtube tallenteelle ja pohtivan tykönään: Toimiiko valtuusto kaupunkilaisten edun mukaan ja ovatko sen jäsenet enemmänkin johtoryhmän kuin kaupunkilaisten luottamushenkilöitä?

Minä epäilen seuraavilla perusteilla johtoryhmän ja sitä peesaavien kärkipäättäjien entisten, nykyisten ja tulevien toimien palvelleen uusikaupunkilaista veronmaksajaa.

Ensinnäkin johtajien taholta kaupungin kerrottiin välttävän törmäämistä jäävuoreen - nyt porhallamme kohti jäävuorta, jonka rinnalla Game of Thronesin jäämuurikin on vain pieni nyppylä.

Toiseksi miten kaupunkimme sai kiinni autotehtaan tuomasta teollisten perustyöpaikkojen kasvusta - ei mitenkään, kasvun ja taloudellisen vahvistumisen sijaan Uusikaupunki menetti asukkaita tilanteessa, jossa sen julkisuuskuva oli Suomen kuntakentässä maan positiivisin.

Kolmanneksi vuonna 2018 kaupunki loi strategian, johon johtoryhmä sitoutui ja jonka mukaan tällä hetkellä täällä tulisi olla 20 300 asukasta - kehitys oli päinvastainen, nyt asukaslukumme laski alle 15 000.

Neljänneksi sama kasvunstrategia päivitettiin viime kuntavaalien jälkeen - mitään positiivista muutosta ei tapahtunut, hälyttävästi kaupungin kuihtuminen jatkuu edelleen.

Viidenneksi sote muutoksen tarjoamia mahdollisuuksia johto-organisaation keventämiseksi ei edes esitetty saati toteutettu - huomiota herättänein ulostulo sisälsi muutama viikko sitten teatterin myynnin ja hallintosääntöuudistuksesta muistanette esityksen, joka olisi nostanut puheenjohtajiston korvauksia ruhtinaallisesti. Kuin paita ja per... tokaisisi joku.

Huomioikaa vielä ne raikkaat muutoksen tuulet, joita markkinoimalla, moni luottamussetä/täti hamusi paikkansa ja pysähtykää miettimään, onko luvattua muutosta parempaan tapahtunut vai olemmeko vajonneet entistä syvemmälle brežneviläisen pysähtyneisyyden luontatyötävästi lemahtavaan liejuun? Olisiko viimeinkin kohtuullista tutkaille omia tekemisiämme ja kaupunkiorganisaation toimivuutta, jotta kaiken valmistelun ja päätöksenteon kärkiteemana on toimiminen kaupunkilaisten parhaaksi? Tästä johtuen mielestäni on viimeinen hetki valita toimikunta valmistelemmaan ja takaamaan Uudenkaupungin viemistä toivottuun, vaaleissa luvattuun, suuntaan!

Laaja, kaikista valtuustoryhmistä koostuva valiokunta, voisi, perinteisen erottamisprosessin sijaan, arvioida kaupungin virkahenkilöhuipun eväitä, auttaa puutteiden täydentämisessä ja luoda tulevaisuuden vision, jonka toteutumisen uskottavuudesta plus luottamuksesta valtuusto pääsisi äänestämään. Uusikaupunki ei ole Pariisi, mutta ei Petroskoikaan ja niin kauan, kun sijaitsemme tuossa välissä, on meillä kehitysedellytykset ja kasvupotentiaalia. Nykymenolla kaupunkimme ei voi jatkaa ja pahimmillaan johdon apaattinen selittelyhenki tuhoaa kaupunkisuunnitteluvaliokunnassa virinneen kehitysilmapiirin ja se on sitten viimeinen naula tämän yli 400-vuotiaan kaupungin arkkuun!