Menneinä päivinä on niitetty sitä satoa mikä vaaleissa kylvettiin. Oli rauhan tekijöitä, ollaan ihmiseksi tyyppejä ja tolkun ihmisiä vaativia. Nyt meillä on enemmän tai vähemmän tolkun ihmisiä ja enemmän tai vähemmän enemmän jäävejä kokouksessa kuin kokouksessa.
Saatiin kuitenkin päätöksiä aikaiseksi: Tontonmäen takaus siirtyi virallisesti kaupunkilaisten suoraan ja pitkään piikkiin. Vastoin asiantuntijalautakunnan yksimielistä päätöstä nuoriso- ja liikuntatoimenjohtaja saa fudut. Lopullisen päätöksen teki hallitus, joka tuskin tietää tuon taivaallista, oman päätöksensä vaikutuksesta. Ilmeisesti kaikkein tietämättömin nuoriso- ja liikuntatoimen tulevaisuudesta on hallituksen valmistelija, jota ei näy ei kuulu. Toisaalta miksi kukaan haluaisi näkyä tai kuulua, kun voi esimiesasemassa siirtä vastuun ja näkymisvelvoitteen muille sekä siinä sivussa kuitata 10 000€ kuukausipalkkaa ja pörrätä palkkarahoilla tahollaan!
Seuraavaksi sivistyspalvelujohtaja alkaa ESIMIESKÄSKYTYKSELLÄ suunnitella uutta hallintorakennelmaa, jossa kirjastonhoitaja vastannee jäähallista ja ajellee jääkonetta; museon pomo hoidellee tulevaisuudessa uimahallia ja saa oman uimavalvontavuoronsa. Sivistyspalvelujohtajan omalle kontolle lankeaa bikinit päällä suoritettava liikuntapaikkojen ruohonleikkaus. Kaikesta tästä tulee saamaan läjät silmilleen sivistyspalvelujohtaja, HÄN JÄÄ TAAS KERRAN ESIMIESKÄSKYTYKSELLÄ YKSIN. Mutta yhdelläpä juoksee edelleen kymppitonnin palkka vaikka häviäisi kuin tuoksuton tuhnu Tunisiaan.
Kuntalaisen aivoissa saattaa herätä kysymys: Maksaisitko sinä kadonneelle tuhnulle 10 000€ kuukaudessa? Tuskinpa maksaisit. Toisaalta toisessa yhteydessä, jos joku tyyppi on tosi onneton kokemuksen ja osaamisen suhteen, lienee, jo kuntalain mukaan, paikallaan maksaa hänelle näkymättömyydestä, piilottelusta jne. Kuntalakihan velvoittaa luottamushenkilöitä toimimaan kunnan ja sen asukkaiden parhaaksi. Lain mukaan on siis parempi, että sählä pysyy syrjässä eikä sählää. Kokonaan toinen juttu on se, kannattaako tällaisia tyyppejä pitää palkkalistoilla, kun osaajatkin saavat kenkää.
Tarkastuslautakunnan linjausten mukaan kannattaa pitää, kunhan moka on alle 500 000€. Eli pysytään hyväksytyssä moka/tasearvosuhteessa. Jos moka on kuten Tontomäen kaupungin maksettavaksi jäävissä takuissa yli miljoona, se voidaan tarkastuslautakuntamatematiikalla jakaa useammalle vuodelle ja päästään taseen vaatimiin puitteisiin. Entäpä miten tähän suhtautuu nuoriso- ja liikuntatoimenjohtajasta aiheutuvat 56 000€ vuosikulut? Tarkastuslautakuntamatematiikalla niihin voi lisätä nuoriso- ja liikuntatoimenjohtajan hankkimat hankerahat. Parhaillaan näitä on Uuteenkaupunkiin tulossa 60 000€. Ei muuta kun ynnäämään rahasummat yhteen ja virittämään sopiva kerroin ja taseraja ylitettiin halutulla tavalla. Ja jos joku tämän kyseenalaistaa, hänhän syyllistyy epä-älyllisyyteen.
Sairaalataistelussa saatiin ainakin osavoitto, siitä kiitos valtuustolle ja siellä istuneille uusikaupunkilaisille vaikuttajille. Toisaalta maamme eriarvoisuus tuntuu oudolta: me taistelemme rahapulassa terveydenhoidon, opetuksen, liikuntamahdollisuuksien jne. puolesta, kun toisten ongelmat ovat akselilla rakennetaanko Guggenheim ja minne plus tehdäänkö Tallinnaan tunneli vai silta.
Eriarvoisuutemme on kuin Ukrainassa, jossa Kiovan herrat kurmoottivat päätöksillään Krimin enemmistöä. Kun katsomme paikallisia ongelmia ja pääkaupungin elostelua, olisiko paikallaan ottaa mallia krimiläisistä? Jos kaikki vakkasuomalaiset hakisivat Venäjän kansalaisuutta, mikä Venäjän nykylakien mukaan on mahdollista, voisimme pyytää Putinilta auttavaa kättä ja waurastua! WAKAWAA WAPPUA!
keskiviikko 30. huhtikuuta 2014
lauantai 26. huhtikuuta 2014
ASIANTUNTIJALAUTAKUNNILLA ON TIETO MYÖS PÄÄTÖSTEN SEURAUKSISTA!
Kulttuuri- liikunta- ja nuorisolautakunta teki hallituksen vastaisen päätöksen nuoriso- ja liikuntatoimenjohtajan irtisanomisesta. Hallituksen päätös on perusteltavissa siinä missä lautakunnanpäätöskin. Hallitus on lähtenyt oikaisemaan kaupunkimme vinoutunutta taloutta jo menneen vuoden alussa yksimielisellä päätöksellä.
Hallitus antoi johtaville virkahenkilöille tehtäväksi etsiä säästöt. Po. virkahenkilöt eivät etsineet säästöjä, vaan esittivät jopa lisäväen palkkaamista ja rahaa vievää munimista esim. Tontonmäen myynnin suhteen. Sen sijaan, että hallitus alkoi yhdessä, noviisin kaupunginjohtajan kanssa etsimään itse säästöjä, sen olisi pitänyt näyttää auktoriteettiaan ja johtajuuttaan eli komentaa: JOKO VIRKAMIEHET ETSIVÄT SÄÄSTÖT TAI ETSITÄÄN VIRKAMIEHET, KETKÄ ETSIVÄT SÄÄSTÖT!
Meillä luottamushenkilöt eli kaupunkilaisia edustavat kaupunkilaiset ryhtyivät tekemään sitä työtä, minkä vuoksi kaupunkilaisia palvelemaan on valittu korkeasti koulutettuja ja hyvä palkkaisia virkahenkilöitä. Tämä tilanne lienee verrattavissa siihen, jos lakituvassa asiakas ryhtyy tekemään asianajajan työtä, kun siitä ei näytä tulevan mitään tai leikkauspöydällä makaavan potilaan äiti ryhtyy avittamaan kirurgia, kun hänen hommansa ei suju. Tilanne on täysin nurinkurinen! Vai palkkaisitko sinä asioitasi ajamaan juristin, kenen työn joudut tekemään - entäpä palkkaisitko leikkaamaan lastasi kirurgin, joka häviää veitsen käyttöosaamisessa perunankuorimiskokemuksellesi?
Kun luottamushenkilöt ovat pakotettuja tekemään virkahenkilöiden töitä, ollaan menty askel liian pitkälle eli amatöörit soheltavat korkeasti koulutettujen ammattilaisten töitä. Kun tämä oli näkyvissä jo alkuvuodesta 2013 ja oikeastaan jo 2009, olisi hallituksen pitänyt vetää liinat kiinni ja vaikkapa äärikeinona vaatia uudet valmistelijat. Tässä tiedotus- ja painostusilmapiirissä on ulkopuolisen helppo esittää vaateita hallitukselle, joka joutuu jokaisesta, määrätyn piirin mielipiteen vastaisesta liikkeestään, julkisen mollauksen kohteeksi.
Joka tapauksessa meillä ryhdyttiin tekemään säästö- tai pikemminkin irtisanomislistoja ns. amatöörivoimin. Välillä noilla listoilla vilahteli jopa sivistyspalvelujohtaja. Lopulta päädyttiin nykyiseen ratkaisuun ja sen amatööritasoiseen toteuttamiseen. Osaltaan tähän ratkaisuun puuttui kulttuuri- nuoriso- ja liikuntalautakunta. Asiantuntijalautakuntana se halusi hallituksen edustajalta vastauksen kysymykseen: KUINKA TÄSTÄ ETIÄPÄIN? Kun vastaus oli voe veekkone, ei myö tiietä, teki lautakunta yksimielisen päätöksen: NUORISO- JA LIIKUNTATOIMENJOHTAJAA EI VOI IRTISANOA!
Hallituksen on viimeinkin otettava johtajan roolinsa, kuunneltava asiantuntijalautakuntia ja pohdittava virkahenkilöstömme kykyä virkansa hoitoon. Tästä eteenpäin se on hallituksen vika, jos kaupunginjohtajan hatusta tempaistut säästöt ja niiden onneton toteuttaminen ajavat kaupunkiorganisaatiota sekasorrosta kolmanteen. Hallituksen puheenjohtaja ansaitsee kiitoksen lautakunnan eteen tulosta, samoin hattua on nostettava käskystä esittelyn esitelleelle esittelijälle. Mutta missä oli idean isä? - Hän vilahti kuin kilpikonnan nuppi, vaaran uhatessa kilven suojaan.
Hallituksessa sopii pohtia kaiken tämän jatkumoa. Säästöjä etsitään, mutta sen sijaan virkahenkilöstön johdon taholta kylvetään kaaosta ja epäsopua. Uskon valtuustomme, tapahtuneesta johtuen, olevan valmis radikaaleihin muutoksiin kaupunkiorganisaation johdossa. Todennäköisesti valtuustomme suljetussa lippuäänestyksessä kaksi kaupungin johtotyyppiä saisivat lähteä. Tähän näkemykseen olen päätynyt, jututettuani valtuutettuja niin oikealta kuin vasemmalta. Valtuusto on ratkaisuun kypsä, mutta onko hallitus valmis tuomaan asian päätettäväksi? Oli miten oli: NÄIN EI VOI JATKUA!
Hallitus antoi johtaville virkahenkilöille tehtäväksi etsiä säästöt. Po. virkahenkilöt eivät etsineet säästöjä, vaan esittivät jopa lisäväen palkkaamista ja rahaa vievää munimista esim. Tontonmäen myynnin suhteen. Sen sijaan, että hallitus alkoi yhdessä, noviisin kaupunginjohtajan kanssa etsimään itse säästöjä, sen olisi pitänyt näyttää auktoriteettiaan ja johtajuuttaan eli komentaa: JOKO VIRKAMIEHET ETSIVÄT SÄÄSTÖT TAI ETSITÄÄN VIRKAMIEHET, KETKÄ ETSIVÄT SÄÄSTÖT!
Meillä luottamushenkilöt eli kaupunkilaisia edustavat kaupunkilaiset ryhtyivät tekemään sitä työtä, minkä vuoksi kaupunkilaisia palvelemaan on valittu korkeasti koulutettuja ja hyvä palkkaisia virkahenkilöitä. Tämä tilanne lienee verrattavissa siihen, jos lakituvassa asiakas ryhtyy tekemään asianajajan työtä, kun siitä ei näytä tulevan mitään tai leikkauspöydällä makaavan potilaan äiti ryhtyy avittamaan kirurgia, kun hänen hommansa ei suju. Tilanne on täysin nurinkurinen! Vai palkkaisitko sinä asioitasi ajamaan juristin, kenen työn joudut tekemään - entäpä palkkaisitko leikkaamaan lastasi kirurgin, joka häviää veitsen käyttöosaamisessa perunankuorimiskokemuksellesi?
Kun luottamushenkilöt ovat pakotettuja tekemään virkahenkilöiden töitä, ollaan menty askel liian pitkälle eli amatöörit soheltavat korkeasti koulutettujen ammattilaisten töitä. Kun tämä oli näkyvissä jo alkuvuodesta 2013 ja oikeastaan jo 2009, olisi hallituksen pitänyt vetää liinat kiinni ja vaikkapa äärikeinona vaatia uudet valmistelijat. Tässä tiedotus- ja painostusilmapiirissä on ulkopuolisen helppo esittää vaateita hallitukselle, joka joutuu jokaisesta, määrätyn piirin mielipiteen vastaisesta liikkeestään, julkisen mollauksen kohteeksi.
Joka tapauksessa meillä ryhdyttiin tekemään säästö- tai pikemminkin irtisanomislistoja ns. amatöörivoimin. Välillä noilla listoilla vilahteli jopa sivistyspalvelujohtaja. Lopulta päädyttiin nykyiseen ratkaisuun ja sen amatööritasoiseen toteuttamiseen. Osaltaan tähän ratkaisuun puuttui kulttuuri- nuoriso- ja liikuntalautakunta. Asiantuntijalautakuntana se halusi hallituksen edustajalta vastauksen kysymykseen: KUINKA TÄSTÄ ETIÄPÄIN? Kun vastaus oli voe veekkone, ei myö tiietä, teki lautakunta yksimielisen päätöksen: NUORISO- JA LIIKUNTATOIMENJOHTAJAA EI VOI IRTISANOA!
Hallituksen on viimeinkin otettava johtajan roolinsa, kuunneltava asiantuntijalautakuntia ja pohdittava virkahenkilöstömme kykyä virkansa hoitoon. Tästä eteenpäin se on hallituksen vika, jos kaupunginjohtajan hatusta tempaistut säästöt ja niiden onneton toteuttaminen ajavat kaupunkiorganisaatiota sekasorrosta kolmanteen. Hallituksen puheenjohtaja ansaitsee kiitoksen lautakunnan eteen tulosta, samoin hattua on nostettava käskystä esittelyn esitelleelle esittelijälle. Mutta missä oli idean isä? - Hän vilahti kuin kilpikonnan nuppi, vaaran uhatessa kilven suojaan.
Hallituksessa sopii pohtia kaiken tämän jatkumoa. Säästöjä etsitään, mutta sen sijaan virkahenkilöstön johdon taholta kylvetään kaaosta ja epäsopua. Uskon valtuustomme, tapahtuneesta johtuen, olevan valmis radikaaleihin muutoksiin kaupunkiorganisaation johdossa. Todennäköisesti valtuustomme suljetussa lippuäänestyksessä kaksi kaupungin johtotyyppiä saisivat lähteä. Tähän näkemykseen olen päätynyt, jututettuani valtuutettuja niin oikealta kuin vasemmalta. Valtuusto on ratkaisuun kypsä, mutta onko hallitus valmis tuomaan asian päätettäväksi? Oli miten oli: NÄIN EI VOI JATKUA!
torstai 24. huhtikuuta 2014
Lautakunta käsitteli nuoriso- ja liikuntatoimenjohtajan irtisanomista
Tänään pidetyssä kokouksessa käsiteltiin otsikon mainitsemaa asiaa. Paikalta puuttui esityksen isä kaupunginjohtaja, mutta sen sijaan paikalle saapui yhdeksän lautakunnan jäsentä. Sinänsä mielenkiintoista on se, että joku tulee kokoukseen, jonka esityslistalla on yksi asia ja hän jäävä itsensä tässä ainoassa asiassa!
Lisää:
http://ukis.fi/2014/04/24/uudenkaupungin-kultuuri-nuoriso-ja-liikuntalautakunta-kasitteli-hallituksen-yksimielista-paatosta-irtisanoa-nuoriso-ja-liikuntatoimenjohtaja/
Lisää:
http://ukis.fi/2014/04/24/uudenkaupungin-kultuuri-nuoriso-ja-liikuntalautakunta-kasitteli-hallituksen-yksimielista-paatosta-irtisanoa-nuoriso-ja-liikuntatoimenjohtaja/
keskiviikko 23. huhtikuuta 2014
Näyttääkö Äänekoski meille mallia oikeasta kasvupolitiikasta?
Metsä Groupiin kuuluva Metsä Fibre valmistelee Äänekoskelle
biotuotetehtaan rakentamista nykyisen sellutehtaan alueelle.
Toteutuessaan noin 1,1 miljardia euroa maksava tehdas olisi
metsäteollisuuden historian suurin investointi Suomessa ja toisi 2 500 työpaikkaa. Äänekosken kaupunginjohtaja Hannu Javanainen ei ollut pysyä
housuissaan aamun jättipotti-uutisen jälkeen. Javanainen uskoo, että
Metsä Fibren investointi on piristysruiske, joka nostaa paitsi
seutukunnan, myös koko Suomen ylös talousahdingosta.
Rakennemuutoksen kourissa olevan Äänekosken työttömyysprosentti hipoo kahtakymmentä, joten kaupungin talouskin on suurissa ongelmissa. Tästä huolimatta kaupunginjohtaja Hannu Javanainen toteaa: Kaikki haluaisivat olla äänekoskelaisten housuissa tällä hetkellä! Tämä on piristysruiske, jolla saadaan koko Suomi nousuun talousahdingosta!
Meidän rooli on turvata osaava työvoima. Äänekoskella käy jo nyt 2200 ihmistä muualta töissä ja tämä tulee varmaan lisääntymään. Meidän täytyy panostaa siihen, että ihmiset myös asettuisivat tänne! : sanoo Äänekosken kaupunginjohtaja ja kertoo kaupungin satsaavan palveluihin ja muuhunkin vetovoiman kehittämiseen. Äänekosketta positiivisuus suorastaan huokuu ympäri Suomea.
Entäpä meillä, jossa ilouutisista kerrottiin jo vuosi sitten? Meillä puhuttiin naama happamina momentumeista, siirrettiin katulamput ajoradalle, uhkailtiin jäävuorilla ja annettiin kaikenlaisen apatian singota pitkin Suomen niemeä. Mikäpä oli saldomme? Muuttotappio jatkui siinä missä säästötarve! ME EMME TEHNEET YHTÄÄN MITÄÄN MUUTTOTAPPION KATKAISEMISEKSI!
Jos äänekoskelaiset toimisivat kuten uusikaupunkilaiset, he lopettaisivat nyt kouluja, vähentäisivät oppitunteja, kasvattaisivat luokkakokoa, lopettaisivat koko nuoriso- ja liikuntasektorin, ajaisivat alas palveluita, nostaisivat veroja sekä taksoja. Sopiikin kysyä: Muuttaisitko sinä lapsinesi paikkakunnalle, jonka puitteet sekä palvelut ovat 1980-luvun tasoa ja niitä uhataan ajaa edelleen alas? -Tuskinpa muuttaisit, ellet ole joku elämän masokisti tai lastesi vihaaja.
Meillä on viimeiset saumat hyötyä kaupunkimme tulleista työpaikoista, muuttaa ne asukkaiksi plus verotuloiksi. Kaikkein tärkeintä tilanteessamme on ulospäin suuntautuva positiivisuus ja kaupunkimme aktiivinen, näkyvä kehittäminen eikä linssiluteilu paikkakunnan lehdessä, härski pisteiden keräily tai oman kilven kiillottaminen. NYT TARVITAAN HYVIÄ ULOSPÄIN NÄKYVIÄ POSITIIVISIA PÄÄTÖKSIÄ!
Uusikaupunki on menettänyt muutaman vuoden menestyksen suhteen. Mitä ilmeisimmin laman selkä on taittumassa ja odottelemisen jatkamisella, me menetämme kasvumahdollisuutemme lopullisesti - osaavat keräävät rusinat pullasta eli veronmaksajat työpaikoistamme. Uuden suunnannäyttäjä voisi olla vaikkapa huomenna kokoontuva kulttuuri- nuoriso- ja liikuntalautakunta pyörtämällä hallituksen tekemän vähintäänkin kaupunkimme kasvun kannalta harkitsemattoman päätöksen.
Sen sijaan, että katselemme tumput suorina Äänekosken menestystarinaa tai vahingoniloisina toivomme sen kariutumista, voisimme ottaa sinne yhteyttä. Satamamme saattaisi sopia mukavasti Metsä Fibren vientitoimintaan. -Mutta eihän tämä käy mitenkään, kaikki positiivisuus tässäkin asiassa tyssää vanhaan paikalliseen fraasiin äänekoskelaisten tuotteiden viimeisestä 16 kilometristä: TÄNNE TÄYTYY TULLA!
Lisää:http://ukis.fi/2014/04/23/yle-metsaalan-luova-tuho-alkoi-miljarditehdas-huimaa-kokoluokkaa/
Rakennemuutoksen kourissa olevan Äänekosken työttömyysprosentti hipoo kahtakymmentä, joten kaupungin talouskin on suurissa ongelmissa. Tästä huolimatta kaupunginjohtaja Hannu Javanainen toteaa: Kaikki haluaisivat olla äänekoskelaisten housuissa tällä hetkellä! Tämä on piristysruiske, jolla saadaan koko Suomi nousuun talousahdingosta!
Meidän rooli on turvata osaava työvoima. Äänekoskella käy jo nyt 2200 ihmistä muualta töissä ja tämä tulee varmaan lisääntymään. Meidän täytyy panostaa siihen, että ihmiset myös asettuisivat tänne! : sanoo Äänekosken kaupunginjohtaja ja kertoo kaupungin satsaavan palveluihin ja muuhunkin vetovoiman kehittämiseen. Äänekosketta positiivisuus suorastaan huokuu ympäri Suomea.
Entäpä meillä, jossa ilouutisista kerrottiin jo vuosi sitten? Meillä puhuttiin naama happamina momentumeista, siirrettiin katulamput ajoradalle, uhkailtiin jäävuorilla ja annettiin kaikenlaisen apatian singota pitkin Suomen niemeä. Mikäpä oli saldomme? Muuttotappio jatkui siinä missä säästötarve! ME EMME TEHNEET YHTÄÄN MITÄÄN MUUTTOTAPPION KATKAISEMISEKSI!
Jos äänekoskelaiset toimisivat kuten uusikaupunkilaiset, he lopettaisivat nyt kouluja, vähentäisivät oppitunteja, kasvattaisivat luokkakokoa, lopettaisivat koko nuoriso- ja liikuntasektorin, ajaisivat alas palveluita, nostaisivat veroja sekä taksoja. Sopiikin kysyä: Muuttaisitko sinä lapsinesi paikkakunnalle, jonka puitteet sekä palvelut ovat 1980-luvun tasoa ja niitä uhataan ajaa edelleen alas? -Tuskinpa muuttaisit, ellet ole joku elämän masokisti tai lastesi vihaaja.
Meillä on viimeiset saumat hyötyä kaupunkimme tulleista työpaikoista, muuttaa ne asukkaiksi plus verotuloiksi. Kaikkein tärkeintä tilanteessamme on ulospäin suuntautuva positiivisuus ja kaupunkimme aktiivinen, näkyvä kehittäminen eikä linssiluteilu paikkakunnan lehdessä, härski pisteiden keräily tai oman kilven kiillottaminen. NYT TARVITAAN HYVIÄ ULOSPÄIN NÄKYVIÄ POSITIIVISIA PÄÄTÖKSIÄ!
Uusikaupunki on menettänyt muutaman vuoden menestyksen suhteen. Mitä ilmeisimmin laman selkä on taittumassa ja odottelemisen jatkamisella, me menetämme kasvumahdollisuutemme lopullisesti - osaavat keräävät rusinat pullasta eli veronmaksajat työpaikoistamme. Uuden suunnannäyttäjä voisi olla vaikkapa huomenna kokoontuva kulttuuri- nuoriso- ja liikuntalautakunta pyörtämällä hallituksen tekemän vähintäänkin kaupunkimme kasvun kannalta harkitsemattoman päätöksen.
Sen sijaan, että katselemme tumput suorina Äänekosken menestystarinaa tai vahingoniloisina toivomme sen kariutumista, voisimme ottaa sinne yhteyttä. Satamamme saattaisi sopia mukavasti Metsä Fibren vientitoimintaan. -Mutta eihän tämä käy mitenkään, kaikki positiivisuus tässäkin asiassa tyssää vanhaan paikalliseen fraasiin äänekoskelaisten tuotteiden viimeisestä 16 kilometristä: TÄNNE TÄYTYY TULLA!
Lisää:http://ukis.fi/2014/04/23/yle-metsaalan-luova-tuho-alkoi-miljarditehdas-huimaa-kokoluokkaa/
maanantai 21. huhtikuuta 2014
TODELLISEN TYÖN KUNNIOITUS JA SILLÄ TIENAAMINEN ON HÄVINNYT SUOMESTA!
Jos todellinen työ olisi hauskaa, herrat tekisi sen - näin sanoitti Repe Helismaa joskus taannoin. Tuolloin herrat teettivät todellista työtä muilla ja jossain se tapahtui jopa kohtuullisella palkalla. Tuolloin meillä oli selkeä kapitaaliporukka, omistava luokka. Entisajan patruunat tienasivat työläistensä työstä ja asuivat heidän keskellä. Parhaimmillaan kuten esim. Mäntässä parhaimmillaan yhteiselo oli harmonista ja molempia osapuolia hyödyttävää.
Aikoinaan kaikki hoksasivat tarvittavan tehtaita, niiden työntekijöitä ja näin syntynyttä vientiteollisuutta. Vientiteollisuudella Suomi nousi varsin yltäkylläiseksi hyvinvointiyhteiskunnaksi. Kaikki tajusivat Suomen tarvitsevan vientiä, tuottava työ ja työvoima oli valtiovallan erityisessä suojeluksessa. Aikoinaan menestyviä paikkakuntia kehitettiin työväestön ja pääomapiirin puolueiden yhteistyöllä. Välillä yhteistyö oli melkoista vääntöä ja yleislakkoilua, mutta tuolloin Suomi nousi ja kehittyi, niin että kaikki kansanosat pääsivät nauttimaan maan taloudellisesta kasvusta.
Voidaan pohtia, miksi Suomi ajautui nykyiseen todellista työtä väheksyvään tilaan vaikka ns. pääomapiirien kuin työväen puoluetta jatkoivat ja jopa tiivistivät yhteistyötään aina valtakunnan tasolla saakka. Kävi vain niin, että ensin patruunavetoisista yrityksistä tuli kasvottomia rahoituspiirivetoisia yrityksiä. Kun politiikassakin työtä tarjoavat rehelliset porvarit jäivät paitsioon yhdessä rehellisten duunareiden kanssa, saimme päättäjiksi tavallisen kansalaisen todellisuudesta tietämättömien ja sitä ymmärtämättömien joukon.
On murheellista kuunnella Saarikankaan, Matomäen ja Sirkka Hämäläisen kommentteja siitä mitä on tehty ja etenkin siitä, mitä tulisi tehdä. Kun heidän näkemyksiinsä liitetään tavallisten, todellista työtä tuntevien, duunarien näkemykset, voidaan todeta nykymenon olleen äärettömän kaukana siitä, mitä Suomessa pitäisi tehdä. Vallassa istujat ovat unohtaneet sen, että Suomi elää ja vaurastuu viennistä - vientiteollisuutemme on jäänyt sijoittajien ja byrokratiasta elävien hyysäyksen jalkoihin.
Vallassa olijoiden tietämättömyys voidaan todeta muutamalla heidän munauksensa esiin otolla. 2008 Kemijärven sellutehdas lakkautettiin, vaikka tehdas oli tuolloin kannattava. Kun katsotaan nykyistä pitkäkuituisen sellun kysyntää, voidaan lakkautus päätöstä pitää tietämättömyyden huippuna. Valtakunnan vaiettu totuus on se, että nyt em. sellulla on myyjän markkinat. Siksipä Kemijärven sellukoneet jauhavat sellua vielä tänäkin päivänä - paikka on Kanada ja Quebec. Jos se lohduttaa ketään, niin tuota virhearviointia eli Kemijärven sellutehtaan sulkemista esitti jo 1995, sittemmin ruotsalaistunut, Nalle-poika.
Toinen päättäjien selkeä mokaus on telakkateollisuutemme totaalinen tuhoaminen. Tämä alkoi jo aikaisemmin, mutta viimeisen sinetin telakkateollisuutemme listimiseksi antoi istuva hallitus. 50 miljoonan euron tuella, telakkamme olisivat yhä olemassa, niiltä jo tilattuja, sittemmin peruttuja, laivoja tekisi 20 000 telakkatyöntekijää. Minkälaiset verotulot valtiomme menetti em. töppäyksen myötä ja kuinka isot työttömyyskorvaukset ja muut avustukset jäivät valtion sekä kuntien maksettaviksi? Valtiovallan taholta ei olisi tarvinnut tehdä muuta kuin käyttää järkeä ja turvata suomalaisen duunarin työn kilpailukyky hänen omassa maassaan.
Viime vuosina harrastettu ja edelleen yhä älyttömämmäksi muuttuva alkoholipolitiikka on surkeuden huippu. Verotuksella on hävitetty satoja suomalaisia panimotyöpaikkoja. Samalla oluen ja muun alkoholin tuonti sekä katukauppa kasvaa kasvamistaan. Myös tupakasta saattaa tulla, hallituksen kaavailujen myötä, uusi pimeän katukaupan tuottoisa artikkeli.
Hallitus laski määrätyn sektorin verotusta siinä toivossa, että Suomeen saataisiin lisää yrityksiä ja työllistäjiä. Samalla nostetaan yritysten käytännön kuluja jo kallista polttoaineverotusta ja energiaverotusta. Pitäisi valtakunnan huipullakin ymmärtää se, että jokainen yritys maksaa mielummin veroa hyvästä tuloksesta kuin nollaveroa nollatuloksesta. Energia- ja polttoaine verojen ratkaiseva laskeminen, lisäisi välittömästi yritysten tuottoa, kykyä työllistää ja maksaa veroja. Samalla tavallisten kansalaisten elintaso ja kulutus lisääntyisi. Tämä loisi välittömästi työpaikkoja nyt riutuvan kaupan ja palvelutarjonnan suunnalle.
Kaiken surkeinta on hallituksemme onneton aluepolitiikka. Vihtiin tms. ei saa rakentaa Ideaparkia, jottei pääkaupunki kuole. Turkuun ja Raumalle ei riitä telakkatukia, mutta pääkaupungin telakalta valtio ostaa laivan, joka mitä todennäköisemmin seilaa akselilla Brasilia-Alaska. Kun muualla Suomessa taistellaan sairaaloiden ja olemassaolon puolesta, on pääkaupunkimme suurimmat ongelmat julkisten rakennelmien satojennmiljoonien eurojen remontit, tunnelin rakentaminen Tallinnaan ja tehdäänkö Guggenheim vai ei.
Pääkaupungin hyysäämisen ymmärtäisi, jos se tukisi kansallista varallissuutta kasvamaan tai oli selkeä satsaus vientitulojen kasvuun. Totuus on kuitenkin se, että pääkaupunkimme on vain mitään tuottamaton hallintokeskus, muiden työstä hyötyvine sijoittajaketkuineen. Tämä luuserien laakso on kuin verta imevä vampyyri Suomi-neidon kurkussa.
Nyt tämä meno on mahdollista katkaista, sillä kaksi politiikkamme merkittävintä puoluetta valitsevat puheenjohtajat. Jotta Suomessa saataisiin muutos parempaan aikaiseksi, täytyy valtakunnan johtoon saada ihmisiä, jotka tuntevat kansan, sen elämän, työn teon, työn tarjonnan ja suhtautuvat tasapuolisesti koko maahan koko Suomen parasta ajatellen. Erityisen tärkeitä puheenjohtajavalinnat ovat viennistä eläville paikkakunnille, kuten Uudellekaupungille!
Aikoinaan kaikki hoksasivat tarvittavan tehtaita, niiden työntekijöitä ja näin syntynyttä vientiteollisuutta. Vientiteollisuudella Suomi nousi varsin yltäkylläiseksi hyvinvointiyhteiskunnaksi. Kaikki tajusivat Suomen tarvitsevan vientiä, tuottava työ ja työvoima oli valtiovallan erityisessä suojeluksessa. Aikoinaan menestyviä paikkakuntia kehitettiin työväestön ja pääomapiirin puolueiden yhteistyöllä. Välillä yhteistyö oli melkoista vääntöä ja yleislakkoilua, mutta tuolloin Suomi nousi ja kehittyi, niin että kaikki kansanosat pääsivät nauttimaan maan taloudellisesta kasvusta.
Voidaan pohtia, miksi Suomi ajautui nykyiseen todellista työtä väheksyvään tilaan vaikka ns. pääomapiirien kuin työväen puoluetta jatkoivat ja jopa tiivistivät yhteistyötään aina valtakunnan tasolla saakka. Kävi vain niin, että ensin patruunavetoisista yrityksistä tuli kasvottomia rahoituspiirivetoisia yrityksiä. Kun politiikassakin työtä tarjoavat rehelliset porvarit jäivät paitsioon yhdessä rehellisten duunareiden kanssa, saimme päättäjiksi tavallisen kansalaisen todellisuudesta tietämättömien ja sitä ymmärtämättömien joukon.
On murheellista kuunnella Saarikankaan, Matomäen ja Sirkka Hämäläisen kommentteja siitä mitä on tehty ja etenkin siitä, mitä tulisi tehdä. Kun heidän näkemyksiinsä liitetään tavallisten, todellista työtä tuntevien, duunarien näkemykset, voidaan todeta nykymenon olleen äärettömän kaukana siitä, mitä Suomessa pitäisi tehdä. Vallassa istujat ovat unohtaneet sen, että Suomi elää ja vaurastuu viennistä - vientiteollisuutemme on jäänyt sijoittajien ja byrokratiasta elävien hyysäyksen jalkoihin.
Vallassa olijoiden tietämättömyys voidaan todeta muutamalla heidän munauksensa esiin otolla. 2008 Kemijärven sellutehdas lakkautettiin, vaikka tehdas oli tuolloin kannattava. Kun katsotaan nykyistä pitkäkuituisen sellun kysyntää, voidaan lakkautus päätöstä pitää tietämättömyyden huippuna. Valtakunnan vaiettu totuus on se, että nyt em. sellulla on myyjän markkinat. Siksipä Kemijärven sellukoneet jauhavat sellua vielä tänäkin päivänä - paikka on Kanada ja Quebec. Jos se lohduttaa ketään, niin tuota virhearviointia eli Kemijärven sellutehtaan sulkemista esitti jo 1995, sittemmin ruotsalaistunut, Nalle-poika.
Toinen päättäjien selkeä mokaus on telakkateollisuutemme totaalinen tuhoaminen. Tämä alkoi jo aikaisemmin, mutta viimeisen sinetin telakkateollisuutemme listimiseksi antoi istuva hallitus. 50 miljoonan euron tuella, telakkamme olisivat yhä olemassa, niiltä jo tilattuja, sittemmin peruttuja, laivoja tekisi 20 000 telakkatyöntekijää. Minkälaiset verotulot valtiomme menetti em. töppäyksen myötä ja kuinka isot työttömyyskorvaukset ja muut avustukset jäivät valtion sekä kuntien maksettaviksi? Valtiovallan taholta ei olisi tarvinnut tehdä muuta kuin käyttää järkeä ja turvata suomalaisen duunarin työn kilpailukyky hänen omassa maassaan.
Viime vuosina harrastettu ja edelleen yhä älyttömämmäksi muuttuva alkoholipolitiikka on surkeuden huippu. Verotuksella on hävitetty satoja suomalaisia panimotyöpaikkoja. Samalla oluen ja muun alkoholin tuonti sekä katukauppa kasvaa kasvamistaan. Myös tupakasta saattaa tulla, hallituksen kaavailujen myötä, uusi pimeän katukaupan tuottoisa artikkeli.
Hallitus laski määrätyn sektorin verotusta siinä toivossa, että Suomeen saataisiin lisää yrityksiä ja työllistäjiä. Samalla nostetaan yritysten käytännön kuluja jo kallista polttoaineverotusta ja energiaverotusta. Pitäisi valtakunnan huipullakin ymmärtää se, että jokainen yritys maksaa mielummin veroa hyvästä tuloksesta kuin nollaveroa nollatuloksesta. Energia- ja polttoaine verojen ratkaiseva laskeminen, lisäisi välittömästi yritysten tuottoa, kykyä työllistää ja maksaa veroja. Samalla tavallisten kansalaisten elintaso ja kulutus lisääntyisi. Tämä loisi välittömästi työpaikkoja nyt riutuvan kaupan ja palvelutarjonnan suunnalle.
Kaiken surkeinta on hallituksemme onneton aluepolitiikka. Vihtiin tms. ei saa rakentaa Ideaparkia, jottei pääkaupunki kuole. Turkuun ja Raumalle ei riitä telakkatukia, mutta pääkaupungin telakalta valtio ostaa laivan, joka mitä todennäköisemmin seilaa akselilla Brasilia-Alaska. Kun muualla Suomessa taistellaan sairaaloiden ja olemassaolon puolesta, on pääkaupunkimme suurimmat ongelmat julkisten rakennelmien satojennmiljoonien eurojen remontit, tunnelin rakentaminen Tallinnaan ja tehdäänkö Guggenheim vai ei.
Pääkaupungin hyysäämisen ymmärtäisi, jos se tukisi kansallista varallissuutta kasvamaan tai oli selkeä satsaus vientitulojen kasvuun. Totuus on kuitenkin se, että pääkaupunkimme on vain mitään tuottamaton hallintokeskus, muiden työstä hyötyvine sijoittajaketkuineen. Tämä luuserien laakso on kuin verta imevä vampyyri Suomi-neidon kurkussa.
Nyt tämä meno on mahdollista katkaista, sillä kaksi politiikkamme merkittävintä puoluetta valitsevat puheenjohtajat. Jotta Suomessa saataisiin muutos parempaan aikaiseksi, täytyy valtakunnan johtoon saada ihmisiä, jotka tuntevat kansan, sen elämän, työn teon, työn tarjonnan ja suhtautuvat tasapuolisesti koko maahan koko Suomen parasta ajatellen. Erityisen tärkeitä puheenjohtajavalinnat ovat viennistä eläville paikkakunnille, kuten Uudellekaupungille!
torstai 17. huhtikuuta 2014
HALLITUS EKSYI OIKEILTA RAITEILTA JA ON TEHNYT TEHTÄVÄNSÄ!
Yhdessä kamreerittaren ja kaupunginjohtajan kanssa nykyinen kaupunginhallituksemme teki merkittävän teon, se nosti kaupungin onnettoman taloudellisen tilan esiin ja vaati sen suhteen toimia. Kävipä kuitenkin niin etteivät johtavat virkahenkilöt kyenneet löytämään säästöjä. Tässä vaiheessa hallituksen olisi täytynyt näyttää ja käyttää auktoriteettiään. Kun näin ei käynyt, palattiin pian vanhaan rutiiniin eli virkahenkilöt valmistelivat ja esittivät rahan laittamista halliin sekä uuden väen palkkaamista kaupunkiorganisaation.Valtuuston enemmistö siunasi edellä mainitun, joten säästöjen sijaan kaupungin taloutta ajettiin entistä syvemmälle suohon.
Kaupungin talouden kuntoon saattamisen yhteydessä on mainittu myös kaupungin kehittäminen. Vaikka kaupunkimme elinehto on uusien asukkaiden hankkiminen, sen eteen hallitus ei ole tehnyt yhtään mitään. Päin vastoin säästösohlauksessaan ja irtisanomispäätöksissään kaupunginhallitus lähti tielle, joka vaikeuttaa uusien asukkaiden saamista Uuteenkaupunkiin ja tekee säästötarpeestamme kroonisen.
Kuten viime valtuustonistunto osoittaa, hallituksen kyky reagoida ulkopuolelta tuleviin ideoihin ja virikkeisiin on nolla. Voidaan siis todeta hallituksemme menettäneen auktoriteettinsa virkahenkilöstön suhteen, osoittaneen kyvyttömyytensä perehtyä asioihin sekä kykenemättömyytensä kaupungintaloudesta vastaamisessa. Tehtyjen irtisanomisten ja niiden jälkimaininkien yhteydessä hallitus tuo julki johtajuusvajeensa. Se haukkuu virkahenkilöitä onnettomiksi toteuttajiksi eli sama virsi jatkuu jo toista vuotta, mutta hallitus unohtaa olevansa itse virkahenkilöiden esimies eli se jonka haukkumisen sijaan tulisi käskeä ja saada tottelemaan.
Me voimme kiittää nykyistä hallitusta ongelman esiin nostosta ja talouden kuntoon saattamisen aloittamisesta. Nyt olemme siirtyneet seuraavaan vaiheeseen ja tarvitsemme hallituksen, joka pystyy viemään talouden tasapainottamisen menestyksellä loppuun. Tämä ei onnistu ilman johtajuutta. Hallituksen on kyettävä käskemään virkahenkilöitä toimintaan, joka tähtää kaupungin ja sen asukkaiden parhaaseen. Mikäli virkahenkilöt eivät kykene toimimaan kaupungin ja sen asukkaiden parhaaksi, on hallituksen kyettävä ratkaisuun, joka tuo kaupunkiin kykenevät toimijat. Meillä ei ole ollut ja on vielä vähemmän enää varaa kaupunkilaisten kustantamiin suojatyöpaikkoihin.
Tosiasiahan on se, että suurin osa valtuutetuista tietää keiden valmistelun ja tekemisten ansiosta kaupunkimme on nykyisissä ongelmissa. Jos nyt valtuustossa pidettäisiin suljettu, painostamaton lippuäänestys kahden johtajistoon kuuluvan jatkosta, he saisivat lähteä. Sen verran olen keskustellut tästä asiasta niin oikealla kuin vasemmalla istuvien kanssa, että asia on täysin selvä. Ikävä vaan, että hallituksemme istuu juuri tuon päätöksen ja siihen kykenevien päättäjien välissä. Tätä taustaa vasten en yhtään ihmettele, jos/kun toimet hallituksemme pään menoksi ovat alkaneet!
Kaupungin talouden kuntoon saattamisen yhteydessä on mainittu myös kaupungin kehittäminen. Vaikka kaupunkimme elinehto on uusien asukkaiden hankkiminen, sen eteen hallitus ei ole tehnyt yhtään mitään. Päin vastoin säästösohlauksessaan ja irtisanomispäätöksissään kaupunginhallitus lähti tielle, joka vaikeuttaa uusien asukkaiden saamista Uuteenkaupunkiin ja tekee säästötarpeestamme kroonisen.
Kuten viime valtuustonistunto osoittaa, hallituksen kyky reagoida ulkopuolelta tuleviin ideoihin ja virikkeisiin on nolla. Voidaan siis todeta hallituksemme menettäneen auktoriteettinsa virkahenkilöstön suhteen, osoittaneen kyvyttömyytensä perehtyä asioihin sekä kykenemättömyytensä kaupungintaloudesta vastaamisessa. Tehtyjen irtisanomisten ja niiden jälkimaininkien yhteydessä hallitus tuo julki johtajuusvajeensa. Se haukkuu virkahenkilöitä onnettomiksi toteuttajiksi eli sama virsi jatkuu jo toista vuotta, mutta hallitus unohtaa olevansa itse virkahenkilöiden esimies eli se jonka haukkumisen sijaan tulisi käskeä ja saada tottelemaan.
Me voimme kiittää nykyistä hallitusta ongelman esiin nostosta ja talouden kuntoon saattamisen aloittamisesta. Nyt olemme siirtyneet seuraavaan vaiheeseen ja tarvitsemme hallituksen, joka pystyy viemään talouden tasapainottamisen menestyksellä loppuun. Tämä ei onnistu ilman johtajuutta. Hallituksen on kyettävä käskemään virkahenkilöitä toimintaan, joka tähtää kaupungin ja sen asukkaiden parhaaseen. Mikäli virkahenkilöt eivät kykene toimimaan kaupungin ja sen asukkaiden parhaaksi, on hallituksen kyettävä ratkaisuun, joka tuo kaupunkiin kykenevät toimijat. Meillä ei ole ollut ja on vielä vähemmän enää varaa kaupunkilaisten kustantamiin suojatyöpaikkoihin.
Tosiasiahan on se, että suurin osa valtuutetuista tietää keiden valmistelun ja tekemisten ansiosta kaupunkimme on nykyisissä ongelmissa. Jos nyt valtuustossa pidettäisiin suljettu, painostamaton lippuäänestys kahden johtajistoon kuuluvan jatkosta, he saisivat lähteä. Sen verran olen keskustellut tästä asiasta niin oikealla kuin vasemmalla istuvien kanssa, että asia on täysin selvä. Ikävä vaan, että hallituksemme istuu juuri tuon päätöksen ja siihen kykenevien päättäjien välissä. Tätä taustaa vasten en yhtään ihmettele, jos/kun toimet hallituksemme pään menoksi ovat alkaneet!
lauantai 12. huhtikuuta 2014
OLLAAN IHMISILLE IHMISIKSI MYÖS POLITIIKASSA!
Lutherin oppien suomalainen tulkinta on vuosisatojen saatossa nostanut suomalaisten työmoraalin huippuunsa. Siinä sivussa termit kunnianhimoinen, tehokas, menestyvä, ahkera ja varakas kuvaavat hyvin suomalaisten ihmisarvostusasteikon yläpäätä. Eikä em. ole mitään pahaa, jos menestyy työteliäisyyttä ja ahkeruutta ihannoivassa yhteiskunnassamme lakien puitteessa tai niitä hyväksi käyttäen.
Ongelma syntyy, kun menestystä ja sen mahdollisuuksia on hyvin rajallinen määrä. Tämän johdosta useat menestyjät pitävät vähemmin menestyviä laiskureina, luusereina ja yhteiskunnan loisina. Nämä vähemmin menestyneet taas pitävät menestyjiä ahneina riistäjinä, hyväksikäyttäjinä ja loisina. Näiden ryhmien väliin jää suuri suomalaisten perusmassa, jossa on heitä, ketkä yrittävät menestyä, mutta jäävät apujensa puutteen vuoksi keskikastiin. Suuri osa tästä keskikasti on tyytyväinen elämäänsä. He eivät tavoittele rikkauksia vaan ainoastaan kohtuullisen laadukasta elämää ja turvallista tulevaisuutta.
Kun, nykyisen Suomen kuviossa, tutkimme yksilön yhteiskunnallisia paineita, ne ovat joillekin valtavia. Näiden paineiden takaa löytyvät yhteiskuntamme arkielämän synkät tragediat: mielenterveysongelmat, työuupumus, masennus, koulusurmat, itsemurhat jne. Meillä ns. kunnon työtä eli yhteisölle tuottavaa työtä tekevä keskiluokka voi pahoin. Siihen kuuluvat joko haluavat menestyä paremmin kuin menestyvät tai ovat katkeria heille ketkä menestyvät paremmin. Ne keskiluokkaiset, jotka eivät kuuluu kumpaankaan em. ryhmää pelkäävät tulevaisuuden epävarmuutta.
Sen sijaan, että haukkuisimme Nallea ahneudesta, pohtikaamme arkea ja toimia kaukaisessa kaupungissa ja siellä olevien ihmisten elämän paineita vaikkapa tuon kaupungin virkakoneistossa. Kuvittele, että olet itse päässyt korkeaan asemaan, joka on luonut sinulle määrätietoisen, periksiantamattoman ja kunnianhimoisen menestyjän statuksen. Heilut huipulla muiden huipputyyppien kanssa ja saat osaksesi kansan arvostuksen. Mutta entäpä, jos oletkin päässyt liian korkeaan asemaan? Olet saanut itsellesi tehtävän, jota et pysty hoitamaan? Yrität peittää kyvyttömyyttäsi tehtäväsi hoidossa, koska saavuttamasi statuksesi vuoksi et voi todeta: Minusta ei ole tähän!
Jos luovut merkittävästä tehtävästäsi toteamalla, ettei sinusta ole sen hoitjaksi, sinut leimataan luuseriksi, epäonnistujaksi. Sinut heitetään ulos valtapiiristäsi, putoat keskiluokan hyljeksimänä koko kulmakunnan ravintoketjun pohjalle. Olet tyyppi, joka ei osannut, joka epäonnistui, joka petti lähipiirin ja jopa perheensä. Miten tällaiseen ihmiseen pitäisi suhtautua? Pitääkö häntä tukea massan mukana niin kauan kuin muutkin tukevat ja lopulta muiden mukana tuomita pohjalle pudonnut sanomalla: Tätä minä epäilin jo aikaa sitten!
Asemassaan kyvyttömällä saattaa olla muitakin kuin työpaineita. Hänen henkilökohtaisesta kaapistaan saattaa löytyä mitä suurempia mörköjä ja luurankoja eli ikäviä asioita, joista hän ei uskalla, voi eikä halua puhua kenenkään kanssa. Kun kaikesta tästä kertyneet paineet liitetään yhteen, niiden alle jäävä ihminen on pieni ja yksinäinen. Eikö tällainen ihminen tarvitse tukea ja kuuntelijaa? Sen sijaan, että autamme häntä salaamaan osamattomuuden tehtävässä, jota hän ei pysty hoitamaan, meidän on tuettava häntä luopumaan tästä tehtävästä kunniallisesti. Kun puhutaan em. kaupungin asioista, päättäjistä sekä valmistelijoista, on osaamattomien auttaminen tehtävästä luopumiseen jopa välttämätöntä. Väärän ihmisen luopuminen oikeasta tehtävästä, on suurin palvelus hänelle itselleen, kun ehkä vuosikymmenien, valheessa elämisen, paineet poistuvat. Myös kaupunkilaiset saavat osaamattoman tilalle osaajan, joten hekin voittavat.
Yhteiskunnassamme syntyneiden menestyspaineiden alle jääneen ja omilla synkillä salaisuuksiien kanssa elävien auttaminen ei ole helppoa. Oman osaamattomuuden myöntäminen ja esim. näkyvästä virasta luopuminen ovat hankalia asioita. Tilanteessa elävä hakee mielellään tukea organisaation muilta osaamattomilta ja on, oman osaamattomuutensa vuoksi, esim. esimiestensä hyväksikäytettävissä. Tällaisen ihmisen auttaminen on äärettömän vaikeaa, sillä hän näkee totuuden ja siitä puhuvan auttajan suurena uhkana itselleen. Tämän uhkan torjuminen saattaa purkautua primitiivisinä ja brutaaleina paniikkireaktiona: tutkintapyyntöinä, perättöminä väittäminä ja jopa julkisina vainoina. Sen sijaan, että tällaiselle ihmiselle antaa samalla mitalla takaisin, on hänelle annettava aikaa ja mahdollisuus purkaa itseään. Kosto ei auta ketään, se lisää vain molemminpuolista pahoinvointia.
Paineen alla elävä pieni ihminen tarvitsee apua ymmärryksen ja keskustelun muodossa. Mitä enemmän apua tarvitseva pistää hanttiin, sitä enemmän häntä on pyrittävä auttamaan. Asemaansa puolustava ihminen ei ole koskaan vastaanottavainen hänen rajallisuutensa todistavien faktojen suhteen. Hätä ja paineet synnyttävät ihmisessä totuuden vastaisen puolustusreaktion. Pahimmillaan tällainen ihminen on valmis valehtelemaan itselleen ja hän jopa uskoo omat valheensa. Hädässä olevan lähimmäisen tilanteen selvittäminen käy työstä, sillä jo hänen luomansa suojamuurin läpi pääsemiseen tarvitaan kuuntelemista, hoksaamista ja, mitä mielikuvituksellisempien, vastahyökkäysten sietämistä.
Lähimmäistä auttavan tehtävä on vaativa ja se saattaa, yhdessäkin tapauksessa, viedä vuosia aikaa, mutta sitä suurempi on hyvä olo niin autetulla kuin auttajalla mitä hankalammasta prosessista on kyse. Parhaimmillaan ja useimmin paineista päässyt ihminen saa, avautumisen, keskustelun ja näistä syntyneen luottamuksen myötä, takaisin luovuutensa, työintonsa ja pystyy uudelleen motivoituneena jatkamaan tehtävässään. Useimmiten tässä tapauksessa hänen paineidensa aiheuttajina on ollut sairas työyhteisö, narsistin johtama organisaatio, valheessa elämisen kulttuuri tms.. Totuus on kummallinen asia, sen kuuleminen saattaa sattua, mutta sen jälkeen jatketaan aina puhtaalta pöydältä. On paikallaan muistaa, että sitä hankalampaa pöytä on puhdistaa, mitä kauemmin totuutta vältetään.
Kosto, kauna, itsekkyys ja valehtelu kuuluvat em. lähimmäisen auttamisen ja kunnioittamisen vastakohdiksi eikä niillä kyetä koskaan rakentamaan mitään hyvää. Sitä huonommaksi asiat menevät, mitä enemmän kaunaisia, itsekkäitä ja valehtelevia kostajia on kuviossa mukana. Luitpa sitten Raamattua, Koraania, Tanakia, Zarathustraa tai Blavatskya, missään näiden teksteistä ei käsketä kostamaan tai toimimaan epärehellisesti tahikka itsekkäästi.
Kaiken inhimillisyyden ja lähimmäisen rakkauden perustu löytyy lähimmäisen huomioimisesta, kuuntelemisesta, hyväksymisestä ja vilpittömästä sekä pyyteettömästä auttamisesta. Jos tämä auttaminen vaatii anteeksiantoa isoissa asioissa, siinä mitataan ennen kaikkea anteeksiantajan suuruutta. Näillä eväillä pyrin, joskus huonosti onnistuen, suhtautumaan lähimmäisiini ja toimimaan heidän kanssaan. Kun tähän lisätään Hannah Arendtin näkemys ihmisen toimimisesta politiikassa, ollaan lähellä minun tavoitteitani. Edellä esitetyllä halusin toimintani kyseenalaistajille osoittaa, ettei se ole millään muotoa ristiriitaista!
Ongelma syntyy, kun menestystä ja sen mahdollisuuksia on hyvin rajallinen määrä. Tämän johdosta useat menestyjät pitävät vähemmin menestyviä laiskureina, luusereina ja yhteiskunnan loisina. Nämä vähemmin menestyneet taas pitävät menestyjiä ahneina riistäjinä, hyväksikäyttäjinä ja loisina. Näiden ryhmien väliin jää suuri suomalaisten perusmassa, jossa on heitä, ketkä yrittävät menestyä, mutta jäävät apujensa puutteen vuoksi keskikastiin. Suuri osa tästä keskikasti on tyytyväinen elämäänsä. He eivät tavoittele rikkauksia vaan ainoastaan kohtuullisen laadukasta elämää ja turvallista tulevaisuutta.
Kun, nykyisen Suomen kuviossa, tutkimme yksilön yhteiskunnallisia paineita, ne ovat joillekin valtavia. Näiden paineiden takaa löytyvät yhteiskuntamme arkielämän synkät tragediat: mielenterveysongelmat, työuupumus, masennus, koulusurmat, itsemurhat jne. Meillä ns. kunnon työtä eli yhteisölle tuottavaa työtä tekevä keskiluokka voi pahoin. Siihen kuuluvat joko haluavat menestyä paremmin kuin menestyvät tai ovat katkeria heille ketkä menestyvät paremmin. Ne keskiluokkaiset, jotka eivät kuuluu kumpaankaan em. ryhmää pelkäävät tulevaisuuden epävarmuutta.
Sen sijaan, että haukkuisimme Nallea ahneudesta, pohtikaamme arkea ja toimia kaukaisessa kaupungissa ja siellä olevien ihmisten elämän paineita vaikkapa tuon kaupungin virkakoneistossa. Kuvittele, että olet itse päässyt korkeaan asemaan, joka on luonut sinulle määrätietoisen, periksiantamattoman ja kunnianhimoisen menestyjän statuksen. Heilut huipulla muiden huipputyyppien kanssa ja saat osaksesi kansan arvostuksen. Mutta entäpä, jos oletkin päässyt liian korkeaan asemaan? Olet saanut itsellesi tehtävän, jota et pysty hoitamaan? Yrität peittää kyvyttömyyttäsi tehtäväsi hoidossa, koska saavuttamasi statuksesi vuoksi et voi todeta: Minusta ei ole tähän!
Jos luovut merkittävästä tehtävästäsi toteamalla, ettei sinusta ole sen hoitjaksi, sinut leimataan luuseriksi, epäonnistujaksi. Sinut heitetään ulos valtapiiristäsi, putoat keskiluokan hyljeksimänä koko kulmakunnan ravintoketjun pohjalle. Olet tyyppi, joka ei osannut, joka epäonnistui, joka petti lähipiirin ja jopa perheensä. Miten tällaiseen ihmiseen pitäisi suhtautua? Pitääkö häntä tukea massan mukana niin kauan kuin muutkin tukevat ja lopulta muiden mukana tuomita pohjalle pudonnut sanomalla: Tätä minä epäilin jo aikaa sitten!
Asemassaan kyvyttömällä saattaa olla muitakin kuin työpaineita. Hänen henkilökohtaisesta kaapistaan saattaa löytyä mitä suurempia mörköjä ja luurankoja eli ikäviä asioita, joista hän ei uskalla, voi eikä halua puhua kenenkään kanssa. Kun kaikesta tästä kertyneet paineet liitetään yhteen, niiden alle jäävä ihminen on pieni ja yksinäinen. Eikö tällainen ihminen tarvitse tukea ja kuuntelijaa? Sen sijaan, että autamme häntä salaamaan osamattomuuden tehtävässä, jota hän ei pysty hoitamaan, meidän on tuettava häntä luopumaan tästä tehtävästä kunniallisesti. Kun puhutaan em. kaupungin asioista, päättäjistä sekä valmistelijoista, on osaamattomien auttaminen tehtävästä luopumiseen jopa välttämätöntä. Väärän ihmisen luopuminen oikeasta tehtävästä, on suurin palvelus hänelle itselleen, kun ehkä vuosikymmenien, valheessa elämisen, paineet poistuvat. Myös kaupunkilaiset saavat osaamattoman tilalle osaajan, joten hekin voittavat.
Yhteiskunnassamme syntyneiden menestyspaineiden alle jääneen ja omilla synkillä salaisuuksiien kanssa elävien auttaminen ei ole helppoa. Oman osaamattomuuden myöntäminen ja esim. näkyvästä virasta luopuminen ovat hankalia asioita. Tilanteessa elävä hakee mielellään tukea organisaation muilta osaamattomilta ja on, oman osaamattomuutensa vuoksi, esim. esimiestensä hyväksikäytettävissä. Tällaisen ihmisen auttaminen on äärettömän vaikeaa, sillä hän näkee totuuden ja siitä puhuvan auttajan suurena uhkana itselleen. Tämän uhkan torjuminen saattaa purkautua primitiivisinä ja brutaaleina paniikkireaktiona: tutkintapyyntöinä, perättöminä väittäminä ja jopa julkisina vainoina. Sen sijaan, että tällaiselle ihmiselle antaa samalla mitalla takaisin, on hänelle annettava aikaa ja mahdollisuus purkaa itseään. Kosto ei auta ketään, se lisää vain molemminpuolista pahoinvointia.
Paineen alla elävä pieni ihminen tarvitsee apua ymmärryksen ja keskustelun muodossa. Mitä enemmän apua tarvitseva pistää hanttiin, sitä enemmän häntä on pyrittävä auttamaan. Asemaansa puolustava ihminen ei ole koskaan vastaanottavainen hänen rajallisuutensa todistavien faktojen suhteen. Hätä ja paineet synnyttävät ihmisessä totuuden vastaisen puolustusreaktion. Pahimmillaan tällainen ihminen on valmis valehtelemaan itselleen ja hän jopa uskoo omat valheensa. Hädässä olevan lähimmäisen tilanteen selvittäminen käy työstä, sillä jo hänen luomansa suojamuurin läpi pääsemiseen tarvitaan kuuntelemista, hoksaamista ja, mitä mielikuvituksellisempien, vastahyökkäysten sietämistä.
Lähimmäistä auttavan tehtävä on vaativa ja se saattaa, yhdessäkin tapauksessa, viedä vuosia aikaa, mutta sitä suurempi on hyvä olo niin autetulla kuin auttajalla mitä hankalammasta prosessista on kyse. Parhaimmillaan ja useimmin paineista päässyt ihminen saa, avautumisen, keskustelun ja näistä syntyneen luottamuksen myötä, takaisin luovuutensa, työintonsa ja pystyy uudelleen motivoituneena jatkamaan tehtävässään. Useimmiten tässä tapauksessa hänen paineidensa aiheuttajina on ollut sairas työyhteisö, narsistin johtama organisaatio, valheessa elämisen kulttuuri tms.. Totuus on kummallinen asia, sen kuuleminen saattaa sattua, mutta sen jälkeen jatketaan aina puhtaalta pöydältä. On paikallaan muistaa, että sitä hankalampaa pöytä on puhdistaa, mitä kauemmin totuutta vältetään.
Kosto, kauna, itsekkyys ja valehtelu kuuluvat em. lähimmäisen auttamisen ja kunnioittamisen vastakohdiksi eikä niillä kyetä koskaan rakentamaan mitään hyvää. Sitä huonommaksi asiat menevät, mitä enemmän kaunaisia, itsekkäitä ja valehtelevia kostajia on kuviossa mukana. Luitpa sitten Raamattua, Koraania, Tanakia, Zarathustraa tai Blavatskya, missään näiden teksteistä ei käsketä kostamaan tai toimimaan epärehellisesti tahikka itsekkäästi.
Kaiken inhimillisyyden ja lähimmäisen rakkauden perustu löytyy lähimmäisen huomioimisesta, kuuntelemisesta, hyväksymisestä ja vilpittömästä sekä pyyteettömästä auttamisesta. Jos tämä auttaminen vaatii anteeksiantoa isoissa asioissa, siinä mitataan ennen kaikkea anteeksiantajan suuruutta. Näillä eväillä pyrin, joskus huonosti onnistuen, suhtautumaan lähimmäisiini ja toimimaan heidän kanssaan. Kun tähän lisätään Hannah Arendtin näkemys ihmisen toimimisesta politiikassa, ollaan lähellä minun tavoitteitani. Edellä esitetyllä halusin toimintani kyseenalaistajille osoittaa, ettei se ole millään muotoa ristiriitaista!
tiistai 8. huhtikuuta 2014
PÄÄLUOTTAMUSMIEHET OTTIVAT KANTAA UUDENKAUPUNGIN IRTISANOMISIIN: ”Yhtään asiaa ei tehty oikein”
.....”Yhtään asiaa ei tehty oikein”
Näin kommentoi eräs Aluehallintoviraston työntekijä kuultuaan irtisanomisprosessin käytännön toimista. Virallisiin päätöksiin tulee liittää aina valitusosoite oikaisuvaatimusta varten. Näin ei kuitenkaan toimittu Uudessakaupungissa, vaan oikaisuvaatimusohje toimitettiin irtisanotuille sähköpostissa kolme viikkoa irtisanomispäätöksen jälkeen. Ehkä pahin virhe tehtiin irtisanottaessa nuoriso- ja liikuntatoimenjohtajaa. Opetus- ja kulttuuritoimenjohtaja ja henkilöstöjohtaja ilmoittivat hänelle suullisesti päätöstä seuranneena päivänä irtisanomisesta, vaikka Uudenkaupungin hallintosäännön mukaan irtisanoja voi olla tässä tapauksessa vain lautakunta. Myöskään suullisesti ei irtisanomisilmoitusta koskaan tule toimittaa. Päivän päätteeksi myös henkilöstöjohtaja sai yllätyksekseen käteensä oman irtisanomisilmoituksensa niitä ensin muille ojenneltuaan. ......PÄÄLUOTTAMUSMIEHET OTTIVAT KANTAA UUDENKAUPUNGIN IRTISANOMISIIN: ”Yhtään asiaa ei tehty oikein”
Lisää:
Näin kommentoi eräs Aluehallintoviraston työntekijä kuultuaan irtisanomisprosessin käytännön toimista. Virallisiin päätöksiin tulee liittää aina valitusosoite oikaisuvaatimusta varten. Näin ei kuitenkaan toimittu Uudessakaupungissa, vaan oikaisuvaatimusohje toimitettiin irtisanotuille sähköpostissa kolme viikkoa irtisanomispäätöksen jälkeen. Ehkä pahin virhe tehtiin irtisanottaessa nuoriso- ja liikuntatoimenjohtajaa. Opetus- ja kulttuuritoimenjohtaja ja henkilöstöjohtaja ilmoittivat hänelle suullisesti päätöstä seuranneena päivänä irtisanomisesta, vaikka Uudenkaupungin hallintosäännön mukaan irtisanoja voi olla tässä tapauksessa vain lautakunta. Myöskään suullisesti ei irtisanomisilmoitusta koskaan tule toimittaa. Päivän päätteeksi myös henkilöstöjohtaja sai yllätyksekseen käteensä oman irtisanomisilmoituksensa niitä ensin muille ojenneltuaan. ......PÄÄLUOTTAMUSMIEHET OTTIVAT KANTAA UUDENKAUPUNGIN IRTISANOMISIIN: ”Yhtään asiaa ei tehty oikein”
Lisää:
maanantai 7. huhtikuuta 2014
TULE UUTEENKAUPUNKIIN TÖIHIN JA MUUTA LAITILAAN ASUMAAN!
Tänään Laitilassa tehdään merkittävä päätös monitoimihallin rakentamisesta. Laitilan suunnittelema on, muutaman vuoden sisään, järjestyksessään kolmas Vakka-Suomeen valmistuva liikuntahalli. Yhtään näistä halleista ei ole rakennettu Uuteenkaupunkiin. Meidän urheilurakentaminen keskittyy, satojentuhansien eurojen voimalla, ulostuspuitteisiin ja kahvioihin. Vasten seurojen tahtoa upotamme vajaan satatuhatta vuodessa vuokraliikuntatiloihin.
Kun vielä todetaan Laitilaan valmistuneen uuden koulun ja meidän lopettaneen viisi koulua, ei liene ihme, jos Laitilan väkiluku kasvaa ja meidän laskee. Jatkuvasti voimakkaammin vinoutuva huoltosuhteemme kertoo karua kieltä siitä, mistä ikäpäästä väki kaikkoaa kaupungistamme. Olisiko meillä viimeinkin ymmärrettävä ottaa mallia Laitilasta ja satsattava verovaroja veroa maksaviin asukkaisiin eli entrattava kaupunkimme puitteita?
Täältä Lisää:
LAITILA SAANEE MONITOIMIHALLIN!
Kun vielä todetaan Laitilaan valmistuneen uuden koulun ja meidän lopettaneen viisi koulua, ei liene ihme, jos Laitilan väkiluku kasvaa ja meidän laskee. Jatkuvasti voimakkaammin vinoutuva huoltosuhteemme kertoo karua kieltä siitä, mistä ikäpäästä väki kaikkoaa kaupungistamme. Olisiko meillä viimeinkin ymmärrettävä ottaa mallia Laitilasta ja satsattava verovaroja veroa maksaviin asukkaisiin eli entrattava kaupunkimme puitteita?
Täältä Lisää:
LAITILA SAANEE MONITOIMIHALLIN!
torstai 3. huhtikuuta 2014
KUN TALOUS ON VÄLINE, SÄÄSTÖTARVE ON SEURAUS!!!
Säästötarve on seuraus väärästä toiminnasta eli ylivarojen elämisestä. Jos tähän tilanteeseen on ajauduttu, täytyy ensimmäiseksi valita ongelman kuntoon saattajiksi heidät, ketkä eivät pidä taloutta vähäpätöisenä välineenä vaan suhtautuvat talouteen realiteettina sekä toiminnan rajat ja laadun mahdollistavana tekijänä. Tämän jälkeen on syytä paneutua osaavalla ja tilanteeseen vakavasti suhtautuvalla porukalla niihin syihin, jotka ovat ajaneet talouden siihen tilaan, että tarvitaan säästöjä. Historia on hyvä ja lahjomaton opettaja, mikäli siihen suhtautuu rehellisesti ja vakavasti.
Siis mistä taloudellinen tilanteemme johtuu? Olemmeko kenties satsanneet liikaa opetukseen, vapaa-ajan puitteisiin tai vastaaviin? Emme ole - nuo sektorit ovat olleet jo viimeisen kymmenen vuotta säästökohteita. Entä sote-sektorimme, löytyykö sieltä korjattavaa? Siellä mennään vuodesta toiseen tyylillä: ensin alibudjetoidan ja sitten miljoona ylityksiä kauhistellaan. Näin mentiin koko viime valtuustokausi. Talousarviota tehdessä jopa paukuteltiin henkseleitä ja todettiin kaiken olevan kuosissa, mutta viimeistään loppukesästä po. sektori tarvitsi ruhtinaallisesti lisää rahaa. Esim. erikoissairaanhoidossa luvatut miljoona säästöt eivät koskaan toteutuneet!
Elinkeinotoimintamme on kaikkien paradoksien äiti. Aivan kuten Saddam Hussein uhmasi muuta maailmaa kaikkien sotien äidillä ja lähti taistoon 1970-luvun venäläisellä kalustolla, samoin me uhmasimme muuta maailmaa 1970-luvun hallivetoisella ja rahaa yrittäjän käteen -elinkeinopolitiikalla ja tulos oli sama: Toisaalla maa on raunioina ja täällä talous on raunioina! Ennalta aivan älyttömältä näyttäneet ja tuhoon tuomitut kuviot meni läpi: Me teimme ja teemme vieläkin teollisuustiloja vaikka koko Suomi ja maanosa on täynnä tyhjiä tehdashalleja ja etenkin panimotiloja. Vaikka tarkastuslautakunta ja muutama muu varoitti jopa laskelmin ja selkein esimerkein mihin tilanne johtaa, kukaan ei välittänyt pätkääkään. Päin vastoin varoittajat tuomittiin, ja enemmistö jatkoi sokeasti kuin Saddamin pelossa, kaikkien hallien äiti -politiikkaa. Tätä älyttömyyttä jatkettiin vielä viime kesänä, vaikka valtuustossa jotkut varoittivat mihin ollaan menossa.
Puhutaan edellisen hallituksen jättämästä 8 miljoonan miinuseuron perinnöstä, mutta todellisuudessa tuon summan taakse kätkeytyy tuplaten ellei triplaten suurempi munaussaldo: Olemme myyneet miljoonilla kaupunkilaisten omaisuutta, olemme saaneet 1,5 milj. € valtion harkinnanvaraista apua, olemme nostaneet verot ja taksat tappiin. Entäpä kummoinen lasku seuraa esim. Tontonmäestä, katulamppuhassauksesta, vai joko ne on pistetty sisäisiin vuokriin ja maksatetaan liikunta-, kulttuuri-, terveys-, sosiaali-, opetussektoreilla?
Nyt päästään viimeinkin itse säästämiseen. Otetaan siitä esimerkiksi nuorisoja- liikuntatoimi: Koko sektoria pyörittävä ihminen pistetään pihalle. Luonnollisesti se herättää närää, kuinka organisaation ainoa säästöihin pystynyt henkilö pistetään ulos, mutta yhtälailla mieleen herää kysymys: Kuinkas tästä jatketaan eteenpäin?
Olen yrittänyt saada tähän vastauksia, mutta ensin todettiin: Katsotaan keskustellaan; tämän jälkeen todettiin korvaavan ratkaisun löytyvän; kun vielä tivasin miten tämä hoidetaan ja kenen voimin oli vastaus: TEHTÄVIÄ JAETAAN UUDELLEEN!
Olemmeko kaavailtujen säästöjen seurauksena luomassa maailman mystisintä hallintokuviota: Kirjastonjohtaja vastaa oman toimen ohessa uimahallista, museonjohtaja saa hoitaakseen jäähallin ja kulttuurijohtaja vastaa punttisaleista sekä ulkokentistä. Sinänsä esittämieni henkilöiden osaaminen uusiin tehtäviin on sopusoinnussa suhteessa kaupunginjohtajan vastaaviin avuihin: Eihän hänelläkään ollut minkäänlaista osaamista tai kokemusta kaupunginjohtajaksi valittaessa!
Eiköhän viimeinkin kannattaisi toimia, kuten hyvät päättäjät toimivat eli perehtyä historiaan, sen tekijöihin ja vaikutuksiin. Totuus on nimittäin se, että nykyisen säästösohelluksen rinnalla jopa Tontonmäki näyttää nerokkaalta oivallukselta ja Saddam Hussein demokraattiselta kaikkia kuulevalta johtajalta ja ylivertaiselta sotapäällikköltä!
Siis mistä taloudellinen tilanteemme johtuu? Olemmeko kenties satsanneet liikaa opetukseen, vapaa-ajan puitteisiin tai vastaaviin? Emme ole - nuo sektorit ovat olleet jo viimeisen kymmenen vuotta säästökohteita. Entä sote-sektorimme, löytyykö sieltä korjattavaa? Siellä mennään vuodesta toiseen tyylillä: ensin alibudjetoidan ja sitten miljoona ylityksiä kauhistellaan. Näin mentiin koko viime valtuustokausi. Talousarviota tehdessä jopa paukuteltiin henkseleitä ja todettiin kaiken olevan kuosissa, mutta viimeistään loppukesästä po. sektori tarvitsi ruhtinaallisesti lisää rahaa. Esim. erikoissairaanhoidossa luvatut miljoona säästöt eivät koskaan toteutuneet!
Elinkeinotoimintamme on kaikkien paradoksien äiti. Aivan kuten Saddam Hussein uhmasi muuta maailmaa kaikkien sotien äidillä ja lähti taistoon 1970-luvun venäläisellä kalustolla, samoin me uhmasimme muuta maailmaa 1970-luvun hallivetoisella ja rahaa yrittäjän käteen -elinkeinopolitiikalla ja tulos oli sama: Toisaalla maa on raunioina ja täällä talous on raunioina! Ennalta aivan älyttömältä näyttäneet ja tuhoon tuomitut kuviot meni läpi: Me teimme ja teemme vieläkin teollisuustiloja vaikka koko Suomi ja maanosa on täynnä tyhjiä tehdashalleja ja etenkin panimotiloja. Vaikka tarkastuslautakunta ja muutama muu varoitti jopa laskelmin ja selkein esimerkein mihin tilanne johtaa, kukaan ei välittänyt pätkääkään. Päin vastoin varoittajat tuomittiin, ja enemmistö jatkoi sokeasti kuin Saddamin pelossa, kaikkien hallien äiti -politiikkaa. Tätä älyttömyyttä jatkettiin vielä viime kesänä, vaikka valtuustossa jotkut varoittivat mihin ollaan menossa.
Puhutaan edellisen hallituksen jättämästä 8 miljoonan miinuseuron perinnöstä, mutta todellisuudessa tuon summan taakse kätkeytyy tuplaten ellei triplaten suurempi munaussaldo: Olemme myyneet miljoonilla kaupunkilaisten omaisuutta, olemme saaneet 1,5 milj. € valtion harkinnanvaraista apua, olemme nostaneet verot ja taksat tappiin. Entäpä kummoinen lasku seuraa esim. Tontonmäestä, katulamppuhassauksesta, vai joko ne on pistetty sisäisiin vuokriin ja maksatetaan liikunta-, kulttuuri-, terveys-, sosiaali-, opetussektoreilla?
Nyt päästään viimeinkin itse säästämiseen. Otetaan siitä esimerkiksi nuorisoja- liikuntatoimi: Koko sektoria pyörittävä ihminen pistetään pihalle. Luonnollisesti se herättää närää, kuinka organisaation ainoa säästöihin pystynyt henkilö pistetään ulos, mutta yhtälailla mieleen herää kysymys: Kuinkas tästä jatketaan eteenpäin?
Olen yrittänyt saada tähän vastauksia, mutta ensin todettiin: Katsotaan keskustellaan; tämän jälkeen todettiin korvaavan ratkaisun löytyvän; kun vielä tivasin miten tämä hoidetaan ja kenen voimin oli vastaus: TEHTÄVIÄ JAETAAN UUDELLEEN!
Olemmeko kaavailtujen säästöjen seurauksena luomassa maailman mystisintä hallintokuviota: Kirjastonjohtaja vastaa oman toimen ohessa uimahallista, museonjohtaja saa hoitaakseen jäähallin ja kulttuurijohtaja vastaa punttisaleista sekä ulkokentistä. Sinänsä esittämieni henkilöiden osaaminen uusiin tehtäviin on sopusoinnussa suhteessa kaupunginjohtajan vastaaviin avuihin: Eihän hänelläkään ollut minkäänlaista osaamista tai kokemusta kaupunginjohtajaksi valittaessa!
Eiköhän viimeinkin kannattaisi toimia, kuten hyvät päättäjät toimivat eli perehtyä historiaan, sen tekijöihin ja vaikutuksiin. Totuus on nimittäin se, että nykyisen säästösohelluksen rinnalla jopa Tontonmäki näyttää nerokkaalta oivallukselta ja Saddam Hussein demokraattiselta kaikkia kuulevalta johtajalta ja ylivertaiselta sotapäällikköltä!
tiistai 1. huhtikuuta 2014
TARJOLLA TIETOA, KESKUSTELUA JA MUUTAKIN
Sattui aikoinaan niin, että Juhan kanssa puhelimessa
väittelimme eräästä uutisesta, sen taustoista ja tulevaisuuden
vaikutuksista. Keskustelun myötä äänen voimakkuus kohosi ja niinpä
taustalta todettiin: ”Kello on kaksitoista yöllä ja aamulla pitää lähteä
töihin, joten olkaa hiljaa, että täällä saa nukkua!” Puhelu oli
ympäristötekijöistä ja kellonajasta johtuen pakko lopettaa. Niinpä
siirryimme tekstiviesteihin. Niiden hankaluuden vuoksi Juha kehotti
minua menemään tietokoneelle ja lähetti keskustelun kohteena olleesta
uutisesta nettilinkin. Minä vastasin omaa näkemystäni tukevalla
uutislinkillä ja pian
olimme lähettäneet puolin ja toisin lukuisia eri uutistoimistojen linkkejä.
olimme lähettäneet puolin ja toisin lukuisia eri uutistoimistojen linkkejä.Vastaavanlaisen viestinnän helpottamiseksi Juha loi oman nettisivun, jossa keskustelimme tietoa toisillemme tarjoten. Näin kaikki alkoi ja aika kului, kunnes tuumimme, että linkkimme ja tietomme saattaisivat kiinnostaa muitakin, niinpä nyt on tarjolla:
http://ukis.fi/
Tarjolla mm.:
Uudessakaupungissa paljastui jopa 4 hehtaarin kokoinen luvaton kaatopaikka keskellä kaupunkia
ja
Viikon keskustelu
Seppo Nikula: Tavoitteet ajan tasalle
ja
Viimeinkin tekonurmi Uuteenkaupunkiin:
Pallokerho hankki tekonurmen- kaupunkilaisten rahat säästyvät
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)