TOTALITARISTISTA TIEDOTTAMISTA!

Vaaleihin puolueet haalivat ehdokkaiksi kaikki he, keitä ehdokkuus kiinnostaa. Näin puolueiden kärkihahmot pyrkivät saamaan itselleen mahdollisimman suuren vertausluvun ja sitä kautta merkittävän luottamusaseman. Henkilökohtaisen hyvän aseman saavuttamiseksi napapolitiikot eivät halua listoille todellisia haastajia eli mahdollisia uusia ääniharavia. Poikkeuksen tekevät nöyrät, tutut ja turvalliset tai mitättömät ihmiset. Heille voidaan antaa jopa hallituspaikka, jos he osoittautuvat luotettaviksi puoluekihojen tukijoiksi ja tehtyjen töppäysten salailjoiksi.

Politiikan raadollisuus, vallassa keikkuneiden luottamushenkilöiden itsekkyys ja kaupunkilaisen edusta piittaamattomuus nousee esiin vaalien jälkeen. Mitä korkeampi paikka haaveena sitä suuremmalla innolla ja niljakkaammilla vippaskonsteilla niistä käydään kisaa. Kukaan luottamushenkilökermasta ei välitä pätkääkään siitä, saako kaupunkilainen täytettävään tehtävään parhaan mahdollisen edustajan. Puolekihot etsivät parhaan vaihtoehdon täyttäjän sijaa sopivinta vaihtoehtoa ja sopivin on tietenkin jokainen kiho itse. Ensin kaikki keinot olivat vaaleissa sallittuja, nyt kaikki keinot ovat sallittuja oman puoleen sisäisessä valtataistelussa.

Jos henkilökohtaisten asemien maksimointi ei onnistu, siirrytään kiukuttelun kautta kaunan ja koston tielle. Vaikka olisit ollut puolueesi kärkihahmo vaalikampanjassa ja ratsastanut vaaleissa menestykseen puolueen sloganeilla, olet valmis toimimaan kaikkia puolueesi vaaliteemoja ja henkilökohtaisia vaalilupauksiasi vastaan. Tässä vaiheessa voi todeta, että jossain on paljon mätää ja tämä mätä alentaa yhteisten asioiden hoidon mainetta, tasoa ja ennen kaikkea saa lähes puolet äänestäjistä jättämään kansalaisoikeutensa käyttämättä.

Vaalien alla ollaan niin kuntalaisen asialla: kaikista kuntalaisen ongelmista ollaan kiinnostuneita ja niihin tarjotaan niin rahaa kuin ratkaisuja. Vaalien jälkeen kiinnostaa vain oma asema, kaikki muu on turhaa, mitätöntä ja ensimmäisenä lentävät roskiin kuntalaisille annetut lupaukset, seuraavaksi muille samalla listalla olleille sekä puolueelle annetaan pitkät. Normaalissa elämässä moinen tyyppi on valehtelija, petturi jne., mutta miten hän voi pärjätä politiikassa?

Jos julkinen sana pitää kaikkea kähmintää, sanojen syöntiä, äänestäjien pettämistä ja valheiden levittämistä, ei pelkästään hyväksyttävänä, vaan oikeutettuna ja itsestään selvänä arkipäivän politiikkana, ollaanko silloin ajauduttu totalitarismiin, jossa julkinen sana on ottanut, kaikesta päättävän ja määräävän, valtion roolin? Voidaanko Suomessa Herran vuonna 2013 harrastaa julkaisutoimintaa, joka saisi niin goeppelsit, stalinit, bogassat kuin maot kateelliseksi? Voidaanko sellaista toimintaa joka mädättä demokratian rahoittaa demokraattisen yhteisön yhteisillä varoilla? Jos yhteisö julkaisee maksullisen virallisen tiedotteen, jonka julkaisu muotoilee totuuden vastaisesti itselleen mieleisellä tavalla, sahaa, tämän hyväksyessään, demokraattinen yhteisö poikki yhtä demokratian perusjalkaa: VAPAATA, TASAPUOLISTA JA REHELLISTÄ TIEDOTTAMISTA!

Sopiiko edellä esitetyt huomiot Uuteenkaupunkiin? Olemmeko tiedotusdiktaatuurissa ja elämmekö manipuloinnin kehdossa? Voidaanko meillä väittää yhteisön nimeltä kaupunki tukevan juuri sitä tahoa, joka itsekkäästi toimimalla vie kaupungilta kehitysedellytkset?

Käykääpäs myös täällä: http://www.aluesanomat.fi/uutiset.php?id=3114