VALTUUSTORYHMÄ, LAHKO vai KULTTI?

Päätöksentekomme tulisi täyttää kriteerit, joiden mukaan sitä voi rehellisesti kutsua yhteisten asioiden hoidoksi. Jotta mainittu tapahtuisi demokraattisesti, valmistelun kuten sitä seuraavan päätöksenteon täytyy edes näyttää ulospäin avoimelta yhteistyöltä, johon jokainen luottamushenkilö pistää ammattitaitonsa, elämänkokemuksensa, luovuutensa, yhteistyökykynsä ja etenkin empaattiset lahjansa. Vain avoin asioidenhoito tarjoaa äänestäjälle mahdollisuuden valita päättäjän, kuka ajaa kaupungin ja sen asukkaiden etua. Luonnollisesti avoimuus edellyttää osaavaa ja tarpeen vaatiessa kriittistä tiedonvälitystä. Medialta vaaditaan edellä mainitun lisäksi nopeutta ja aktiivisuutta, koska siten se turvaa päätökseen liittyvän kaupunkilaiskeskustelun, jonka tulee tapahtua, vaihtoehtoja punniten, jo ennen valmistelua ja jatkossa uutisoinnilla sitä täydentäen.

Politiikan käytännön todellisuus kiertää kaukaa sen tavoitteet yhteisöllisestä ihanteesta, itsensä uhraamisesta yhteisen hyvän eteen eli kristillinen lähimmäisen rakkaus plus vähäinenkin inhimillisyys unohtuvat totaalisesti. Jokainen voi lukea pöytäkirjojen äänestystuloksista, kuka esti kaupungin positiivisen kehityksen ja ajoi sen muuttotappioon ja talouskurimukseen. Eniten ihmetyttävät nämä, kaupungin onnettoman alavireen luoneet tyypit itsessään, ovatko he narsisteja tai täysin kritiikittömiä oman osaamisensa ja empatian suhteen. Onhan kerrassaan käsittämätöntä vaalivalheessa elämistä, kun he jälleen paasavat enkelten kielellä, että heidän sydämeensä sopi rakkauden kohteita enemmän kuin mormonipomon sydäömmmeen, jossa piisaa sijaa komppanialle vaimoja. Katsokaa heidän, teihin rakkaudella ja empatialla vetoavien, todelliset teot ja huomaatte lopulta heidän piilottelevan enkelin olemuksella itsekkäitä pirun sarvia. 

Ei uskoisi, että enää meidän aikanamme demokratian käytännön toimintaa rajoitetaan lähettämällä kesken valtuustonkokouksen äänestyskomentoja. Jos, käskystä huolimatta, joku, äänestäjilleen uskollinen luottamushenkilö, piti kiinni antamistaan vaalilupauksistaan, on hänet, kuuntelemisen ja ymmärtämisen sijaan, potkittu ulos ryhmästä ja tämän jälkeen hänen kimppuunsa usutettiin niljakkaita pyrkyri-ilkkujia. Kun po. pyrkyrit menevät ilkeilyssään järjestään henkilökohtaisuuksiin, ei heidän hyökkäyksiensä voida millään muotoa väittää pyrkivän demokratian vilpittömään toteuttamiseen eli toimimaan kaupungin ja sen asukkaiden parhaaksi. Kyseinen tyyli sopii paremminkin jonkun lahkon tai kultin toimintaan, jossa muutama itseään rajattomasti rakastava tyyppi uskoon vedoten tyydyttää omaa vallan/julkisuudenhimoaan muita alistamalla, käskyttämällä ja painostaen johtamalla! Kun kaiken kruunaa koko palettia vallassa pitävä media, joka toimii kuin Pravda opasti lukijoitaan aikanaan, ei voitane puhua tietoon, valinnan vapauteen, toisen kunnioittamiseen, yhteiseen hyvään, avoimuuteen ja kaupunkilaisia kuuntelevaan demokratiaan pyrkivästä toiminnasta, vaan kieroutuneesta pienen piirin valtakuviosta.