JUNA ON KIVA , MUTTA BUSSI ON REALISMIA

Jos juna ei kulje, ei junalla voi matkustaa. Tämä lienee selvää, sama pätee lentokoneisiin, zeppeliiniin ja kuumailmapalloonkin. Toinen perusjuttu matkustusvälineen valintaan, löytyy niiden hinnasta. Jos juna toimii zeppeliiniä edullisemmin ja kepittää bussin ja oman auton käytön, valinta puolustaa raidevaihtoehtoa. Tämän jälkeen valintavaakaa kallistavat junayhteyden nopeus ja tiheys. Ja sitten se kaksi viimeistä ratkaisevaa tekijää kiskomatkailullemme, riittävä määrä matkustajia, keillä tarve junan käyttöön, niin johan kulkumuotoa voi perustellusti pitää kannattavana. Tämän jälkeen kilpailutus pystyyn ja yksityiset tahot kilpailevat liikennöinti oikeudesta. Näin sen kuuluu edetä ja toteutua eikä tyyliin puuastiamuseo, jossa pyrittiin rouhimaan rahat kaupunkilaisten taskuista.

Toinen tie raitioliikenteen kannattavaan toteutukseen löytyy suunnitelmallisuudesta ja Vakka-Suomen kehittämisestä, jotka molemmat ovat täyttä utopiaa nykyisille päättäjille. Jos kuitenkin suunnitelmallisuuden ja kehittämisen kautta raitioliikenne muodostuu kannattavaksi, silloin olemme muuttuneet tuhdisti muuttovoittoiseksi koko radanvarren matkalta. Mikäli tähyämme Ruotsiin ja sikäläistä paikallisrataliikennettä, voimme todeta Uudenkaupungin radan olevan väestöpohjalta kannattavaa, kun Vinkkilässä asuu 20 000 ja muualla radan varrella 100 000 vakkasuomalaista. Jos joku eppäilee väittämää, niin tutkikoon Tukholman ja Göteborgin lähiliikennettä. Eivät ihmiset muuta sinne ja siksi, että jossain kulkee juna, vaan juna kulkee siellä, missä asuu ihmisiä, keiden täytyy liikkua.

Tarkastellessamme kaupunkimme suunnitelmia, niiden toteutusta ja näiden kombinaationa syntynyttä kehitystä, hoksaa päivän vanha päästäinenkin, että tyylimme täytyy muuttua totaalisesti, vasta sitten henkilöjunat kulkevat kohtuullisin kustannuksin Vakka-Suomesta Turkuun. Aivan ensiksi katseemme täytyy suunnata Turkuun ja vaatia sikäläisiä rakentamaan toimiva maaliikenneasema jatkoyhteyksineen paikkakunnan työpaikkoihin ja palveluihin. Jokainen voi mielessään kuvitella, miten ja miten nopeasti moinen hanke toteutuu tuolta funikulaaripäättäjäporukalta. Samalla, juuri nyt ennen äänestystä, voi punnita oman organisaatiomme esityksiä, valmisteluja ja päätöksiä kaikkine ihmeineen. Vai eikö se nouse ihmeiden listan kärkeen, kun satsaamme miljoona euroa liikuntaan,tekonurmeen ja sen puitteisiin, käytännössä huononnamme liikuntavaihtoehtojamme. Miten niin, kysyy joku? -Siten niin, että jos meiltä puuttuvat taloudelliset rahkeet miljoonan euron tekonurmeen, joka muualla syntyy murto-osalla tuosta summasta, täytyy vaadittavat rahat ottaa liikuntabudjetin muista hankkeista ja jopa kunnossapidosta henkilökuntaresursseista.