SSS: LAINRIKKOJISTA KANSALLISSANKAREITA

Suomessa kilpailukykyä ei palauteta saati edes kohoteta pakkolakien avulla. Jo nykyisillä pakkolailla ulosmitataan kaikille hyödyllistä työtä tekevien työn tulos ja ostovoima hyödyttömille maamme siivestäjille. Pääsääntöisesti koko lamanhoito on ollut ja on yhä täydellisesti harhateillä. Kyse ei ole yksityisestä tai julkisesta sektorista vaan välttämättömän ja tarpeellisen työn tuottamattomuudesta yrityksille ja niiden työntekijöille. Jotta yhteiskuntamme saataisiin toimimaan on meidän tunnustettava muutama perusasia Suomessa työskentelevien yleishyödyllisyydestä yhteiskunnalle..

Aikoinaan oli yksinkertaista, kun toiset tekivät kaiken välttämättömän ja he ketkä eivät tehneet mitään hyödyllistä, nauttivat tekijöiden työn tulokset. Tämä työn tulosten jako ei tyydyttänyt enemmistöä eli heitä ketkä tekivät kaiken. Tämän tyytymättömyyden seurauksena kehittyi vuosisatojen saatossa nykyinen yhteiskunta, jonka tarkoituksena on turvata kaikelle kansalle tasapuoliset puitteet tuloja tasaten ja palveluita tarjoten.

Myös tämän päivän Suomesta löytyvät he, ketkä tekevät ja ketkä nauttivat tarpeellisen työn tuloksista. Aiemmin  oli helppo osoittaa välttämättömän työntekijöitä olleen olleen talonpoikia, jotka järjestivät ravinnon kaikille. Pikkuhiljaa tuli kuvioihin vientituotteet, joiden tuotolla katettiin tuontituotteiden kulut. Yhteiskunta kehittyi ja siinä sivussa välttämätöntä työtä tekevien osaamisvaatimukset.

Yhteiskunnan vaurastuessa ökyt rakentelivat linnoja, toivat herkkuja maailmalta ja viihdyttivät itseään narreilla ja vastaavilla. Tavallisen välttämätöntä työtä tekevän olot paranivat yleisen vaurauden myötä, joskin varjopuolena tuli vallan ja vaurauden puolustaminen. Puolustustarpeen reservinä oleminen lankesi välttämätöntä työtä tekevien harteille.

Niin maailma muuttui ja mutkistui. Kilpailevat yhteiskunnat mittelivät väkivallalla, kunnes alkoivat liittoutua turvatakseen omia intressejään sopimalla asioita. Toiset sopijat hoitivat leiviskänsä paremmin niin meillä kuin maailmalla. Sopimisen myötä yhteiskunta muuttui byrokraattisemmaksi. Tästä huolimatta yhteiskunnasta voidaan selkeästi erottaa toisistaan ne ketkä tekevät välttämätöntä työtä ja ketkä elävät mainitun työn tulokselle. Tällä perusteella Suomi voidaan jakaa neljään luokkaan.

1 sektori. Aikaisemmin oli yksinkertaista osoittaa lähes pelkästään ruokatuotannon ja vientiteollisuuden olleen Suomen kansantaloudelle välttämätöntä. Tänä päivänä vienti on monialaistunut ja samoin ruokahuollon vaihtoehdot. Siksi vientiteollisuuden ja elintarvikeketjun lisäksi välttämättömiin vientituloja maahamme tuovien tahojen kirjo on laajentunut jopa palvelujen ja viihteen sektorille. Korkeasti koulutetut huippuosaajat, kirjailijat, oopperalaulajat, ammattiurheilijat, viihdeartistit jne. kotouttavat, niin halutessaan, valuttaa Suomeen.

Monipuolistumisestaan huolimatta suurin osa Suomen vientituloista tulee teollisuudesta. Niin yrittäjillä kuin heidän työntekijöillään on keskeisin rooli Suomen tuoniin rahoittamisessa. Ilman näiden ihmisten työn tulosta elintasomme romahtaa ja sisämarkkinatkin kuihtuvat olemattomiksi etenkin ns. luksustuotteiden osalta. Po. sektorilla työtä tehneillä eläkeläisillä on etuoikeus nauttia maksamistaan eläkkeistä, rakentamansa yhteiskunnan hedelmistä.

2 sektori. Viennin ja ruokahuollon parissa työskentelevät eivät tule toimiin omillaan. He tarvitsevat lääkäreitä, sairaanhoitajia, opettajia, yliopistoja, tutkimuslaitoksia, energiaa, maantien- ja talonrakentajia, turvallisuutta jne.. Myös tämä sektori on yhteiskunnan toimintojen kannalta välttämätön ja melkoinen työllistäjä. Tähän sektoriin kuuluvat myös po. töitä tehneet eläkeläiset, koilla on oikeus nauttia rakentamansa yhteiskunnan tuloksista ja maksamistaan eläkkeistä ja sosiaaliturvasta.

3 sektori. Osa ihmisistä työskentelee alueella, joka ei sinänsä ole mitenkään hyödyllistä, mutta tuottaa yhteiskunnan jäsenille mielihyvää ja parantaa heidän elämisen laatua. Urheilijat, kirjailijat, toimittajat, taiteilijat jne. tarjoavat elämyksiä, nautintoa, ovat esikuvia nuorille jne.. Ilman tämän ryhmän aikaansaannoksia eläminen olisi ikävää arkea ja väkinäistä puurtamista. Tämän sektorin eläkeläisille kuuluvat edellisten sektoreiden edut.

4 sektori. Viimeiseen yhteiskuntakategoriaan voidaan luokitella passiiviväestö eli heidät, ketkä eivät kylvä eikä kynnä tai eivät ole tuottaneet tai tuota mitään konkreettista eli eivät tuo tuloja yhteiskuntaan, eivät tuota ruokaa, eivät tuota terveyttä, mielihyvää tai elämyksiä. Tämä ryhmä siivestää yhteiskuntaa sen kasvaneiden pykälien, byrokratian jne. seurauksena.  Sen sijaan että tämä ryhmä elää leveästi ja kasvattaa tulojaan loisimalla muita, on säästöjen kohdistuttava juuri heihin.

Poliittiset vallanpitäjät ovat luoneet sääntöjä, kasvattaneet byrokratiaa ja sen myötä lisänneet satojentuhansien yhteiskunnalle lisäarvoa tuottamattomien julkisen ja yksityisen sektorin työntekijöitä. Suomessa julkinen valvonta ja valvonnan mukaisen toiminnan varmistava yksityinen sektori paisuvat. Tämän vuoksi meillä on laajoja täysin tuottamattomia yksityisiä toiminta-aloja, joissa työskentelee kymmeniätuhansia ihmisiä.

Suomessa on esim. prikaatitolkulla täysin turhia dosentteja ja professoreita, jotka työaikanaan lähinnä jakavat keskenään ristiriitaisia kommentteja ja pyörittävät  jonninjoutavia blogeja. Tämä ei tietenkään tee kaikista tohtoreista turhia, sillä joukosta löytyy heitä, ketkä antavat yhteiskunnalle tietoa ja ohjeita maamme tulevaisuuden turvaamiseksi. Mutta mihin tarvitsemme esim. satoja historian dosentteja, jotka ainoastaan pyrkivät omilla ihmeellisillä historiantulkinnoillaan saamaan julkisuutta.

Joka vuosi Suomeen leivotaan reilut puolitoistatuhatta uutta tohtoria, joista huomattava osa jää työttömäksi. Kuinka yliopistoistamme voi löytyä maamme pelastajia, kun ne eivät osaa suunnitella edes omaa toimintaansa? Murheellisella tavalla tämä osoittaa meiltä löytyvän teoreetikkoja, mutta ei käytännön osaajia.



Jotta yhteiskunta toimisi niin, että sillä on taloudelliset toimintaedellytykset, on ensimmäisen ja toisen väestöryhmän toiminta turvattava. Näiden yhteiskunnalle välttämättömien ihmisten: yritysjohtajien, vientiteollisuuden työntekijöiden, opettajien, sairaanhoitajien jne. on saatava myös työstään se korvaus, minkä he ansaitsevat. On väärin, jos heidän asemaansa ja elintasoa kurjistetaan pakkolaille ja tuottamaton neljäs sektori saa ahneudessaan jatkaa hallitsematonta kasvuaan.

Kun puhutaan onnistuneesta yhteiskunnan rakennemuutoksessa, on toimet suunnattava maatamme loisivaan sektoriin eli tuottamattomaan passiiviväestöön. Tämän sektorin osuutta on kyettävä pienentämään samoin kuin sinne suuntautuvaa varallisuuden kasvua. Kaikkein yksinkertaisemmin yhteiskunnan rakennemuutos onnistuu byrokratiaa remontoimalla eli pykälistöä ja säännöstöä yksinkertaistamalla sekä päätöksenteon tuomista lähemmäs niitä ihmisiä, joihin päätöksenteko vaikuttaa.

Hallituksen kaavailemat pakkolait toimivat täysin päinvastoin eli vievät pohjaa yrittäjyydeltä, vientiteollisuudelta ja sitä tukevilta ammattikunnilta. Kun maan enemmistön kurjistaminen tapahtuu lakeja laatimalla enemmistön kantaa vastaan, lienee selvää, että seurauksena on ensin lakkoja ja jos ne eivät auta, niin kansan keskuudessa syntynyt väkivaltainen liikehdintä kasvaa sekä kohdistuu entistä enemmän poliittisiin päättäjiin.

Laittomuudet ovat aina laittomuuksia ja lait ovat erilaisia eri maissa. Se mikä USA:ssa ja Venäjällä on sallittua, saattaa olla Suomessa kiellettyä. Laittomuus on suhteellinen käsite ja vallassa olevien määrittelemä teko. Suomessa kynnyksen ylittäminen laittomuuksiin on tavalliselle kansalaiselle suuri. Kuitenkin tuon kynnyksen ovat ylittäneet menneenä vuonna sadat kenties tuhannet suomalaiset, joten kynnys madaltuu koko ajan.

Laittomuuskynnyksen ylitti joskus Robin Hood. Hän oli aikoinaan ökyjen jahtaama rikollinen. Robin antoi köyhille sen minkä rikkailta vei ja niinpä hänestä tuli lopulta suuri sankari. Kuka kyseenalaistaa ja tuomitsee tämän päivän Suomessa sen, että joku vie, yltäkylläisyydessä eläviltä, muita loisivilta ja absoluuttisen hyödyttämiltä, rikkailta hiukan mammonaa ja antaa viemänsä mammonan, työn alla kituuttaville tai työttömyydestä kärsiville, köyhille?

Suomalainen yhteiskunta on rakennettu työllä, jota on verotettu yhteiseksi hyödyksi ja heikompien turvaksi. Nyt tuota perustyötä, sen tuottamaa yhteistä hyvää ja heikompien turvaa ajetaan alas, jotta joutoväestö voi kupata itselleen kohtuutonta hyötyä. Jos tämä, kansan enemmistön tuntema, vääryys tapahtuu lakeja laatimalla, voiko laittomuus olla enää rikos kansaa ja inhimillisyyttä kohtaan?