URHEILUSEURALLE VEROTUSOIKEUS?

Ajattelin pitää pääni kiinni Korihaiden epäonnistumisesta, mutta onpa sen verran puhelin soinut ja hihasta nyitty, jotta pakko on hiukan esittää kuulemiani arvailuja, kaivaa muistia ja pölistä mitä mieleen on juolinut. Haluan kuitenkin esittää yhden toiveen: Kun olette muita äänestäneet, niin kääntykää heidän puoleen ja vaatikaa heiltä tekoja. Ja suurten puolueiden valtuutetut, te olette lakkauttaneet lautakunnan, mitätöineet ryhmämme vaikutusmahdollisuudet, joten puhukaa ryhmissänne, sillä kiitos teidän, en kykene auttamaan!

Pohtikaapa mielikuvaa, jonka ovelta ovelle keräävä lapsi, näyttävä vapaaehtoisuuteen perustuva keräystempaus tai puuhamiesten rahankeruu herättävät. Kaikki em. vetoavat eri tavoin tunteisiin ja yhdistettynä saavat aikaan yhteisöllisyyttä ja hankkeeseen lähtevät mukaan sellaisetkin joille itse ydinasia oli yhdentekevä. Ihminen on aktiivinen ja sosiaalinen otus, joka luonnostaan haluaa olla heikomman puolella ja tekemässä hyvää - oikein toimien ihmiset saadaan kannattamaan  ja tekemän miltei mitä vaan.

Entäpä minkä mielikuvan herättävät julkisuudessa esiintyvät ja hyvin tienaavat ihmiset, jotka vaativat seuralleen verovaroja siksi, että seura ja sen tuoma julkisuuskuva on tärkeä. Edellä mainittu herättää närää sekä kiukkua ja sitä pidetään omahyväisten kellokkaiden puuhana. Se saa jopa omat joukot epäilemään. Ihminen on aktiivinen ja sosiaalinen otus, joka luonnostaan haluaa olla heikomman puolella ja tekemässä hyvää - väärin toimienkin ihmiset saadaan vastustamaan ja tekemään miltei mitä vaan.

Alkeellisimmallakin ajattelulla tulisi kyetä ymmärtämään se, että oman seuran tai lajin nostaminen äärettömän tärkeäksi, tuntuu muiden lajien harrastajista ja vetäjistä heidän lajinsa vähättelyltä. Muita vähättelemällä ei mitenkään kyetä saamaan aikaan kaikkien seurojen yhteisrintamaa yhden lajin tai seuran tavoitteiden saavuttamiseksi. Päin vastoin syntyy juopa, joka keskustelun muuttuessa inttämiseksi kasvattaa yhden ja muiden seurojen väliin loputonta närää. Siinä sivussa erimielisyydet henkilöityvät.

Osaa kaupunkilaisista ärsyttää myös se, että ne henkilöt, jotka nyt kärkkyvät ja vaatimalla vaativat seuralleen  yhteisiä verovaroja, ovat todenneet muille seuroille: Kerätkää itse rahanne, jos jotain tarvitsette. Tästä seuraa väkisinkinkin vastakkainasettelu lapset vastaan aikuiset miehet, jos verovaroja vaaditaan aikuisten miesten ammattilaisjoukkueelle. Tämä vaatimus saa jopa omat nousemaan vastarintaan.

Kaupungissamme jalkapalloa lukuun ottamatta, suuret joukkuelajiseurat ovat olleet netto- elleivät peräti bruttosaajia. Etunenässä tulevat jääkiekko ja koripallo. Näille lajeille on verovaroin  tehty seuran toiveesta ravintolaa, uusittu katsomoa, hommattu kalliita kelloja, lakattu parketteja ja jopa maksettu niiden toiminnanjohtajille palkkaa. Kun samalla jalkapalloilijat tekevät keräämillään rahoilla junioreille tekonurmen ja antavat sen kaupungin käyttöön, kannattaisi vaieta ja lopettaa uho nettomaksajan roolista.

Aikoinaan Uudessakaupungissa, varojen alasajon seurauksena, tehtiin päätös, että kaupungin tuki keskitetään lasten ja nuorten liikuntaan ja silloinkin painotetaan liikunnan laatua, määrää ja jatkuvuutta. Tämän johdosta esim. jääkiekko- ja ja koripallojoukkueiden pelatessa liittojensa korkeimmalla sarjatasolla, niille annettiin markkinointirahaa  muualta kuin nuoriso- ja liikuntapuolelta.

Nuoriso- ja liikuntatoimen budjetti oli aikoinaan noin 2,5 milj. euroa. Tästä summasta tekniselle puolelle siirtyi sisäisellä laskutuksella 2,1 milj. euroa, tällä summalla turvattiin jäähallin, uimahallin jne. toiminta sekä tietenkin katettiin mm. Tontonmäen ja vastaavien huippuinvestointien tappioita. Käytännössä nuoriso- ja liikuntapuolen vuotuiset käyttövarat olivat noin 400 000 euroa. Tästä summasta säästettiin, irtisanomalla nuoriso- ja liikuntatoiminen johtaja, reilut 50 000 euroa. Irtisanottu henkilö järjesti viimeisenä kokonaisena toimivuotenaan kaupungille noin 80 000 euroa hankerahaa. Jäljelle jäävästä summasta ei nähdäkseni voi mitenkään irrottaa vuotuisesti 50 000 euroa yhden seuran yhdelle joukkueelle.

Edellisen kappaleen pohdinta siksi, että kunnassa rahan antaminen toiselle on rahan poisottamista jostain muualta, Tämä korostuu silloin, kun ollaan miinustuloilla liikenteessä. Olisi siis hyvä osoittaa, mistä yhden seuran ja sen yhden joukkueen vaatimat 50 000 euroa otetaan. Ymmärtääkseni nuoriso- ja liikuntatoimesta sitä ei voida enää ottaa.

Koripalliseuran vetäjän työ on ollut yhden puuhamiehen rajua työtä. Tähän meillä on totuttu vuosikymmenten varrella. Kun päivittäin kaupungilla näkyvä kova puuhamies vaihtuu neuvostotyyliseen, lehdessä esiintyvään kansaa ylhäältä valistavaan, upeeta valtavaa -kollegioon, muutos on shokki kaupunkilaisille. Kun tämä upeeta valtavaa- porukka alkaa vaatimalla vaatia itselleen yhteisiä varoja, herättää se turuilla ja toreilla kielteistä vastakaikua.

Jos vastustuksen ilmetessä vedetään porot sieraimiin, aloitetaan vastakkaisien näkemysten haukkuminen ja puhutaan omasta lajiperheestä, jolla oikeus ottaa itselleen kansalta se mitä perhe itselleen haluaa, herää väkisinkin mieleen Sisilia ja mafia. Olisikohan paikallaan ensin pohtia mitä sanoo ja julkituo? Vai pitäisikö peräti pohtia sitä, ketkä  saavat tuoda asioita julki, jottei sovun sijaan synny sovittamatonta riitaa. Mutta nyt lauantai huumaa: JUNNUKORISTA POHITULLISSA!