NEUTRONIPOMMI HELSINGIN YLLÄ?

YLE:n eilisessä NATO-keskustelussa pääsivät vähemmistöt hyvin esiin. Niin aateliset, kuin ruotsinkieliset olivat keskustelijoina hyvin edustettuina ja kas kas toimittajakin edusti kielivähemmistöä. Itse keskustelusta ei paljoa jäänyt tuleville historian uutta pengottavaa. Pohjoismaiden puolustus nojaa usko, toivo, rakkaus sanaketjun usko-sanaan. Eilisessä keskustelussa realistisimmin esiintyi Norjan valtionvarainministeri ja NATO:n pääsihteeri Jens Stoltenberg. Miehen tulkinnan mukaan NATO ei ole kovinkaan uskottava ilman USA:ta. Silti pohjoismaissa luotetaan melkoisesti USA:n ydinasearsenaalin tarjoaman pelotteen turvaan. Vaikka keskustelu lainehti pohjolan ydinaseesta Ukrainan auttamiseen jäi peruskysymys: voiko USA:n ydinaseturvaan luottaa, uskon varaan.

Tuntuu jotenkin koomiselta, kun ruotsinkielinen aatelisministerimme hurskastelee Ukrainan auttamisella. Onhan tosiasia, että Venäjän hyökkäys maahan väärin ja tuomittava teko, mutta ensin täytyisi olla resurssit auttamiseen - Norja on tallettanut 2 000 miljardia euroa pahan päivän varalle, meillä on eletty yli varojen viimeiset 18 vuotta. Meidän auttamisemme perustuu joko velanottoon tai hyvinvointipalvelujen alasajoon tai näihin molempiin. Aina kun RKP-ministeri puhuu auttamisesta, kannattaa vilkaista historiaan ja muistaa kuinka juuri tämä porukka olisi jättänyt ja jättikin Karjalan pakolaiset oman onnensa varaan, muun maan ojentaessa inhimillisesti auttavan kätensä kotinsa ja kontunsa menettäneille karjalaisille pakolaisille. 

Ohjelmassa puhuttiin ydinaseesta kuin standardikokoisesta jalkapallosta. Todellisuudessa ydinaseita on monen moisia ja niitä löytyy etenkin itänaapuristamme. Löytyy jopa ns. neutronipommi. Sellainen voidaan räjäyttää vaikkapa Helsingin yläpuolella; tuolloin elollinen kuolee, mutta infra jää jäljelle. Lisäksi olennainen osa ydinaseiden tehokkuudesta perustuu niitä kantavien ohjusten laatuun ja siinäkin itänaapurimme on edellä muita. USA:n ja Venäjän etumatka ydinaseissa Ranskaan ja Iso-Britanniaan on kymmeniä vuosia, joten on uskon varaista ja valheellista luottaa Euroopan omaan ydinaseeseen ja lähinnä hullun höpinää puhua pohjoismaiden omasta ydinaseesta. Tuollaista ei pystytä nopeasti täällä tekemään ja mistä sen voi ostaa Pohjois-Koreastako?

EU:n kärkihahmot ja omatkin kärkipoliitikkomme paukuttavat päitään tavalla, joka ei varmasti lisää USA:n intoa puolustaa Eurooppaa. Kun vielä katsotaan historiaa, jossa USA on hoitanut merkittävältä osin puolustusta Euroopan puolustusta ja antaen siten  maanosallemme tasoitusta maailman markkinoista taistellessa, kannattaisi jättää vinkuminen vähemmälle ja ainakin ottaa etäisyyttä johonkin pahimpaan maailman liittojen siivestäjään Espanjaan, joka on härskeistä härskein bruttosaaja niin NATO:ssa kuin EU:ssa. Maailman kalleimpiin jalkapalloilijoihin Espanjalla löytyy varoja, mutta muuhun rahaa ei löydykään. Eikö tuo ollut kaiken huippu, kun tarkoitus oli investoida EU:n itärajan turvallisuuteen, niin ensimmäisenä koura ojossa oli Espanja! Ja meidän hölmömme auttavat ja ylistävät moista maata sekä pitävät sitä esikuvanaan - onko siis ihme, että maamme on köyhä ja köyhäksi jää?

Oikeudenmukaisuuteen vetoaminen ja vääryyden tuomitseminen ovat kuin pakkasessa vastatuuleen virtsaamista, vähän aikaa lämmittää, mutta lopulta kuulat ja putki jäätyy. Jos USA haluaa Grönlannin ja Venäjä osan Ukrainaa, sen voi estää vain voimalla. Suuret sanat eivät tee muuta kuin ärsyttävät, kuten jo Trumpista havaitsette. Kun vielä molempien maiden päämiehet niputetaan meilläkin avoimesti hullujen kastiin, niin kannattaisiko meidän pahimman varalta ärsyttävän räksytyksen sijaan varautua hullujen johtajien hulluimpaan voimannäyttöön. Putin ja Trump ovat hyvissä puheväleissä, joten olisiko ihme, jos Euroopan vinkumiseen ja tuottamiin pettymyksiin kyllästynyt Trump soittaa Moskovaan: Kuules Vladimir, sinullahan on niitä neutroni pommeja naftaliinissa, niin otapa yksi ja jysäytä se Helsingin yllä! Putin vastaa ehdotukseen kysyen, entä se viides artikla, johon tokaisee Trump: pyyhin siihen ahterini!

LINKKI:

Pohjolan vastaus maailman murrokseen