Uudet tuulet puhaltavat jo tulevan vuoden kevään vaaleissa. Kuten A-studio ohjelmat osoittivat S. Virta/W. Rydman ja A. Lindtman/P. Orpo kohtaamisissa, ensimmäiset herättävät tunteita ilosta lähes kivuksi kasvavaksi kiukkuun ja toisista jää samankaltainen mielikuva kuin sijoituksiin merkityksettömästä 0-0 jalkapallo-ottelusta. Jälkimmäistä pidetään korrektina esiintymisenä ja ensimmäisen parin suorasanainen, tunnepitopitoinen ja tunteita herättävä debatti tuomittiin epäsovinnaiseksi möykkäämiseksi. Varmasti näin onkin, mutta pohtikaapa sitä, kumpi näistä tapauksista jää mieleen - pohtikaa, koska Orpo tai Lindtman sanoivat jotain uutta puheessaan?
Demareiden johdossa häärii ja puolet puolueelle tarjotusta julkisuudesta vie Tytti Tuppurainen. Tarkastele lähihistoriaa: jos ei lasketa Tytti Teen suustaan päästämiä sammakoita, koska joku demari sanoi jotain uutta, eduskunnassahan he veisaavat samaa itkuvirttä hallituksen saamattomuudesta, takarivin demarien tukiessa johtokaksikkoa? Mieleeni nousee lähiajoilta vain yksi poikkeava käytös ja erottuminen demarimassasta, tuolloin aamuteeveessä Joona Räsänen erehtyi antamaan jopa rajallista kiitosta hallituksen talouspäätöksistä. Entäpä mikä on tilanne esim. kokoomuksessa ja persuissa? Näistä molemmista puolueista nousee runsaasti esiin kärkkäitä omia mielipiteitä esittäviä vaikuttajia.
Katsokaapa somessa esim. Teemu Keskisarjan, Joakim Vigeliuksen, Atte Kalevan tai Tere Sammallahden päivityksiä ja verratkaa niiden saamaa palautteiden tai tykkäysten määrää. Jos alkujaan mainittujen poliitikkojen someulostulot saivat kymmeniä tai muutamia satoja tykkäyksiä ja vähäisiä kommentteja, tänään puhutaan useista tuhansista tykkääjistä ja somesivulla tarjotun palautteen käyttäjistä. Samalla muutamat demarit tukevat omilla sometahoillaan ajatuksia, jotka eivät lähde juuri koskaan muusta kuin A. Lindtmanin ja T. Tuppuraisen aivoituksista. Yhä useampi tajuaa demareiden seuraa johtajia tyylin eron muihin puolueisiin esim. vihreissä ja etenkin vasemmistoliitossa on useita erisorttisia ajatuskuvioita.
Useat eivät pidä Sofia Virran tyylistä, mutta he ovat hänen kanssaan samaa mieltä persuista ja kun hän sanoo tämän ääneen tunteita herättävän mieleenpainuvasti, herättää se tukea vaaleissa. Keskisarjat, Vigeliukset, Kalevat ja Sammallahdet saavat ääniä alueillaan, mutta muualla he eivät ole ehdolla, joten niissä vaalipiireissä, missä he ei eivät ole ehdolla jaetaan paikat pitkälti valtamedian määräämin ehdoin, joskin pientä vetoapua voi tulla puolueen näkyviltä kansanedustajilta, mutta ei se esim. Varsinais-Suomessa käännä, ilman radikaaleja ehdokasvalintoja, persujen ensikeväistä murskatappiota. Varsinais-Suomessa persujen tilanne vaikuttaa samalta kuin demareiden tilanne valtakunnallisesti. Erona se, että täällä Lindtmanin/Tuppuraisen sijaa ilman omaa aivotoimintaa tuetaan Purraa ja tunnin junaa. Turun persukansanedustajat muistuttavat lahjoiltaan lähinnä Airistolla auringonnousua ihmettelevää amebaa!
Some tarjoaa melkoisen erilaisen kuvan politiikasta ja kansanedustajista kuin valtamedia. Jos esim. Timo Heinonen pääsee sanomaan faktaperäiset suorat sanat kaikelle kansalle television kyselytunnilla , sitä ei taatusti näytetä toistamiseen uutisissa parhaaseen katseluaikaan. Ikäihmisten keskuudessa valtamedian uutisvalinnat ratkaisevat osittain tulevien vaalien tuloksen, mutta somen käyttäjien keskuudessa tilanne kääntyy päälaelleen ja Keskisarja, Vigelius, Bergbom, Kaleva, Sammallahti ja Heinonen löytävät tiensä Arkadian mäelle. Somen käyttäjien keskuudessa veikkaan demareiden jäävän kauas gallupien luvuista, sitä syövät räväkämmät vihreät ja vasemmistoliitto. Tietenkin kaikki muuttuu, mikäli demarit valitsevat uusia naamoja Lindtmanin ja Tuppuraisen tilalle, mutta se lienee utopiaa demarihierarkiassa, jossa fiksut eivät ohita tyhmempiä jonossa, vaan homma toimii kuin yritettäisiin jalostaa entistä hitaampaa ravihevosta!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Tuhraappa tähän aikasi kuluksi jotain! Kiitos!