SOSIAALIDEMOKRATIASSA EI OLE MITÄÄN VIKAA!

Me saamme kiittää sosialidemokraatteja isosti ja todella paljosta. SDP taisteli kahdeksantuntisen työpäivän, samoin pitkälti sitä saamme kiittää viisipäiväisestä työviikosta, kesälomista, lomarahoista, ilmaisesta opetuksesta kouluruokineen eikä sovi unohtaa terveyspalveluita, työttömyyskorvauksia ja muuta sosiaaliturvaa. Forssan julistus toteutettiin ja siitä suomalainen duunari sai kiittää hyvinvointivaltiokehitystä - suomalainen duunari sai sen, mitä ansaitsi.

Itse asiassa kaikki puolueethan lähtevät siitä liikkeelle, että yhteiskunnan tulee toimia enemmän kuin vähemmän reilusti kaikkia sen jäseniä kohtaan. Tuskin kukaan hyväksyy tai ainakin harvat myöntävät sen, että köyhiä ja heikoimpia voi jättää huonolle hoidolle ja jopa kehnoihin oloihin kuolemaan, vaikka yhteisiä rahoja käytetään heidän inhimillisen auttamisen sijaan pienen eliitin, hallintokoneiston kerman ja heitä palvelevien lakeijoiden viihtymiseen ja liikutteluun. 

Jos joku olisi sanonut 1970-luvulla/1980-luvulla, että suomalainen ensin on vaarallista, tuskin kukaan olisi äänestänyt häntä - ei ainakaan yksikään tavallinen duunari. Tuolloin Suomi tuli ensin, täällä asenteella elintaso ja turvallisuus kohentui kaikella tavoin, kuten köyhimmänkin suomalaisen elämisen puitteet. Siinä sivussa maa vaurastui, kiitos yhteishengen ja yhteisTYÖn, jolla ihmiset tukivat toisiaan. Kaikesta tästä omavaraisesta yltäkylläisyydestä nauttivat myös vierasmaalaiset - Suomella oli resursseja, millä ottaa vastaan pakolaisia plus maksaa kehitysapua! Nyt elämme velaksi ja sitä on jatkunut vuodesta 2008 asti. Tämä todetaan, mutta mikään ei muutu - sama törsäys turhaan jatkuu. 

Kaikki lähtee työstä ja Suomen tapauksessa korotetusti vientiteollisuudessa tehdystä työstä. Jos emme aseta mainittua työtä ensimmäiseksi, ei meillä ole kohta muuta kuin velkaa. Nyt velalla autamme vierasmaalaisia ja teemme asuntoja ihmisille keillä ei ole rahaa asua niissä. Samalla suomalaiset yrittäjät eivät saa, mahtavia voittoja takovista, pankeista lainaa investoinneille, jotka loisivat tuottavia työpaikkoja eli verotuloja ja sen seurauksena sairaat, vammaiset, vanhukset ja jopa lapset, keiden opetuksesta säästetään, jäävät vaille, ennen itsestään selvää, perusturvaa. Jos näin olisi tapahtunut vaikkapa 1980-luvulla, olisivat ministerit eronneet ja presidentin mahtikäskyllä perustettu pikaisesti hätätilahallitus.

Meillä media mainitsee, mutta ei pysähdy käsittelemään syvällisesti esim. terveydenhuoltomme ongelmia, jotka aiheuttavat tuskaa ja kuolemaa. Todetaan, niin kauan kuin lööppi myy: VANHUS KUOLI HANKEEN ja tämän jälkeen palataan mediavetoiseen jaaritukseen jostain silmien venytyksestä tai eduskunnan pikkujoulusta. Mikä pöyristyttävintä: vaikka mediaamme tiedostaa terveydenhoidon valtaisat ongelmat se kirjoittaa ja näyttää hyväksyvään sävyyn uutisia tunnin junasta ja jostain pääkaupungin sillasta, Venla-gaalasta, Euroviisuista. Media on unohtanut täysin roolinsa minkäänlaisena vallan vahtikoirana tai äänestäjille oikeaa faktatietoa jakavana demokratian lujana ja uskottavana perustana. Meillä media jopa uutisvalinnoillaan ja vaikenemisillaan hallitsee ja valitsee valtaapitävät! Itsekkäät, itseään kruunupäiksi kutsuvat häikäilemättömät poliitikoti palvelevat nöyrinä mediaa käyttäen hyväksi jaloja, inhimillisyyttä ajavia aatteita . vai sopiiko suomalainen duunari viimeksi ja sen seurauksena mummo jäätyköön hankeen ajatus suomalaiseen sosialidemokratiaan?