Kisat lurahtivat ja muutama naama tuli turhankin tutuksi. Epäilen, että yhden naistoimittajan tai pikemminkin juontajan naamaa nähtiin enemmän kuin yhtään yksittäistä urheilijaa YLE:n ruudussa. Jos kerran ihminen lähetään täältä olympialaisiin toimittajaksi, niin hänen tulisi sisäistää tehtävänsä tiedonjakajana ja katsojien palvelijana. Nyt nousi keskiöön, minä tunnen naamani julkisuuteen joka käänteessä ja olen olevinani niin hauska ettei ketään naurata!
Jos esitellään kilpailun hiihtolenkkiä, voisi sen myös näyttää kunnolla sen sijaan, että kamera pääsääntöisesti tarjoaa kuvaa virnuilevasta toimittajasta, jonka juttu karkailee milloin sinnekin. Jos toimittaja hiihtää lenkin läpi, voisi hän panna päähänsä otsa kameran, joka tallentaa elävää kuvaa reitiltä. Tästä otoksesta valitut parhaat palat mäistä ja mutkista kertoisivat katsojille enemmän reitistä kuin itseensä niin tyytyväisen tekopirteän naaman näkyminen ruudussa. Myös taitoluistelun selostus pisti hämmentämään: kaikki on niin upeeta, ihanaa, valloittavaa ja mahtavaa jopa esiintyjien vaatteet arvostellaan. Nyt on kyse urheilusta eikä muotinäytöksestä, joten jätetään vaatteiden arvostelu sikses syrjemmälle vai pitäisikö siitä antaa lisää pisteitä, jos hiihtäjä pitää päässään veikeää pipoa?
Kaiken kaikkiaan kisat meni YLE:ltä tyylikkäästi nappiin selostusten osalta etenkin, jääkiekon, ampumahiihdon, yhdistetyn, hiihdon ja curlingin osalta. Tämä näkyy myös tekstitelevision sivulla 378, joka kertoo ohjelmien katsojaluvut. Useat YLE:n lähetykset keräsivät reilusti yli miljoona katsojaa, vaikka reilulla vitosella saman tarjonnan sai maksukanavilta. Suuret kiitokset YLE:lle onnistuneista kisojen välittämisestä . Nyt YLE-vero ei tuntunut pakkoverolta!
Professorin blogi täyttää 16 vuotta, sinne olkaa hyvä:
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Tuhraappa tähän aikasi kuluksi jotain! Kiitos!