USA ON EU:n VIHOLLINEN

Lähihistoria osoittaa ikävällä tavalla kaiken olevan USA:lle kaupan. USA:n auttaa ukrainainalaisia lähettämällä sinne aseita, jos joku muu maksaa nuo aseet - muuten apua ei heru. Isomman oikeudella USA sanelee EU:lle kauppasopimuksen, joka hyödyttää vain ja ainoastaan USA:ta. Kun rehellisesti ja realistisina tutkimme maailman viime kuukausien käänteitä, voimmeko todeta, että USA:n ainoa liittolainen, sanan varsinaisessa merkityksessä, löytyy Israelista. Se saa moukaroida USA:n hyväksynnällä Gazan aluetta ja tappaa amerikkalaisten tuella ja siunauksella kymmeniätuhansia siviilejä. Mielestäni niin USA:n ja Israelin toimet eivät ole kovinkaan hyväksyttäviä. Kokonaan toinen juttu piilee siinä, voiko EU vaatia USA:lta yhtään mitään, onko unioni liian riippuvainen USA:sta ja käyttääkö USA tilannetta häikäilemättä hyväkseen?

Jokainen hoksaa, etteivät julistukset ja kannanotot paranna vähääkään gazalaisten asemaa, jos heidän moukarointinsa asevoimin jatkuu. Moiset hyödyttömät kannanotot ovat lähinnä typeriä jo siksi, että kannanottaja valitsee pahimmillaan puolen, jolla asettuu juuri sitä tahoa vastaan, jonka asetuotannon varassa itse yrittää puolustautua ja EU on pitkälti USA:n asetuotannon varassa. Ehkäpä määrättyjen maiden sopii pohtia julkilausumiensa vaikutuksia ja esim. hyötyä tunnustaa valtiota, joka ei ole millään mittarilla valtio - saatikka itsenäinen valtio, sanan varsinaisessa merkityksessä. Vaikka kuinka isossa porukassa pidetään kekkereitä ja juhlitaan julistuksia ja hyväksymisiä, se nostaa vain po. tilaisuuden tunnelmaa, mutta ei vaikuta hädänalaisten lajitoverien elämään, jos sorrettujen epäinhimillinen kohtelu saa jatkuu. EU:n, kammioihinsa maailman pahuutta paenneet, päättäjät osoittavat tapaamisissaan, että he eivät ymmärrä sitä, miten kaukana hauskojen kokouksien päätösten vaikutus on käytännön elämän ongelmien ratkaisuista. 

Vaikka meidän mediamme kuinka ohjaa ja motivoi päättäjiä määrätyn aiheisiin ulostuloihin, kannattaa pohtia asioita isossa kuvassa ja joskus pitää mölyt mahassa. Jos maailman johdossa häärii muutama varsin ailahteleva valtionpäämies, jolla on vieläpä voimaa takana, en lähtisi heitä ärsyttämään hätäisillä kommenteilla. Eilen nuo kaksi heppua olivat kavereita, tänään he riitelevät, mutta kuinka miehet suhtautuvat toisiinsa huomenna? Mieli muuttuu ja maailma siinä sivussa, jos mielenmuutos tapahtuu tarpeeksi vaikutusvaltaisissa aivoissa. Emme me eikä EU olla maailman napa, kuten käytäntö osoittaa, olemme pahimmillaan osaa diiliä, jolla tehdään yhdestä tai kenties toisestakin maasta jälleen mahtava. Järjen ja diplomatian käyttö maailman politiikassa eivät maksa pienen maan päättäjille mitään, mutta liittolaista ärsyttävät toimet ja kannanotot saattavat tehdä liittolaisesta vihollisen!