HIENOIN KOULU ja HUONOIN OPETUS

Otsikon kaltaisesta tulevaisuudesta varoitin päättäjiä, kun muutama vuosi sitten valmisteltiin lähes sadanmiljoonan euron koulu/vapaa-ajankombinaatin käyttöönottoa. Tarkoitukseni oli herättää päättäjät havahtumaan uutuuden tuomien mahdollisuuksien maksimaaliseen hyödyntämiseen, mutta kuinka kävi? Minut haukuttiin pystyyn, kun arvostelen opettajiamme ja opetustoimemme johtoa ja mitään ei tehty. Kävipä kotvan kuluttua niin, että eräässä koulussamme kolmasosa oppilaista sai erityisopetusta. Kun nostin ongelman esille, vaadin resursseja opetukseen ja tilanteen parantamista, sain jälleen opetustoimen silmilleni. Tuntui säälittävältä, kun valtuutetuille kerrottiin ja he peräti uskoivat, että opetuksen määrää vähentämällä ja ryhmäkokoja kasvattamalla parannetaan opetuksen tasoa. Tylyä statistiikkaa tuli opetustoimemme tulostan tasosta, kun lukiorankingissa sijoitus oli 300 huonommalla puolella. Sen jälkeen ei koko rankingista ole hölisty halaistua sanaa. Muista kuitenkin sen, että aikoinaan lukiomme sijoittui reilut paristaan sijaa paremmin.



Joku käivärä möläytti, jospa meillä satsataan opetuksen sijaan ruokaan ja pistetään tavoitteeksi: SUOMEN PARAS KOULURUOKA! Tulee mieleen vanha kommunistien slogan Jugoslaviassa: TOVERIT OLKAA REALISTEJA - TOVERIT VAATIKAA MAHDOTTOMIA! Voin vain murheellisena todeta ettei organisaatio pysty parempaan kuin sen realistiset kyvyt edellyttävät. Jos seiväshyppääjä ei pääse kuin viiden metrin korkeudella olevan riman yli, ei hän pelkällä uhon voimalla selvitä kuuden metrin korkeudella olevaa rimaa. Sama pätee valmistelijoihin, jos kaupungin väkiluku on romahtanut ja laskee edelleen, on aivan turha odottaa, että pelkällä uholla ja päätöksenteolla tämän aikaansaaneet kehityksen jarrut muuttuisivat kehityksen kaasupolkimiksi. Niinpä siis taitaa käydä, että saimme Suomen hienoimpaan kouluun Suomen huonoimman opetuksen ja bonuksena kerrassaan kehnon ruuan.

Käytännössä meidän puitteemme mahdollistivat riman ylityksen, mutta valmistelu ja päättäjät pilasivat mahdollisuuden nimeltä Wintteri, meillä ei ole kykyjä eikä rahaa hyödyntää sitä. Ei riitä, että kokouksissa rima asetetaan korkealle ja saman tien lähdetään juhlimaan sitä. Täytyy myös pitää huoli siitä, että riman ylitys onnistuu käytännössä. Päättäjien on vaatimisen lisäksi tuettava resurssien antamisella, koulutuksella ja äärimmillään jopa henkilövaihdoksilla kaupunkiorganisaatiota, jotta rima taatusti ylittyy. Mikäli näin ei tapahdu kaikki päätösten riemu rajoittuu neljännen kerroksen kokoushuoneen kuvottavuutta hipovaan hekotteluun: olipa meillä kivaa. On eri asia tehdä päätöksiä kuin elää niiden kanssa. Jos kaupungin väkiluku on vähentynyt reilusta 18 000 alle 15 000, kertoo se karua kieltä paikkakunnan päättäjien ja kaupunkiorganisaation onnistumisesta tai siis epäonnistumisesta. Wintteri oli syntyessään mahdollisuus, mutta siitä tuli osaamattoman valmistelun ja päätännän seurauksena armoton kulu. Vähän kuin olisi antanut upouuden täysperävaunu Scanian mopokorttilaiselle! Kunnissa onnistumisesta ja riman ylityksestä kertovat vain ja ainoastaan positiivinen talous sekä plusmerkkinen väestökehitys!