KUIN MIES, JOKA OSTI LIIAN SUURET HOUSUT!

Tapanani oli tehdä esityksiä ja avauksia, jotta kaupunkiimme ei olisi ajautunut nykyiseen alennustilaan ja käyttämättömien mahdollisuuksien vuoksia kansalliseksi naurun kohteeksi. Yksi esitykseni kuului: perustetaan kriisiryhmä, jotta emme olisi ajautuneet tähän tilaan, johon ajauduimme. Jos otit huolesi esimerkkejä taloudesta, sait vastaukseksi: ei hätää, kaupungin tase on kunnossa - jos vaadit opetuksen laadun parantamista, todettiin, että haukun nykyisiä opettajia - kun esitin kriisiryhmän perustamista, sitä ei perustettu, kun kaikki on niin mainiosti ja kaupunkiorganisaatiossa puuhastelee maan osaavat alojensa ekspertit. Nyt viimeistään voimme tarkastella kaupunkimme maan mainiota valmistelua ja Suomen parhainta supertoteutusväkeä, joita kuvaa käytännössä parhaiten Uudenkaupungin väkikato, synkkä tulevaisuus ja semminkin tyhjenevä keskusta.

Nyt sopii katsoa mitä tuli tehtyä: teimme liian ison koulun, teimme liian kalliin monitoimitilan, teimme liian kalliin uimahallin, teimme liian kalliin tekonurmen, teimme liian kalliin remontin A-sairaalaan, jonka hölmöyttämme ensin ostimme, teimme liian kalliin kirjastoremontin jne. jne. Pelkästään Wintterin osalta voi todeta Uudenkaupungin olleen kuin utopiassa elävä mies, joka lähtee iltamiin ja ostaa mahdollisimman suuret hosut siinä toivossa, että naiset tuumivat suuri on kaunista. Mutta naiset tietävät, että eivät housut ja vieläpä tyhjät housut lupaa mitään lystiä saati sitä, että pääsi siittämään jotain, jonka varaan rakentaa tulevaisuuden. Pistetään samaan tunaroinnin pinoon sekin, että samat päättäjät, samojen valmistelijoiden työn siunaamina, päättivät kaupunkilaisten rahoilla valmistaa tekonurmen, jonka kunnossapitoon ei tulevaisuudessa löydy varoja. Hölmöläisten valmistelemaa sutta, joka syntyy hölmöläisten päättäjien suostumuksella.

Ei ole mikään mielipide vaan kiistaton fakta, että kaupunkiamme on hoidettu holtittomasti ja äärettömän huonosti. Mikä kammottavinta, sama meno jatkuu, koskapa samat hemmot häärivät yhä vallan keskiössä. Onhan niin, että hän kuka on tehnyt pahoja virheitä eikä pysty niitä korjaamaan, pyrkii salaamaan tehdyt virheet. Jos hän ei onnistu salaamisessa, kukaan ei enää äänestä häntä - politiikassa totuus on viikatemies tunaroijalle. Näin siis mennään edelleen utopiaa kohti, siemenet tuuleen kylväen ja olemassa olevan omaisuuden kunnossapito laiminlyöden. No tehdäänhän valmistelussamme jotain oikein, kun virkahenkilöt lähtevät Mörnestä kotikuntiinsa eli sinne, minne maksavat veronsa, he pistävät onnistuneesti vilkun oikealla - ikävä, että onnistuminen ei jää tähän, sillä seuraavana aamuna he pistävät samassa risteyksessä vilkun vasemmalle ja kaartavat entisen hullujen huoneen nykyhullutteluihin. Näin se menee, kiitos median, joka vaikenee totuudesta ja siunaa, utopioissa leijuvan, valtaeliitin vallassa pysymisen.