Elinkeinopolitiikkaan hiugga luovuutta!

Uudessakaupungissa hakattiin kaupunkilaisten miljoonia euroja ns. elinkeinopolitiikkaan ja uusiin työpaikkoihin. Lopulta työpaikkoja tuli, mutta niistä voimme kiittää paikallisia kehittyviä yrityksiä , kuten autotehdasta ja Vahterusta. Kaupungin elinkeinotoimin ei juurikaan syntynyt muuta kuin lovet talouteen ja palveluihin. Uudenkaupungin esimerkki osoittaa kalliisti todistetun, etteivät kuntien virkahenkilöt luo työpaikkoja. Jos virkahenkilöiltä löytyisi maagista yritysosaamista, virkahenkilöt olisivat kirkkaasti loistavia rikkaita yritysjohtajia eivätkä harmaudessa vaeltavia peruspalkkaisia kunnan puurtajia.

Jos virkahenkilöiden onnetonta elinkeino-osaamista tuetaan päättäjien vielä onnettomammalla elinkeinotietämyksellä, niiden seurauksena kunta saattaa päätyä katastrofiin: verot sekä taksat nousevat, palvelut huononevat ja asukkaat vähenevät. Kunta ajautuu negatiivisen kehityksen kierteeseen ja lumipallon tavoin kasvaviin ongelmiin, joista irti pääseminen vaatii ankaria ponnisteluja - Vai tarvitaanko kunnassa elinkeinotoimilta muuta kuin luovuutta ja olemassa olevien puitteiden näkyvää markkinointia?

Kaupungin kehitystä kuvaa parhaiten huoltosuhdeluku, joka kertoo kuinka monta huollettavaa kaupungissa on työikäistä asukasta kohden. Uudenkaupungin tarkistetuksi huoltosuhteeksi kirjattiin vuonna 2010 0,544. Vuonna 2010 koko maan huoltosuhde oli 0,516 eli yhtä työikäistä kohden oli noin 0,5 huollettavaa. Uudenkaupungin huoltosuhteen on ennustettu nousevan vuoteen 2020 mennessä 0,809. Kun negatiiviseen huoltosuhteeseen lisätään vähentynyt asukasmäärä, voidaan todeta Uudessakaupungissa elettävän voimakkaiden muutospaineiden alla - KAUPUNKI JOKO KEHITTYY TAI KUOLEE!

Toki Uudenkaupungin elinkeinotoilailusta löytyy koomisiakin piirteitä. Ensin kaupunki yritti lisätä asukasmääräänsä satsaamalla elinkeinopolitiikkaan ja uusiin työpaikkoihin. Kun kaupunki epäonnistui karkeasti työpaikkojen luomisessa, mutta  paikallisen yrityksen rekrytoidessa satoja ihmisiä uusiin tehtäviin, on kaupunki mukana järjestämässä kyytiä, tehtaan portille ja takaisin , uusien, muualta tulevien, työntekijöiden kotikuntaan, jotteivät  he vahingossakaan muuttaisi kaupunkiimme. Ja aivan ensin, jo rekrytoinnin alkuvaiheessa, kaupunki jakoi lukuisia vuokra-asuntoja työporukoille eikä lapsiperheille, joiden muutto kaupunkiimme olisi välittömästi parantanut huoltosuhdettamme.

Uudenkaupungin takavuosien valmistelun ja päätöksenteon saavutuksia tarkastellessa voi murheellisena todeta: Jos kaupunkimme olisi lintu, se lentäisi pyrstö edellä! Siispä meidän täytyy tutkia mitä täällä on tullut tehtyä ja tehdä jatkossa päinvastoin. Sen sijaan, että ajamme koulujamme alas ja kaavailemme tyhjän puolillaan olevan, täysin skulahtaneen, koulun remonttiin, olisiko meidän syytä pohtia opetustoimemme kehittämistä lapsen näkökulmasta, hänen parastaan ajatellen? Sen sijaan, että säästämme liikuntapaikoissamme, annamme niiden ränsistyä, olisiko meidänkin, naapurikuntien tavoin, syytä satsata liikuntapuitteisiin modernisoimalla ne 2000-luvun tasolle? Voisiko kaupunkimme yhteishengen ytimeksi ja hyvän tulevaisuuden luojaksi nostaa yritysten, kaupungin sekä yksityisten asukkaiden tavoitteeksi tyylikkään monitoimihallin rakentamisen?

Elinkeinoelämämme pelastamiseksi ja samalla kaupunkimme talouden turvaamiseksi keskustan kehittäminen täytyisi nostaa ykkösasiaksi. Junnupeleissä on vähintäänkin masentavaa kuunnella muualta tulevien pelaajien omaisten kommentteja kaupunkimme kuolleesta keskustasta, jonka ankea musta ilme korostuu lauantai-iltaisin ja sunnuntaisin. On kaikkien kaupunkilaisten etu saada entisen Ekan paikalle toimiva, muualta kuin Uudestakaupungista, asiakkaita vetävä liike.

Keskustaan satsaamisesta ja sen kaupallisten palveluiden kehittämisestä hyötyvät kaikki muut paitsi Prismat ja Citymarketit, siksi S ja K eivät sijoita senttiäkään Uudenkaupungin keskustan kehittämiseen. Kaupungin täytyisi juuri nyt panostaa keskustan elävöittämiseen joko markkinointituella tai jopa porkkanalla. Kaupunkimme keskustaa ei pelasteta kävelykadulla tai Alicellekadulle sijoitettavilla keinuhevosilla tms., kun sitä ei pelastettu yöllä niin kauniilla, mutta päivällä DDR:n harmaalla ja 1980-luvun tyylisellä pelkistetyllä rantarakentamisellakaan.

1990-luvulla meidän valteiksi hoettiin: PAKKAHUONE, VIERASVENESATAMA JA MYLLYMÄKI ja sama laulu jatkuu yhä. Pakkahuoneen tyylisiä kuppiloita, pienemmällä jonottamisella, löytyy lähes jokaisesta satamakaupungista eikä vierasvenesatamammekaan ole enää mikään ihmeellinen erilaisuus - sen sijaan Myllymäki on, samoin Rairanta, Karjurock, vanhan kirkon ruumiskärryt, Jumissa, golf-kenttä, Pyhämaa, Isokari jne. jne.. Vanhan toistamisen sijaan tarvitsemme luovuutta ja yhteishenkeä, niillä Uusikaupunki kiirii nousuun ja menestykseen!