Epärehellisten kuntavaalien jälkeen suoritettiin Uudessakaupungissa vieläkin epärehellisempi luottamusmustehtävien jako. Syyläsieluiset demokratiaa halveksuvat porvarit rohmusivat rajallisista kyvyistään välittämättä, sairas vallankiilto silmissään itselleen kaiken mahdollisen. Vaalituloksesta piittaamatta sopivia käskyläisiä nostettiin aina valtuuston ulkopuolelta kumileimasimeksi hallitukseen.
Kaksi vuotta on kaupungissamme tehty päätöksiä säällittävällä sopivat jyräävät pätevät -tyylillä. Muutos-ryhmää ei ole kutsuttu edes seminaareihin tms.. Tilaisuudet sensijaan ovat vilisseet virkamiehiä eli porvareiden mielestä todellisia vallan käyttäjiä. Ilmeisesti epärehelliset känsäsielut pelkäsivät Muutos-ryhmän raikkautta,ketteryyttä, kirkkautta, ryhtiä, uljuutta, suoruutta ja rehellisyttä; jotka olisivat sabotoinut sulle - mulle -systeemin ja haitanneet poliittisen teatterin kaupunkilaisille kallista plus loputonta pyörimistä.
Nyt on tapahtunut raju muutos valtaeliitissämme. Onko joku tullut uskoon, siis rehelliseen buddhalaiseen uskoon, näitä kieroja ns. kristittyjä meillä piisaa kuin saatanoita helvetissä, vai mistä johtuu suuri valaistus ja menttaliteetin muuttuminen päättäjissämme. Saattaahan olla niinkin, etteivät heidän mustat sielutkaan ime sisäänsä määräänsä enempää synkkää pahuutta eli itsekkyyden ja omahyväisyyden kiintiö täyttyi.
Joka tapauksessa Rainer Tähtinen sai kokea dramaattisen järkytyksen vastaaottaessaan hallituskihojen nöyrtymisen ja valmiuden tehdyn vääryyden oikaisuun ja vastuunjakoon. Mörnestä soitettiin Rakelle Muutokselle tarjolla olevista erittäin merkkitävistä luottamustehtävistä. Ikävä kyllä kaikesta syrjäytetylle Muutos-ryhmälle tarjotut tehtävät olivat aivan liian vaativia ja aikaa vieviä, joten Rainer Tähtinen joutui kieltäytymään kyseisistä luottamuspaikoista!
torstai 26. helmikuuta 2015
keskiviikko 25. helmikuuta 2015
Kaikki myytävänä sielua myöden - TUULIVOIMA TULEE!
On äärimmäisen murheellista katsoa sitä säälittävää suhmurointia ja häikäilematöntä peliä, jota käytetään kaupunkimme köyhimpien ja tavallisten työntekijöiden vaaleissa antamalla mandaatilla. Jopa valtakunnan kanavilla puolustetaan tavallista tallaajaa. mutta kuljetun poliittisen taipaleen jäljet todistavat toiminnan sisältävän puolustamisen sijaan tavallisen tallaajan tallaamista, ettenkö sanoisi suoraan sanoen maan rakoon survomista.
Miten olemme joutuneet näin viheiliäiseen tilanteeseen, että tavallisella kaupunkilaisella on enää vain ja ainoastaan rahoittajan rooli? Se taho, joka toreilla ja turuilla lupasi pitää huolta tavallisen kulkevaisen ja hänen julkisen palvelijansa puolta, on vaiennut ja muuttunut äänestäjiensä suurimmaksi kurmoottajaksi, varat imeväksi vampyyriksi, kaikki lupauksensa nielewäksi waalipuheiden syöjäksi, todelliseksi ilmestynkirjan pedoksi, poliittiseksi minotaurukseksi, kaupunkia uhkaavaksi käärmehiuksiseksi armottomaksi gorgoksi ja hyvän tuhoamista vaanivaksi medusaksi.
Elämme käsittämättömien valehtelijoiden armoilla. He eivät itse käsitä tekojaan eikä kukaan muukaan. Kaikessa pahuudessa ja häikäilemättömässä itsekkyydessään muutama gorgo on muuttanut satavuotiaan työväestöä ja köyhällistöä puolustavan liikkeen itsekkäiden valtapyrkimysten välineeksi. On vähintäänkin hämmästyttävää ja oksettavaa, kuinka se henkilö, kuka eniten käyttää ääntä ja sen värinää yksityistä palvelua vastaan ja julkisten palvelujen työntekijöiden puolesta, vaihtaa härskisti puolta. Hän siirtyy jopa vapaaehtoisesti yksityisen puolen johtajaksi eikä olosuhteiden pakosta köyhäksi härskisti häikäilettömän kapitalistin ja johtajien riistämäksi riviriistettävästi.
Silti tämä samainen tyyppi kehtaa jatkaa päättäjänä ja käyttää köyhiltä saamaansa mandaattia päätöselimissä. Yksityinen sektori onnistui ostamaan työntekijän ja päättäjän - mitähän tällaiselle tyypille maksetaan? Osto tuotti tulosta, sillä heti ensimmäisessä äänestyksessä tämä ykstyiselle puolelle ostettu tyypähdyksetär, katseella ja pelkällä läsnäolollaan demokratian kiveksi muuttava gorgo, antoi ratkaisevan äänen yksityisen palvelukerrosrakennuksen puolesta.
Eihän yksityisessä mitään pahaa ole ja on kuntalaiselle ihan sama, kuka palvelun tuottaa kunhan se on laadukasta, nopeaa ja edullista. Koko homman päätöksenteossa, etenkin yksityisen valinnassa tulisi nojata avoimuuteen ja kilpailutukseen. Näinhän ei tarvitse toimia, kun esittelijä petaa kaiken edeltä loistavasti. Tarvitaan siis sopiva esittelijä ja sopivat päättäjät: tuttu urakoitsija ja yksityisen leivissä olevat päättäjät. Tällä kavalalla tavalla on syntynyt ja syntyy jatkossakin päätöksiä.
Enemmistö ei puhu pukahda vaalien välillä, jos ei huomioda heidän kansalle tekemien dramaattisten päätösten ohessa syntyvää draamaa. Sitä he esittämään äänestäjien rahoilla ostetulle estradille. Jokainen itsekäs, omahyväinen päättäjä voi istua kahdella jopa kolmella jakkaralla, eikä siihen tarvita pätevää päätä vaan leveä perse.
Muinaisessa tarussa kaupunkia uhkasi merestä nouseva valtava hirviö medusa. Jumala oli lähettänyt medusan rangaistukseksi piinaamaan kaupunkia, koska sen päättäjät olivat omahyväisiä ja itsekkäitä. Tarvittiin sankari katkaisemaan gorgon pää ja kivettämään kaupunkia uhkaava Näsinneulan korkuinen korkuinen pää. Lopulta saapui voimakas sankari, joka pelasti kaupungin tulevaisuuden ja sen asukkaat.
Onko jossain kaupunkia, jonka tulevaisuutta uhkaa moniraajanen ja merestä nouseva Näsineulan korkuinen hirviö? Löytyykö sankaria joka vie gorgolta päätösvallan ja pelastaa kaupungin? Vai saako sama jatkua eli he ketkä pettivän kaupunkilaiset ja vaihtoivat häikäilemättömästi leiriä eivät vain salli vaan petaavat valtavan hirviön nousua merestä kaupungin sekä sen asukkaiden tulevaisuuden turmaksi?
Miten olemme joutuneet näin viheiliäiseen tilanteeseen, että tavallisella kaupunkilaisella on enää vain ja ainoastaan rahoittajan rooli? Se taho, joka toreilla ja turuilla lupasi pitää huolta tavallisen kulkevaisen ja hänen julkisen palvelijansa puolta, on vaiennut ja muuttunut äänestäjiensä suurimmaksi kurmoottajaksi, varat imeväksi vampyyriksi, kaikki lupauksensa nielewäksi waalipuheiden syöjäksi, todelliseksi ilmestynkirjan pedoksi, poliittiseksi minotaurukseksi, kaupunkia uhkaavaksi käärmehiuksiseksi armottomaksi gorgoksi ja hyvän tuhoamista vaanivaksi medusaksi.
Elämme käsittämättömien valehtelijoiden armoilla. He eivät itse käsitä tekojaan eikä kukaan muukaan. Kaikessa pahuudessa ja häikäilemättömässä itsekkyydessään muutama gorgo on muuttanut satavuotiaan työväestöä ja köyhällistöä puolustavan liikkeen itsekkäiden valtapyrkimysten välineeksi. On vähintäänkin hämmästyttävää ja oksettavaa, kuinka se henkilö, kuka eniten käyttää ääntä ja sen värinää yksityistä palvelua vastaan ja julkisten palvelujen työntekijöiden puolesta, vaihtaa härskisti puolta. Hän siirtyy jopa vapaaehtoisesti yksityisen puolen johtajaksi eikä olosuhteiden pakosta köyhäksi härskisti häikäilettömän kapitalistin ja johtajien riistämäksi riviriistettävästi.
Silti tämä samainen tyyppi kehtaa jatkaa päättäjänä ja käyttää köyhiltä saamaansa mandaattia päätöselimissä. Yksityinen sektori onnistui ostamaan työntekijän ja päättäjän - mitähän tällaiselle tyypille maksetaan? Osto tuotti tulosta, sillä heti ensimmäisessä äänestyksessä tämä ykstyiselle puolelle ostettu tyypähdyksetär, katseella ja pelkällä läsnäolollaan demokratian kiveksi muuttava gorgo, antoi ratkaisevan äänen yksityisen palvelukerrosrakennuksen puolesta.
Eihän yksityisessä mitään pahaa ole ja on kuntalaiselle ihan sama, kuka palvelun tuottaa kunhan se on laadukasta, nopeaa ja edullista. Koko homman päätöksenteossa, etenkin yksityisen valinnassa tulisi nojata avoimuuteen ja kilpailutukseen. Näinhän ei tarvitse toimia, kun esittelijä petaa kaiken edeltä loistavasti. Tarvitaan siis sopiva esittelijä ja sopivat päättäjät: tuttu urakoitsija ja yksityisen leivissä olevat päättäjät. Tällä kavalalla tavalla on syntynyt ja syntyy jatkossakin päätöksiä.
Enemmistö ei puhu pukahda vaalien välillä, jos ei huomioda heidän kansalle tekemien dramaattisten päätösten ohessa syntyvää draamaa. Sitä he esittämään äänestäjien rahoilla ostetulle estradille. Jokainen itsekäs, omahyväinen päättäjä voi istua kahdella jopa kolmella jakkaralla, eikä siihen tarvita pätevää päätä vaan leveä perse.
Muinaisessa tarussa kaupunkia uhkasi merestä nouseva valtava hirviö medusa. Jumala oli lähettänyt medusan rangaistukseksi piinaamaan kaupunkia, koska sen päättäjät olivat omahyväisiä ja itsekkäitä. Tarvittiin sankari katkaisemaan gorgon pää ja kivettämään kaupunkia uhkaava Näsinneulan korkuinen korkuinen pää. Lopulta saapui voimakas sankari, joka pelasti kaupungin tulevaisuuden ja sen asukkaat.
Onko jossain kaupunkia, jonka tulevaisuutta uhkaa moniraajanen ja merestä nouseva Näsineulan korkuinen hirviö? Löytyykö sankaria joka vie gorgolta päätösvallan ja pelastaa kaupungin? Vai saako sama jatkua eli he ketkä pettivän kaupunkilaiset ja vaihtoivat häikäilemättömästi leiriä eivät vain salli vaan petaavat valtavan hirviön nousua merestä kaupungin sekä sen asukkaiden tulevaisuuden turmaksi?
maanantai 23. helmikuuta 2015
Suomen Nato-trolli ja jatkojytkyn torjuja: 500 miljonaan euron YLE
Yle on valjastettu tai valjastunut räikeän Nato-trollauksen vetäjäksi. Käynnissä on mitä härskein ja yksipuolisin mediakamppanja Venäjää vastaan. Kaikki mitä Venäjältä tulee on pahaa. Esiin on jopa kaivettu sosialistinen realismi Stalinin kuvineen. Ylen kymmenet toimittajat etsivät ja uutisoivat Venäjän epäkohtia. Kaiken tämän Yle-trollauksen takana on todennäköisesti suomalaisten mielipiteen muuttaminen Natolle myönteiseksi.
Missään ei ole avattu taustoja tai syitä Ukrainan kriisille. Ei ole edes kerrottu sitä, että itsenäisymisestä alkaen Ukrainan valtaväestö ja sen yli kymmenmiljoonainen, maan itäosassa asuva venäläisväestö, ovat olleet törmäyskurssilla. Yle ei koskaan kerro tai anna kenekään kertoa, että sopimuksen pettämisellä EU on syventänyt Ukrainan kriisiä ratkaisevasti! Yle ei myöskään kerro tai anna kenenkään kertoa suurimman osan Ukrainan nykyhallintoa olevan entistä korruptoitunutta vallanpitäjäkaartia - myös presidentti kuuluu tähän porukkaan.
Kerran vahingossa Ylen toimittaja kertoi Venäjän ottaneen vastaan 2,5 miljoonaa pakolaista Itä-Ukrainasta. Kerran toimittaja Antti Kuronen erehtyi kertomaan oiken kuvan kanssa tunnelmista Itä-Ukrainassa, jossa Ukrainan hallitus moukaroi hengiltä sairaalassa makaavia potilaita ja kellareissa piileskeleviä äitejä lapsineen. Ja kappas vaan niin hävisi Kuronen toisiin ympyröihin ja uudelleen koulutettavaksi. Hänet korvattiin hotellissa lymyilevällä vajaakielisellä toimittajalla.
Ylen linja on häikäilemättömässä yksipuolisuudessaan kerrassaan kuvottavaa manipulointia. Jos Yle arvostelee Venäjän tiedottamista neuvostotyyliseksi, voi Ylen omaa tiedottamista pitää natsityylisenä.
Kun näette uutisen lopussa esim. lyhenteen AFP, menkääpä tämän uutistoimiston sivuille ja tutkailkaa alkuperäistä uutista. Silloin näette onko juttuja on muokattu Yle-henkisiksi ja Nato-sopiviksi.
Sen ymmärtäisin, jos kyse olisi yksityisestä mediasta, jonka voi jättää halutessaan tilaamatta tai rahoittamatta. Mutta nyt kyse on pakkoverottamisella pyörivästä, tulosvastuuttomasta Ylestä. Onko talossa kymmenen, viisi vai kaksi ihmistä, ketkä päättävät mitä ja miten koko kansalta kerätyillä rahoilla uutisoidaan. Onko Yle karannut kansan käsistä ja onko siitä kasvanut tiedotusmaailman ilmestyskirjan peto, jonka vuoksi joku aamu koko Suomen kansa herää kasakan nauruun?
Ylen rooli on ollut aina puolueellisuudessaan hämmentävä. Muutaman tyypin johtama laitos on milloin rähmällään Neuvostoliittoon, milloin Saksaan, nyt USA:n, EU:n ja Naton suuntaan. Venäjän yksipuolinen mollaaminen ja Putinin yksipuolinen haukkuminen ovat menneet niin pitkälle, että sen mestaroijien on oltava täysin sokeita omalle toiminnalleen. Sen vielä ymmärtäisi, jos mollaamisen taustalla olisi pyrkimys keskustelun avaukseen ja nojaisi edes viiveellä vastapuolen faktojen esiin nostoon, mutta vastapuolta ei yksinkertaisesti noteerata ja kaikki heidän kommenttinsa leimataan trolleiksi.
Yle on itse kaikkien trollien äiti, jonka touhuihin eivät, mediapedon silmätikuksi joutumista pelkäävät, politiikot uskalla koskaan puuttua. Pitkässä juoksussaYle tekee saman virheen kuin Neuvostoliitto aikoinaan, Neuvostoliitto luotti mediakuriin, mutta se kaatui, kun uudet tiedot tulivat uusia teitä kansan keskuuteen saaden lopulta koko korttitalon kaatumaan.
Enää Yle ei pysty hallitsemaan tietonvälitystä rahalla ja massiivisella organisaatiollaan. Päin vastoin Yle tekee itsestään täyden pellen lähettäesssään maailmalle hotellissa lymyileviä kielivajaita toimittajia. Samaan aikaan samalla seudulla oikeat toimittajat ja tuhannet tavalliset ihmiset jakavat, netin välityksellä, tietoa kriisipessäkkeestä.
Jokainen jolla on netti ja osaa käyttää sitä voi aikaa seuraamalla todeta Ylen olevan todellinen trollien trolli: ensin valitaan puoli ja sitten heataan omaa puolta tukevaa tietoa tai vaietaan omaa puolta vahingoittavasta tiedosta. Aivan kuten Neuvostoliiton ja natsi-saksan media aikoinaan, niin Ylekin mollaa vastapuolen median. Joseph Goeppelskin hykertelisi oppinsa perille menosta, jos saisi havainnon Ylen harjoittamasta manipulointitoiminnasta.
Eikä Ylen tiedotusvalta rajoitu vain Ukrainaan. Se esim. puuttuu avoimesti edessä oleviin vaaleihin - JYTKYÄ EI SAA TULLA! Saman iänikuiset tyypit johdattavat meitä samoin konstein Isoonpajaan ja vaaleihin. Kuinka kauan tämä vaaleista vaaleihin kuvottava omahyväisten ja itseriittoisten tyyppien touhu saa jatkua?
Yle tarvitsee valvojakseen tavallisesta kansasta koostuvan kunklaavin, sillä ikävää julkisuutta pelkäävistä politiikoista ei ole tähän tehtävään - sen aika on osoittanut. Toinen syy kansan noteeraamiseen Ylen johdossa löytyy siitä, että noin 40% suomalaisista jättää äänestämättä; he joutuvat pakolla rahoittamaan Ylen toimintaa, vaikka heillä ei ole ensimmäistäkään edustuksellista edun ajajaa tulosvastuuttomassa monopolimediassa.
Yle pakkorahastaa kansalta lähes 500 miljoonaa euroa vuodessa vedoten julkiseen palveluun, josta ei todellisuudessa ole juuri hajuakaan.Vai ovatko musiikkitalot, mustat Mannerheimit, Uralin perhoset, sunnuntai-illan kaikkien kaverit, iltarinnat sekä vastaavat vuosikymmenen samaa samalla tyylillä jauhavat jne. jotain julkista palvelua?
Lähestymiskulma voisi olla joku aivan muu kuin Ylen omahyväinen ja uudistumaton nykyinen linjaus. Olisi mielenkiintoista saada puolueet myös kysymään eikä ainoastaan vastaamaan ja päästää nyt syrjäytettyjen vaihtoehtojen edustajat suunnittelemaan sekä toteuttamaan ohjelmia. Esim. Suvi Auvinen toisi aivan uuden tulokulman keskusteluohjelmiin. Mutta eihän tämä käy: Yle on, punaisesta mustaksi muuttuvan, vanhan kaartinsa vanki. Tärkeintä ei ole koskaan ollut ohjelmatuotannon laatu tai kansan huomioiminen vaan vanhojen jarrujen työllistäminen. Edes tässä ei noudateta kansantahtoa, kun kansan suursuosikki Hector sai lähteä.
Julkisen palvelun mediaa tarvitaan, mutta täytyykö sen maksaa lähes 500 miljonaa euroa vuodessa eli saman verran, mitä menee maamme teiden kunnossapitoon vuodessa ja voidaanko tuo palvelu toteuttaa poliittisesti ja koko maa tasapuolisesti huomioiden nykyisellä kuviolla vai pitäisikö toiminta osin tai kokonaan kilpailuttaa ja ostaa muualta? Tuolloin kansa voisi edes vaihtaa ilmestyskirjan petoa, nyt se voi ainostaan sivusta seurata pedon kasvamista! Eräs vaihtoehto onkin, minkälaista julkista palvelua kansa voisi vaatia vaikkapa 300 miljoonalla eurolla yksityiseltä medialta?
Missään ei ole avattu taustoja tai syitä Ukrainan kriisille. Ei ole edes kerrottu sitä, että itsenäisymisestä alkaen Ukrainan valtaväestö ja sen yli kymmenmiljoonainen, maan itäosassa asuva venäläisväestö, ovat olleet törmäyskurssilla. Yle ei koskaan kerro tai anna kenekään kertoa, että sopimuksen pettämisellä EU on syventänyt Ukrainan kriisiä ratkaisevasti! Yle ei myöskään kerro tai anna kenenkään kertoa suurimman osan Ukrainan nykyhallintoa olevan entistä korruptoitunutta vallanpitäjäkaartia - myös presidentti kuuluu tähän porukkaan.
Kerran vahingossa Ylen toimittaja kertoi Venäjän ottaneen vastaan 2,5 miljoonaa pakolaista Itä-Ukrainasta. Kerran toimittaja Antti Kuronen erehtyi kertomaan oiken kuvan kanssa tunnelmista Itä-Ukrainassa, jossa Ukrainan hallitus moukaroi hengiltä sairaalassa makaavia potilaita ja kellareissa piileskeleviä äitejä lapsineen. Ja kappas vaan niin hävisi Kuronen toisiin ympyröihin ja uudelleen koulutettavaksi. Hänet korvattiin hotellissa lymyilevällä vajaakielisellä toimittajalla.
Ylen linja on häikäilemättömässä yksipuolisuudessaan kerrassaan kuvottavaa manipulointia. Jos Yle arvostelee Venäjän tiedottamista neuvostotyyliseksi, voi Ylen omaa tiedottamista pitää natsityylisenä.
Kun näette uutisen lopussa esim. lyhenteen AFP, menkääpä tämän uutistoimiston sivuille ja tutkailkaa alkuperäistä uutista. Silloin näette onko juttuja on muokattu Yle-henkisiksi ja Nato-sopiviksi.
Sen ymmärtäisin, jos kyse olisi yksityisestä mediasta, jonka voi jättää halutessaan tilaamatta tai rahoittamatta. Mutta nyt kyse on pakkoverottamisella pyörivästä, tulosvastuuttomasta Ylestä. Onko talossa kymmenen, viisi vai kaksi ihmistä, ketkä päättävät mitä ja miten koko kansalta kerätyillä rahoilla uutisoidaan. Onko Yle karannut kansan käsistä ja onko siitä kasvanut tiedotusmaailman ilmestyskirjan peto, jonka vuoksi joku aamu koko Suomen kansa herää kasakan nauruun?
Ylen rooli on ollut aina puolueellisuudessaan hämmentävä. Muutaman tyypin johtama laitos on milloin rähmällään Neuvostoliittoon, milloin Saksaan, nyt USA:n, EU:n ja Naton suuntaan. Venäjän yksipuolinen mollaaminen ja Putinin yksipuolinen haukkuminen ovat menneet niin pitkälle, että sen mestaroijien on oltava täysin sokeita omalle toiminnalleen. Sen vielä ymmärtäisi, jos mollaamisen taustalla olisi pyrkimys keskustelun avaukseen ja nojaisi edes viiveellä vastapuolen faktojen esiin nostoon, mutta vastapuolta ei yksinkertaisesti noteerata ja kaikki heidän kommenttinsa leimataan trolleiksi.
Yle on itse kaikkien trollien äiti, jonka touhuihin eivät, mediapedon silmätikuksi joutumista pelkäävät, politiikot uskalla koskaan puuttua. Pitkässä juoksussaYle tekee saman virheen kuin Neuvostoliitto aikoinaan, Neuvostoliitto luotti mediakuriin, mutta se kaatui, kun uudet tiedot tulivat uusia teitä kansan keskuuteen saaden lopulta koko korttitalon kaatumaan.
Enää Yle ei pysty hallitsemaan tietonvälitystä rahalla ja massiivisella organisaatiollaan. Päin vastoin Yle tekee itsestään täyden pellen lähettäesssään maailmalle hotellissa lymyileviä kielivajaita toimittajia. Samaan aikaan samalla seudulla oikeat toimittajat ja tuhannet tavalliset ihmiset jakavat, netin välityksellä, tietoa kriisipessäkkeestä.
Jokainen jolla on netti ja osaa käyttää sitä voi aikaa seuraamalla todeta Ylen olevan todellinen trollien trolli: ensin valitaan puoli ja sitten heataan omaa puolta tukevaa tietoa tai vaietaan omaa puolta vahingoittavasta tiedosta. Aivan kuten Neuvostoliiton ja natsi-saksan media aikoinaan, niin Ylekin mollaa vastapuolen median. Joseph Goeppelskin hykertelisi oppinsa perille menosta, jos saisi havainnon Ylen harjoittamasta manipulointitoiminnasta.
Eikä Ylen tiedotusvalta rajoitu vain Ukrainaan. Se esim. puuttuu avoimesti edessä oleviin vaaleihin - JYTKYÄ EI SAA TULLA! Saman iänikuiset tyypit johdattavat meitä samoin konstein Isoonpajaan ja vaaleihin. Kuinka kauan tämä vaaleista vaaleihin kuvottava omahyväisten ja itseriittoisten tyyppien touhu saa jatkua?
Yle tarvitsee valvojakseen tavallisesta kansasta koostuvan kunklaavin, sillä ikävää julkisuutta pelkäävistä politiikoista ei ole tähän tehtävään - sen aika on osoittanut. Toinen syy kansan noteeraamiseen Ylen johdossa löytyy siitä, että noin 40% suomalaisista jättää äänestämättä; he joutuvat pakolla rahoittamaan Ylen toimintaa, vaikka heillä ei ole ensimmäistäkään edustuksellista edun ajajaa tulosvastuuttomassa monopolimediassa.
Yle pakkorahastaa kansalta lähes 500 miljoonaa euroa vuodessa vedoten julkiseen palveluun, josta ei todellisuudessa ole juuri hajuakaan.Vai ovatko musiikkitalot, mustat Mannerheimit, Uralin perhoset, sunnuntai-illan kaikkien kaverit, iltarinnat sekä vastaavat vuosikymmenen samaa samalla tyylillä jauhavat jne. jotain julkista palvelua?
Lähestymiskulma voisi olla joku aivan muu kuin Ylen omahyväinen ja uudistumaton nykyinen linjaus. Olisi mielenkiintoista saada puolueet myös kysymään eikä ainoastaan vastaamaan ja päästää nyt syrjäytettyjen vaihtoehtojen edustajat suunnittelemaan sekä toteuttamaan ohjelmia. Esim. Suvi Auvinen toisi aivan uuden tulokulman keskusteluohjelmiin. Mutta eihän tämä käy: Yle on, punaisesta mustaksi muuttuvan, vanhan kaartinsa vanki. Tärkeintä ei ole koskaan ollut ohjelmatuotannon laatu tai kansan huomioiminen vaan vanhojen jarrujen työllistäminen. Edes tässä ei noudateta kansantahtoa, kun kansan suursuosikki Hector sai lähteä.
Julkisen palvelun mediaa tarvitaan, mutta täytyykö sen maksaa lähes 500 miljonaa euroa vuodessa eli saman verran, mitä menee maamme teiden kunnossapitoon vuodessa ja voidaanko tuo palvelu toteuttaa poliittisesti ja koko maa tasapuolisesti huomioiden nykyisellä kuviolla vai pitäisikö toiminta osin tai kokonaan kilpailuttaa ja ostaa muualta? Tuolloin kansa voisi edes vaihtaa ilmestyskirjan petoa, nyt se voi ainostaan sivusta seurata pedon kasvamista! Eräs vaihtoehto onkin, minkälaista julkista palvelua kansa voisi vaatia vaikkapa 300 miljoonalla eurolla yksityiseltä medialta?
keskiviikko 18. helmikuuta 2015
Superosaaja vai superjäävi?
Yrityselämässä arvostetaan lähes poikkeuksetta johtajien osaamista. Hyvällä palkalla ja kultaisella kädenojennuksella osaava johtaja sitoutetaan taloon sekä varmistetaan etteivät hänen tietonsa vuoda työuran aikana tai sen jälkeen kilpailijalle! Yleensä molemmat osapuolet niin johtaja kuin yritys kunnioittavat toisiaan, joten hyvin harvoin käy, että esim. Vaasan Höyrymyllyn johtaja siirtyisi välittömästi Vehmaan Höyrymyllyn johtoon.
Sama pätee pitkälti myös yritysten hallituksiin, joihin halutaan niin liikemaailman eri osa-alueiden tuntijoita kuin yrityksen toimialan ja oheis/tukitoimien superosaajia. Hyvä esimerkki tästä löytyy ihan koto Suomesta. Suomalaisen mediasuvun jäsen istui maailman suurimpiin kuuluvan mediakonsernin johdossa. Tiedosta maksetaan ja sitä annetaan, jos antajan ja maksajan välillä ei ole kilpailutilannetta.
Luonnollisesta edelläesitetystä on poikekuksia, aikoinaan eräs superosaaja vaihtoi autonvalmistajalta toiseen, kunhan rahaa lyötiin tarpeeksi tiskiin. Mutta pääsääntöisesti johtajat ja yritysten hallitukset ovat uskollisia ja tästä uskollisuudesta ollaan valmiita maksamaan. Luonnollisesti tilanne muuttuu, jos yritys ei tuota omistajilleen riittävästi, hallitus erottaa johtajia tai omistajat vaihtaa hallituksen jäseniä.
Hallituksen ja johtajien ainoa tehtävä yrityksessä on turvata sen toiminta pitkällä tähtäimellä sekä taata hyvä tuotto yrityksen omistajille. Jos kyseessä on valtio-omisteinen yhtiö, saattaa valtiota edustavan hallituksen jäsenen motiiveista löytyä muitakin motiiveja kuin pelkkä yrityksen edun ajaminen.
Kunnissa ja niiden hallituksissa tilanne on täysin toinen kuin yrityksissä. Kunnissa hallituksesta ei löydy kunta-alan superosaajia vaan poliittisesti valittuja yhteistyökykyisiä korkean moraalin luottohenkilöitä. Olisihan edes mahdotonta vaatia kuntien moninaisten toimintojen kaikkiin saloihin tarkasti perehtynyttä hallitusta. Tämän vuoksi kunnat voivat ainoan lainmäärämän lautakunnan lisäksi perustaa asiantuntijalautakuntia, jotka omalla tietämyksellään valmistelevat asioita hallitukselle.Jottei lautakunta lennähtäisi liian lennokkaaksi, istuu sen kokouksissa yksi hallituksen jäsen muistuttamassa toimintapuitteiden realismista.
Asiantuntijalautakunta on hallituksen välttämätön apuväline ja kuntalaisen tuki ja turva. Sitä parempi lautakunta mitä monimuotoisempaa osaamista, kokemusta ja visioita siltä löytyy toimialansa kehittämiseksi. Hallituksen ei periaatteessa, talousohjeistuksen jälkeen, tarvitse muuta kuin hyväksyä osaavan asiantuntijalautakunnan päätökset. Tämän vuoksi kunnissa yleensä valitaan lautakuntiin parhaat tarjolla olevat osaajat. Jopa ylipuoluerajojen vaikutetaan pätöksiin, jotta mahdollisimman hyvät, laajan kokemuspohjan omaavat lautakuntien osaajat helpottaisivat hallituksen päätöksentekoa.
Yrityksen hallitus pyrkii kaikintavoin pitämään sen toiminnan kannattavana. Tämän vuoksi sillä on selkeä budjetti, jonka avulla käytetään konsultteja ja tankataan tietoa tulevaisuuden turvaamiseksi. Mikäli jossain on heikkoja lenkkejä karsii yritys ne armottomasti pois. Jos taas yritys löytää toimintaympäristöstään heikkoja lenkkejä, käyttää se niitä härskisti hyväkseen. Esim. yhteiskunnalle palveluja tuottava yritys ujuttaa kätyreitään ostajan sisäpiiriin ja lahjoo jopa poliiseja.
Lienee selvä juttu, että esim. kaupungin työntekijät kaupunginhallituksessa tuovat tietoa, mutta onko heillä päätännässä oma etu pelissä niin voimakkaasti, että organisaaation kehitys ja kaupungin ja sen asukkaiden etu vesittyy. Yhdessä päättäjiksi päässeet organisaation sisältä tulleet työntekijät muodostavat kollektiivin, joka tukee toisiaan. Tämä on mahdollista kunnassa, mutta ei yrityksessä, sillä markkinoilla kilpaileva yritys ei voi kunnan tavoin nostaa milelin määrin toimintakustannuksiaan ja kattaa ne korottamalla kuntalaisilta perimiään veroja ja taksoja.
Ovatko siis kaupungin hallituksessa istuvat kaupungintyöntekijät osaavia vai jäävejä? -Tähän löytyy vastaus kaupungin talousluvuista. Jos kaupunki kehittyy positiivisesti, sen palvelut paranevat sekä verot ja taksat alenevat, ovat päättäjät, ainakin enemmistön osalta, osaajia. Mikäli talouden tulosluvut ovat päinvastaiset, voidaan todeta osoitetun päättäjien enemmistön pitävän toimivaa organisaatiota sen tuottamia palveluja sekä kaupungin ja sen asukkaiden etua tärkeämpänä.
Yleensä oikeistossa suhtaudutaan skeptisesti kunnanhallituksessa istuviin kunnan työntekijöihin. Vasemmalla taas puolustellaan työntekijöiden asemaa perustellen vailutusmahdollisuuksien rajoittamista demokratian rajoittamisena. Yksityisten yritysten omistajiin ja heidän edustajiinsa, jos heillä on kytköksiä kaupunkiin, suhtaudutaan kautta linjan nihkeästi. Etenkin vasemmisto puuttuu mainituun kuvioon herkästi.
On sanomattakin selvää, että kaupungille palveluja myyvän yrityksen edustan saaminen kaupungin päättäjien joukkoon on suuri etu sen kilpailjoihin nähden. Vielä suuremmasta edusta voidaan puhua, jos yritys pystyy ostamaan palkkalistoilleen kaupunkiorganisaation huipulla olevan luottamushenkilön. Mikäli palkkalistoille ostettu henkilö on ollut aikasemmin kova yksityisten palvelujen käytön vastustajan, on yritys kyennyt ostamaan ihmisen lisäksi jopa hänen sielunsa.
Viimekädessä päättäjät päättävät itse hyväksyvätkö he jäävit osaajiksi aina hallitusta myöden vai eristävätkö he jo paikanjako vaiheessa osaajat sopivien paikalta! Kuinka on meillä . SEN KERTOO KAUPUNGIN TALOUS, WAI MITÄ?
Sama pätee pitkälti myös yritysten hallituksiin, joihin halutaan niin liikemaailman eri osa-alueiden tuntijoita kuin yrityksen toimialan ja oheis/tukitoimien superosaajia. Hyvä esimerkki tästä löytyy ihan koto Suomesta. Suomalaisen mediasuvun jäsen istui maailman suurimpiin kuuluvan mediakonsernin johdossa. Tiedosta maksetaan ja sitä annetaan, jos antajan ja maksajan välillä ei ole kilpailutilannetta.
Luonnollisesta edelläesitetystä on poikekuksia, aikoinaan eräs superosaaja vaihtoi autonvalmistajalta toiseen, kunhan rahaa lyötiin tarpeeksi tiskiin. Mutta pääsääntöisesti johtajat ja yritysten hallitukset ovat uskollisia ja tästä uskollisuudesta ollaan valmiita maksamaan. Luonnollisesti tilanne muuttuu, jos yritys ei tuota omistajilleen riittävästi, hallitus erottaa johtajia tai omistajat vaihtaa hallituksen jäseniä.
Hallituksen ja johtajien ainoa tehtävä yrityksessä on turvata sen toiminta pitkällä tähtäimellä sekä taata hyvä tuotto yrityksen omistajille. Jos kyseessä on valtio-omisteinen yhtiö, saattaa valtiota edustavan hallituksen jäsenen motiiveista löytyä muitakin motiiveja kuin pelkkä yrityksen edun ajaminen.
Kunnissa ja niiden hallituksissa tilanne on täysin toinen kuin yrityksissä. Kunnissa hallituksesta ei löydy kunta-alan superosaajia vaan poliittisesti valittuja yhteistyökykyisiä korkean moraalin luottohenkilöitä. Olisihan edes mahdotonta vaatia kuntien moninaisten toimintojen kaikkiin saloihin tarkasti perehtynyttä hallitusta. Tämän vuoksi kunnat voivat ainoan lainmäärämän lautakunnan lisäksi perustaa asiantuntijalautakuntia, jotka omalla tietämyksellään valmistelevat asioita hallitukselle.Jottei lautakunta lennähtäisi liian lennokkaaksi, istuu sen kokouksissa yksi hallituksen jäsen muistuttamassa toimintapuitteiden realismista.
Asiantuntijalautakunta on hallituksen välttämätön apuväline ja kuntalaisen tuki ja turva. Sitä parempi lautakunta mitä monimuotoisempaa osaamista, kokemusta ja visioita siltä löytyy toimialansa kehittämiseksi. Hallituksen ei periaatteessa, talousohjeistuksen jälkeen, tarvitse muuta kuin hyväksyä osaavan asiantuntijalautakunnan päätökset. Tämän vuoksi kunnissa yleensä valitaan lautakuntiin parhaat tarjolla olevat osaajat. Jopa ylipuoluerajojen vaikutetaan pätöksiin, jotta mahdollisimman hyvät, laajan kokemuspohjan omaavat lautakuntien osaajat helpottaisivat hallituksen päätöksentekoa.
Yrityksen hallitus pyrkii kaikintavoin pitämään sen toiminnan kannattavana. Tämän vuoksi sillä on selkeä budjetti, jonka avulla käytetään konsultteja ja tankataan tietoa tulevaisuuden turvaamiseksi. Mikäli jossain on heikkoja lenkkejä karsii yritys ne armottomasti pois. Jos taas yritys löytää toimintaympäristöstään heikkoja lenkkejä, käyttää se niitä härskisti hyväkseen. Esim. yhteiskunnalle palveluja tuottava yritys ujuttaa kätyreitään ostajan sisäpiiriin ja lahjoo jopa poliiseja.
Lienee selvä juttu, että esim. kaupungin työntekijät kaupunginhallituksessa tuovat tietoa, mutta onko heillä päätännässä oma etu pelissä niin voimakkaasti, että organisaaation kehitys ja kaupungin ja sen asukkaiden etu vesittyy. Yhdessä päättäjiksi päässeet organisaation sisältä tulleet työntekijät muodostavat kollektiivin, joka tukee toisiaan. Tämä on mahdollista kunnassa, mutta ei yrityksessä, sillä markkinoilla kilpaileva yritys ei voi kunnan tavoin nostaa milelin määrin toimintakustannuksiaan ja kattaa ne korottamalla kuntalaisilta perimiään veroja ja taksoja.
Ovatko siis kaupungin hallituksessa istuvat kaupungintyöntekijät osaavia vai jäävejä? -Tähän löytyy vastaus kaupungin talousluvuista. Jos kaupunki kehittyy positiivisesti, sen palvelut paranevat sekä verot ja taksat alenevat, ovat päättäjät, ainakin enemmistön osalta, osaajia. Mikäli talouden tulosluvut ovat päinvastaiset, voidaan todeta osoitetun päättäjien enemmistön pitävän toimivaa organisaatiota sen tuottamia palveluja sekä kaupungin ja sen asukkaiden etua tärkeämpänä.
Yleensä oikeistossa suhtaudutaan skeptisesti kunnanhallituksessa istuviin kunnan työntekijöihin. Vasemmalla taas puolustellaan työntekijöiden asemaa perustellen vailutusmahdollisuuksien rajoittamista demokratian rajoittamisena. Yksityisten yritysten omistajiin ja heidän edustajiinsa, jos heillä on kytköksiä kaupunkiin, suhtaudutaan kautta linjan nihkeästi. Etenkin vasemmisto puuttuu mainituun kuvioon herkästi.
On sanomattakin selvää, että kaupungille palveluja myyvän yrityksen edustan saaminen kaupungin päättäjien joukkoon on suuri etu sen kilpailjoihin nähden. Vielä suuremmasta edusta voidaan puhua, jos yritys pystyy ostamaan palkkalistoilleen kaupunkiorganisaation huipulla olevan luottamushenkilön. Mikäli palkkalistoille ostettu henkilö on ollut aikasemmin kova yksityisten palvelujen käytön vastustajan, on yritys kyennyt ostamaan ihmisen lisäksi jopa hänen sielunsa.
Viimekädessä päättäjät päättävät itse hyväksyvätkö he jäävit osaajiksi aina hallitusta myöden vai eristävätkö he jo paikanjako vaiheessa osaajat sopivien paikalta! Kuinka on meillä . SEN KERTOO KAUPUNGIN TALOUS, WAI MITÄ?
torstai 12. helmikuuta 2015
VASTUUTONTA LUOTTAMUSTOIMEN HOITOA!
Virkahenkilö esittää mitä esittää, mutta päättäjien tulee päättää niin, että lopullinen ratkaisu on aina paras kaupungille ja kaupunkilaisille. Luottamushenkilöiden on jo lautakuntavaiheessa vaadittava kelvollisia esityksiä eikä suostuttava ihan mihin tahansa. Lautakunnathan ovat ns. asiantujiaelimiä, joihin suodattuu päätäjien paras, tieto, osaaminen kiinnostus . vai ovatko meillä?
Aikoinaan koulutuslautakuntaa perehdytettiin omaan toimialaansa kymmenien tuntien iltakouluilla ja yksityisopetuksella. Tämä takasi tietopohjaisia ja inhimillisiä päätöksiä. Toisaalla on toisin, sillä vuosienkaan lautakunnassa istuminen ei ole johtanut realistisiin ja luotettaviin päätöksiin. On kerrassaan pöyristyttävää katsoa sivusta kuinka ohuilla luottamuseväillä, poliittisella velttoudella ja olemattomilla tiedon murusilla pyöritetään 60% kaupunkimme taloudesta.
Jos vuodesta toiseen, yli puolet kaupungin rahoista käyttävän, sektorin toiminnan ainoa luotettava ja varma asia on lisärahan pyytäminen, ei enää kannata puhua hälläväliä suhtautumisesta, vähät kuntalaisten rahoista välittämisestä, vaan laajasta kasvupohjasta itävästä typeryydestä ja tyhmyydestä. Puolueiden pitäisi hiukan tarkemmin katsoa, etteivät täysin toivottomat tyypit vedä kaupungin taloutta samaan aikaan toisesta päästä lokaan, kun hallitus paikkaa sitä ensimmäisestä päästä.
Kaksinaamaiset linssilude kekkulit on sähäkästi korvattava osaavilla, oppimiskykyisillä, vastuuntuntoisilla ja asioihin perehtyvillä luottamushenkilöillä, sillä nykyisten tyyppien tumpelointi syö kaupunkilaisten turvallisuutta, terveyttä ja viihtyvyyttä. Kaikkein koomisinta näissä yksinkertaisissa tolvanoissa lienee se, että osa tumpeloista kannattaa henkeen ja vereen kaupungin järjestämien palvelujen pitämistä kaupungin itse tuottamina. Kuitenkin he omilla järjen vastaisilla sekä käsittämättömillä päätöksillään, kuten älyttömät korvaukset tehdystä työstä, ajavat kaupungin palveluita yksityisten hoidettaviksi.
On monta tapaa yksityistää kaupunkilaisten rahoja. Eikä tähän yksityistämiseen tarvita mitään yritystä, sillä jokaisen työn tekee aina viimekädessä yksittäinen yksityinen ihminen ja rahat menevät hänen lompsaana. Kaupunkilaiselle on aivan sama, miten hänen palvelunsa tuotetaan, kunhan palvelu on laadukas ja mahdollisimman edullinen. Mikään organisaatio ei ole itsetarkoitus eikä mitään organisaatiota saa päästää tuottamaan itselleen töitä vain organisaation säilymisen turvaamiseksi.
Luotamushenkilöä sanotaan luottamushenkilöksi siksi, että kaupunkilaiset voivat luottaa häneen, eikä siksi, että virkahankilöt voivavat luotaa aina siihen, että luottamushenkilö siunaa aivan kaiken esitetyn virkahenkilöiden parhaaksi - jopa härskeimmän rahastusyrityksen!
tiistai 10. helmikuuta 2015
Kaupungin asioiden kuntoon saattaminen on yksinkertaista - valitaan parhaat!
Kuten joskus tuli todettua, yrityksissä pyritään saamaan parhaat voimat vaativiin tehtäviin. Jos kaupungissa toimittaisiin vastaavalla tyylillä, olisivat ongelmat nopeasti historiaa. Avoimesti toimivat, inovatiiviset ja osaavat luottamushenkilöt tuottaisivat kaupunkilaisten parhaaksi ideoita, jotka osaava virkakoneisto jalostaisi kaupunkilaisten turvallisuudeksi, viihtyisyydeksi sekä kasvuksi.
Katsokaamme oman kaupunkimme valtarakenteita ja pohtikaamme valitsijoita ja valintoja. Ensinnäkin valitsijat eli ns. päätöksenteon voittajat ovat meillä olleet kymmenet vuodet lähes samoja tyypähdyksiä. Kun tarkastelemme valintoja, joihin em. päätökseteko johti, voimme todeta niiden olleen armottoman vääriä. Väki väheni, taksat nousi, samoin verot kuin taksatkin korotettiin pilviin ja palveluja on ajettu alas.
Samat voittajat heiluvat vuosikymmenet kaupunkilaisten tappioksi vallassa. Juri kukaan ei välitä pätkääkään muusta kuin omasta asemastaan. Sen vuoksi kaikki on kaupan. Ja niinpä kaupungin alamäki jatkuu. Kaikkein ontuvinta on oikeiston vaatimus talouden oikaisemiseksi. Heillä on hallinnassa se lautakunta, joka käyttää n. 60% kaupungin varoista. Kertaakaan mennen kuuden vuoden aikana mainittu lautakunta ei ole pysynyt budjetissa - ylitykset ovat miljoonia euroja. Silti oikeisto antaa saman tyypin jatkaa lautakunnan johdossa.
Eikä ole sen häävisempää vasemmistossakaan. Demarien, aina kaupungin itse tuottamia palveluja puolustanut, luottamushenkilö siirtyy yksitysen kilpailijan palvelukseen. Tapauksen äänekkyyden vuoksi tämä siirto on hiukana saman tyylistä, jos jääkiekkojoukkue ryhtyisi latomaan kiekkoa omaan maaliin tai sodassa vaihdettaisiin puolta sen vuoksi, kun nuo TARJOAVAT MINULLE ENEMMÄN.
Pitkälti koko kaupungin toiminta tähtää johonkin aivan muuhun kuin kaupungin ja sen asukkaiden parhaaksi toimimiseen. Asioiden korjaaminen on siis äärimmäisen yksinkertaista. Tehdään vain päin vastoin kuin aikaisemmin, tehdään kuten yrityksissä eli toimitaan tulovastuullisesti ja inhimillisesti ja unohdetaan perinteinen: MINÄ, MINÄ, MEIDÄN PUOLUE -ajattelu.
Meneen kaltaisessa touhussa ei ole minkäänlaista uskottavuutta eikä se palvele ketään, paitsi tietenkin puoluetta ja asinosaista itseään. Onko enää mikään ihme, jos äänestysprosenttimme lähentelee viittäkymmentä. Onneksi korjausliike on alkanut. Näköjään se kulkee kuten jaappanilaisessa tekstissä oikealta vasemmalle.
Tämän rahastusesityksen terveyslautakunta hyväksyi kuin vettä vaan
Katsokaamme oman kaupunkimme valtarakenteita ja pohtikaamme valitsijoita ja valintoja. Ensinnäkin valitsijat eli ns. päätöksenteon voittajat ovat meillä olleet kymmenet vuodet lähes samoja tyypähdyksiä. Kun tarkastelemme valintoja, joihin em. päätökseteko johti, voimme todeta niiden olleen armottoman vääriä. Väki väheni, taksat nousi, samoin verot kuin taksatkin korotettiin pilviin ja palveluja on ajettu alas.
Samat voittajat heiluvat vuosikymmenet kaupunkilaisten tappioksi vallassa. Juri kukaan ei välitä pätkääkään muusta kuin omasta asemastaan. Sen vuoksi kaikki on kaupan. Ja niinpä kaupungin alamäki jatkuu. Kaikkein ontuvinta on oikeiston vaatimus talouden oikaisemiseksi. Heillä on hallinnassa se lautakunta, joka käyttää n. 60% kaupungin varoista. Kertaakaan mennen kuuden vuoden aikana mainittu lautakunta ei ole pysynyt budjetissa - ylitykset ovat miljoonia euroja. Silti oikeisto antaa saman tyypin jatkaa lautakunnan johdossa.
Eikä ole sen häävisempää vasemmistossakaan. Demarien, aina kaupungin itse tuottamia palveluja puolustanut, luottamushenkilö siirtyy yksitysen kilpailijan palvelukseen. Tapauksen äänekkyyden vuoksi tämä siirto on hiukana saman tyylistä, jos jääkiekkojoukkue ryhtyisi latomaan kiekkoa omaan maaliin tai sodassa vaihdettaisiin puolta sen vuoksi, kun nuo TARJOAVAT MINULLE ENEMMÄN.
Pitkälti koko kaupungin toiminta tähtää johonkin aivan muuhun kuin kaupungin ja sen asukkaiden parhaaksi toimimiseen. Asioiden korjaaminen on siis äärimmäisen yksinkertaista. Tehdään vain päin vastoin kuin aikaisemmin, tehdään kuten yrityksissä eli toimitaan tulovastuullisesti ja inhimillisesti ja unohdetaan perinteinen: MINÄ, MINÄ, MEIDÄN PUOLUE -ajattelu.
Meneen kaltaisessa touhussa ei ole minkäänlaista uskottavuutta eikä se palvele ketään, paitsi tietenkin puoluetta ja asinosaista itseään. Onko enää mikään ihme, jos äänestysprosenttimme lähentelee viittäkymmentä. Onneksi korjausliike on alkanut. Näköjään se kulkee kuten jaappanilaisessa tekstissä oikealta vasemmalle.
Tämän rahastusesityksen terveyslautakunta hyväksyi kuin vettä vaan
perjantai 6. helmikuuta 2015
Pääsimme semminkin tunnelista valon - Sittemminkin Uusikaupunki nousee
Hankalaksi ounailtu luottamuskihojen paikkajako toteutui maanantaina valtuustossa nopeasti ja vailla ensimmäistäkään soraääntä. Tämä osoittaa puolueiden ja ryhmien kunnioittavan niin tehtyä sopimusta kuin toisiaan. Viimeinkin taakse on jäänyt vääntö vallasta ja valtaa voidaan ryhtyä käyttämään kaupupungin ja sen asukkaiden hyväksi.
Kaikki loppuu aikanaan, nyt on aika jättää tämä poliittinen räpellys ja pohtia tekemisiä!
Ilolla voi myön todeta päättäjien saaneen työrauhan. Torstai osoitti, että mediassa on todellakin tapahtunut selkeä muutos parempaan. Vuosi sitten ei kukaan olisi voinut kuvitellakkaan, että hallituksen puheenjohtajaksi nyt valittu henkilö olisi saanut ns. normaalia ja asiallista toimituksellista palstatilaa.
Päättäjien tehtävä ei ole helppo. Kaupungin taloudessa on yhä korjattavaa. Nyt, alkuviikon tapahtumien ansiosta siihen on realistinen mahdollisuus. Oma haasteensa syntynee paineesta, jatkaako kaupunki pelkkien säästöjen linjalla vai kyetäänkö kaupungin taloutta korjaamaan kehittämällä Uudenkaupungin vetovoimaa: Saammeko tänne uusia asukkaita eli uusia palvelujen ja puitteiden rahiottajia.
Toinen hankala tehtävä hallituksella ja osittain tarkastuslautakunnallakin on muutamien kaupungissa ilmenneiden ongelmien ja esiin putkahtavien ihmeellisyyksien saattaminen paremmalle tolalle. Aivan oma lukunsa on kaupungissa vellova, valmistelijan synnyttämä, tuulimyllyhysteria, jota ruokkitaan kohtullisen kummallisin manööverein. Kaikki asian tiimoilla tapahtunut ei täytäne järjestäytyneen demokraattisen yhteiskunnan toiminnan tunnusmerkkejä.
Jos tavalliset kansalaiset eivät saa kaipaamaansa tietoa ja joutuvat turvautumaan omatoimisuuteen, nimien keruuseen sekä joukkokokouksiin saadakseen äänensä kuuluville heitä koskevassa asiassa, ollaan ajamassa tavallisia kaupunkilaisiaa anarkiaan. Jos edellämainitun vieläpä aiheuttaa kansalaisten kustantantama taho, ollaan perin epädemokraattisessa tilanteessa, joka vaatii pikaista korjausta.
Saas nähdä kuinka mm. mainittuihin haasteihin hallituksemme lähtee uuden puheenjohtajan johtamana. Joten katsotaan kuinka homma lähtee etenemään ja toivotaan päättäjille parasta.
Ilolla voi myön todeta päättäjien saaneen työrauhan. Torstai osoitti, että mediassa on todellakin tapahtunut selkeä muutos parempaan. Vuosi sitten ei kukaan olisi voinut kuvitellakkaan, että hallituksen puheenjohtajaksi nyt valittu henkilö olisi saanut ns. normaalia ja asiallista toimituksellista palstatilaa.
Päättäjien tehtävä ei ole helppo. Kaupungin taloudessa on yhä korjattavaa. Nyt, alkuviikon tapahtumien ansiosta siihen on realistinen mahdollisuus. Oma haasteensa syntynee paineesta, jatkaako kaupunki pelkkien säästöjen linjalla vai kyetäänkö kaupungin taloutta korjaamaan kehittämällä Uudenkaupungin vetovoimaa: Saammeko tänne uusia asukkaita eli uusia palvelujen ja puitteiden rahiottajia.
Toinen hankala tehtävä hallituksella ja osittain tarkastuslautakunnallakin on muutamien kaupungissa ilmenneiden ongelmien ja esiin putkahtavien ihmeellisyyksien saattaminen paremmalle tolalle. Aivan oma lukunsa on kaupungissa vellova, valmistelijan synnyttämä, tuulimyllyhysteria, jota ruokkitaan kohtullisen kummallisin manööverein. Kaikki asian tiimoilla tapahtunut ei täytäne järjestäytyneen demokraattisen yhteiskunnan toiminnan tunnusmerkkejä.
Jos tavalliset kansalaiset eivät saa kaipaamaansa tietoa ja joutuvat turvautumaan omatoimisuuteen, nimien keruuseen sekä joukkokokouksiin saadakseen äänensä kuuluville heitä koskevassa asiassa, ollaan ajamassa tavallisia kaupunkilaisiaa anarkiaan. Jos edellämainitun vieläpä aiheuttaa kansalaisten kustantantama taho, ollaan perin epädemokraattisessa tilanteessa, joka vaatii pikaista korjausta.
Saas nähdä kuinka mm. mainittuihin haasteihin hallituksemme lähtee uuden puheenjohtajan johtamana. Joten katsotaan kuinka homma lähtee etenemään ja toivotaan päättäjille parasta.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)