Superosaaja vai superjäävi?

Yrityselämässä arvostetaan lähes poikkeuksetta johtajien osaamista. Hyvällä palkalla ja kultaisella kädenojennuksella osaava johtaja sitoutetaan taloon sekä varmistetaan etteivät hänen tietonsa vuoda työuran aikana tai sen jälkeen kilpailijalle! Yleensä molemmat osapuolet niin johtaja kuin yritys kunnioittavat toisiaan, joten hyvin harvoin käy, että esim. Vaasan Höyrymyllyn johtaja siirtyisi välittömästi Vehmaan Höyrymyllyn johtoon.

Sama pätee pitkälti myös yritysten hallituksiin, joihin halutaan niin liikemaailman eri osa-alueiden tuntijoita kuin yrityksen toimialan ja oheis/tukitoimien superosaajia. Hyvä esimerkki tästä löytyy ihan koto Suomesta. Suomalaisen mediasuvun jäsen istui maailman suurimpiin kuuluvan mediakonsernin johdossa. Tiedosta maksetaan ja sitä annetaan, jos antajan ja maksajan välillä ei ole kilpailutilannetta.

Luonnollisesta edelläesitetystä on poikekuksia, aikoinaan eräs superosaaja vaihtoi autonvalmistajalta toiseen, kunhan rahaa lyötiin tarpeeksi tiskiin. Mutta pääsääntöisesti johtajat ja yritysten hallitukset ovat uskollisia ja tästä uskollisuudesta ollaan valmiita maksamaan. Luonnollisesti tilanne muuttuu, jos yritys ei tuota omistajilleen riittävästi, hallitus erottaa johtajia tai omistajat vaihtaa hallituksen jäseniä.

Hallituksen ja johtajien ainoa tehtävä yrityksessä on turvata sen toiminta pitkällä tähtäimellä sekä taata hyvä tuotto yrityksen omistajille. Jos kyseessä on valtio-omisteinen yhtiö, saattaa valtiota edustavan hallituksen jäsenen motiiveista löytyä muitakin motiiveja kuin pelkkä yrityksen edun ajaminen.

Kunnissa ja niiden hallituksissa tilanne on täysin toinen kuin yrityksissä. Kunnissa hallituksesta ei löydy kunta-alan superosaajia vaan poliittisesti valittuja yhteistyökykyisiä korkean moraalin luottohenkilöitä. Olisihan edes mahdotonta vaatia kuntien moninaisten toimintojen kaikkiin saloihin tarkasti perehtynyttä hallitusta. Tämän vuoksi kunnat voivat ainoan lainmäärämän lautakunnan lisäksi perustaa asiantuntijalautakuntia, jotka omalla tietämyksellään valmistelevat asioita hallitukselle.Jottei lautakunta lennähtäisi liian lennokkaaksi, istuu sen kokouksissa yksi hallituksen jäsen muistuttamassa toimintapuitteiden realismista.

Asiantuntijalautakunta on hallituksen välttämätön apuväline ja kuntalaisen tuki ja turva. Sitä parempi lautakunta mitä monimuotoisempaa osaamista, kokemusta ja visioita siltä löytyy toimialansa kehittämiseksi. Hallituksen ei periaatteessa, talousohjeistuksen jälkeen, tarvitse muuta kuin hyväksyä osaavan asiantuntijalautakunnan päätökset. Tämän vuoksi kunnissa yleensä valitaan lautakuntiin parhaat tarjolla olevat osaajat. Jopa ylipuoluerajojen vaikutetaan pätöksiin, jotta mahdollisimman hyvät, laajan kokemuspohjan omaavat lautakuntien osaajat helpottaisivat hallituksen päätöksentekoa.

Yrityksen hallitus pyrkii kaikintavoin pitämään sen toiminnan kannattavana. Tämän vuoksi sillä on selkeä budjetti, jonka avulla käytetään konsultteja ja tankataan tietoa tulevaisuuden turvaamiseksi. Mikäli jossain on heikkoja lenkkejä karsii yritys ne armottomasti pois. Jos taas yritys löytää toimintaympäristöstään heikkoja lenkkejä, käyttää se niitä härskisti hyväkseen. Esim. yhteiskunnalle palveluja tuottava yritys ujuttaa kätyreitään ostajan sisäpiiriin ja lahjoo jopa poliiseja.

Lienee selvä juttu, että esim. kaupungin työntekijät kaupunginhallituksessa tuovat tietoa, mutta onko heillä päätännässä oma etu pelissä niin voimakkaasti, että organisaaation kehitys ja kaupungin ja sen asukkaiden etu vesittyy. Yhdessä päättäjiksi päässeet organisaation sisältä tulleet työntekijät muodostavat kollektiivin, joka tukee toisiaan. Tämä on mahdollista kunnassa, mutta ei yrityksessä, sillä markkinoilla kilpaileva yritys ei voi kunnan tavoin nostaa milelin määrin toimintakustannuksiaan ja kattaa ne korottamalla kuntalaisilta perimiään veroja ja taksoja.

Ovatko siis kaupungin hallituksessa istuvat kaupungintyöntekijät osaavia vai jäävejä? -Tähän löytyy vastaus kaupungin talousluvuista. Jos kaupunki kehittyy positiivisesti, sen palvelut paranevat sekä verot ja taksat alenevat, ovat päättäjät, ainakin enemmistön osalta, osaajia. Mikäli talouden tulosluvut ovat päinvastaiset, voidaan todeta osoitetun päättäjien enemmistön pitävän toimivaa organisaatiota sen tuottamia palveluja sekä kaupungin ja sen asukkaiden etua tärkeämpänä.

Yleensä oikeistossa suhtaudutaan skeptisesti kunnanhallituksessa istuviin kunnan työntekijöihin. Vasemmalla taas puolustellaan työntekijöiden asemaa perustellen vailutusmahdollisuuksien rajoittamista demokratian rajoittamisena. Yksityisten yritysten omistajiin ja heidän edustajiinsa, jos heillä on kytköksiä kaupunkiin, suhtaudutaan kautta linjan nihkeästi. Etenkin vasemmisto puuttuu mainituun kuvioon herkästi.

On sanomattakin selvää, että kaupungille palveluja myyvän yrityksen edustan saaminen kaupungin päättäjien joukkoon on suuri etu sen kilpailjoihin nähden. Vielä suuremmasta edusta voidaan puhua, jos yritys pystyy ostamaan palkkalistoilleen kaupunkiorganisaation huipulla olevan luottamushenkilön. Mikäli palkkalistoille ostettu henkilö on ollut aikasemmin kova yksityisten palvelujen käytön vastustajan, on yritys kyennyt ostamaan ihmisen lisäksi jopa hänen sielunsa.

Viimekädessä päättäjät päättävät itse hyväksyvätkö he jäävit osaajiksi aina hallitusta myöden  vai eristävätkö he jo paikanjako vaiheessa osaajat  sopivien paikalta! Kuinka on meillä . SEN KERTOO KAUPUNGIN TALOUS, WAI MITÄ?