Suomen Nato-trolli ja jatkojytkyn torjuja: 500 miljonaan euron YLE

Yle on valjastettu tai valjastunut räikeän Nato-trollauksen vetäjäksi. Käynnissä on mitä härskein ja yksipuolisin mediakamppanja Venäjää vastaan. Kaikki mitä Venäjältä tulee on pahaa. Esiin on jopa kaivettu sosialistinen realismi Stalinin kuvineen. Ylen kymmenet toimittajat etsivät ja uutisoivat Venäjän epäkohtia. Kaiken tämän Yle-trollauksen takana on todennäköisesti suomalaisten mielipiteen muuttaminen Natolle myönteiseksi.

Missään ei ole avattu taustoja tai syitä Ukrainan kriisille. Ei ole edes kerrottu sitä, että itsenäisymisestä alkaen Ukrainan valtaväestö ja sen yli kymmenmiljoonainen, maan itäosassa asuva venäläisväestö, ovat olleet törmäyskurssilla. Yle ei koskaan kerro tai anna kenekään kertoa, että sopimuksen pettämisellä EU on syventänyt Ukrainan kriisiä ratkaisevasti! Yle ei myöskään kerro tai anna kenenkään kertoa suurimman osan Ukrainan nykyhallintoa olevan entistä korruptoitunutta vallanpitäjäkaartia - myös presidentti kuuluu tähän porukkaan.

Kerran vahingossa Ylen toimittaja kertoi Venäjän ottaneen vastaan 2,5 miljoonaa pakolaista Itä-Ukrainasta. Kerran toimittaja Antti Kuronen erehtyi  kertomaan oiken kuvan kanssa tunnelmista Itä-Ukrainassa, jossa Ukrainan hallitus moukaroi hengiltä sairaalassa makaavia potilaita ja kellareissa piileskeleviä äitejä lapsineen. Ja kappas vaan niin hävisi Kuronen toisiin ympyröihin ja uudelleen koulutettavaksi. Hänet korvattiin hotellissa lymyilevällä vajaakielisellä toimittajalla.

Ylen linja on häikäilemättömässä yksipuolisuudessaan kerrassaan kuvottavaa manipulointia. Jos Yle arvostelee Venäjän tiedottamista neuvostotyyliseksi, voi Ylen omaa tiedottamista pitää natsityylisenä.
Kun näette uutisen lopussa esim. lyhenteen AFP, menkääpä tämän uutistoimiston sivuille ja tutkailkaa alkuperäistä uutista. Silloin näette onko juttuja on muokattu Yle-henkisiksi ja Nato-sopiviksi.

Sen ymmärtäisin, jos kyse olisi yksityisestä mediasta, jonka voi jättää halutessaan tilaamatta tai rahoittamatta. Mutta nyt kyse on pakkoverottamisella pyörivästä, tulosvastuuttomasta Ylestä. Onko talossa kymmenen, viisi vai kaksi ihmistä, ketkä päättävät mitä ja miten koko kansalta kerätyillä rahoilla uutisoidaan. Onko Yle karannut kansan käsistä ja onko siitä kasvanut tiedotusmaailman ilmestyskirjan peto, jonka vuoksi joku aamu koko Suomen kansa herää kasakan nauruun?

Ylen rooli on ollut aina puolueellisuudessaan hämmentävä. Muutaman tyypin johtama laitos on milloin rähmällään Neuvostoliittoon, milloin Saksaan, nyt USA:n, EU:n ja Naton suuntaan. Venäjän yksipuolinen mollaaminen ja Putinin yksipuolinen haukkuminen ovat  menneet niin pitkälle, että sen mestaroijien on oltava täysin sokeita omalle toiminnalleen.  Sen vielä ymmärtäisi, jos mollaamisen taustalla olisi pyrkimys keskustelun avaukseen ja nojaisi edes viiveellä vastapuolen faktojen esiin nostoon, mutta vastapuolta ei yksinkertaisesti noteerata ja kaikki heidän kommenttinsa leimataan trolleiksi.

Yle on itse kaikkien trollien äiti, jonka touhuihin eivät, mediapedon silmätikuksi joutumista pelkäävät, politiikot uskalla koskaan puuttua. Pitkässä juoksussaYle tekee saman virheen kuin Neuvostoliitto aikoinaan, Neuvostoliitto luotti mediakuriin, mutta se kaatui, kun uudet tiedot tulivat uusia teitä kansan keskuuteen saaden  lopulta koko korttitalon  kaatumaan.

Enää Yle ei pysty hallitsemaan tietonvälitystä rahalla ja massiivisella organisaatiollaan. Päin vastoin Yle tekee itsestään täyden pellen lähettäesssään maailmalle hotellissa lymyileviä kielivajaita toimittajia. Samaan aikaan samalla seudulla oikeat toimittajat ja tuhannet tavalliset ihmiset jakavat, netin välityksellä, tietoa kriisipessäkkeestä.

Jokainen jolla on netti ja osaa käyttää sitä voi aikaa seuraamalla todeta Ylen olevan todellinen trollien trolli: ensin valitaan puoli ja sitten heataan omaa puolta tukevaa tietoa tai vaietaan omaa puolta vahingoittavasta tiedosta. Aivan kuten Neuvostoliiton ja natsi-saksan media aikoinaan, niin Ylekin mollaa vastapuolen median. Joseph Goeppelskin hykertelisi oppinsa perille menosta, jos saisi havainnon Ylen harjoittamasta manipulointitoiminnasta.

Eikä Ylen tiedotusvalta rajoitu vain Ukrainaan. Se esim. puuttuu avoimesti edessä oleviin vaaleihin - JYTKYÄ EI SAA TULLA! Saman iänikuiset tyypit johdattavat meitä samoin konstein Isoonpajaan ja vaaleihin. Kuinka kauan tämä vaaleista vaaleihin kuvottava omahyväisten ja itseriittoisten tyyppien touhu saa jatkua?

Yle tarvitsee valvojakseen tavallisesta kansasta koostuvan kunklaavin, sillä ikävää julkisuutta pelkäävistä politiikoista ei ole tähän tehtävään - sen aika on osoittanut. Toinen syy kansan noteeraamiseen Ylen johdossa löytyy siitä, että noin 40% suomalaisista jättää äänestämättä; he joutuvat pakolla rahoittamaan Ylen toimintaa, vaikka heillä ei ole ensimmäistäkään edustuksellista edun ajajaa tulosvastuuttomassa monopolimediassa.

Yle pakkorahastaa kansalta lähes 500 miljoonaa euroa vuodessa vedoten julkiseen palveluun, josta ei todellisuudessa ole juuri hajuakaan.Vai ovatko musiikkitalot, mustat Mannerheimit, Uralin perhoset, sunnuntai-illan kaikkien kaverit, iltarinnat sekä vastaavat vuosikymmenen samaa samalla tyylillä jauhavat jne. jotain julkista palvelua?

Lähestymiskulma voisi olla joku aivan muu kuin Ylen omahyväinen ja uudistumaton nykyinen linjaus. Olisi mielenkiintoista saada puolueet myös kysymään eikä ainoastaan vastaamaan ja päästää nyt syrjäytettyjen vaihtoehtojen edustajat suunnittelemaan sekä  toteuttamaan ohjelmia. Esim. Suvi Auvinen toisi aivan uuden tulokulman keskusteluohjelmiin. Mutta eihän tämä käy: Yle on, punaisesta mustaksi muuttuvan, vanhan kaartinsa vanki. Tärkeintä ei ole koskaan ollut ohjelmatuotannon laatu tai kansan huomioiminen vaan vanhojen jarrujen työllistäminen. Edes tässä ei noudateta kansantahtoa, kun kansan suursuosikki Hector sai lähteä.

Julkisen palvelun mediaa tarvitaan, mutta täytyykö sen maksaa lähes 500 miljonaa euroa vuodessa eli saman verran, mitä menee maamme teiden kunnossapitoon vuodessa ja voidaanko tuo palvelu toteuttaa poliittisesti ja koko maa tasapuolisesti huomioiden nykyisellä kuviolla vai pitäisikö toiminta osin tai kokonaan kilpailuttaa ja ostaa muualta? Tuolloin kansa voisi edes vaihtaa ilmestyskirjan petoa, nyt se voi ainostaan sivusta seurata pedon kasvamista! Eräs vaihtoehto onkin, minkälaista julkista palvelua kansa voisi vaatia vaikkapa 300 miljoonalla eurolla yksityiseltä medialta?