Marin sai tehdä, mitä lystäsi ja hänhän lystäsi ravistella pääministeri-instituuttia niin, että siitä ei jäänyt juuri mitään uskottavaa jäljelle. Sinänsä kyseistä saavutusta ei voida pitää mitenkään Marinin vikana tai ansiona, sillä teki hän mitä tahansa, valtamedia kritiikittä puolusti pääministeriä. Se, että bilettäminen ja festareilla hillumiset kiinnostivat Marinia enemmän kuin pääministerin tehtävät tuotiin valtamediassa esiin jonain uutena ja hienona poliittisen kulttuurin ilmentymänä ja tällä tyylillä tapahtuu uutisointi edelleen edelleenkin. Verrataan mainittua aikajanan tuoreimpiin tapahtumiin ja väärinymmärtämiseen, joka kuplii esiin: vaikka Teemu Keskisarja kuinka vääntää ei rautalangasta vaan ratakiskosta ettei ole rasisti, niin silti YLE:n johdolla hänen sanojensa tarkoituksellinen väärinymmärtäminen kuplii jatkuvasti esiin ja tärkeät asiat jäävät sen varjoon. YLE tai muut valtamedian lonkerot eivät puuttuneet mitenkään siihen, kun Mariin syyllistyi aivan avoimesti ikärasismiin haukkumalla keski-ikäisten boomerien ajatusmaailmaa ja maailman kuvaa. Kuvitelkaapa, jos Orpo tai Purra bilettäisivät naama pölyssä pitkin jetsetpiirien yöelämää, haukkuisivat eläkeläisiä ja viittaisivat kintaalla talous- ja työttömyysongelmille, vaatisiko valtamedia heille ymmärrystä ja puhuisi ministeri-instituution ravistelusta?
Valtamediassa tapahtui melkoinen muutos Antti Rinteen puolueenjajuuden ja pääministeriyden jälkeen. Urpilaisen ja Rinteen valtataistelu uutisoitiin normaalista ja hallituksen ministeri Sirpa Paatero sai lähteä julkisen sanan paineen vuoksi, seuraavaksi lensi pihalle itse pääministeri Antti Rinne. Kaiken kukkuraksi Rinteen lähtöä avittaneen keskustan ministeri Katri Kulmuni sai lähteä varsin pienestä ja oudosta syystä. Niinpä kävi, että kun Marinista tuli pääministeri nousi Sirpa Paatero takaisin ministeriksi. Melkoista oli median moukarointi hallitusta kohtaan ennen Marinin pääministeriyttä, mutta sitten kaikki hiljeni. Joku väitti median rooliin vedoten, että häntä heilutti koiraa, mutta itse kysyn: kumpi oli häntä media vai poliitikot? Jos pääministerinä Rinne sai median vuoksi istua kuin tulisilla hiilillä, Sanna Marinin ministeri rooli muuttui ilnon ja valon juhlaksi, kiitos median: hän oli onnellinen kuin kuttu kaalimaalla. Marin sai tehdä aivan mitä vaan ja valtamedia antoi tukensa, Antti Rinne sen sijaan jäi jopa eduskuntavaaleissa rannalle! Enää kukaan ei epäillyt kuka oli koira ja kuka häntä: Marin vei ja media vikisi!
Demareissa tapahtui tuolloin melkoisia muutoksia, joka vaikuttaa yhä. Ensinnäkin ay-väki pistettiin tylysti syrjään kärkipaikoilta - SDP muuttui kertaheitolla työväenpuolueesta vasemmistolaisten pintaliitohaihattelijoiden johtamaksi puolueeksi. Toiseksi puolueen sisällä kriittinen keskustelu ja vaihtoehtojen esittäminen omalle toiminnalle tyrehtyi. Kolmanneksi valtamedia osoitti tylysti, kuinka heidät, ketkä erehtyvät sanomaan poikkipuolisen sanan Marinista tai hänen puolueestaan tai hengenheimolaisista, poljetaan unohduksen suohon. Kun katsotte vihervasemmiston päättäjien ratkaisuja, ei voida puhua juurikaan köyhän kansan tai suomalaisten työläisten asioiden ajamisesta. Esimerkiksi Sanna Marin keräsi eduskuntavaaleissa median tuella melkoisen äänipotin ja lähti välittömästi tuon jälkeen sotarikolliseksikin mainitun Tony Blairin porukoihin ja pörrää nykyisin Euroopan kerman kokkareissa eli hän ei paljoa ajatusta tai arvoa anna eikä häntä liikuta köyhän kansan asema tai oman hiilijalanjäljen suuruus. On vain ajan kysymys, koska mainittu Marin kupla puhkeaa ja SDP menettää kannatuksensa. Valtamedia ei pysty loputtomiin suojelemaan, vaikenemalla ja uutisaiheiden valitsemisella sekä muokkaamisella, vihervasemmistolaista valtaeliittiä. Jos SDP haluaa säilyä vallan huipulla, tarvitaan sen sisällä vallankumousta tavallisten suomalaisten eduksi, jos näin ei käy, kumoaa kansa demarit vallasta!
Noin pääsi käymään. Onneksi mtv ja Hesari ei pärjää mediakilpailussa
VastaaPoistakeskittyisit persujen munimiseen
VastaaPoista