PAHIKSET PETTÄVÄT AINA VAALILUPAUKSET!??

Äänestäjä rynnii innolla vaaliuurnalle äänestämään heitä, ketkä lupasivat tuoda valtaan päästyään uudet otteet yhteisön asioiden hoitoon. Vaalitulos osoittaa, että enää ei tehdä kaikkea kivaa ja käytetä yhteisiä rahoja totaaliseen huuhaahan ja valmistelun sarjatulella ampumiin harhalaukauksiin. Mutta kuinkas kävi, muutosta ei tullut, sama meno jatkuu, toteaa, demokratiaan uskonut, rajusti pettynyt äänestäjä.

Aika kuluu, päätöksiä tehdään, uusista, vaaleissa luvatuista, otteista muistuttavat vain äänestyksissä hävinneiden päättäjien hajaäänet. Mikään ei muuttunut, toteaa äänestäjä ja haukkuu päättäjät alhaisiksi valehtelijoiksi ja itsekkäiksi surkimuksiksi. Kaikki näyttää yhdeltä vaalivalheelta ja varmasti osa päättäjistä on itsekkäitä pyrkyreitä, mutta rohkenen väittää, että enemmistö heistä on liikkeellä vilpittömin mielin. Valmistelun ja päätösten tiimoilta järjestetyt tilaisuudet ovat ratkaisevassa asemassa sen suhteen, miksi päättäjät käyttäytyvät kuten he käyttäytyvät.

Po. tilaisuuksissa esittelijät/valmistelijat tekevät sen työnä, josta saavat palkkansa, päättäjät ammentavat tietonsa joko esittelijöiltä/valmistelijoilta ja/tai omalla ajallaan. Ajan lisäksi kymmenien vuosien kokemus on esittelijöiden/valmistelijoiden puolella. He ovat oppineet saamaan kaikkein hullumaisimmat ja älyttömimmät ideansa läpi. Esittelijät/valmistelijat marssittavat tilaisuuksiin konsultteja ja muita puolestapuhujia tukemaan heidän yhtä oikeaa malliaan. Kun tilaisuus kestää ja kestää, alkavat päättäjien päät jo väsymyksen vuoksi kääntymään esittelijän kannalle. Pohdipa itse, kuinka pärjäisi vastaavassa tilanteessa vaikkapa viisi tuntia?

Kaikkein hankalimmassa tilanteessa ovat korkeimpaan asemaan nousseet luottamushenkilöt, sillä he ovat aina hankkeen ensimmäisessä valmisteluvaiheessa yksin esittelijöiden ja heidän valitsemiensa puolestapuhujien keskellä. Kun tätä jatkuu aikansa, syntyy kaverisuhde, jossa johtajasta tulee helposti johdettava. Näin muuttuu tavaksi meidän yhden mallin esittely, jonka tutoksia luottamushenkilöjohtaja esittelee virkakunnan kanssa kokouksessa muille päättäjille muille päättäjille valtavana innovaationa. Vaihtoehdot sekä kysymykset tuomitaan ja vastaanpanijat hiljennetään, virkahenkilöiden ei tarvitse edes vastata luottamushenkilöiden hankalimpiin kysymyksiin.

Tunteja kestävissä tilaisuuksissa kokoustajat pyrkivät kaveeraamaan toistensa kanssa, miellyttämään toisiaan, koska he ovat luonteeltaan ystävällisiä ja yhteistyöhön pyrkiviä päättäjiä. He ovat hyviä ihmisiä, joiden hyvyyttä, kaveeraushalua ja itsetunto-ongelmia käytetään häikäilemättä hyväksi. Lopputuloksena on yhteistyö, jossa jotkut aina antavat periksi siten, että aloitettu yhden mallin kuvio etenee. Kukaan ei katso taakse ja pohdi, kuinka montaa kertaa tämä esittely/valmistelutaho on lyönyt kirveen kiveen niin, että varsikin on katkennut.

Pahimmillaan kuppikunnasta rakentuu itseriittoisa ja kaikkitietävä kiinteä poppoo, joka käyttää saamansa valtaa kaverihengessä kavereiden kesken. Varsin pian luottamushenkilöistä ja esittelijöistä/valmistelijoista tulee ystäviä, sillä he tapaavat säännöllisesti, kiinteästi ja ovat muutenkin vuorovaikutuksessa keskenään. Kaiken huippu on se, jos kuppikunta rajaa muut päättäjät ulos sisäpiiristään ja valmistelevat omia suljettuja tapaamisia. Tällöin ollaan perustamassa ihan oikeasti jonkin sortin hyvä veli -kuviota.

Arvostellessasi päättäjiä, kuvittele itsesi istumassa tunteja kestävään tilaisuuteen, jossa uuvuttavilla puheilla sinun päätäsi käännetään yhden mallin mukaisen esityksen taakse. Näet tilaisuudessa kuinka päät kääntyvät tervettä järkeä vastaan ja äidillisellä lässytyksellä lytätään jopa oman ajatussuunnan jäsenen esitys. Havaitset kaikkein ikävimmässä raossa ja tuhannen tulen välissä olevan kokemattoman poppoon vetäjän, häntä ei käy kateeksi. Mutta, jos olet sitä mieltä, että sinun päätäsi ei käännetä, niin älä tuomitse nykyisiä päättäjiä heikoiksi pelkureiksi tai halvoiksi pelureiksi, vaan ilmoittaudu itse ehdokkaaksi - SINUA TODELLAKIN TARVITAAN!