Valko-Venäjän pelastus: SOTILASJUNTTA

Valkovenäläiset saivat tarpeekseen Lukašenkan vaalienjälkisistä toimista. Mielenosoittajien räikeä mukilointi karkasi Lukašenkan poliisin käsistä liian suuriin mittoihin. Tilanne ajautui sen pisteen yli, että Lukašenka ei voi enää jatkaa maansa presidenttinä. Toisaalta hänen hallinolleen ei löydy toimivaa vaihtoehtoakaan, koska oppositio on varsin hajanainen ja kykenemätön ottamaan maata hallintaansa lyhyellä aikavälillä. Tätä ei myöskään halua maan nykyinen hallinto, joka pelkää syytevyöryä korruptiosta, kansalaisten vapauden rajoittamisesta ja väkivallanteoista.

Venäjä haluaa pitää mieluimmin välinsä kymmenenmiljoonan valkovenäläisen kuin yhden Lukašenkan kanssa. Tämän vuoksi venäläiset pitävät näppinsä erossa maan asioista niin kauan, kun syntyneeseen kriisiin eivät muut ulkovallat puutu. Venäjä voi korkeintaan tarjota turvapaikkaa Lukašenkalle. EU voi äksyillä, uhkailla pakotteilla, kauhistella ja räksyttää sivusta, mutta sekään ei lähde toistamiseen Ukrainan kaltaiseen selkkaukseen mukaan. Ongelmaksi muodostuu uudet vaalit ja vallan siirto vaalien voittajille. Tähän tarvitaan aikaa.

Ainoa toimiva ratkaisu, joka antaa valkovenäläisille aikaa löytyy väliaikaishallituksesta. Tämä hallitus tarvitsee taakseen niin voimaa, hallinnon osaamista kuin kansan tuen. Kuten uutispätkät osoittavat, Valko-Venäjän armeija on saavuttanut luottamuksen kansan keskuudessa. Kun Lukašenkakin luottaa armeijaan, nousee sen rooli keskeiseksi syntyneen kriisin ratkaisuissa. Tältä pohjalta oletan armeijan ottavan pian vallan Valko-Venäjällä plus muodostavan väliaikaisen hallituksen.

Vallan ottoon armeijalle menee joku aika, koska sen täytyy kyetä muodostamaan hallitus, johon kansa luottaa. Hallituksen nimittämisen yhteydessä armeijan täytyy kertoa tarkasti päivä, jolloin vapaiden vaalien myötä valta siirtyy kansalle. Muuta toimivaa ratkaisua ei nykyiselle tilanteelle löydy. Mikäli armeija jää Lukašenkan tueksi tai seuraa passiivisena sivusta, maa siirtyy tyytymättömyyden, lakkojen ja talouskaaoksen tilaan, joka pahimmillaan eskaloituu anarkiaksi.

Varmin asia nykytilanteessa on se, että Lukašenkan aika on ohi. Miehen äänenpainosta huomaa, että Lukašenkakin ymmärtää tämän. Todennäköisesti mies luikkii maanpakoon välttääkseen Ceaușescujen kohtalon. Uskon myös Lukašenkan lähimpien vallankäyttäjien keräävän kimpsunsa, kampsunsa sekä merkittävän omaisuutensa ja luikkivan turvaan vieraille maille. Tuskinpa ainakaan, väkivaltakoneiston pyörittäjät, valitsevat toista vaihtoa jääden Valko-Venäjän vankiloihin odottamaan mahdollista totuuskomissiota ja pitkiä vapausrangaistus tuomioita.