INHIMILLISYYS YHTEISTEN ASIOIDEN HOIDOSSA

Joillakin ihmisillä on hillitön pätemisen tarve, hirvittävä kunnian himo, näyttämisen tarve tai tarve näyttää muita paremmilta ja silloin he useimmiten väsymättä treenaavat syntyessään saamiaan elämän apuja ja lahjoja. Näin kehittyvät huippu-urheilijat, taiteilija, kirjailijat, menestyvät liikemiehet, suuret visionäärit, merkittävät työelämän taitajat jne.. Entäpä, jos ihmiseltä ei löydy lahjoja tai henkilökohtaisia avuja, mutta pätemisen tarvetta, näyttämisen tarvetta ja kunnian himoa riittää vaikka muille jakaa? Silloin ainoaksi vaihtoehdoksi jää politiikka. Hän valitsee sopivan puolueen, nuolee ylempiään eikä vahingossakaan näytä johtajiaan älykkäämmältä tai luovemmalta ja lopulta kaveri/toverihissi nostaa hänet huipulle. Vähintään eläkeiässä hän huomaa istuvansa kotikuntansa luottamustoimien huippupaikoilla, hän on se kuka ohjaa puolueen noviiseja ja hän kirjoittaa, kuvalla varustetulle, omaa omalle palstalle paikallislehdessä.

Politiikassa kehittyminen on kuin negatiivista ravihevosten jalostamista, jossa sallitaan mukavien hiljaisten takarivin konien lisääntyä, kasvaa ja juoksennella. Kun samalla näitä nopeammat pannaan makkaratehtaalle, hitaat kaakit nousevat kohisten kärkipäähän ja ajan kanssa ne nousevat aivan huipulle. Voittajia tulee, mutta voittajan aika huononee vuosien myötä. Näin pärjätään omissa ympyröissä, mutta hännille jäädään auttamatta siellä, missä kehitys ja jalostus perustuvat parhaiden ominaisuuksien hyödyntämiseen ja kehittämiseen.

Toisin kuin raveissa politiikassaa huonot pärjäävät. Raveissa makkaratehdas hoitaa huonoimmat pois isoista ympyröistä, mutta entäpä politiikassa? Politiikassa ei mitata aikaa, ei pituutta eikä tulosta. Politiikassa voidaan selitellä kaikki asiat toisin kuin totuus on. Tästä johtuen politiikan jatkuvuus perustuu pitkälti valtaan päässeiden mitättömyyksien valehteluun. Valehtelu on jopa niin tavallista, että ko. sanan käyttöä ei sallita, täyty puhua valehtelun sijaan MUNNELLUSTA TOTUUDESTA! Miksi näin? Vain siksi, että politiikassa voitaisiin valehdella ilman, että ketään sanotaan valehtelijaksi.

Jos joku hyppää olympialaisissa pituutta 6 metriä, kaikki näkevät sen. Kukaan ei ala selittelemään kenellekään, että kun huomioidaan sitä tätä ja tota, niin voidaan äänestää kuuden metrin hypyn pituudeksi 9 metriä ja antaa kultamitali kuusi metriä hypänneelle sopivalle kilpailijalle. Toisin on politiikassa. Jos kaupunki on menettänyt 3 000 asukasta seudulla, missä muut samankokoiset kaupungit kasvavat, se voidaan selittää menestystarinaksi ja tekijä palkita vaikka makkarajuhlilla. Jos kaupungin lapsilta on viety koulut ja heidän opetuksentaso sekä kouluviihtyvyys on romautettu, se voidaan vaieta huippuosaamiseksi ja menestykseksi. Jos yritykset pakenevat kaupungista, pääkadulla tyhjien liikekiinteistöjen määrä kasvaa, työpaikat vähenevät, veronmaksajien rahoja syydetään hallihullutteluun, voidaan kaikki tämäkin toisaalta selitellä tai toisaalta vaieta menestystarinaksi ja palkita makkarajuhlilla. Tämä ei ole valehtelua tämä on politiikkaa.

Urheilussa tuomitaan vääryydet ja vippaskonstit aina dopingia myöden. Kun kuntalaisilta pimitetään asioita ja kerrotaan ne totuuden vastaisesti, voidaan politiikassa valehtelua verrata urheilun dopingiin. Kun pohdimme politiikkaa, koko touhu perustuu valehtelun eli poliittisen dopingin hyväksymiseen. Tämä on seurausta em. negatiivisesta kloonauksesta. Niinpä politiikan tekijöiden taso on laskenut kuin Suomen mäkihyppy! Muistakaa Rihtniemet, Aarne Saariset, Veikko Vennamot, Rafael Paasiot ja Virolaiset. Ei ole tämän päivän kataisista, urpilaisista ja arhinmäistä edeltäjiensä kanssa samalle viivalle. Sama pätee paikallispolitiikkaan. Uljaat ja älykkäät taivaalla lentävät kotkat ovat vaihtuneet tyhmiksi, helposti höynäytettäviksi kukoiksi ja kanoiksi. Tästä johtuen enemmistö vaikenee ja harvat äänessä olijat tuomitaan – oma osaamattomuutta ei voi päästää esille ja osaavat täytyy kyseenalaistaa, hiljentää sekä tuomita.

Yksikään valtuutettu ei ole saanut ääniään puolueelta vaan tavallisilta kaupunkilaisilta. Silti luottamuspaikat jaetaan puolue ensimmäiseksi huomioiden. Ihmisten pätevyydellä ei ole pienintäkään virkaa, kun heitä valitaan luottamustoimiin. Missään vaiheessa paikkoja jaettaessa ei kaupunkilaisen etua ajatella, vain omien napamiesten, oman puolueen ja oma etu merkitsee paikkajaossa. Kun joku yrittää muuttaa tätä vallanjako - ja valtakuviota, alkaa jumalaton haloo. Jossain jopa lehdistö saattaa puuttua peliin turvatakseen vanhaan käytäntöön perustuvan vallanjaon ja itselleen suotuisan valtakuvion jatkumisen.

Puoluekeskeisyys näkyy parhaiten/pahimmin virkanimityksissä. Kaupunginjohtajaksi valitaan täysin kokematon henkilö eli tapaus, kuka ei ole ollut päivääkään kunnan palveluksessa eikä edes kunnallisessa luottamustehtävässä. Pätevyydellä ei ole vähäisintäkään merkitystä kunhan virkaan saadaan tyyppi, joka ei ole tuon toisen puolueen tyyppi. Näin täytetään virkoja ja ihmetellään kuinka kaikki menee ahterilleen: jossain opetustoimenjohtaja hävittää lapsilta koulut ja antaa opetuksen tason romahtaa, toisaalla arkkitehti piirtelee kaavoja sinne minne kukaan ei rakenna jne. ja onpa paikka, missä kaupunginjohtaja puhuu momentumista vaikka se meni jo puoli vuotta sitten. Kuinka tämä on mahdollista, jos lain mukaan luottamushenkilön on toimittava kunnan ja sen asukkaiden parhaaksi?

Kaiken takana on silloinkin  sydämellään tunteva ihminen, kun hän on ajautunut surkeaksi luottamushenkilöksi tai onnettomaksi virkahenkilöksi. Jos kyse olisi normaalista työstä tai urheilusta, hänet olisi koulutettu uuteen ammattiin tai ohjattu sopivamman urheilulajin pariin. Mutta hän on osa yhteiskunnan huonosti tuottavaa ja ontuvaa päätäntää tai onnetonta operatiivista johtoa. Onneton poliittinen, negatiivisesti kloonautunut, päättäjistö on muokannut surkealla toiminnallaan kuntien johtavista viroista liian usein tulosvastuuttomien tunareiden eläketyöpaikkoja. On lähes koomista, jos virkaan valitaan, vailla pienintäkään pätevyyttä oleva, henkilö, jonka ainoa ansio on se, ettei hän kuulu johonkin tiettyyn puolueeseen. Tämä ihminen saa opetella 15 000 ihmisen piikkiin pystyykö hän esim. tuottamaan noille 15 000:lle piikin omistajalle heidän terveytensä tai elämänsä kannalta välttämättömiä palveluja. Ja loppu tulema on se, että pystyi hän tai ei pystynyt, hän istuu hommassaan hamaan eläkkeeseen asti.

Entä elämä tällaisena tunarivirkahenkilönä tai surkeana päättäjänä, palkka ja palkkiot juoksee, mutta onko se pitkän päälle hauskaa? Ajatelkaapa itse, miltä tuntuisi kyykistyä olympialaisissa sadan metrin lähtöviivalle. Eikö hiukan nolottaisi, kun tietäisi kohta munaavansa itsensä, perheensä, kotikylänsä, kotikaupunkinsa ja vieläpä maansa. Kuinka moni päättäjä tai virkahenkilö on päivittäin yhtä onnettomassa tilanteessa? Kuinka moni päättäjä tai virkahenkilö kokee kammottavia henkisiä paineita, kun tietää taas kerran edessään olevan tehtävän, jota hän ei pysty hoitamaan. Minkälaisiin jättimittoihin nämä paineet kasvavat vuosien ja kenties kymmenien vuosien aikana? Kuinka monta elämää on mennyt pilalle tai loppunut kesken joko luottamus- tai virkatoimesta aiheutuneiden henkisten paineiden vuoksi. Osaamattoman ei ole henkisesti kevyttä ottaa vastuuta 15 000 ihmisen lakisääteisten palvelujen toiminnasta. Olo on kuin valelääkärillä.

Jokainen tietää kuinka vaikeaa on luopua saavutetusta asemasta. Kun epäpätevä ihminen on saanut jatkaa toimintaansa vuosia, hän on hyväksynyt osaamattomuutensa ja hänelle riittää puutteidensa peittäminen. Harva lähtee vapaaehtoisesti tehtävästä, vaikka hän tietää olevansa siihen epäpätevä tai peräti kelvoton. Olipa sitten kyseessä työ tai luottamustehtävä sen jättäminen sattuu syvältä ja tuntuu nololta, siksi po. tehtävissä roikutaan ja niiden jatkumiseksi tehdään ihmeellisiä tempauksia. Mutta pitkässä juoksussa olo helpottuu ratkaisevasti, sillä esim. potkujen tuottama mielipaha häviää pikaisesti ja päällimmäiseksi nousee uusi kevyt olotila, joka syntyy henkisten paineiden poistumisesta.

Lopputili tai erottaminen on tehtävässään epäpätevällä ihmiselle inhimillinen, joskus jopa elämän pelastava tapahtuma, kunhan vain joku muistaa pysyä potkut saaneen tukena. Ketään ei saa jättää yksin muutenkaan, mutta varsinkin tällaisessa tilanteessa lähimmäistä on tuettava ikävän tilanteen yli. Inhimillisyys ja lähimmäisen rakkaus ei ole ainoastaan toisen ilon jakamista ja hänen sokeaa puolustamistaan vailla totuutta tai perusteita. Todelliseen inhimillisyyteen ja ystävyyteen kuuluu nimeen omaan ikävien asioiden jakaminen ja totuuden sanominen ikävissä asioissa. Mitä isompia nuo ikävät asiat ovat ja mitä hankalampaa niiden kertominen on, sitä suuremmasta inhimillisyydestä ja ystävyydestä puhutaan.

Kun edellä mainittu tapahtuu kuntatasolla, on irtisanomisella muitakin voittajia kuin tuo paineiden alta päässyt pikkureppana. Hänen lopputilistä tai luottamusaseman menetyksestä hyötyy koko kunta ja sen asukkaat. Tuolloin myös noudatetaan kuntalain ohjetta, jossa luottamusmiestä vaaditaan toimimaan kunnan ja sen asukkaiden parhaaksi! Jos olet luottamustoimessa tai työskentelet kunnassa johtavassa asemassa, katsopa ympärillesi ja pohdi rehellisesti onko jonkun lähimmäisesi taakka liian iso siksi, ettei hänestä ole valittuun tehtävään. Tällainen pohdinta kannattaa aloitta peilin edessä!

                           PIDETÄÄN TOISISTAMME AIDOSTI HUOLTA
           JA SIINÄ SIVUSSA HUOLEHDIMME 15 000 KAUPUNKILAISESTA!
               HYVÄÄ PÄÄSIÄISTÄ ANTAKAA AJATUS LÄHIMMÄISELLE!

KUUNNELKAAPA TÄTÄ JA POHTIKAA SANOJA JA.......

KUKA JÄTTI UUSIKAUPUNKILAISIA KEINOTTELIJOIDEN ARMOILLE?

Valtuusto teki yksimielisen päätöksen siitä, että hoidamme kaupungin toimesta itse vanhuksemme. Samalla sovittiin, että oman toiminnan tukena käytetään kaupungissa toimivia pieniä yksiköitä. Ääni väristen valtuutetut kauhistelivat kansainvälisessä omistuksessa olevien hoitokotien toimintaa. Puheita pidettiin lukuisia ja kaikkien sävy oli sama: VANHUKSIAMME EI JÄTETÄ PÖRSSIYHTIÖIDEN ARMOILLE! Valtuustossa pidettiin lukuisia puheita ja kaikkien niiden sävy oli sama: VANHUKSIAMME EI JÄTETÄ PÖRSSIYHTIÖIDEN ARMOILLE! Kokoomus oli ainoa puolue, jonka jäsenet eivät osallistuneet hehkutukseen, mutta hekin olivat yksimielisen päätöksen takana! Valtuusto teki yksimielisen linjauksen kaupungin hoivapalveluista. On saivartelua, jos tuon päätöksen jälkeen hoivapalveluja voidaan ostaa pörssiyhtiöiltä muille, mutta ei vanhuksille!

Joulukuussa sain tietää tänne nousevista yksityisistä hoivatehtaista ja budjettiseminaarissa tivasin virkahenkilöiltä, kuka on neuvotellut kyseisten yritysten kanssa vastoin valtuuston yksimielistä päätöstä. Tilaisuudessa sain sen kuvan, ettei kukaan kaupungin puolesta ole neuvotellut hoivatehtaiden kanssa, nämä yritykset vain rakentavat taloja?  Se myönnettiin, että yritysten kysymyksiin on vastattu, mutta kaikki sopimukset tai edes niihin liittyvät neuvottelut kiistettiin!

Tuntuu käsittämättömältä, kuinka tänne nyt nousee hoivataloja joka nurkalle, vaikka meillä on selkeä valtuuston yksimielinen päätös, ainakin ikäihmisten osalta, että hoidamme vanhuksemme itse! Kyseessä on käsittämätön luottamushenkilöiden aliarviointi. Muutenkin virkahenkilöt vähät välittivät viime valtuustokaudella luottamushenkilöiden esittämistä kysymyksistä tai tekemistä ehdotuksista.

Juha Aaltonen teki merkittävän työn, esittäessään selkeän mallin kuinka kaupunki voi hyötyä lainoituksista jms. pörssiyhtiöiden tavoin ja rakentaa itse hoivatalon. Juha Aaltosen idea meni jopa läpyskässä läpi, mutta kaupunkimme napatyyppejä se ei hätkäyttänyt – ei luottamushenkilöitä eikä virkahenkilöitä. Oliko Aaltosen esittämä idea liian vaikea hyväksyä, kun se oli Aaltosen tekemä vai joko tuolloin oli joku kassakaappisopimus tehty? Vai onko kyse ymmärryksestä tai pikemminkin sen puutteesta? Kun otetaan huomioon saman porukan aikaansaannokset: Lokalahden kaavat, Janhuan tyhjyys, katulampputuhlaukset. Tontonmäki jne. jne.; lienee kyseessä ymmärtämättömyys.

SOTE-esitys hajottaa Vakka-Suomen lopullisesti!!

Ministeri sai virkamiesten tekemän kauan ja kauhulla odotetun sote-esityksen. Meitä tuossa esityksessä koskettaa eniten kohta, jossa Laitila ja Pyhäranta siirretään Satakuntaan vahvistamaa Rauman sote-aluetta.  Voimme viimeinkin heittää hyvästit kunnalle, joka koostuu Vakka-Suomen rippeistä. Onko tämä hyvä vai huono asia, sitä sopii jokaisen pohtia samalla, kun ennkoi, todennäköisesti toteutuvan, esityksen vaikutuksia Uudenkaupungin tulevaisuudelle.

Esitys tarkoittaa käytännössä totaalista kuntaremonttia. Sote vie budjetistamme 60%. Tulevaisuudessa me emme enää päätä em. toiminnasta. Olemme niin marginaalinen osa syntyvää isoa sote-kokonaisuutta, että muut päättävät kaiken puolestamme. Olemme tulevaisuudessa ison alueen pieni ja mitätön reuna-alue eli meihin säästöt ja lakkautukset koskevat kovimmin. Kun katsomme kunnan toimintaa tästä eteenpäin, herää kysymys, tarvitaanko jäljellejääviä toimintoja varten pieniä itsenäisiä kaupunkeja tai kuntia? Mikäli kuntia ei vieläkään saada lopetettua riittävästi , seuraavaksi valtio omii kunnilta opetustoimen ja mistä esim. me päätämme tämän jälkeen? Tontonmäistä ja vuokrakerrostaloista ja alas ajettavista vapaa-ajan puitteista! Viimeistään tässä vaiheessa päästään kuntien määrässä kauan kaavailtuun alle sataan.

Sen tavoitteen vuosikymmenet vallassa olleet saavuttivat, että meitä ei liitetty Raumaan. Em. vallassaolijat ovat päätöksillään ajaneet meidät tyhjän päälle, sillä kukaan ei halua liittyä kanssamme yhteen ts. maksaa kymmenet vuodet jatkunutta epäonnistunutta kaupungin kehittämis/yhteistyöpolitiikkaa ja sen seurauksena syntyneitä miljoonavelkoja. Olemme kuin Hoxan aikainen Albania Euroopassa eli eristäytyneitä muusta Varsinais-Suomesta. Meidän vuosikymmenet vallassa keikkuneet ja vieläkin vallan kahvassa vapisten roikkuvat päättäjät ajoivat ensin entiset omat kuntansa konkurssin partaalle ja pakkoliitoksiin ja nyt he ovat onnistumassa hävittämään koko maakunnan. Voidaan puhua melkoisesta osaamattomuuden keskittymisestä ja huipennuksesta samaan aikaan.  

Suurimmat hyötyjät tulevassa hässäkässä ovat takuuvarmasti virkahenkilöstömme huippukihot ja kihottaret. Kun he pääsevät töihin suureen kuntaan, kenties Turkuun, suhteutetaan heidän palkat vastaamaan isompien kuntien vastaavia. Eli kohta meidän kaupunginjohtajamme saa samaa palkkaa kuin Turun kaupunginjohtajat. Siellä hän on yksi kaupunginjohtajista, joita tulee kuntaliitosten jälkeen olemaan bussilastillinen. Tämän takaa se, että ketään ei irtisanota ja kaikilla on viiden vuoden työturva. Viimeistään nyt tämän skenaarion aikaan saajat, päättäjät ja virkahenkilöt, on pistettävä syrjään.  Jonkun täytyy lyödä järkeä näiden itsepäisten, itsekkäiden patoloogisten supertunareiden päähän. Nyt he ovat munaamassa jo niin pahasti, että se muistetaan satojen vuosien päästä muistotekstissä:

HÄN HÄVITTI VAKKA-SUOMEN!

R.I.P

TAAS SATOJENTUHANSIEN TÖPPÄYS!

Novidan myynnin ja liittymisen loimaalaisten remmiin piti olla menestyksekäs manööveri. Päästiin yhdeksänmiljoonan kiinteistöistä eroon reilulla neljällämiljoonalla, josta kaupunki kostui alta neljä mijoonaa. Tuolloin taisi Rainer Tähtinen kritisoida, että annamme oppilaitoksemme päätösvallan sadan kilometrin päähän. Muuten ei Juhan ja allekirjoittaneen epäilyksiä lukuun ottamatta, esitetty ihmeempiä kannanottoja myynnin suhteen.

On käynyt ilmi, että Novidan myynnin seurauksena Uudellekaupungille syntyi 250 000€ vuosittainen kulu, joka koostuu ennen myynti hetkeä entisistä novidalaisista. Asiasta on syntynyt riita Uudenkaupungin ja Novidan muiden nykyisten omistajien kanssa. Uusikaupunki uhkaa jopa erota po. omistajapoppoosta. Onko jo jatkosta sovittu ja mikähän mahtaa olevan uusi yhteistyösuunta. Eroaminen heittäisi kaupungin käsiin mahdollisesti jäävän Novidan osalta kysymyksiä. Jos olen väärässä, oikokaa!

Ensinnäkin, millä rahalla poistuminen hoidetaan, kyse lienee miljoonista. Toisaalta kuinka Uudenkaupungin omistama Novida pärjäisi nykyisen hallituksen ajaessa alas maamme aikuisopetusta? Meillähän ei ole yhtään omaa kansaedustajaa puolustamassa Uudenkaupungin etua ja kansanedustajathan viimekädessä päättävät sen, missä aikuiskoulutuksen alasajo tapahtuu. Niin ikään liittoutuminen isompien kanssa tekee Novidan tulevaisuudesta epävarman.

Kuinka tähän tilanteeseen on päädytty? Jälleen kerran se organisaatio, jonka pitäisi tuottaa esityksiä, jotka turvaisivat ja kehittäisivät kaupunkilaisten palveluja, on sössinyt kunnolla. Jahuan kaavat, tekemättä jääneet hallivuokrasopimukset, huuhaahallitakaukset, kaatopaikan myynti jne. jne. ovat tuottaneet kaupunkilaisille MILJOONIEN EUROJEN LASKUN. Mielestäni on viimeinkin aika puuttua valmisteluun ja onnettomaan siunaukseen. Eihän missään muuallakaan saa töppäillä poskettomasti.

Haluan vielä muistuttaa, että aikoinaan esitin AMMATTITAITOSEN LAKIMIEHEN PALKAAMISTA KAUPUNKIIMME. Äänin 42-1 hävisin äänestyksen, kun se tuli valtuustoon. Kaikki em. mokat valmistellut taho valmisteli aloitteeni kaatamiseen tähdänneen esityksen. Nyt voin perustellusti, kysyä kuinka kauan tämä töppäilyjen siunaaminen ja niiden kansalla maksattaminen saa jatkua?

Aikooko kaupunginhallitus puuttua asiaan vai aikooko se yhä katsoa sormiensa läpi kuinka kaupunkilaisten rahoja tärvätään ja uhrataan osaamattomuuden alttarilla. Jossain vaiheessa ei riitä, että kaivataan vain Lahtista ja konekiväriä. Viimeistään siinä vaiheessa, kun joka reissulla häviää Lahtinen ja konekiväri, täytyy etsiä myös syyllistä. Ei rangaistusmielessä vaan siksi, että ei lahtisia ja konekiväreejäkään loputtomiin piisaa, ne loppuvat siinä missä uusikaupunkilaisten rahat.

On viimeinkin paikallaan selvittää virkahenkilöstömme laatutaso! Hallituksen päätehtävä on vastata kaupunkimme taloudesta. Tämä vastuu ei rajoitu ainoastaan ns. säästöihin vaan myös siihen, että uusia mokia ei enää tehdä kaupunkilaisten piikkiin. Edellinen hallitushan palkkitsi ongelma-olgamme ruhtinaallisilla palkkioilla ja muhevilla palkankorotuksilla. VAIN TOISIN TOIMIEN UUSI HALLITUS TEKEE ERON EDELTÄJÄNSÄ LINJAAN! 

Vuokra-asunnot lisäävät rajusti investointitarvetta!

Meillä puuhataan julmetun kiihkon varassa vuokrakerrostaloja. Niiden uskotaan tuovan paikkakunnalle uusia asukkaita ja veronmaksajia. Kaiken koohotuksen pohjana on USKO eikä TIETO. Meillä on aina viis veisattu tiedosta. Uskon varassa on hakattu kaupunkilaisten varoja telakkaan, ”suurin seikkailuihin”, avaruusalusten ilmanpuhdistusteollisuuteen, huuhaa kaavoitukseen, pöpirakentamiseen jne. jne. ja mikä huvittavinta uskoon nojaten hävitettiin kaupungin vuokra-asuntokanta olemattomiin. Hävitys tapahtui myymällä vuokra-asunnot pilkkahintaan keinottelijoille. Nämä keinottelijat tekivät valtavan tilin myymällä tai vuokraamalla po. vuokra-asunnot eteenpäin.  Meillä on siis harvinaisen laaja kunnallinen kokemus yksityisellä sektorilla toimimisesta. Tuo kokemus on maksanut Uudenkaupungin asukkaille miljoonia euroja. Oppirahat on maksettu, mutta mitä on opittu ja mitä olisi pitänyt oppia?

Meillä päättäjät nojaavat vuokra-asuntoinnossaan kaupunkimme kasvuvuosiin. Kun silloinkin tänne saatiin väkeä vuokra-asunnoilla, niin miksei se onnistuisi nyt? Kun väkeä aikoinaan muutti Uuteenkaupunkiin, olivat muuttajien kotiolot aivan toista kuin tänään. Monilta puuttui viemärit, toisilta vesi, kolmansilta sähkö ja joiltakin kaikki nämä. Tuota taustaa vasten ei tarvittu kovinkaan kummoista asuntoa, kun se herätti muuttokiinnostusta.  Samoin kaupunkimme nousun aikaan monet suomalaiset halusivat itselleen ja perheilleen parempia ja varmempia tuloja eli asunnon kanssa työ sai heidät muuttamaan tänne, missä odotti parempi ja varmempi elintasoa ja elämisenlaatu.  Uudenkaupungin imun lisäksi eräät Suomen seudut työnsivät asukkaita, joten nyt ajat ovat totaalisesti toiset, eivätkä vanhat toimet välttämättä päde nykyisen Suomen sisällä.

Vuokra-asuntoja tulee olla tarjolla.  Halukkaille on taattava kyseinen asumismuoto. Sen sijaan laajamittainen vuokra-asuntojen rakentaminen romahduttaa asuntojemme hintatason.  Pitäkää mielessänne, että meillä on kateissa 900 asuntoa. Pahimmillaan harkitsematon, tiedon sijaan uskoon perustuva vuokra-asuntojen rakentaminen on viimeinen niitti koko kaupungille. Jos väkisin haluamme rakentaa kymmeniä tai satoja vuokra-asuntoja, on realistisesti pohdittava sitä, minkälaiset ihmiset muuttaisivat Uuteenkaupunkiin ja sen vuokra-asuntoihin. Aikoinaan ihmisillä ei ollut omia kulkuneuvoja, kuten nykyään, kun perheillä alkaa olla kaksikin autoa. 2000-luvun Suomessa ihmiset jopa tienaavat työmatkoillaan valtion sponsoroidessa po. matkustamista. Jos kaupunkimme palvelut klikkaavat ja huononevat koko ajan, jos keskustamme yleisilme on ahdistava ja se tuo auraamattomine lumineen ja tyhjine liikehuoneistoineen mieleen 1950-luvun Petroskoin, on tänne paha saada ketään muuttamaan työn perässä vain vuokra-asuntoja tarjoamalla. Ainoa vaihtoehto on tarjonnan suuntaaminen sinne mihin verrattuna tarjontamme ja elinpuitteemme ovat sikäläisten nykyisiä oloja paremmat.

Jos tavoittelemme realistisesti työperäistä muuttoliikettä Uuteenkaupunkiin ja vuokrataloihin, kannattaa katseet kääntää Baltiaan. Ehkäpä siellä asutaan oloissa, jotka tulojen ja asumismukavuuden osalta ovat rutkasti alta meidän tasomme. Ehkä sieltä löytyisi väkeä, jota kiinnostaisi työn teko ja vuokra-asuminen Uudessakaupungissa. Viron törkeästi syrjitystä venäläisvähemmistöstä saattaisi löytyä potentiaalisia muuttajia kaupunkiimme. Jotta heidät saataisiin kotoutettua uusikaupunkilaisiksi veronmaksajiksi ja palveluiden rahoittajiksi, tarvittaisiin kaupungin taholta melkoisia investointeja. Ensiksi pitäisi opetustoimen perustaa venäjänkielisiä luokkia ja rekrytoida tänne venäjänkieltä taitavia opettajia. Nykyisillä eväillä opetustoimemme tuskin pystyy tai edes pyrkii minkäänlaiseen toiminnan kehittämiseen tai opetuksen laadun parantamiseen. Tätä taustaa vasten ajatellen, on kohtuutonta odottaa opetustoimemme selviävän edes muutamien saati kymmenien, ei suomea puhuvien, lasten opetuksen järjestämisestä. Muutenkin niin yksityinen kuin julkinen sektorimme joutuisi satsaamaan melkoisesti mahdollisen vähemmistön tasapuolisten palvelujen turvaamiseksi. Ilman merkittäviä investointeja, me emme tule saamaan kaupungissamme viihtyviä asukkaita vuokra-asuntoihimme. Kaiken kukkuraksi tuntuisi hiukan oudolta, jos ensin ajamme kantaväestön lasten opetusta alas sekä karsimme näiden harrastusmahdollisuuksia ja tämän jälkeen satsaamme julmetusti muualta tänne tulleisiin lapsiin. Moinen toiminta herättäisi varmasti tunteita, joista saattaisi kehkeytyä suuriakin ikävyyksiä ja pahaa oloa. Lisäksi eräs peruskysymyksistä lienee se, suostuuko kukaan maksamaan balteille rehellisesti sellaista palkkaa niin, että heillä on edes teoreettisia mahdollisuuksia jäädä Uuteenkaupunkiin uusikaupunkilaisiksi veronmaksajiksi.

Kun otetaan huomioon omien pitkänlinja päättäjien saavutukset kunnallispolitiikassamme, suosittelen varovaisuutta vuokrakerrostalojen suunnittelussa. Varsinkin jos yksityinen ei lähde johonkin hankkeisiin, kannattaa kaupungin ja sen päättäjien ensin kriittisesti tutkailla omaa tieto- ja osaamistasoa po. hankkeiden suhteen. Kaupunginhallituksen pöydän ääressä istuu lukuisasti, jopa sellaisia jaakkimoita, ketkä ovat jo kerran ajaneet yhden kunnan konkurssiin ja pakkoliitokseen. Eikä heidän tuon jälkeinenkään osaamisensa talouden osalta säväytä muuten kuin miinusmerkkisillä miljoonilla. Palataanpa ensimmäisen kappaleen kysymykseen: Oppirahat on maksettu, mutta mitä on opittu ja mitä olisi pitänyt oppia? – Se on opittu, miksi jotkut eivät halua muistaa menneitä ja se olisi pitänyt oppia, että jossain vaiheessa riittävästi yrittänytkin laitetaan!

TOTALITARISTISTA TIEDOTTAMISTA!

Vaaleihin puolueet haalivat ehdokkaiksi kaikki he, keitä ehdokkuus kiinnostaa. Näin puolueiden kärkihahmot pyrkivät saamaan itselleen mahdollisimman suuren vertausluvun ja sitä kautta merkittävän luottamusaseman. Henkilökohtaisen hyvän aseman saavuttamiseksi napapolitiikot eivät halua listoille todellisia haastajia eli mahdollisia uusia ääniharavia. Poikkeuksen tekevät nöyrät, tutut ja turvalliset tai mitättömät ihmiset. Heille voidaan antaa jopa hallituspaikka, jos he osoittautuvat luotettaviksi puoluekihojen tukijoiksi ja tehtyjen töppäysten salailjoiksi.

Politiikan raadollisuus, vallassa keikkuneiden luottamushenkilöiden itsekkyys ja kaupunkilaisen edusta piittaamattomuus nousee esiin vaalien jälkeen. Mitä korkeampi paikka haaveena sitä suuremmalla innolla ja niljakkaammilla vippaskonsteilla niistä käydään kisaa. Kukaan luottamushenkilökermasta ei välitä pätkääkään siitä, saako kaupunkilainen täytettävään tehtävään parhaan mahdollisen edustajan. Puolekihot etsivät parhaan vaihtoehdon täyttäjän sijaa sopivinta vaihtoehtoa ja sopivin on tietenkin jokainen kiho itse. Ensin kaikki keinot olivat vaaleissa sallittuja, nyt kaikki keinot ovat sallittuja oman puoleen sisäisessä valtataistelussa.

Jos henkilökohtaisten asemien maksimointi ei onnistu, siirrytään kiukuttelun kautta kaunan ja koston tielle. Vaikka olisit ollut puolueesi kärkihahmo vaalikampanjassa ja ratsastanut vaaleissa menestykseen puolueen sloganeilla, olet valmis toimimaan kaikkia puolueesi vaaliteemoja ja henkilökohtaisia vaalilupauksiasi vastaan. Tässä vaiheessa voi todeta, että jossain on paljon mätää ja tämä mätä alentaa yhteisten asioiden hoidon mainetta, tasoa ja ennen kaikkea saa lähes puolet äänestäjistä jättämään kansalaisoikeutensa käyttämättä.

Vaalien alla ollaan niin kuntalaisen asialla: kaikista kuntalaisen ongelmista ollaan kiinnostuneita ja niihin tarjotaan niin rahaa kuin ratkaisuja. Vaalien jälkeen kiinnostaa vain oma asema, kaikki muu on turhaa, mitätöntä ja ensimmäisenä lentävät roskiin kuntalaisille annetut lupaukset, seuraavaksi muille samalla listalla olleille sekä puolueelle annetaan pitkät. Normaalissa elämässä moinen tyyppi on valehtelija, petturi jne., mutta miten hän voi pärjätä politiikassa?

Jos julkinen sana pitää kaikkea kähmintää, sanojen syöntiä, äänestäjien pettämistä ja valheiden levittämistä, ei pelkästään hyväksyttävänä, vaan oikeutettuna ja itsestään selvänä arkipäivän politiikkana, ollaanko silloin ajauduttu totalitarismiin, jossa julkinen sana on ottanut, kaikesta päättävän ja määräävän, valtion roolin? Voidaanko Suomessa Herran vuonna 2013 harrastaa julkaisutoimintaa, joka saisi niin goeppelsit, stalinit, bogassat kuin maot kateelliseksi? Voidaanko sellaista toimintaa joka mädättä demokratian rahoittaa demokraattisen yhteisön yhteisillä varoilla? Jos yhteisö julkaisee maksullisen virallisen tiedotteen, jonka julkaisu muotoilee totuuden vastaisesti itselleen mieleisellä tavalla, sahaa, tämän hyväksyessään, demokraattinen yhteisö poikki yhtä demokratian perusjalkaa: VAPAATA, TASAPUOLISTA JA REHELLISTÄ TIEDOTTAMISTA!

Sopiiko edellä esitetyt huomiot Uuteenkaupunkiin? Olemmeko tiedotusdiktaatuurissa ja elämmekö manipuloinnin kehdossa? Voidaanko meillä väittää yhteisön nimeltä kaupunki tukevan juuri sitä tahoa, joka itsekkäästi toimimalla vie kaupungilta kehitysedellytkset?

Käykääpäs myös täällä: http://www.aluesanomat.fi/uutiset.php?id=3114

MEILLÄ ON VASEMMISTO ENEMMISTÖ 22-21

Tänään jouduin siirtymään reservistä valtuuston lehtereille! Rakella ja Juhalla oli esteitä eikä tuolia voi jättää tyhjäksi siksipä minä toljotin jakkarallani tyhjän panttina. Eipä ollut häävinen elämys istuskella ilman Rakea ja Juhaa moisessa tilaisuudessa. Onneksi sentään paikkani läheltä löytyi yksi juttukaveri. Nummen Veijon kanssa tuli, kokouksen lomassa, heitettyä huulta. Muutenkin, itse kokoksessa, Veijo puhui järkeviä ja useampaan otteeseen, joten pisteet hänelle.

Vahteran, Walan ja kristillisten edustajat muodostavat yhdessä vasemmiston kanssa valtuuston enemmistön. Tämä ryhmitys päätti äänin 22-21 palkata kaupunkiin yhden arkkitehdin lisää ja kieltää hallitukselta lisäsäästöjen etsimisen. Aika käsittämätön päätös ja ehkäpä jopa lain vastainen, sillä kuntalain mukaan hallituksen päätehtävä on kaupungin taloudesta vastaminen. Niin Kokoomus, Keskusta kuin Perussuomalaiset jättivät päätöksestä eriävän mielipiteen. Muutoksen ryhmä ei tähään peliin lähtenyt.

Kokous sujui kaiken kaikkiaan rennon lokoisasti. Monet puhuivat, toiset esittivät ja suurin osa oli tietenkin hiljaa. Näin meillä taidetaan mennä akselilla 22-21. Jakautuma näytti sen verran vahvalta, jotta jatkoa sille voi odotella!