EU:sta TOIMIVA LÄÄKE SUOMEN LÄÄKÄRIPULAAN

Sairaanhoitajia ja lähihoitajia koulutetaan Suomessa lisää, vaikka heitä löytyy työttöminä noin 7 500. Samalla ulkomailta haalitaan alan työntekijöitä ja kun itse jouduin asioimaan TYKS:ssä, havaitsin, että reilu puolet siellä työskentelevistä po. ammatteihin kuuluvista lukeutui maahanmuuttajiin. Enkä lähde missään nimessä kritisoimaan vierasmaalaisia hoitajia, päin vastoin, he hoitavat työnsä ammattitaidolla ja ystävällisyydellä. Nykyinen tilanne tuntuu kuitenkin nurinkuriselta, kun samaan aikaan koulutamme hoitajia ja heitä lähtee paremman palkan ja työolojen vuoksi muualle, niin samaan aikaan tuomme Suomeen hoitajia muualta maailmasta ja opetamme heille kielen ja maan tavat. Tämä tilanne alkoi vuosia sitten eikä kukaan yritä tehdä asialle mitään, joko parantamalla suomalaisten hoitajien työoloja tai palkkaa.

Jos hoitajavajeen hoitaminen hoituu jotenkin, niin lääkäripulaan ei löydy ratkaisuja kuin vaalien alla niitä tarjoavilta lääkäriehdokkailta. Muistakaa erästäkin lääkäriehdokasta, kuka, ennen edellisiä vaaleja lupasi soteuudistuksen, jonka tullessa hoituu tämäkin ongelma ja saamme laadukasta terveydenhoitoa kautta Suomen. Toisin kävi, saatiin liuta superpalkkaisia johtajia ja heille hyväpalkkaisia alaisia ja vielä kalliita aluepäättäjiä, jotka eivät itse asiassa päätä mistään mitään - valtio antaa rahat, joilla täytyy suorittaa valtion sanelemat tehtävät, ei tuohon väliin tarvita päättäjiä, kun kaikki on jo päätetty. Edellinen hallitus synnytti hyvinvointialueet ja nykyinen hallitus ei näytä kykenevän parantamaan sen enempää hyvinvointialueiden palveluiden tahikka talouden tilaa.

Lääkäripula tai heidän sijoittuminen maassamme ellei peräti näiden yhdistelmä on Suomen terveydenhuollon suurin ongelma. Jostain kumman syystä tuota ongelmaa ei pystytä saattamaan sellaiselle tolalle, jotta lääkärin palvelun saisi jokainen, sitä tarvitseva riittävän nopeasti. Kun vielä kuulee väittämän, että lääkärit eivät viitsi tehdä normaalia työpäivää ja viikkoa, pitää lääkäritilanne ottaa tarkastelun alle. Lähtökohta lienee ainakin potilaan kannalta se, että lääkäri on potilasta varten eikä toisin päin. Miksi emme voi hoitaa lääkäripulaa, kuten hoidamme hoitajapulankin eli tuontiväkeen turvautumalla. Eihän Suomessa lääketiede ole mitenkään korvaamattoman korkealla tasolla. Kun vielä todetaan, ettei sisuskalut siitä välitä, minkä kielinen tyyppi niitä ronkkii, niin miksi emme käännä katseita sinne, missä lääkäritiheys huitelee maailman korkeimmalla tasolla? Pitäisikö meidän ottaa yhteyttä Italian köyhimmälle seudulle Calabriaan ja kysyä kuinka siellä selätettiin lääkäripula, pidettiin potilaat tyytyväisenä sekä hengissä. Calabrian lääkärit tulivat Kuubasta ja se tietenkin aiheutti katkeruutta joissain paikallisissa: kommunistilääkäreitä, osaako ne mitään? -No osasivathan he, jos Italiassa ei haittaa, että onnistuneita leikkauksia tekevät omia edullisemmat kommunistilääkärit, niin miksei tuo malli kävisi meillä, samaa EU:ta tässä ollaan vai onko niin, ettei Suomessa potilaan hengellä ole niin väliä, kunhan lääkäri saa työskennellä missä lystää ja silloin kuin huvittaa?

LINKIT:

Tuntilääkärit pelastivat Calabrian lääkäripulasta

Kuuba: eniten lääkäreitä henkeä kohden maailmassa

YLE VAIKENEE VIHREÄSTÄ ROUVA HIMLERISTÄ!

Oheinen video on yli kaksi vuotta vanha ja antaa täysin valtamediasta poikkeavan kuvan kyseisestä vihreästä päättäjästä. Myös vaikenemista voi pitää valehtelemisena ja pahimmillaan sillä saadaan valtaan täysin yhteistyökyvyttömiä ja narsistisia hirviöpäättäjiä. Miltä tuntuu, jos Hitleristä kerrottaisiin hänen kuuluvan vegetaristeihin, tupakoimattomiin absolutisteihin, suojelevan eläimiä ja tykkäävän taiteesta, kun samalla jätetään toinen puoli hänestä kertomatta? Eikö häntä voi noilla tiedoilla pitää oikeana vihreiden prototyyppinä. Vielä, jos listaan lisättäisiin, Adolfin kantaneen vain yhtä kivestä, hänen suosionsa etenkin feministivihreiden keskuudessa kohoaa valtaviin sfääreihin. Oheinen video on ollut vuosia tarjolla, joten voi ihmetellen kysyä: mikä motivoi valtamedian "toimittajia" vaikenemaan sen kammottavasta sisällöstä ja päästämään moisen hirviön yhteiskunnalliseen vastuuseen.

Peruskysymyksenä pidän median vastuuta tässä tilanteessa, sen jostain ihmisestä antamaa täysin väärää kuva julkisuuteen ja vaieta hänen mustasta puolestaan. Kuinka ihmishirviö, kuka ei hallitse itseään kotioloissa, voidaan vaikenemalla hänen kammottavista piirteistään: köyhien väheksymisestä, totaalisesta itsensä hallitsemisen puutteesta ja oman lapsen läsnäolosta vähät välittämisestä, päästetään hoitamaan viidenmiljoonan ihmisen asioita? Jos kyseinen vaikeneminen ja sen jälkeen asian tasapuolinen käsittely muodostui valtamedialle mahdottomaksi tai salattavaksi, ei voi muuta kuin todeta taas kerran -  kuinka kelvottomaan tilaan nykypäivän journalismi Suomessa ajautui. Kyseistä videoa kuunnellessa ei voi kuin sääliä äidin raivoamisen alle jäävää pientä lasta. Äiti tarvitsee hoitoa eikä vaikenemalla saavutettua valtakunnantason valtaa. Hoidon jälkeen lapsi saa hyvät kotiolot ja Suomi päättäjän, kuka on käynyt läpi sellaisen tien ja taistelun, että siitä kirjoitetusta MEIN KAMPF:sta hyötyy koko kansa! Mutta miksei asioista kerrota asiallisesti ja tasapuolisesti?

Tässä toinen puoli asiasta, miksei valtamedia tuo tätä julki. Onko tasapuolisuuden puutteen syynä kaveruus vai "toimittajien" kansaa yhteinen ajatusmailma ja tavoiteet vai missä syy yksipuolisuuteen?

SINÄKIN RAHOITAT JA TUET ELOKAPINAN TOIMINTAA

Valtamedian huvittavuus korostuu suhtautumisessa elokapinaan. Kyseinen poppoohan ei sano mitään merkittävää uutta, ei pyri rakentamaan mitään minkään päämärän saavuttamiseksi, se vaan istuu keskelle tietä sabotoiden tavallisten kansalaisten, tätä yhteiskuntaa rakentavien ja rahoittavien, arkista elämää. Kuten aamu televitsistä saitte huomata erityisen ihmeen: YLE:n toimittaja tiesi, että elokapina häiritsee tänään järjestäytynyttä yhteiskuntaa, mutta poliisi, jolle tulisi tehdä ilmoitus moisista mielenosoituksesta, ei tiennyt tuon taivaallista elokapinan tulevasta tempauksesta. Jos YLE:n toimittaja ei olisi kutsunut poliisia lähetykseen ja kertonut elokapinan suunnitelmista, olisiko kukaan tiennyt mitään koko elokapinan tempauksesta? Julkisuudesta elävä elokapina saa selkeää markkina-apua tapahtumilleen YLE:n avulla.

Sopii pohtia YLE:n toimittajien hölmöyttä, motiivia tai tarkoitusperiä, kun se markkinoi minuutti tolkulla elokapinan tulevaa tempausta. Jos kyseisen ajan, jonka elokapina saa YLE:ltä, joutuisi ostamaan rahalla, puhuttaisiin vuositasolla sadoistatuhansista euroista ehkä miljoonista euroista. YLE hyysää elokapinaa kuin HJK:ta konsanaan. Ero on siinä, että HJK on satojen ihmisten seura, joka tarjoaa toimintaa ja huvia tuhansille kansalaisille, mutta elokapinan muutamat kymmenet tyypit vain ja ainoastaan sabotoivat yhteiskuntaa hokemalla iän ikuisia, ennalta kaikkien tietämiä, fraaseja. Paradoksaalista koko kuviossa on se, että elokapinan yhteiskunnan toimintaa haittaavan ilmaisen markkinoinnin kustantaa yhteiskunta itse YLE:n kautta. Kun kyseessä on pakkovero-YLE, sinäkin rahoitat ja tuet YLE:n toteuttamaa markkinointia, sopii pohtia YLE:n johdon/toimittajien pätevyyttä/hölmöyttä tai toimintamotiiveja.

KUIHTUVA MEDIA VIE KANSAA KURJUUTEEN!!!

 

Valtamedia korahtelee kuolemat tuskissaan, siksi se on ostettavissa. Hesarilla ei ole enää elokuvateattereita, ei kioskeja eikä edes toimitaloa, jota myydä tappioiden tasaamiseksi. Jo aikaa sitten Sanomatalo myytiin vierasmaalaisille. Melkoisesti on tuon median mahti muuttunut ajoista, jolloin sen napamies nautti valtakunnan huipulla sellaista arvoa, jotta po. tyyppi talutti koko Suomen talvisotaan. Kun rahaa on vähän eikä tulevaisuuden muutoksiin osata suhtautua realistisesti, ajaudutaan, myös mediassa, tilanteeseen, jossa lopulta kaiken voi myydä, jopa oman uskottavuutensa. Kukaan ei voi väittää, että viime vuosien median tukema politiikka sataisi tai olisi satanut mannaa maakuntien asukkaiden laariin. Elämme sumutuksessa mediamanipuloinnin uhreina. Toisaalta oman pesän siivoamisen voisi aloitta oman kulmakunnan mediakentästä, koska siihen voi vaikuttaa konkreettisesti!

Median murroksesta, jossa printtimedia vajoaa väistämättä ajan haudan pimeyteen, aiheutuu ent. ns. painotaloille ongelmia. Levikit kutistuvat, vanheneviin, miljoonia maksaneisiin, painokoneisiin ei kannata investoida eli lehtitalojen talous ajautuu päivä päivältä tukalampaan ahdinkoon. Paikkakunnilla, joissa ikäihmisten osuus väestöstä pysyy korkeana, kärsii media tilanteesta eniten: lehtiä tehdään halvalla eli tingitään uutisten määrästä kuten tekijöiden laadusta. Joku julkaisu kertoo avoimesti, etteivät sen rahkeet riitä laadukkaaseen uutisointiin. Laadukas uutisointi tai sen puute naamioidaan sanojen tutkiva journalismi taakse. Toisin sanoen kansa ei saa lukea uutisia vaan totemuksia, joissa kerrotaan lumien sulavan keväällä, viljan kasvavan kesällä ja joulun tulevan ennen vuodenvaihdetta. Sivuseikaksi jäävät mediassa asiat joihin kaupunkilainen voi vaikuttaa eli esim. kaupungin talous vaietaan tai taseeseen vedoten valehdellaan mainioksi ja kaupungin tulevaisuus turvatuksi. Todellisista ongelmista katseet käännetään johonkin junahössötykseen samalla tyylillä kuin Neuvostoliitossa ankean elämän ongelmista huomio siirrettiin urheilusaavutuksiin.

Aiemmin meilläkin paikallismedia satsasi tuhdisti uutisiin, jopa ilmestyskertoja lisättiin - kaupunkilaisille tarjottiin oikeaa tietoa ja tuolla tiedolla kaupungissa äänestettiin ja kaupunki kasvoi. Toisin kuin aiemmin, nyt kaupungin ilmoitustulot jms..Merkitsevät niin paljon, että ne jopa ratkaisevat sen, vedetäänkö viimeisen viivan alle jäävän luvun eteen miinus vai plus. Media pitää siis kynsin hampain kiinni kaupungin ilmoitustuloista jms.. Tämä saa lehden tarjoamaan päättäjille ja virkaeliitille jotain. Samoin lehti pyrkii pitämään itselleen myönteisen enemmistön niin tyytyväisenä kuin vallassa. Eniten tästä mediameiningistä kärsii paikkakunnan iäkäs väestö, joka ei seuraa somea, ei lue kaupungin sivuilta pöytäkirjoja. Kun väärät heput häärivät vallassa, media sinnittelee kiikun kaakun pystyssä, samat tyypit pysyvät vallassa, mutta kaupunki kuihtuu, sen palvelut heikkenevät taksojen ja verojen noustessa - UUTISTEN SIJAAN MEITÄ JOHDETAAN MIELIKUVILLA!

RAISKATUN YLEN SÄÄLITTÄVÄT RIPPEET!

 

YLE jos mikä, loi uuttaa nahkaansa menneinä vuosina. Kaikkeen hömppään piisaa rahaa yllin und kyllin, mutta uutisointi yksipuolistuu, kevenee rajusti ja keskittyy ärsyttävän pääkaupunkikeskeiseksi. Aiemmin maakuntaradioiden osaava toimitus piti maakunnan tietoisina sen merkittävistä uutisista, jota höystettiin paikallisella osaamisella esim. historian ja musiikin tarjonnalla tyyliin Tapani Maskula. Nyt varsinais-suomalaiset saavat kuunnella joko porilaisten tai pääkaupunkilaisten hekotusta. Kaikki laatu hävisi maakuntaradiosta: ei kuulu Kallen kantapöytää, pois ovat Lipastit ja Jokisipilät. Tilalla ängettiin: joko PORI, PORI, PORI hössötystä tai kaksi pääkaupunkilaista MINÄ, MINÄ, MINÄ -kiekujaa. Sekin ihmetyttää, miksi maakunta lähetys tulee Porista, jossa ei ole edes paikallisten omistamaa lehteä, kun Lounais-Suomen mediaosaamisen selkeä painopiste sijaitsi selkeästi Turussa.

Maakunnallisen tiedottamisen tarve kasvaa päivästä päivään maakuntalehtien uutisoinnin kuihtuessa ja paikallisradioiden muuttuessa mainosten välissä musiikkia soittaviksi toistensa klooneiksi. Aiemmin tieto kulki, kun jotain tapahtui. Osaavat toimittajat,kuten Lassi Lähteenmäki teki useita juttuja päivässä. Näillä jutuilla höystettiin Juha Ohtosen tai Iiro Andersonin juontamaa maanläheistä VARSINAIS-SUOMALAISTA radio-ohjelmaa, joka kantoi ja piti maakunnan väen ajan tasalla. Nyt meille tarjotaan yksi uutinen PORISTA, sitä toitotetaan lähes kerran tunnissa PORISTA, joten Varsinais-Suomessa alkaa moni sappi PORISTA! Kun YLE:ä ryhdyttiin ohjamaan kohtuullisten kulujen tielle, ei varmaankaan tämä nykyinen maakuntaradioiden alasajo voinut kuulua ykköstavoitteisiin? Ensin Kalle Talonen takaisin ja sitten askel askeleelta taaksepäin maakuntaradioiden toiminnan palautus!

TURUSTA MAAKUNNAN RAHAT JAPANIIN

                                                                        Turku laulaa!

Turkulainen nerous on enemmänkin risti kuin suuri siunaus. Tätä todistaa ikivästi kaupungin hankkeet kuten funikulaari, joka ei toimi tai miljoonien kävelysilta, jonka toimivuutta niin ikään pidetään kyseenalaisena. Maakunnassaan Turku hallitsee valtavalla koollaan Varsinais-Suomen investointeja kuten hankkeitakin. Esim. VARHA:n päätöksenteossa maakuntien valoisat ideat ja ajatukset eivät pääse loistamaan tai edes tuikkimaan turkulaisen älyn pimeiden läpi. Jokainen voi itse poiketa vaikkapa TYKS:ssä toteamassa esittämäni väittämän.

Itse jouduin perehtymään TYKS:n toimintaan ja tekemään omia huomioitani. Rakennus kasvaa, mutta sen vanhimmat osat lienevät nähneet tsaarin vallan ajan. Vanhassa rakennuksessa pääset nousemaan, sinulle useilla kielillä tarinoivalla hissillä ylimpään kerrokseen. Siellä astut pieneen huoneeseen, jossa neljä keuhkosairasta ihmistä yrittää hengittää paksua ilmaa auringon porottaessa suoraan huoneeseen. Niinpä yksi potilaista toteaa: Voitko ottaa pyyheliinan ja kiilata sillä oven niin, että se jää auki ja ilma vaihtuu. Oven suljin/raotusmekanismi ei toimi, on ollut rikki kuulemma jo kauan. Henkilökunnalle sen sijaan täytyy antaa täydet pisteet, joskin ihmetyttää, minne ovat suomalaiset hoitajat menneet, kun yli puolet heistä ovat muualta Suomeen tulleita, mutta liekö tuolla väliä, kun homma pelaa.

Etäisyydet TYKS:ssä ovat valtavia, parkkipaikoilta saattaa joutua kulkemaan satoja metrejä, jotta pääsee haluamaansa rakennukseen. Kuulemma potilaiden operaatiot suoritetaan terveyskombinaatin toisessa päässä, joten potilaita rahdataan trukeilla leikkauksiin, kuvauksiin, kuten muihinkin vastaaviin toimenpiteisiin. Luulisi, että järkevin sijoitus po. operaatioille löytyisi mahdollisimman keskeiseltä paikalta, mutta turkulaiset päättävät ja maakunnat maksavat. Toimivuutta laitoksessa tarjoaa pysäköinti ja sen valvonta. Satoja kenties joku tuhat parkkipaikka imee autoilijoilta rahaa 24/7 2,00€/h, joten pikkubusineksesta ei voi puhua. Maakunnista tulevat vieraat rahoittavat mainittuja parkkitiloja, turkulaiset käyttävät joukkoliikennettä, jota tuetaan verottamalla mm. maakuntien autoilijoita. Luulisi, että VARHA:n hallitus, jonka puheenjohtaja tienaa 69 600€, vpj. 38 400€ ja 3 700€ vuodessa, tai aluevaltuuston, jonka puheenjohtaja kuittaa 9 000€, vpj 3 700€ vuodessa ja jäsen 180€/kokous palauttaisivat maakuntien parkkirahat maakuntaan, mutta kas kummaa, voitot pysäköinnistä valuvat Japaniin Aimo-parkin omistajien taskuun. Toisaalta, jokainen ei turkulainen, hoksaa miksi japanilaiset eivät investoi johonkin funikulaariin tai turkulaisiin siltoihin vaan parkkihalliin, joka tuottaa varmemmin ehtymättömästi kuin kultakaivos!

Linkki:

Sote-päättäjillä hyvät tienestit

YLE PURRAN TAKANA, KOSKA...

YLE pyrkii tekemään kaikkensa, jotta pian käytävässä persujen puoluekokouksessa valitaan Purra uudelleen johtamaan puoluetta. Syy ei piileskele siinä, että YLE:n toimittajat tykkäisivät Purrasta, vaan siinä, että Purran olemus ärsyttää melkoisesti suomalaisia. Purran hännystä nuolevat piirien pikkukihot, kannattavat Purraa, koska näin he toivovat pääsevänsä ylemmälle oksalle puoluehierarkiassa. Totuus on se, että samalla persut pysyy pienenä muutaman prosentin takiaispuolueena, ehkä ensi vaalien alla puhutaan vain 5 prosentin kannatuksesta.

YLE uutisoi kuinka persujen piiritirehtöörit kannattavat nykyisen puheenjohtajan jatkoa. YLE kertoo taustalta löytyvän jopa 100 piirin kärkipään heppua. Mutta mitä tämä otos kertoo muusta kuin noiden kyselyn kohteiden näkemyksestä. Ei mitään, sillä puolueen kannatus on Purran aikana romahtanut kansan keskuudessa. Tuota taustaa vasten tuntuu lähinnä koomiselta, jos joku voi väittää puheenjohtajan hoitaneen tehtävänsä menestyksekkäästi. Onko puheenjohtajan onnistumiselle muuta mittaria kuin puolueen kannatuksen kehitys?

Persut on puolueena sata vuotta jäljessä muita puolueita ja Soini romutti jo yhden kerran sen uskottavuuden, toista kertaa puolueen maine ei voi kestää samaa. Tulevaisuudessa persujen vaihtoehdot löytyvä, joko Purran syrjäyttämistä seuraavassa kannatuksen nousussa tai Purran jatkamisen jälkeisessä kannatuksen romahduksen jatkossa. Mikä voikaan olla YLE:lle makeampi kosto, kuin hävittää puolue, joka uskalsi kyseenalaistaa/leikata pakkorahoitteisen valtamedia superlonkeron toimimisen sen omilla pientä eliittiä hyödyttävillä ehdoilla.

PURRAN PERSUT OMAN TUHON TIELLÄ

Istuvan hallituksen leikkaukset ja Purran ylimielisvastenmielinen tyyli selitellä köyhien kyykyttämistä, syö puolueen uskottavuutta kuin hetulavalas planktonia. Se, että koko kansaa ärsyttävä hallitus ja sen ilkeimmin esiintyvä ministeri nostetaan toistuvasti esiin jollain paikkakunnalla, ahmii kyseisen puolueen vaalimenestystä. Muutenkin tuntuu ihmeelliseltä kuinka nykyinen meno jatkuu ja jatkuu vaikka persujen kannatus laskee ja pysyy alhaalla jäätyneen lehmän hännän tavoin. Puoluekokousta odotellaan suurella mielenkiinnolla ja sitä tekeekö Purra Soinit eli roikutaanko hallituksessa vaikkapa uuden puolueen voimin - jos aiemmin perustettiin sininen puolue, nyt voidaan ennakoida sopivaksi nimeksi sysimusta puolue. Oli, miten oli, niin Purran jatkaessa persut on förbi. Mutta asiaan eli paikalliseen vaalimenestykseen, siihen siis vaikuttaa melkoisesti yhden Suomen inhotuimman ministerin ihannointi ja toistuva esiin nosto juuri vaalien alla.

Puolueen paikallisosaston uskottavuutta murentaa massiivisesti sekin, jos jo toisen kerran sekä perättäisissä vaaleissa expuheenjohtaja asettuu ehdolle toisen puolueen listalla. Mikäli puolueen paikallispuheenjohtaja ei edes usko omaan puolueeseen, on hankala vaatia samaa uskottavuutta äänestäjiltä. On syytä huomioidaan sekin, ettei puolue juuri näkynyt missään kolmeen vuoteen eikä ollut kontaktissa äänestäjiin, näin persupäättäjien sanoma jäi matkalle ja äänet satoivat kilpaileville puolueille. Kun, kaiken kukkuraksi, muutokset paikallisjohdossa tapahtuvat vain muutama kuukausi ennen vaaleja, jää uusille paikallisosaston vetäjille onnettomat eväät suorittaa mahdoton tehtävä. Suosiota tai ääniä ei saa haalittua pelkkää makkaraa jakamalla - paikallispolitiikassa tulee löytyä paikallista sisältöä.

Aivan omaan luokkaan kumpuavasta idiotismista voidaan puhua, kun tutkaillaan persujen vaalikampanjaa ja möläytyksiä ennen vaaleja. Ensinnäkin kaupunginosasta, jossa persuilla on vahvin kannatus, puolueen edustaja uhkaa lopettaa koulun. Toiseksi puolue, jonka ehdokaskaarti kuulu tarjokkaiden iäkkäimpiin, ei mainosta printtilehdessä kuin kerran, mutta kylvää rahaa makkaraan, jota jaetaan muiden puolueiden äänestäjille. Samoin puolue satsaa ikäehdokkaineen someen, jossa mainontaa höystetään, ikäviä asioita korostetaan random playna. Menneet vuodet ja persujen näkymättömyys turuilla plus toreilla oli suurin syy vaalimenestyksettömyyteen. Paikallisvetäjät joutuivat kiireen keskellä ns. tekemättömään paikkaan ja kaikkihan muistaa Linnan lausahduksen: Hosumalla ei tule kuin kusipää mukuloita. Purra vaihtoon ja tuki paikallisvaikuttajille, niin persut nousee ja palaa jytkyjen tielle!

PAIKKAJAKO MENEE AINA OIKEIN, MUTTA...

Mikäli paikat jaettaisiin vastoin lakeja, seuraisi siitä valitus ja oikaisu. Kukaan ei katsoisi tumput suorana, jos paikkoja rohmutaan reilusti ja laittomasti yli sen mitä kannatus sallii. Jokainen puolue pyrkii paikkajako neuvotteluissa käyttäytymään siinä määrin reilusti, että he saavat reilusti itselleen valtaa. Kaikki kynnelle kykenevät pyrkivät tähän, eikä siinä tapahdu mitään kauhisteltavaa tai moraalitonta, kun yritetään tehdä nautakauppoja oman poliittisen voiman ja päämäärien maksimoimiseksi. Vai mitä tapahtuu mainittujen pyhien päämäärien suhteen neuvottelujen edetessä - päämäärillä kalastettiin ääniä, niissä luvattiin kaupunkilaisille jotain ja niillä saatiin kaupunkilaiset vetämään suotuisaan paikkaan punainen viiva tai nyttemmin numero. Vaikka meillä korostetaan henkilöiden osuutta henkilövaaleissa, puolueen/ryhmän roolia ei voi väheksyä, koska se ratkaisee, mitä henkilö sanoo/lupaa, missä hän asuu, ei se keikkuuko päälaella punaiset kutrit tai tähtääkö sinua hänen kasvoistaan siniset silmät.

Neuvotteluissa, mahti paikkaa jahdattaessa, pyritään mahdollisimman tehokkaaseen omien päämäärätavoitteiden eli vaalisanoman toteuttamiseen - mitä merkittävämpi asema, sitä paremmin valtuutettu voi toteuttaa äänestäjilleen antamat lupaukset. Isossa ryhmässä valtuutetut tulevat eri kulmakunnilta kaupunkia, heidän varallisuus- ja koitaustansa poikkeavat, kuten myös työelämän kokemukset. Väistämättä mainitut seikat vaikuttavat annettuihin vaalilupauksiin ja ne voivat aiheuttaa ristiriitaa puolueiden sisällä. Sitä voi pitää varmana, että jo valtuutettujen kodin sijainti ajaa heitä pakostakin eri leireihin, sillä yleensä kaupungin rajalliset varat sysäävät päättäjät tilanteeseen, missä hankkeen tai muun investoinnin toteuttaminen toisaalle, estää investoinnin jonnekin muualle. Periaatteessa oikeiston ja vasemmiston erottaa vahvimmin toisistaan suhtautuminen kaupungin palveluiden tuottamiseen. Useimmiten taloudellisiin syihin vedoten oikeisto painottaa yksityisen puolen käyttöä ja vasemmisto pyrkii toteuttamaan kaupungin palvelut ja muun kunnallisen toiminnan organisaation omilla työntekijöillä. Kun kuvioon lisätään perusyleistys oikeiston halusta kuluja kutistamalla tasapainottaa taloutta ja vasemmiston tavoite parantaa taloutta veronkorotuksilla, alkaa jakolinja isoissa asioissa muodostumaan massiivisen tuntuvaksi.

Päättäjien joukosta löytyy joitakin, ketkä vähät välittävät periaatteista ja heitä, joiden periaatteet sitovat käytännön toimintaa. Kun nämä käytännöt kumpuavat neuvotteluissa pinnalle, nousevat kompromissin kohteiksi päämäärät ja paikat. Lähes poikkeuksetta päämäärät kevenevät ja niistä annetaan periksi, kun toisessa vaakakuppia painaa oma poliittinen asema. Suhteellisen tiheään ajaudutaan tilanteeseen, jossa neuvotteluissa toisaalta saavutetaan valtaa, mutta toisaalta saavutetun vallan käyttöä omien tavoitteiden toteuttamiseksi luvataan vähentää. Näin syntyy viimein konsensus, joka onnistuessaan yhdistää eri osapuolten hyvät asiat kaupunkilaisten eduksi ja epäonnistuessaan, päätännän sujuvuus, taataan mitään sanomattomilla plus äärettömän harmailla kompromissiesityksillä, jotka kuihduttavat kaupungin väkilukua ja ajaa kuntayhteisön taloudelliseen ahdinkoon. Kun tähän vielä lisätään, sopan suuri sattuma, puolueen sisäiset väännöt, voidaan todeta koko homman muistuttavan kissan suhtautumista pölyimuriin: siistiä pitää tulla, mutta tuota äänekästä siistimisvaihetta ei voi sietää. Mainitun neuvotteluprosessin seurauksena, sen enempää kuin kaupunkilaiset eivätkä edes neuvottelijat itse, voi tietää, ketä neuvotelluille paikoille lopulta tulee. Tämän sekamelskan ainoana varmana lopputuloksena voidaan pitää hallintoa, joka ikävän usein takaa kaupungin matalalennon jatkumisen ja lopulta mätkähtämisen taloudelliseen suohon. Katsokaapa valtuuston jäsenten osaamista tyyppi tyypiltä ja katsokaa kuinka he sijoittuvat tulevassa päätäntäorganisaatiossa. Onko kaupunkilaisten etu, jos äänimäärällä saa aseman, johon voitaisiin vaihtoehtoisesti valita alan osaaja - kumpi hoitaa paremmin leiviskänsä?

PAIKANJAKO MENEE AINA OIKEIN

Kunnissa laki tähtää siihen, ettei synny hallitus-oppostio asetelmaa. Puoluetta, joka saa riittävästi ääniä, ei voi pelata ulos hallituksesta, joskin alle hallituspaikan edellyttävän kannatuksen saanut, saattaa päästä hallitukseen, jos löytyy neuvottelukykyä ja yhteistyökykyä. Esimerkiksi sopii ottaa edelliset vaalit, joissa persut saivat kuudella valtuutetulla kaksi hallituspaikkaa, vaikka tuohon olisi vaalimatematiikan mukaan tarvittu kahdeksan valtuustopaikkaa. Samoin vasemmistoliitto sai kahdella valtuutetulla hallituspaikan kahdeksi vuodeksi eli onnistuivat maksimoimaan äänestäjiltään saamansa mandaatin. Kyse on pitkälti yhteistyö- ja neuvottelukyvystä. Jos olet hauskana Veikkona somessa potkinut muita nokkelasti sanan monolla vyön alle ja saanut mielestäsi viimeisen sanan, nyt saatat maksaa hinnan nokkelista sanoista ja jäädä paikanhakujaossa viimeiseksi.

Jokseenkin koomiselta tuntuu ruikutus siltä suunnalta, jossa passiivisesti katsotaan sivusta, kuinka aktiivisemmat tekijät jakavat paikkoja. Paljon ääniä saaneiden tulisi siis jakaa kansan heille antamaa valtaa sinne, minne ääniä ja valtaa ei kansalta herunut - tämä olisi demokratian sääntöjen vastaista mihinkään johtamatonta ja hävettävää nynnyilyä. Jospa vielä tutkailemme mainittujen ruikuttajien osaamista siten, että kartoitamme ne sektorit, jonne he toisivat lisäarvoa ja kykenevät toimimaan vastuullisesti kaupunkilaisten parhaaksi, joudumme aprikoimaan, löytyykö tällaista sektoria eli lautakuntaa jaostoa jne.? Tuskin löytyy, sillä eiväthän passiiviset ruikuttajatkaan esitä mitään, kaupunkia parantavia, rakentavia vaatimuksia - kunhan kököttävät nolona nurkassa ja haukkuvat heitä, ketkä saivat päätösvallan voiman kaupunkilaisilta. Politiikassa ei anneta mitään, kaikki täytyy pyytää tai ottaa!

Paikanjakoneuvotteluissa ratkaistaan vähän paikkoja saaneen porukan painoarvo eli se, onko koko porukalla mitään virkaan tulevana valtuustokaudella. Tarjoamalla oikeita tyyppejä oikeille paikoille, pääsee pienikin poppoo näkyviin ja vaikuttamaan. Jos pienryhmä ei edes yritä tuoda osaamista ja tarjokkaita esiin paikkoja täytettäessä, voi todeta äänestäjien äänten menneen väärän osoitteeseen. Meillä vaikuttaa kuvioihin sekin ongelma, että luottamuspaikkojen karsinnan seurauksena ei juurikaan voida puhua lautakuntia voitavan kutsua asiantuntijalautakunniksi. Ensinnäkin jos yksi lautakunta valmistelee asioita kovin laajalla sektorilla, salibandy, pianon soitto, judo, teatteri, nyrkkeily, nuorisotoimi, jääkiekko, kirjasto, uinti, maalaustaide, koripallo jne., lienee mahdotonta löytää valmistelijaa, joka pystyy vetämään laadukkaasti po. lautakuntaa samoin kuin kaiken tarpeellisen taitavia luottamushenkilöitä linjaamaan valmistelua. Tällaisessa systeemissä jää pienryhmä auttamatta ilman edustusta, kun paikkoja ei riitä edes suuremmille ryhmille ja varsinkin silloin, kun ei edes esitä haluavansa itselleen mitään, vaan jää säälittävän nolona ruikuttamaan kohtaloaan, jonka vaalituloksen mukaan ansaitsee - Uudenkaupungin politiikassa ei saa pyytämättä mitään!

70 TÄYTEEN JUHLAT JUHLITTIIN - ON KIITOSTEN AIKA!

Ikää alkaa olla niin, että luulee tulleensa kokeneeksi ja viisaaksi. Mutta vasta nyt hoksaan, että elämäni oikeastaan alkoi, kun Marjan kanssa sovitimme kulkumme yhteiseksi. Kiitos Marjan ja hänen lapsiensa itsekkääseen elämäni tuli todellista sisältöä. Sisältö kasvoi lastenlasten syntyessä sekä varttuessa. Elämäni täyttyi ikimuistoisista hetkistä ja nyt hoksaan arkeni olleen yhtä mahtavaa juhlaa - olen juhklinut kymmenet vuodet. Marjan kanssa sain elää miltei puolet elämästäni - koimme Gotlannin kesät, Costa risteilyn ylellisyyden, Sisilian Mafia-tunnelman, Madeiran lumituiskun sekä maukkaat paikalliset banaanit, kävimme kymmenissä Feran pesäpallo-otteluissa, nautimme kymmenistä teatteriesityksistä Uudessakaupungissa, Turussa, Raumalla, Tampereella, Jyväskylässä ja Seinäjoella, nautimme kymmenistä konserteista, kesäretkistä, kirppiskierroksista ja jännitimme VIP-katomossa Korihaita kannustaen jne.. Olimme aina yhdessä, paitsi silloin, kun aikani hukkui taisteluun tullimyllyjä vastan, kunpa voisin päättää tuosta ajasta uudelleen ja käyttää sen yhdessä Marjan kanssa Myllymäellä käsikädessä istuen ja kaunista kaupunkiamme katsellen. Koimme myös koronan tuoman taloudellisen romahduksen yhdessä, mutta yhdessä selvisimme siitä - emme helposti, mutta selvisimme kuitenkin.


Nyt en voi muuta, kun kiittää Marjaa menneistä vuosikymmenistä, sillä hän jätti meidät kaikki. Reilut kaksi viikkoa sitten Marja käveli TYKS:in ja viikko sitten hän nukkui pois. Tehtyä ei saa tekemättömäksi ei sanottua sanomattomaksi, joten ajatelkaa sydämellänne ja harkitkaa, mitä sanotte ja teette - ottakaa jokaisesta hetkestä kiinni, sillä jokainen elämän hetki on ainutlaatuinen mahdollisuus ja kun se on mennyt, sitä ei enää koskaan saa takaisin. Kiitos näistä vuosikymmenistä sinulle oma rakas Marjani. Enkä tähän murheellisen kirjoituksen loppuun voi muuta kuin siteerata Marjan lapsenlasta Mioa. Hänen kanssaan muistelimme menneenä vuonna Sairisissa vietettyjä yhteisiä, hänen lapsuus hetkiä. Niistä, aina iloinen ja nauravainen Mio vakavoitui ja totesi jälleen hymyillen: 

OLI NE HYVIÄ AIKOJA!