Monikulttuurisuus on suuri siunaus ja rikkaus. Mekin saamme suurelta osin kiittää kiinalaisten keksimän paperin hyödyntämistä siitä, että se mahdollisti hyvinvointiyhteiskunnan syntymisen näille nurkille. Myös arjessa saamme halutessamme kohdata mukavia tuulahduksia vieraista kulttuurista. Pizzat,burgerit kebabit ja ruotsalaiset lihapullat antavat mukavan makulisän ateriavalikoimiimme. Harva meistä juomapuolella sylkee lasiin, jossa on sumerilaisten ja turkkilaisten kehittelemää mallasjuomaa olutta. Valinta on sinun, ei olutta pakko ole juoda.
Emmekä me kuulu ainoastaan saama puolelle kulttuurien välisessä tarjonnassa. Juuri Suomessa vieraillut näyttelijä Emma Thompson ylisti karjalanpiirakoita, Kolin luontoa ja sikäläisten ihmisten miellyttävyyttä. Huomioikaamme sekin, että maakuntien Suomen turvallisuus, yhteisöllisyys plus talkoohenki liittyvät meidän kulttuurimme parhaisiin puoliin. Monissa kulttuureissa haluttaisiin omia meidän kulttuurimme mainitut parhaat piirteet, mutta eikö siitä synny melkoinen paradoksi, kun käykin päin vastoin: turvallisuus, lähimmäisestä huolehtiminen jne. katoavat Suomesta?
Kuuluisa lainlaatija herra Hannibal, sama mies kuka intoutui ulkoiluttamaan elefantteja aina Alpeille saakka, halusi turvata kansalle sellaisen hyvän kuin oluen saatavuuden. Niinpä hän kirjatutti lakkinsa, että heidän ketkä myyvät olutta kiskurihintaan tulee hukuttaa. Näin toimi Hannibal, kuka ei isommin kansalta kysellyt kuinka tulee toimia. Entäpä miten oluen saanti turvataan meillä, sitä ei saa myydä ennen yhdeksää eikä myöhään iltaisin. Taisi Hannibal lukea ja toteuttaa kansan tuntoja hiukkasen paremmin kuin meidän, kansan valtaan valinneet, päättäjämme.
Monikulttuurisuus, jonka kansa valitsee vapaaehtoisesti kuin oluen tai pizzan rikastaa elämistä ja olemista. Uudet juoma- ja ruokavaihtoehdot muodostuvat itsestään selvyyksiksi ja osaksi omaa arkeamme. Mutta huomaammeko sitä, että se paras osa meidän kulttuuristamme eli välittäminen läheisestä, lasten kasvatus ja kouluttaminen, huolehtiminen sairaista, vammaisista kuten vanhuksista, katoaa koko ajan ja eriarvoisuus kuten myös turvattomuus kasvavat ja hävittävät tämän vaivalla ja yhteistyöllä luodun kaikista huolehtivan hyvinvointi Suomen!
Jos päättäjämme pitäisivät kansan tarpeista yhtä hyvin huolta kuin Hannibal aikoinaan omiensa oluen saannista, ei täällä kenelläkään olisi hätää. Kaikki lähtee työn kunnioittamisesta ja sen tulosten priorisoinnista, heille kenen turvaksi koko yhteiskunta luotiin eli lasten, vanhusten, sairaiden ja vammaisten tarpeista huolehtiminen. Kun palautamme mainitut kohdat yhteiskuntamme perus tavoitteiksi, se on piirre, joka voi rikastaa useimpia maailman kulttuureja. Jos emme toimi noin, ei meillä ole kohta varaa, kykyä tai halua auttaa muita, siksi suomalainen ensin.
LINKIT:
Noin se vain on. Jos kansa on köyhää, herrat ei voi auttaa muita maita rahoilla, kun niitä ei oo.
VastaaPoista