LÖYDÄMMEKÖ TAKAISIN KEHITYKSEN TIELLE?

Kun säästät opetuksesta, kasvatat kuspäitä mukulia. Kukaan ei tuo lapsiaan kuntiin, joissa opetukseen ei satsata ja useat vievät lapsensa pois kunnista, joissa säästökohteiksi valittiin lapset. Jälkimmäinen edellyttää tietenkin sen, että pääsee esim. asunnosta eroon. Luonnollisesti jokainen vaatii asuinpaikkakunnaltaan muutakin, kun laadukkaan opetuksen. Tiestön ja palveluiden täytyy toimia mieluimmin keskimääräistä paremmin ja vapaa-ajan puitteiden täytyy toimia kilpailukykyisesti ja yrityspalveluiden sopii kukoistaa - siispä harkintaa säästöpäätöksiin.

Kehittäminen vaatii pelimerkkejä ja osaamista. Katse menneeseen selvittää osaamisen päättäjien, valmistelun ja toteutuksen osalta. Mikäli pelimerkkejä on aiemmin käytetty niin, että korjausvelka kasvoi, kunnallistekniikka romuttui, turhista kiinteistöistä ei päästy eroon ja investointejakin voidaan pitää niiden hyödyntämiseen nähden harhalaukauksina, on paras kääntää katse ko. organisaation operatiiviseen johtoon, joka teoillaan osoitti kyvyttömyytensä kehittämiseen ynnä kuntalaisten omaisuudesta huolehtimiseen ja palvelujen tuottamiseen.

Osaamattomuuden seurauksena katoavat varsin usein myös pelimerkit ja pahimmillaan tulevienkin pelimerkkien käyttökohde valittiin joko laiminlyömällä kuntalaisten omaisuuden kunnossapito tai investoimalla hankkeisiin, jotka lisäsivät käyttömenoja eli pahimmillaan eilen investoitiin niin kalliiseen urheilukenttään, että kentänhoitajaan ei enää löydy varoja tai tehtiin Suomen hienoin koulu, jonka kalleuden vuoksi joudutaan säästämään opetuksesta. Tässä tilanteessa tarvitaan koulutusta ja jos aika ei löydy, täytyy laatua saada valmisteluun ja päätöksiin muuten.

Käsittääkseni meidän aikavaramme talouden oikealle tolalle reivaamiseen ja asukaskadon kääntö kasvuun vaikuttavat rajallisilta. Nyt eilispäivän päätökset täytyy avata kohta kohdalta ja rehellisesti tarkastella tekijöitä sillä perusteella: kuka valmisteli ja mitä; kuka esitti ja mitä; kuka istui pöydän päässä puhuttama ja pukahtamatta tyytyen kuittaamaan kokouspalkkion. Kun varoitettiin nykytyylin vievän opetuksen laadun heikkenemiseen ja se kuitattiin tokaisulla: tehdään maan paras kouluruoka, joka sekään ei toteutunut, on arvioitava tekijöitä ja päättäjiä.

Suuntaisin em. pohjalta ensimmäiseksi tarkastelun johtoryhmään ja kaupunginhallituksen pöydän ympärillä istuviin henkilöihin. Tarkalla seulalla tutkisin heidän aikaansaannoksensa ajan, tekojen ja esityksen suhteen: kuka oli kehittämässä, säästämässä, innovoimassa jne.. Kohta kohdalta kävisin kaiken läpi - en siksi, että etsisin syyllistä virheisiin, vaan siksi, että välttäisin eilispäivän virheiden toistamisen ja siirtymisen kasvun ja kehityksen tielle. Kyseessä on hyvin helppo ja yksinkertainen analyysi toteutuneesta valmistelusta ja päätöksenteosta.

Kaupungissamme asusteli parhaillaan miltei 19 000 uusikaupunkilaista ja nyt meitä asustelee täällä vajaat 15 000. Tuohon väliin mahtuu muutama vuosikymmen valmistelua ja päätöksiä, jotka käänsivät kehityskäyrämme kiihtyvällä vauhdilla uhkaavasti alaspäin. Osa nykyisistä vaikuttajista nautti merkittävää asemaa jo kaupunkimme kultavuosina. Mitä nämä valmistelijat/päättäjät saivat aikaan ja mihin katosi se iloinen kasvun ja positiivisuuden ilme, jota naapurikunnat ja -kaupunki katselivat kateellisina 1980-luvun lopulta aina 2000-luvun alkupuolelle.

Uudessakaupungissa suunniteltiin korttelikoulujärjestelmää, joka keräsi huomiota kautta maan. Urheilumme eli huippukautta. Koripallossa kultaa, jalkapallossa kaksi joukkuetta liiton sarjoissa, laaja juniorityö ja Vakkaliigassa toistakymmentä harrastelijajoukkuetta, jääkiekossa Jääkotkat pelasivat mestistä ja halli pursusi täynnä väkeä, ringetessä menestyttiin, pesäpalloa pelattiin maakuntasarjassa ja junioritoiminta toimi loistavasti, Merefestit olivat yksi maakunnan mahtavimmista tapahtumista, Crushell-viikot vetivät väkeä ympäri Suomen, kirkkokin kahdesti samana päivänä loppuunmyyty, teatterimme keräsi Heli Laaksosen ensi-illoilla ja muilla näytelmillä bussilasteittain tuhansia katsojia Uuteenkaupunkiin. Kaupunkimme positiivisen ilmeen voi tuolloin astia asukkaiden iloisena vilinänä ja valtakunnallisena huomiona! 

Kun vielä todetaan, että EU:n nuorisopajatoiminta alkoi Uudestakaupungista ja tarjosi tervettä tekemistä nuorille, niin voi vain ihmetellä, että miten kaikki tuo onnistuttiin sössimään ja kuinka innovatiiviset kehitysideat vaihtuivat haihatteluun ja kaiken näivettämiseen nykytasolle? Tarkoitukseni ei siis tähtää kenenkään mollaamiseen tahikka syyllisen etsimiseen vaan siihen, etteivät samat voimat valmistele samaa ankeutta samoille päättäjille, ketkä siunasivat kaupungin alamäen, jatka edelleen ja viedä kaupunkimme lopulliseen tuhoon!

Väärässä asemassa istuvaa tai työskentelevää itseään ei pidä syyttää kyvyttömyydestä hoitaa laadukkaasti tehtäviään. Syyllinen löytyy hänet ko. tehtävään valinneista. Mikäli tämä toistuu, voidaan jo puhua kaupunkilaisten edun vastaisesta toiminnasta. Sama pätee vaaleihin, joissa kansa sanoa näkemyksensä uurnilla. Tietenkin tässä tapauksessa myös sillä tiedolla, mihin kansa perustaa äänestämisensä, on vaikutusta. Kun media esim. toitotti, että taseen ollessa kunnossa ei ole hätää talouden suhteen, niin monenko äänestämiseen tämä vaikutti?

Vastuumme lähimmäisistä kasvaa käsitellessämme yhteisiä asioita. Katteettoman lähimmäisen kehumisen ja epäonnistumisista vaikenemisen tai selittelyn sijaan, epäonnistuja tulee ohjata vahvuusalueelleen. Jokainen meistä on jossain asiassa hyvä ja kykenee sillä alalla palvelemaan muitakin kuin itseään. Positiivisuutta, opastusta, todellisuudentajua sekä tukea lähimmäiselle, joka haluaa toimia yhteisön parhaaksi. Näin kykenemme säästämisen lisäksi luomaan jotain uutta ja kehittämään omaa kaupunkiamme tuhon tieltä menestykseen!