Aalto yliopistossa puuhastelee 400 professoria ja Helsingin yliopistossa 600 saman sortin palkannauttijaa. Kun katsomme maamme tilaa esim. työllisyyttä taloutta ja sote-uudistusta, kertovatko ne jotain Suomen yliopistoista valmistuvien tasosta ja heidän tarjoamiensa tulevaisuuden visioiden laadusta? Yliopistoja pidetään kankeina ja jopa Neuvostoliiton tason taakse jäävinä yksiköinä, jotka eivät kykene suoriutumaan niille sälytetyistä yhteiskunnallisista tehtävistä. Olisiko nyt sopiva aika ottaa yliopistot tarkasteluun ja pilkkoa sekä hajasijoittaa niistä suurimmat?
Professoreiden lisäksi yliopistoista löytyy kaikenmaailman tyyppejä aina köyhyystutkijoita myöden. Oletteko havainneet köyhyystutkijoiden jotenkin poistaneen köyhyyttä tai parantaneen köyhien asemaa vai onko pikemminkin niin, että he syövät köyhien pöydistä viimeisetkin murut. Pitäisikö yliopistojen toimintaa tarkastella heidän rahoittajien suomalaisten kannalta: miksi kouluttaa taloustieteilijöitä, ketkä eivät tiedä mitään tai lääkäreitä, ketkä eivät viitsi tehdä töitä kansalaisen edut huomioiden, vaan ihmisiä jää lääkärien viitsimisen vuoksi hoidotta.
Samaan aikaan, kun teollisuutemme potee diplomi-insinööri pulaa, yliopistoissa puuhastelee korkealla mukavuusalueella elävää ns. joutoväkeä. Rajallisen vaurauden vallitessa sopii tehostaa yliopistojen toimintaa. Ja onko edes järkevää kouluttaa Suomessa esim. lääkäreitä, jos heidän koulutuksensa voisi ostaa vaikkapa muualta? Tuolloin lääkärien vaje ja laatu saataisiin varsin nopeasti kuntoon ja voisimme valita aina sen koulutussuunnan, josta suomalaiset saavat luotettavia ja laadukkaita lääkäreitä riittävästi toisin kuin nyt!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Tuhraappa tähän aikasi kuluksi jotain! Kiitos!