Forssassa 1903 luotuun Suomen Työväenpuolueen sittemmin SDP:n 49 vuotta voimassa olleeseen julistukseen kuuluivat vaatimukset esim. kahdeksantuntinen työpäivä, vähimmäispalkka, yleinen koulu kaikille lapsille ja yleinen alkoholin kieltolaki. Kun muistamme vaikkapa pääministeri Sannan Mariniin ylellisiä valtion kustantamia aamiaisia ja naama pölyssä toikkarointia Helsingin kapakoiden öisessä hämyssä ja jatkoa vaalien jälkeen, niin eipä voi muuta todeta kuin siteerata Rauli Badding Somerjoen laulua: "Niin kauas pilvet karkaavat, niin minäkin!"
Eivät, kansalta päättäjän aseman saaneet, sosialidemokraatit aikoinaan pörränneet yökerhoissa ja haukkuneet tätä nuivasti katsoneita äänestäjiään boomereiksi tai vääntäneet krokotiilin kyyneleitä tyyliin Sanna Marin: Minä olen ihminen, kaipaan joskus iloa, valoa ja hauskuutta. Kaikki tuo sai tukea valtamedialta, Marinista tehtiin kaiken arvostelun yläpuolelle nostettu kuningatar, kuka sai tehdä kaikessa itsekkyydessään mitä tahansa. Median mukaan hän vain ravisteli pääministeri instituutiota ja kuinka kävi: Vaalivoiton jälkeen hän ravisteli tämän maan tomut ja lensi Euroopan ökypiireihin, jättäen orvot pikkupirut Nurmiset ja Mäkyset nauttimaan vaalivoittonsa hedelmistä. Äänestäjä voi pohtia kohtaloaan Somerjoen laulun sanoin: "En tiennyt mitä sain, kun tanssiin sinut hain kuin oisit muuttunut, et enää nauranut"
Kun Mäkyset ja Tuppuraiset toistavat ikivirttä hallituksen epäonnistumisesta ja 100 000 työpaikan tavoitteesta, he käyttävät Suomen työttömiä keppihevosena vallan hamuamiselle itselleen. Mutta jo seuraavassa lausumassaan demarit paljastavat, kurkku punaisena huutaen sen, mitä he vallalla tekisivät: GAZA, GAZA, Palestiina itsenäiseksi, rahaa joukkoliikenteeseen, bensan hinta taivaisiin ja Suomi ensin ajattelu on väärin. Missään ei edes sivulauseissa demarit pyri korjaamaan edes luomaansa SOTE-uudistuksen kammottavia hoitojonoja ja kuolemaa.
Puolueet eivät pilaa ihmisiä, vaan ihmiset pilaavat puolueiden uljaat sanomat ja yhteiseen hyvään tähtäävät päämäärät. Usein lopulta valtaan pääsevät ihmiset, keille henkilökohtainen valta on tärkeintä ja yhteinen etu rajoittuu vain välineeksi pääsemiselle vallan huipulle. Hannah Arendt toteaa poliittisen toiminnan olevan ihmisnenä olemista puhtaimmillaan. Näin ajateltiin joskus, entä miten tämä toteutuu mielestäsi nyt, kun eletään vuotta 2025. Kuinka hyvin kansanedustajat edustavat kansaa vai ovatko henkilökohtaiset tavoitteet ykkösenä?
Uskoisitko Tuppuraisen, Mäkysen jne. olevan valmiita luovuttamaan jotain henkilökohtaisesta edusta köyhempien vuoksi tai olisivatko he valmiita vapaaehtoisesti antamaan paikkansa heille ketkä osaavat ajaa köyhien suomalaisten asiaa itseään paremmin? Toki esimerkkejä moisesta pyyteettömyydestä löytyy, mutta ei politiikasta. Mikko Kodisoja ja Ilkka Paananen eivät vero kikkailen piilottele varojaan, vaan maksavat vapaaehtoisesti ja reilusti miljoonia euroja veroja Suomelle - hekö ovat Suomen ainoat todelliset menestyvät sosiaalidemokraatit?
Demareiden tunnuslause: Tehkää niin kuin minä sanon, ei niin kuin minä teen!!
VastaaPoistaTaas kerran hyvä lohkaisu blogistilta.
VastaaPoista