RONALDOSTA MALLIA?!

Jokaisella tuppukylällä on omat mediamestarinsa, kaikki tuntevat, mutta vain omassa kylässä, nämä linssiluteet, ketkä jakavat mediatilaa ja huomiota niin, että pysyvät itse julkisuudessa. Po. tyypit elävät asemastaan ja itsestään antamastaan julkisuuskuvasta. Tästä johtuu paljolti se, että he kokevat kaikki heidän pelikentälleen tulevat vihollisiksi ja taloudellisen kaakun jakajiksi. He nauttivat täällä asemastaan, koska isommissa pitäjissä ja kaupungeissa heidän eväillä ei pitkälle pötkitä. Yleensä nämä tuppukylän mediatyypit muodostavat pienen sisäpiirin, joka hallitsee ja jakaa julkisuutta toinen toisilleen. Pieneen mediapiiriin sopii jokunen "toimittaja", vapaatoimija, virkahenkilö ja saattaa muutamat luottamushenkilötkin päästä kuvioon mukaan, mikäli he suostuvat pönkittämään em. tyyppien asemaa. Mainitun porukan todellinen tiedottaminen tähtääkin ainoastaan siihen, että kaikki em. piirin päätökset, hakkeet, tilaisuudet ja vastaavat ovat onnistumisessaan ylivertaisia.

Koko tiedotuskuvio on useimmissa tuppukylissä omalla tavalla monopolisoitu pienelle ringille, jota kasvatetaan sen mukaan, kun uusista jäsenistä on hyötyä entisille. Kaikki ulkopuolinen on uhka ja tuomitaan julkean julmasti. Mitään ulkopuolista ja uutta syntynyttä taantumuksellinen mediahallitsijoiden joukko ei suvaitse. Tämä kävi ilmi hyvin koripallon mm-kisojen päätyttyä paikallisen valmentajan joukkueen voittoon. Yksikään paikallinen mediakekkuli ei noteerannut häntä, vaikka valmentaja nosti jatkuvasti esiin kotipaikkaansa ja sen puitteita. Jopa päättäjät torppasivat valmentajan käytön kaupungin markkinoinnissa, kun ehdotus tuli väärältä taholta. Ronaldon perheen Lapin vierailu on mainio osoitus megajulkkiksen tuomasta positiivisesta julkisuudesta, johon paikallisia mediavaikuttajia ei tarvittu, julkisuus tuli isommalta taholta. Tapauksen vuoksi lienee kohtuullista pohtia, mitä menetämme mediarinkimme vuoksi, joka ei markkinoi kaupunkia ulospäin, vaan pyrkii sen sijaan antamaan kaupunkilaisille kuvan vallitsevasta katastrofaalisesta tilanteesta vaieten ja kertoen: täällä on kaikki hyvin. Mitä lähemmäs vaaleja tullaan, sitä vahvemmin mainittua valhetta markkinoidaan. Kysymys on, saammeko vielä ennen vaaleja makkarajuhlan?

RAUHALLISTA JOULUA ja AJATUS sekä KIITOS MEIDÄT JÄTTÄNEILLE!

Ajan hauta nielee kaikki meidät ajallaan. Jouluna lienee paikallaan muistaa Saria ja muita meidät jättäneitä! Kaikille vielä täällä kulkeville toivon hyvää joulun aikaa, jospa tänä jouluna kenenkään ei tarvitsisi olla yksin. HYVÄÄ JOULUA!

MISTÄ MEILLE ASUKKAITA???

Ikävääkin tapahtumaa voivat seurauta posiitiviset käänteet ja kaikki kääntyä lopuksi parhain                                                                                      päin!

Jopa varteenotettavat vaikuttajat näkevät kaupunkimme kohtalon pyynä, joka vain pienenee ennen maailman loppua ja todennäköisesti häviää kokonaan ennen maailman loppua, johon ei liene kenelläkään ei edes pyyllä vähäistäkään hoppua. Mutta pyystä ja maailmanlopusta itse asiaan eli siihen, miksi ennusteet toteavat kaupunkimme pienenevän joidenkin tolkun päättäjienkin uskovan siihen. Esitetty pitää sisällään karun ennusteen vailla faktoja, sillä kukaan ei voi tulevaisuudesta tietää - sopii vaikka esim. pohtia kuinka mahdollinen sotilastukikohta Putsaareen muuttaisi kaupunkikuvaa ja miten se piristäisi kaupunkimme yritysten tilaa tuomillaan dollareilla/ruplilla. Ennuste perustuu aina uskoon tulevasta, joka taas tilastokeskuksen tapauksessa pohjaa aiemmin tehtyihin ratkaisuihin niiden tekijöihin kera toteutuneisiin kerrannaisvaikutuksiin.

Koko ennusteen uskottavuus muuttuu, jos teemme muutoksia. Kun peli ei kulje, vaihdetaan jääkiekossa maalivahtia ja tarpeen niin vaatiessa vaikka valmentajaa. Jääkiekko luetaan pyhiin asioihin, joissa tavoitteet ajavat jonkun henkilökohtaisen tyypin edun tai maineen edelle, siksi jääkiekkomaalivati voidaan vetää kesken pelin ilman poisvetokuppikuntien perustamista tai pitkien maalivahdin vaihtoa valmistelevien neuvottelujen käymistä. Kunnassa pelin panokset ovat näemmä pienemmät, kun epäonnistuneiden vaikuttajien poisveto ei onnistu jääkiekon tyyliin. Mutta, jos kuitenkin näin tehdään ja passiivisen tumpelon tilalle saadaan aktiivinen Amanda/Antti/Riitta tai Raipe, vie henkilövaidos pohjan ennusteelta. Varsinkin näin käy silloin, jos taantumukselliset vanhan menon taanneet päättäjätkin korvataan uudistuksiin ja kasvuun sitoutuneilla luottamushenkilöillä. Muutos ei ole mahdotonta, tehdään vain SaiPat - johan alkaa peli kulkemaan.

Otetaan tyrkylle yksi käytännön esimerkki, miten voisimme yrittää kasvattaa kaupunkimme tulopohjaa eli haalia uusia asukkaita! Tempaistaan esimerkiksi Turku, jossa asustaa reilut 200 000 asukasta. Tuskinpa kaikki heistä haaveilee tänne muuttoa, joten pohtikaamme voisiko yksi prosenttia turkulaisista olla tyytymättömiä nykyiseen asumiseen, asuinpaikkaan tai asumisen kustannuksiin. Jos luku pitää kutinsa, otoksemme päätyy noin 2 000 turkulaiseen. Mikäli saisimme promillen turkulaisista muuttamaan tänne, se tekisi 200 uutta asukasta, joille voimme tarjota edulliseksi asuinpaikaksi luonnon läheisyyttä, merellistä ympäristöä perhepuitteiksi tai kyläyhteisön turvallisuutta kyläkouluineen plus Wintteriä mahdollisuuksineen. Näin ei tapahdu, koska ongelmamme vahvana juurena puskee nyt kasvavaa taantumuksen voimaa ja kehitystä jarruttaa myös se, ettei Turussa ja muuallakaan tiedetä Uudestakaupungista juuri muuta kuin koripallo ja autotehdas. Tiedotuksemme tavoitehan piilee siinä, että toistuvasti kaupunkilaisille kerrotaan kaiken kaupungissa sujuvan kerrassaan mainiosti vaikka tylyn totuuden mukaan lähes kaikki menee voimalla ja vauhdilla päin helvettiä - TÄSSÄ ON TAANTUMUKSEN JA TAKAPAJUISEN KEHITYKSEMME SYVIN SYY!

PALVELUISSA EI KARSINTATARVETTA - VEROISSA EI NOSTOPAINEITA !?

Tapahtumien syövereistä pyrkii nousemaan pintaan eräs tapaus, jossa kokoomuslainen naishenkilö Laura Kontu ei kysynyt: Eihän kaupungilla ole organisaatiokaaviota ja emmehän saa nähdä sitä? Tähän virkahenkilö ei vastannut: Toki kaupungilla on organisaatio kaavio ja saatte nähdä sen aivan heti. Näin en kertonut, mitä kukin sanoi kokouspöydässä eli noudatin lakia. Käsittääkseni laissa ei ole kielletty kertomasta, mitä kokouksessa ei sanota - jos olen väärässä oikaiskaa ja opastakaa minut lainrikkojien polulta laillisin tavoin istumaan poliisisaattueen sekaan päättäjien pöytään. Tässä keskustelussa ei liene sinällään mitään mystistä ellei huomioida sitä tosiasiaa, että satojen ihmisten organisaatio se pyöri rennosti vuosia ilman minkääkaltaista organisaatiohimmeliä tahikka johtohäkkyrää.

Jokainen saattaa luoda mielessään mielikuvan organisaation johdosta, jonka alaisuussuhteiden juonteista ei ole kaavioksi saatettua selvitystä. Kuinka tällainen kaavio voi toimia tehokkaasti, kun johtajat ja päälliköt muodostavat melkoisia johtoketjuja muutaman suorijjan yläpuolella. Tulekin mieleen organisaatioiden tehokkuusketju paremmasta huonompaan: TVL(entinen Tie- ja vesirakennuslaitos), sairaanhoidonkuntaliittymät, armeija, poliisi, Helsingin yliopisto, Neuvostoliitto ja hännän huippuna Uusikaupunki. Viimeistä sijaa emme voine pitää kirkossa kuulutettuna, koska varmaankin joku sote alueista tai kenties kaikki ne pyrkivät kaupunkimme rinnalle tai jopa onnistuvat sen ohitukseen. No oli kuinka oli, otaksun vilpittömästi, että po. organisaatiosta puuttuu pieninkin yritys sen korkeimpaan johtoon tähtääviin tehostamistoimiin. Toisaalta asian käsittelyn jähmeys plus laihojen tulosten ymmärtämys lienee selvää, kun johtoryhmä käsittelee tehostustoimia, ne eivät koskaan koske johtoryhmän jäseniä, koska kukapa sahaisi omaa oksaansa tai kaverin oksaa, kuka kykenee turvaamaan sen ettei omaa oksaakaan sahata. Mitä tähän voi todeta muuta kuin TERVEISIÄ ja TYYLIÄ NEUVOSTOLIITOSTA!

Onko siis ihme, kun hallintosääntöä valmistelleista kehitysehdotuksista jätettiin pois kaupunkiorganisaatiojohdon keventäminen ja vastuun siirtäminen suoritustasolle. Samoin koko hallintosääntöuudistuksen valmistelu tuhottiin aluksi viivyttelyllä ja lopuksi kiireellä, jonka kruunasi yhden johtajan toiselle johtajalle myöntämälle lomalle kiirehtiminen. Näin meillä on menty ja mennään, mutta ehkäpä vaalit tuovat yllätyksen. Nyt en tarkoita yllättävän alhaista äänestysprosenttia vaan päättäjät, ketkä yhdessä yli puoluerajojen perehtyvät kaupunkilaisten tarpeisiin, tarttuvat rohkeasti tulevaisuuden turvaaviin kasvumahdollisuuksiin sekä kuuntelevat herkällä korvalla kaupunkilaisilta kumpuavia ideoita sekä toiveita. Me tarvitsemme viimeinkin sitä muutosta, jota oikeisto tarjosi ennen viime vaaleja: Keventäkäämme hallintoa ja käyttäkäämme säästyneet hallintovarat kaupunkilaisten palveluiden ja elämisen puitteiden parantamiseen!

VASTUUTA, ONKO SITÄ?

Kaikille toimijoille asetetaan tavoitteet, yleensä ne asettaa toimija itse. Noihin tavoitteisiin toimija ja sen väki sitoutuvat. Asetettuihin tavoitteisiin pääsemistä eli onnistumista valvoo yleensä toimijan hallitus, joka tekee omat johtopäätökset toimijan tuloksen suhteen. Yrityselämässä onnistumisia seuraa hyvän henkilön lisät ja osinkojen jako. Menestykseen kaikki ovat tyytyväisiä ja organisaation pysymistä vahvistetaan palkkioin ja muin sitouttamispyrkimyksin. Mikäli toimijan lopputulos todetaan negatiiviseksi, kenkä alkaa heilua huipulla ja kurssin oikaisu menestykseen varmistetaan sähäkin toimenpitein. Kaikki hyväksyvät kyseiset toimenpiteet, koska toinen vaihtoehto on yhteisön häviäminen kokonaisuudessaan.



Edellä mainittu kuvio ei sovi kaikkiin yhteisöihin, sillä jotkut niistä voivat paikata epäonnistumisiaan selittelyyn perustuvilla itsepäättämillään tulonlisäyksillä. Po. tapauksissa ikuisilta tuntuvia epäonnistumisia seuraa rahoittaja- eli asukaspako. Jos epäonnistumisten loputonta ketjua ei pyritä katkaisemaan, väkipako kasvaa entisestään ja loppujen lopuksi koko kulmankunnan pitovoimaksi muodostuu paradoksaalisesti sen vetovoiman puute eli poishaluavat eivät saa asuntojaan kaupaksi. Kovin usein moisen epäonnistumisen taustalta löytyy median taustalla häärivä valmistelijoiden/päättäjien poppoo, joka halua pysyä vallassa hintaan mihin tahansa, lupauksilla millä tahansa ja seurauksilla millä tahansa.





Rahoittajapako sekä huono talouden tulevaisuus kumahtelevat hälytyskelloina yhteisön valitsemasta väärästä suunnasta. Samoin vahinkojen aiheuttamisen hyväksyminen, kuuluvat signaaleihin, jotka tulisi huomioida. Jos kuitenkin todetaan, että ei meitä kiinnosta lähes sadantuhannen euron säästölupausta seuranneen parinsadan tuhannen euron kulun aiheuttaja, ollaan kerrassaan onnettomassa jamassa. Demokratiassa kansa korjaa vaaleissa päättäjien tekemät virheet uusilla päättäjillä, ketkä muuttavat päätösten suuntaa. Tämä tietenkin sillä edellytyksellä, että löytyy media, joka tuo rehellisesti päätökset ja niiden tekijät julki. Jos tällaista tietoa tarjoavaa mediaa ei löydy, jää kansa katteettomien lupausten varaan ja hurjat junauholupauksetkin kuihtuvat miljoonakuluista huolimatta myllyjä kohti vievään rinteeseen sutimaan jääneeseen funikulaariin.

Hiukan pohdittavaa tuolla: 

kulissien-takaa

POSITIIVISUUS ON AINA POP

Kaupunkimme sai edellisiltä päättäjiltä perinnöksi suuren ja mahtavan Wintterin ja lähes rautalangasta väännetyn mallin, jolla se pysyy mahdollisuutena - positiivisen kehityksen takeeksi tehtiin yksimielisesti jopas kuinka kasvustrategia ja ponsi. Tilastot ja uuden valtuuston päätökset puolestaan vahvistavat strategian ja ponnen muuttuneen sanahelinäksi ja kappas kuinka perinnön tarjoamat mahdollisuudet muuttuivat äärettömän tuskaiseksi taakaksi, joka jo nyt, ei vain nakerra, vaan peräti ahmii aimo suupaloin kaupunkimme tulevaisuutta eli varallisuutta.

Itse sain aitiopaikalta katsella kuinka miljoonat valuivat Alicenkadun viritykseen, lankkurantaan, pyöräkatoksiin, Suomen kalleimpaan tekonurmeen ja vastaaviin. Yritin esittää jotain kaupunkia kasvattavaa ja pyytää vaihtoehtoja mainituille miljoona virityksille. Eipä tullut riittävää kannatusta, kaikki oli sovittu isommissa piireissä "puheenjohtajistossa" ja vastaavissa. Ja jopas kuinka, kaikki näyttää mennen jokseenkin totaalisesti ahterilleen, otettiinpa vertailukohdaksi kaupungin väkiluvun kehitys tahikka talouden näkymät. Jossain his/her/torian käänteessä kyseisen munauksen valmistelijat ja siunaajat olisi viety saunan taakse tai ripustettu teilipyörään tervehtimään kaupunkiin tulijoita ja kertomaan kuinka täällä vilunikihenkilöiden/naisten/miesten käy - oikeus toimii ja rehelliset pärjäävät, muita eivät rennosti heitetyt valheet ja ongelman maksattaminen muilla pelasta.

Surkeasta tilanteesta huolimatta, ei tulevaisuuden tarvitse muodostua surkeaksi. Asiahan menee niin, että eilen käyttämättä jätetyt mahdollisuudet voidaan hyödyntää huomenna tai ylihuomenna. Eihän tämä väittämä kaikkeen sovi, esim. autotehtaan buumi meni ja kun siitä ei hyödytty tuolloin ei siitä voi hyötyä nytkään. Siltä suunnalta täytyy siis odottaa kokonaan uutta buumia, joka on kuulemma vielä kaukana Kiinassa asti, mutta tulossa kuitenkin. Sen sijaan ryteikköiset ja väärin käytetyt rannat ja muut ovat yhä mahdollisuuksia niin viihtymisen kuin asumisen vaihtoehtoja pohdittaessa. Tulevaisuutemme kehityksen suunnan ratkaisee positiivisuus, eihän kukaan muuta kaupunkiin, joka säästää itseään pienemmäksi ja pienemmäksi ennen katoamistaan ajan hautaan. Vain positiiviset ja realistiset sellaiset ideat auttavat meitä kiertämään jäävuoret kuten matalikot ja jokaisen sopii pohtia näinkö nykyisiltä valmistelijoilta/päättäjiltä löytyy kykyä viedä kaupunkimme hallittujen myötätuulien ja valoisan tulevaisuuden väylälle - tutkikaa tekoja ja unohtakaa vaalipuheet!