NYT MENNÄÄN OPETUS EDELLÄ!

Sote-uudistuksen jälkeen kunnille jäi suurimmaksi vastuualueeksi opetus. Tämän todistaa oikeaksi myös kunnalliset ulostulot: erikoislukioita perustetaan lisää ja esim. Turku lisää lukiopaikkoja. Turussa ongelmana on se, että ulkopaikkakuntalaiset vievät puolet Turun lukiopaikoista. Jos siellä on vetovoimaa, muuttuu se täällä työntövoimaksi eli osa nuoristamme halajaa toisaalle lukio-opiskeluun. Tämä on äärettömän murheellinen fakta, jota ei saa tuoda julki. Jos sen erehdyt tekemään, saat silmillesi virkakoneiston huipun ja heitä tukevat luottamuskaakattaja.

Kun muualla perustetaan erikoislukioita ja satsataan opetuksen laatuun plus monipuolisuuteen, meillä kansalta kerättyä valuuttaa upotetaan siinä määrin seiniin, että se on väkisinkin pois opetuksen laadusta. Ajaudumme väkisinkin vielä huonompaan tilanteeseen, josta Ari Saastamoinen(LINKKI ), esittämillään ennusteilla, meitä varoittaa. Pahimmillaan Uuttakaupunkia odottaa lapsipako!

Olemme jo nyt opetustoimen kehittämisen suhteen armotta myöhässä, koska meillä kielletään edes puhuminen niistä asioista, joita muut kunnat ja kaupungit ovat pistäneet ja pistämässä kuntoon. Nykytyylillä lapsimäärämme vähenee niin rajusti, että meille jää väkisinkin runsaasti turhia neliötä. Näin se vain on, että hyödytön kiinteistömassa kasvaa ja kasvaa hoitokuluineen.

Viimeinkin täytyy nostaa kissa pöydälle ja avoimeen keskusteluun se, missä hiipuvan kaupunkimme opetusta järjestetään. Loppuuko opetus Hakametsässä, Saarnistossa vai Pyhämaassa, entä mikä on Lokalahden tai Kalannin koulun kohtalo, entä yhteinen lukio Laitilan kanssa? Koskapa massiivisen sihy-kiinteistön ennakoitu ja todennäköinen jääminen vajaalle käytölle toteutunee, on edellä mainitut vaihtoehdot nostettava vakavan pohdinnan nokkaan. Toisaalta tämähän olisi epäonnistumisen hyväksymistä kaupungissa, jossa epäkohdista ei saa puhua eikä niitä siksi ole saatu kuntoon, joten toimitaan kuin strutsi ja työnnetään leijonan hyökätessä pää maakoloon ja luullaan ongelman poistuvan.

Jotkut ovat reilut kymmenen vuotta esittäneet yksilöityjä muutoksia kaupunkimme valmisteluun ja päätöksentekoon. Sitä ei ole tapahtunut ja nyt täällä maksetaan kovaa hinta tyylistä, jossa kaupunkilaisen etu ei ole toteutunut kuin minimaalismarginaalisesti. Meillähän vähät välitetään päätösten sisällöstä ja etenkin niiden taloudellisista vaikutuksista, päättäjä kermalle riittää, kun hymyssä suin toisiaan kehuen saadaan päätökset nuijittua ja pistää yhdessä ilkamoiden luxus pöperöä sierainten alta löytyvästä äännähtelyaukosta nielun syvyyksiin.