Suosittelen lukemaan Nurmen ja Vuorikosken kirjat Marinista sekä keskittymään kuvaukseen sivuhenkilöistä, heidän käytöksestä ja tunnepurkauksista. Tuolloin saa realistisemman kuvan po. puolueen käytännöistä, sisäisestä hierarkiasta ynnä toimintakulttuurista kuin uskoa sokeasti kahden vaiettuihin tapahtumiin jäävien johtajien kiillottamaa julkikuvaa paratiisipuolueen leppoisesta yhteistyöstä, jossa ääntä ei koroteta, saati toveria sätitä! Ei ole olemassa aatetta, uskontoa tai ajatussuuntaa, jota ihminen ei kykene pilaamaan ahneudella ja itsekkäällä vallanhimolla. Muistelkaapa Hannah Arendtin toteamus Adolf Eichmannista ja myöntäkää, että ehkäpä yllättävän usean meistä sisällä asuu, pieni Eichmann eli systeemiin alistuva, sen käytäntöjä hyväksikäyttävä ja siinä itsekkäästi pitkälle pyrkivä ihminen.
Kuten joskus on todettu, liike on tärkeintä ja etenkin se, että liike palvelee sekä vie oikeaan suuntaan häntä kuka noin sanoo. Kun kaikki toverit alapuolellani tukevat toisiaan ja etenkin minua, niin minä pääsen vallan huipulle, jossa aion myös pysyä hyväksi käyttäen minua tukevien tovereiden vallanhimoa ja itsekkäitä pyrkimyksiä. Kun minä tuen heitä, he puolestaan pitävät huolen siitä, että minua pätevämmät toverit pistetään syrjään estämästä minun henkilökohtaisten tavoitteiden toteutumisen. Tämä on poliittista valtapeliä, joka antaa ulospäin kuvan auvoisasta yhteistoiminnasta plus muiden eteen uhrautuvista päättäjistä, mutta ketkä todellisuudesta pelkäävät takaa tulevia älykkäämpiä, inhimillisempiä ja itseäni uhkaavia puoluetovereita. Sääntöjä sopivasti tulkitsemalla ja omaa asemaa käyttäen saadaan aikaan puolueen sisäiset puhdistukset ja valtataistelu, jonka tiimellyksessä tavallinen kansalainen ja hänen etunsa unohtuvat.
LINKKI:
Aaa siis demareille voisi jakaa aseet niin ne saisi aikaan sisällssodan itsejään vastaan.
VastaaPoistaTuo mainittu Hannah Arendt voitaisiin lukea sosiologian klassikoihin, ei siksi että hän olisi ollut perustamassa ihmistieteen tiedonaloja, vaan siksi, että hän esitti hyvin kokonaisvaltaisen visionäärinsen teorian "totalitarismiksi" kutsumastamme yhteiskunnnan joukkomittaisen taantumisen ilmiöstä.
VastaaPoistaArendtia on on mielestäni luettava varsinaisten sosiologain klassikoiden, erityisesti Durkheimin, ja toisaalta Freudin pohjalta. Noiden ihmistieteiden klassikoiden ihmiskuvan mukaan yksilö ei ole se päättelyiden lähtökohta, johon kaikki käyttäytymisen kuvauksen ja selityksen langat voitaisiin johtaa. Durkheimin mukaan on olemassa yhteisövoimia, yhteisöilmiöitä ja yhteisöominaisuuksia, jotka eivät ole palatettavissa yksilöiden ominaisuuksiin ja pyrkimyksiin. Freudin mukaan meitä ohjaa ennemminkin alitajunta kuin se mitä tietoisesti ajattelemme ja puhumme.
Olemme olleet miljoonia vuosia joukko-olentoja, jotka ovat selviytyneet olemassaolon taistelussa lajina ja yhteisöinä, ei toinen toisiaan vastaan taistelevina yksilöinä. Aina kun yhteisö kriisiytyy -- tulipa uhka yhteisön sisältä päin tai ulkopuolelta -- rivit tiivistyvät, yhteistunnot valtaavat mielialat, ja "valta" personoituu laumanjohtajaan, jonka merkkisignaalien seuraaminen muuttaa käyttäytymisen reaktiiviseksi.
Vaikka alkuyhteisöjä sosiaalisesti yhteen sitonut "valta" onkin vuosimiljoonien lajinkehityksessä jalostunut yksilön kokemukselliseksi "tahdoksi", tämä "tahto" voidaan edelleenkin erityistä taannuttavaa metodia ("hypnoosia") käyttäen palauttaa takaisin kollektiiviseen muotoonsa, jolloin hämmästykseksemme huomaamme, että "tahto" voikin oudon ongelmattomasti siirtyä henkilöltä toiselle.
Reaktiivinen kieli vaarasignaaleineen elää edelleenkin syvällä mielemme pohjalla, ja ajattelun taantuessa reaktiiviset triggerit laukaisevat nyt ylipuolustautumisen tuntoja.
Ei tietenkään totalitarismi ole sataprosenttisen "hypnoosin" ja Johtajan suggerointikykyjen systeemi. Mutta "totalitaristisen" joukkotaantuman vallassa jokin tuollainen joukkovoima nousee ratkaisevaan rooliin. Käsitteet eivät näitä kysymyksiä ratkaise -- meillä ei tietenkään voi olla mitään "oikeita", "tiedollisia" käsitteitä näitä ilmiöitä nimeämään. Yksilöiden käyttäytymistä ei vain voi selittää yksilöominaisuuksista käsin -- juuri tämä juttu oli se joka Hannah Arendtille selvisi Jerusalemissa. Syytettynä ei ollut "pahuuden" turmelema ja "vihan" vallassa toiminut raakalainen, totuus oli toisenlainen.
Joukkotuhonnan paljastumisesta seurasi sokki, trauma, jonka vallassa yhä elämme, niin että nuo Arendtin alustavat pohdiskelut ja joukkomittaisen taantuman syntyyn vaikuttavat tekijät ovat jopa akateemiselta sosiologialta edelleen selvittämättä. Sensijaan asiaan kuuluva "ideologinen" puoli -- erilaisten poliittisten "ismien" käyttö kuvaajina ja selitysperusteena -- ovat edelleen se jokseenkin ainoa ajattelun alusta, jolta kaikki "natseja" ja "rasismia" koskevat pohdiskelut nouisevat.
Akateemisen ihmistiedon tilasta kannattaisi olla paljon enemmän huolissaan kuin mitä minkään poliittisen ideologisen "ismin" piirissä nyt vastapuolen ideologioista olaan. Politiikassa on ollut koko sodanjälkeisen ajan käynnissä eräänlainen julkilausumaton joukkopako järjen ja älyllisen selittämisen maailmasta pelkkään propagandistiseen "pahuuden projektioon" ja lynkkausmielialojen lietsomiseen. Poliitikot tavoittelevat moraalista ylemmyttä, ja sehän toimii hyvin, koska koko tiedonvälitys on jämähtänyt pahuutta kuvaaviin draamoihin. Eipä taida mennä montaakaan päivää etteik televisiomme joltakin kanavalta esitettäisi dokumentteja natsi-Saksasta ja keskitysleirien kauheuksista. Se siis tavallaan on hinta jolla lunastamme itsellemme älylliset väistöliikkeet ja lakkaamme vaatimasta itseltämme Arendtin esimerkillistä älyllistä rehellisyyttä.
Ilmeisesti osa demareista haluaa tuollaisen erittäin vallanhimoisen ja taitavan puhujan edustajakseen. Luulisi todellakin oman väen väheksymisen karkoittaneen äänestäjiä, mutta ei! Käsittämätöntä, mutta ilmeisesti vasemmistossa tuo hyväksytään.Siellä .riittää selittäjiä tuollekkin !
VastaaPoistaNykyajan demareiden Gallup suosio on todella vaikeaa hahmottaa. Eivätkö arvon kanssaäänestäjät oikeasti ymmärrä, mitä seuraisi demukoiden noususta pääministeri puolueeksi? Yhä kiristyvä veroja, lisää matuja äänestäjiksi tukemaan demukoiden hegemoniapyrkimyksiä, lisää turvattomuutta kaduille ja segregoituviin lähiöihin, lisää kantiksiin kohdistuvaa rikollisuutta, jne. Se olisi pidettävä kirkkaana mielessä, että ei demareiden tavoitteena ole yhteinen turvallinen Suomi, vaan häikäilemätön raaka valta!
VastaaPoistaKiitos käynneistä ja kommentointiosion Täyttöön uhraamastanne ajasta! Kuten Seppo Oikkonen toteaa, demokratian on paha toimia vailla tietoa, samoin sivistystasomme on koko maanosassa pahasti notkahtanut. Jotenkin demareiden tyyppejä seuratessa änkeää väkisin mieleen paavi Borgian vallanhimo ja häikäilemättömyys. Olavi Koskelan keralla hämmästelen voimalla demareiden gallupmenestystä; luulisi jonkun kiusausepisodin avaavan kansa silmät, mutta valtamedia on osannut vähentää kansan kiinnostusta politiikkaan - sekin lienee osa harkittua mediameininkiä. Tietämättömyys esim. Marinin muuttumisesta ja hänen kasvavasta välinpitämättömyydestä ynnä töykeydestä muita kohtaan, ovat seikkoja, jotka pitävät naisen suosiota yllä. Mikäli valtamedia nostaisi esiin muutamia kohtia Vuorikosken kirjasta, saattaisi Marinin suosio laskea eikä kaikki Lindtmanista kerrottukaan, nosta miehen kunniaa. Vielä kiitokset lukijoille ja kommentoijille - nyt suunnistan kohti Jyväkskylää, joten palataan!
VastaaPoistaDemareissa kuullan nyt natsima al afgaanin saatanalliset säkeet, tytti uniper tuppuraisen kadonneet miljoonat ja krista kiurun liverrykset kuinka soteongelmat ratkaistaan vain muutaman rivin uudelleenkirjoittamisella.
PoistaHuolimatta siitä että paljonko ne maksavat niille maksajille, eli nettomaksijille jotka käyvät oikeissa töissä!!!
Kuka esitti kriisiryhmän perustamista Ugiin ja ketkä kannatti sitä?
VastaaPoistaKiitos käynneistä ja kommenteista! Meillä ollaan valmiita ottamaan velkaa kultukseen ja viihteeseen, mutta ei tuottaviin invetointeihin, siinä Suomen perusongelma. Ei sillä ole mitään väliä kuka esitti, sillä oli väliä, kun kukaan ei kannatanut.
VastaaPoista