SUURET PUHEET ja LUPAUKSET - ONNETTOMAT TEOT

Ennen vaaleja torit ja turut täyttyvät taidokkaista ja kaikkitietävistä juuri sinun parhaaksi työskentelevistä, epäitsekkäistä vaikuttaja tarjokkaista. Vaalien jälkeen heistä valtaan pääsevät he, ketkä lupasivat eniten tai keistä media maalasi parhaan osaajan, lähimmäistä eniten rakastavan pyyteettömän puurtajan. Vaalien jälkeen sopii ihmetellä, mitä tapahtui lupauksille ja minne ne katosivat vai lupasiko joku kärsimystä ja kuolevaa levittävää sote-uudistusta tai toisaalta sitä, että kurjuus jatkuu kahta syvempänä tai sitä, että mikään ei muutu parempaan suuntaan tavallisen tallaajan elämässä eli minne katosivat sinun puolesta puurtavat lähimmäisen rakkautta markkinoineet pikku-Jeesukset?

 Kelkan kääntymisestä seuraavat esimerkit. Edellisten vaalien jälkeisinä päivinä keskustelin niin oikeiston kuin vasemmiston valitsemien neuvottelijoiden kanssa mm. tyytymättömyydestä kaupunkiorganisaation johtoon. Mainitun tahon vaihtotarvetta vaadittiin molemmilla mainituilla taholla jopa sanailemalla: hän ei joulua täällä näe! Kutsustani hallituspöydän oikeistoväki kokoontui pohtimaan tätä ja muitakin asioita demotilaan, mainion Löfberg lila kahvin ääreen. Tuossa tapaamisessa, julmista puheista huolimatta sovittiin tyytymättöminä kaupunkiorganisaation tuottamaan valmisteluun ja johtamiseen, että annetaan puoli vuotta aikaa muutokselle ja tämän jälkeen pistetään pystyyn johdon vaihtoa valmisteleva valiokunta. 

Kuten lienette huomanneet kaupunkiorganisaation toiminnassa ei tapahtunut mitään muutoksia, se tärväsi kaupunkilaisten rahoja kaiken kivan ja pienen lisäksi kaikkeen ikävään ja kalliiseen. Kolmasti sain kerättyä riittävän määrän valtuutettuja ko. valiokunnan perustamiseksi, johon lähettiin jopa uholla mukaan. Lopulta koko homma vesittyi, vaikka ko. vetoomus oli tekstiltään äärimmäisen rakentava ja ymmärtävä lähtien mahdollisuudesta näyttöihin muutoksesta ja jopa tarpeellisesta koulutuksesta. Toisaalta todettiin, että asian on hyvä, mutta sen tulisi lähteä liikkeelle esim. puheenjohtajistosta ja yhtäältä todettiin kyseisen toiminnan olevan tökeröä. Siis puolueiden nokkaheput tykönään yhdessä päättivät, että mitään muutosta ei tehdä ja vastoin SILLOISEN TALOUSJOHTAJAN VAROITUKSIA, edettiin uskoen taselukuihin kuin Stalin kommunismin kansalle tuottamaan ihanuuteen.

Toinen esimerkkini, jonka voi vahvistaa todeksi Mikko Saaren lisäksi muutama kokoomuslainen, tapahtui noin viikko edellisten vaalien jälkeen. Tuolloin oikeisto keskittyi sopimaan paikkajaosta ja etenkin keskeisistä puheenjohtajien paikoista, jotka vaalituloksen perusteella kuuluivat oikeistolle. Olikin melkoinen yllätys, kun yksi oikeistotaho esitti keskeisimmän puheenjohtajan paikan antamista vasemmistolle. Voimakkaalla ja sittenkin alatyylisellä sanailulla ja ääntä korottamalla räyh-käyttäyttymistäni tehostaen sain em. esityksen vesitettyä. Tilaisuudessa sain ratkaisevaa apua tilannetta korkeammalta katsovalta läsnäolijalta. Niinpä puheenjohtaja-asetelma pysyi edelleen vaalitulosten mukaisena, jota parhaiten kuvastivat hallituksen voimasuhteen oikeiston eduksi 7-4.

Kyykäärme luikerteli toista kautta oikeistopesään ja lopulta hallitus kääntyi päätöksissään vanhan menon takaajaksi eli vaalitulosten vastaisiksi 7-4 päätöksiksi: näin rahaa survottiin miljoonia euroja keskustan kehittämiseen ja lankkurantaan jne. TuTon mies mainosti, että kaikki edistys ja menestys Suomen kaupungeissa perustuu demarien ja kokoomuksen yhteistyöhön. Tämä lienee pitänyt paikkansa Tampereella ja Jyväskylässä, mutta Turussa sillä saatiin aikaiseksi vain Kakolan rinteeseen hyytyvä funikulaari, onnettomasta toimiva Varha ja Uudessakaupungissa onnettomat vikainvestoinnit, rempalleen jätetty kaupunkilaisten omaisuus, idioottimaiset investoinnit, väestötappio sekä nyt kaikkien nähtävillä oleva katastrofaalinen talous. 

Sanonpa vaan, että juuri mainitsemani hallituksen puheenjohtajan valinta ratkaisi kaupungin suunnan muuttumattomuuden. Jos Seppo Nikula olisi valittu puheenjohtajaksi, Uudenkaupungin tilanne olisi nyt koko lailla toinen. Tämä ei ole epäluottamuslause tuolloin valitulle puheenjohtajalle, mutta hän ei yksinkertaisesti tuntenut kaupunkimme äärimmäisen härskiä toimintakulttuuria eikä hän, mainitun vuoksi, voinut tunnistaa omiin joukkoihin luikerrellutta kalkkarokäärmeen näköistä Troijan puuhevosta. Lopulta oikeistoa vietiin kuin pässiä teuraalle ja rahaa paloi!  Muistakaa kirjastoremontti, A-sairaala kuvio sivukuluineen, Wintterin mahdollisuuksien laiminlyönti ja muut rahareijät. Täällä tyydyttiin valmistelijoiden törkeän vaatimattomaan tasoon ja niinpä menetimme/menetämme asukkaita paremmin asiansa hoitaneille kunnille.

Oma merkitykseni Uudessakaupungissa ja sen politiikassa väheni ja kuihtui lopulta olemattomiin ja lähdin ehdokkaaksi lähinnä siksi, että ensinnäkin Juha Aaltonen osasi vedota oikein ja ehdokaslistamme näytti pahimmillaan jopa miltei pienemmältä kuin istuvien valtuutettujen määrä. Kehotan teitä muistamaan viimeinen valtuustonkokoukseni, jossa tein selkeitä esityksiä kaupunkilaisten parhaaksi, joko liikenneturvallisuuden osalta tai talouden osalta. Kukaan ei kannattanut esittämiäni asioita, ei edes ensimmäinen persu, niin eipä ollut/ole vähäistäkään intoa liittyä aktiivisesti mihinkään poliittiseen toimintaan mukaan. Sen vihjeen tokaisen, että tukekaa heitä, ketkä keskittyvät yhteen hommaan ja hoitavat sen pieteetillä ja kavahtakaa näitä joka paikan sähliä, joiden ominaisuudet usein rajoittuvat usein rajattomaan itseluottamukseen ja helvetilliseen omahyväisyyteen. Loppujen lopuksi he eivät vaikuta läsnäolollaan esim. turkulaisiin vaan turkulaiset käyttävät heitä hyväkseen ja silloin uusikaupunkilainen maksaa tästä melkoisen hinnan. Varha on tästä kalman musta ja yön synkkä esimerkki, mutta se on jo toinen juttu!