NEGATIIVISET MIDAKSET VALLASSA ja VALMISTELUSSA

Meren ranta herättää kiinnostusta plus houkuttaa harkitsemaan muuttoa ja niinpä rantatonteilla tehdään tulosta sekä lyhyellä, että pitkällä tähtäimellä. Vain pölhölässä toimitaan toisin: siellä kaikki kannattavat rantojen hyödyntämistä, mutta rannoille ei kuitenkaan rakenneta mitään tuloksellisesti merkittävää. Pölhölässä vain todetaan, että rannoille ei voi rakentaa asuntoja ja niin pölhöäkin pölhömmät päättäjät eivät rakenna rannoille yhtikäs mitään kaupungille ja sen asukkaille tuottoisaa. Sama pätee muutenkin ja muuhunkin pölhölään: jos turhia kiinteistöjä päätetään myydä, niiden määrä kasvaa - jos pyritään pistämään opetuksen laatu kuntoon, oppituntien määrää vähennetään ja ryhmäkokoja kasvatetaan - jos pyritään elvyttämään keskustaa, se autioituu lopullisesti - jos pyritään pistämään talous kuntoon, levitellään rahaa kaikenlaisiin idioottimaisuuksiin niin, että koko pölhölä on selvitystilassa.

Vastoin päätöstä myydä kiinteistöjä, pölhölä osti kiinteistön, jolle se ei tehnyt muuta kuin katsoi sivusta ko. ostoksen rappeutumista hoidon ja huolen puutteessa. Kun päätettiin myydä ko. kiinteistö, kukaan ei nähnyt, että sen on myynnissä ja kun lopulta ko. kiinteistölle löytyy ostaja, esitetään, että mainittua kiinteistöä ei myydä. Sen verran vielä kyseisestä kiinteistöstä, että sen tiloissa entinen poliittinen päättäjä esittelee omia ja kavereidensa erilaisia tekeleitä: yleensä kangas sellaisia. Ja kun olemme pölhölässä, ei mainitulta päättäjältä vaadita vuokraa kaupungin paraatipaikalla olevan kiinteistön käytöstä. Kyseessä lienee pölhöydessä ja pölhölänkin mittakaavassa pölhöistä pölhöin tempaus vai onko se sittenkin, tekonurmen rakentaminen kaupungin vilkkaimmin liikennöidyn risteyksen ajoradalle.

Sama meno jatkuu, samojen tyyppien valmistellessa ja samojen päättäessä eli mihinkään olennaiseen ja järkevään ei tartuta, mutta keskustan kehityksen nimissä pölhöistä pölhöinkin viritys etenee päätöksentekoelimissä. Nyt kaupunkiin olisi sitomassa itseään valtakunnallisesti merkittävä, luomisvoimainen ja arvostettu tekijämies. Jo hänen persoonansa vuoksi, miehen tarjoukseen tulisi tarttua, jotta pälhölään saataisiin uusia ajatuksia ja ideoita nykyisten tuhon ja tuhkan tuntuisten tuherteluiden sijaan. Pölhölän jäävuorelta jäävuoreen taloudellisesti törmäilevällä johdolla tahikka valmisteluala ei ole, kokemuspohjansa näyttöjen perusteella, pienimpiäkään edellytyksiä toimia luovan järkevästi saati tuottoisasti, joten mitä vähemmän sillä on kaupunkilaisten omaisuutta, sitä vähemmin maksuin ja palveluleikkauksin kaupunkilaiset selviävät.

Pölhölässä täytyy käyttää hankkeiden valinnassa ja valmistelussa edes tohvelieläimen älyn verran järkeä, jo silloin ollaan terveemmällä ja taloudellisesti vahvemmalla pohjalla kuin nyt. Kun katsomme kaikkea sitä, mikä pöhölässä jäi kesken tai mitä ei osattu hyödyntää, täytyy ensin välttää kaikkea keskustan kehittämisen nimellä tapahtuvaa hullulta ja epäkäytännöllisyydeltä vaikuttavaa puuhastelua. Nyt seis pölhöilylle ja yritetään päästä mahdollisimman vähin vaurion seuraaviin vaaleihin. Ei siis pidä uskoa ihme hankkeisiin, jolla vain pyritään kääntämään katseet pois esim. Vakka-Suomen kadun totaaliselta tuhoamiselta. Näin tehtiin lankkurannan kanssa ja näin tehtiin jo muinaisen Tontonmäen ja Alicenkadun hullumaisten viritysten kanssa. Aiemmin huhuttiin etanolitehtaasta, Euroopan merkittävimmästä terästoiminnan keskuksesta, jotta, katseiden ynnnä huomion käännyttyä näihin haihatteluihin, päättäjät/valmistelijat voisivat mellastaa kaupunkilaisten piikkiin kuin juopunut hullu mammutti Fabergeen munanäyttelyssä.

Maantieteelle emme voi mitään, totesi Stalin aikoinaan; me voimme todeta samoin ja tehdä se positiivisin mielin katsoessamme ryteikköisiä ja venevarastoiksi muuttuneita rantojamme. Meillä on mahdollisuus saada kaupunkiin uusia veronmaksukykyisiä asukkaita ja tehdä vaikkapa Wintteristä pölhölän uuden menestyksen peruskivi. Kaikki tuo vaatii sitä rohkeutta ja luovuutta, joka nykyisiltä päättäjiltä ja valmistelijoilta puuttuu eli korostan meidän tarvitsevan: luovuutta, järkeä, vastuullisuutta, oman osaamisen rajojen tunnustamista ja ennen kaikkea ulospäin näkyvää rehellisyyttä. Jotta saisimme kaupunkimme uudelleen nousuun, jo 1990-luvulla alkaneen depressioperiodin jälkeen, tulee meidän tunnustaa rehellisesti realiteetti: nykyiset päättäjät ja valmistelijat muistuttavat lähinnä negatiivista kuningas Midasta: kaikki mihin he koskevat muuttuu paskaksi!

LINKKI:

Alinenkatu 24 -kiinteistöä koskeva ostotarjous